Serkkujensa kanssa naimisissa olevat huomio!

Onneksi kaikki serkkuni ovat naisia ja vielä heteroitakin. Ei tarvitse pelätä....

Jännä että sisäsiittäminen on Suomessa laillista mutta kannabis ei.

Toisaalta onhan meillä laillista harrastaa yhdyntää eläimen kanssa vielä toistaiseksi, mutta kannabis ei edelleenkään ole laillista. Kannabis on varmasti todella vaarallinen ja haitallinen asia, mutta sisäsiittoisuus tai eläimen paneminen ei ole Suomen lainsäädännössä.

Olisikohan sisäsiittoisuudella jotain syytä sille miksi tämä maa edelleen rankaisee kannabiksen käytöstä ihmisiä joilla on vapaa tahto myös nussia omia serkkuja ja eläimiä.

http://yle.fi/ylex/uutiset/tiesitko_etta_suomessa_saa_harrastaa_seksia_…

Muistan lukeneeni jostain, että koko ihmiskunnan historian aikana eläneistä pareista 80% on ollut pikkuserkkuja tai lähempiä sukulaisia, joten ei tuo kovin luonnotonta ole. Toki aiemmin se on ollut usein pakon sanelema juttu, kun ihmiset ovat olleet harvalukuisia ja hajallaan.

Se on laillista ja pulinat pois.

Mitä sitten kun serkkupari eroaa? Jatkavatko he samanlaista serkkusuhdetta kuin ennen liittoa?

Agatha Christien romaaneissa serkut menevät aina naimisiin keskenään. 😃

Onpa kummasti kaikkien tuntemille serkkupareille syntynyt vammaisia lapsia. Tilastollisestihan riski on luokkaa 5%, kun se tavallisilla pareilla on 3%...

Lestoja?

Äitini pikkuserkut ovat serkuksia keskenään ja ovat naimisissa. Heillä on yksi yhteinen lapsi. En tiedä johtuuko sisäsiittoisuudesta vai onko sattumaa, mutta lapsi on kehitysvammainen. Isovanhempanikin ovat jotain sukua keskenään, jotain pikkuserkuksia tms. Äitini on kotoisin Keski-Suomesta pienestä kylästä ja siellä kaikki ovat suunnilleen sukua toisilleen. Onneksi isäni ei ole edes Suomesta. :D Mutta siis kyllä suvun tiedossa on aina ollut että äidin pikkuserkut ovat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Agatha Christien romaaneissa serkut menevät aina naimisiin keskenään. 😃

Englannissa serkuiksi kutsutaan kaukaisempia sukulaisia, ,Esim, neljäsosa- tai kahdeksasosa-serkut ovat cousins.

Saattaa syntyä myös neroja näistä serkusliitoista kun "lahjakkaan" suvun geneettinen perimä voimistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten kun serkkupari eroaa? Jatkavatko he samanlaista serkkusuhdetta kuin ennen liittoa?

Todennäköisesti heillä ei ole ollut mitään serkkusuhdetta. Ei kaikki ole tekemisissä sukulaistensa kanssa.

Ukkini isovanhemmat olivat ekat serkut keskenään. Avioliitto solmittiin 1800-luvun lopulla. Mies oli vaimoaan toistakymmentä vuotta vanhempi. Tiettävästi kaikki lapset terveitä.

Toisen puolen isovanhempani olivat toiset serkut keskenään. Heidän sukunsa kietoutuvat muutenkin toisiinsa, samalla kylällä on asuttu satoja vuosia. Kaikki lapset terveitä.

Sukututkimusta tehdessä paljastui, että mieheni on äidilleni viides serkku, eli lapseni ovat minulle kuudensia serkkuja. Terveitä ovat. :D

Olen kotoisin Kainuusta.

Usassa valtaosa osavaltioista kieltää serkkuavioliitot. Euroopassa se on yleensä sallittu, mutta harvoin toteutettu.

Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä ovat keskeisiä alueita, joissa serkut menevät usein naimisiin.

No mulle serkut on niiiin kaukaisia, että mä olen niille enemmänkin tuttu vaan..

Vierailija kirjoitti:

Minkämaalainen olet? Suomalaiset eivät harrasta suvunsisäistä avioitumista. Yäk

Tiedoksi, että Suomessa on laillista avioitua serkun kanssa.

Arvatkaas mitä. Minun äidin äitini oli naimisissa isäni isän kanssa, mutta eivät olleet mitään sukua keskenään.:))

Onpa paljon tyhmiä kommentteja. Isän puolen serkut ovat mulle läheisiä, äidin puoleisista osan olen nähnyt viimeksi 3-vuotiaana. Olen tosi paljon isän näköinen joten ei meitä edes serkuiksi tunnistaisi! Ja rakkaus kai se on syy olla yhdessä 😊 Tiedän yhden serkkuparin joka tunsi lapsesta asti. Pitkää salailivat suhdetta. On se edelleen suvulle vähän "nolo" mutta onnellisia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä vaikka olisikin serkkunsa kanssa jos ei hanki lapsia hänen kanssaan?

(Ei sillä että itse katselisin serkkujani mutta) itse esimerkiksi olen vela ja minulla on niin paljon serkkuja etten tunnistaisi kaikkia vaikka kadulla kävelisivät vastaan kun ollaan tavattu ehkä pari kertaa elämiemme aikana. Ei varmasti tuntuisi sukurutsalta (eikähän se sitä olekaan, vaikkei lisääntymistä kyseisessä tilanteessa suositeltaisikaan).

Itseasiassa lisääntyminenkään ei haittaa. Ainakaan geneettisesti

Entisen mieheni vanhemmat ovat serkkuja keskenään. Eivät ole suomalaisia vaan Lähi-idästä kotoisin. Siellä tuo on ihan normaalia. Lapsia on yleensä paljon ja serkkujakin sitten paljon, entisen mieheni vanhemmat menivät järjestettyyn avioliittoon. Kaikki lapset tiettävästi terveitä.

Onhan se minusta toki outoa, vaikka en edes kaikkia serkkujani edes tunne niin en voisi kuvitella meneväni serkun kanssa naimisiin.  Kyllä sitä jotenkin ihmettelee jos kuulee, että suomalainen on mennyt oman serkkunsa kanssa naimisiin.