Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Serkkujensa kanssa naimisissa olevat huomio!
27.04.2016 |
Oletteko yleensä kertoneet muille että puolisonne on myös serkkunne? Itse olen yleensä vältellyt sen kertomista ihmisten ennakkoluulojen vuoksi, mutta ehkä olisi kaikkien kannalta paras olla avoimempi sen suhteen.
Kommentit (102)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkämaalainen olet? Suomalaiset eivät harrasta suvunsisäistä avioitumista. Yäk
No mistä sä luulet suomalaisten perinnöllisten sairauksien valtavan määrän tulleen? Maailman sisäsiittoisinta kansaa. Mitä serkumpi sen herkumpi!
Asia on päinvastoin, suomalaiset ovat maailman vähiten sisäsiittoinen kansa, suomenruotsalaisia lukuunottamatta. Perinnöllisiä sairauksia suomalaisilla on vähemmän kuin muilla.
Ahvenanmaalaiset ja lappalaiset on kaikkein rutsaisimpia, erikoista myös on että geeneiltään ahvenanmaalaiset ovat lähempänä lappalaisia, kuin suomalaisia tai ruotsalaisia. Aikamoinen löytö, joka on käsittääkseni vaiettu täysin kuoliaaksi.
Olisikos sinulla viitettä tähän?
Ei löydy samoin on hukassa netissä hukassa kaikki tutkimustieto Ahvenanmaalla harrastetusta kannibalismista. Sieltä löytyi vuosituhannen vaihteessa ihmisluita joissa oli merkit kannibalismista.
Kaikki tieto ei taida niin julkista ollakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä "miten nössö pitää olla jos ei ole löytänyt puolisoa muualta"-kommentteja. Jos pari on sattunut rakastumaan ja päättänyt olla yhdessä, niin eihän siinä enää mistään muualta puolisoa etsitä.
Tuli vain mieleen kun minulle ja miehelleni on kuittailtu ilkeästi että ei sitten löydetty muualtakaan ketään, kun ollaan entisiä koulukavereita. No, ei löydetty ei, kun ei seurustelun jälkeen ole paljon etsitty?
Meillä on vastaava tilanne, ollaan tavattu toisemme ekaa kertaa alle kouluikäisinä ja paremmin tutustutte teineinä. Ei todellakaan kukaan ole kuittaillut, vaikka yhdessä (ja perheenä) ollaan pitkin maailmaa kuljettu ja asuttu. Olisi ollut molemmilla tilaisuus lähteä vaikka kenen matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Olen naimisissa serkkuni kanssa. Ihan avoimesti olen kertonut :)
Onko lapsia ja oletko heillekin kertonut että lasten ongelmat voivat pitkälti johtua siitä kun olette sukulaisia.
Hyi, tekee pahaa! Enkä edes ole läheinen serkkujeni kanssa... Tuntuu insestiltä, koska isovanhemmat ovat yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No mistä sä luulet suomalaisten perinnöllisten sairauksien valtavan määrän tulleen? Maailman sisäsiittoisinta kansaa. Mitä serkumpi sen herkumpi![/quote]
Suomalaisen tautiperinnön syntyyn on vaikuttanut kaksi ns. Pullonkaulaa, jossa väestön määrä on tramaattisesti vähentynyt. Yksi on "jokunälkävuosi" (en muista mikä) ja toinen on jonkun Kustaa Adolfin määräys että jokainen suomen (suurruhtinaskunnan. Tms) kolkka on oltava asutettu. Tällöin lännestä lähti suuria määriä ihmisiä itään, kainuuseen ja jossain vaiheessa 10 asukkaan kylästä olikin tullut 100 asukkaan kylä jne.
Toisaalta, itä ja länsisuomalaiset ovat geneettiseltä perimältään paljon erilaisempia (kauempana toisistaan) kuin lappalaiset ja helsinkiläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo sukuhistoriaa niin vielä 1800-luvulta löytyy sukulaisia jotka ovat menneet serkkujensa kanssa naimisiin, mutta ei enää sen jälkeen. Luultavasti lakikin kieltää, tai ainakin meidän yhteiskuntatieteen opettaja koulussa sanoi niin.
Laki EI kiellä serkusten välisiä avioliittoja. Ihan vapaasti saavat avioitua. Sun yhteiskuntatieteen opettaja oli väärässä.
Serkusavioliitot olivat välillä kiellettyjä Suomessa, viimeksi 1990-luvulla. Joten jos kyseinen opettaja on esimerkiksi silloin tuollaista opettanut niin ihan oikeassa hän on ollut.
Eivät muuten ole minun elinaikanani olleet, ja olen kohta 70. Juurikin 90-luvulla tapahtui seuraavaa: silloisen mieheni kaksi serkkua tapasivat yhteisen serkkunsa häissä. Heillä oli ikäeroa jonkin verran, olivat viimeksi nähneet toisensa kun toinen oli teini ja toinen kouluikäinen. Nyt rakastuivat toisiinsa tulisesti, ja seurustelukumppanit saivat jäädä. Avioliitto solmittiin, ja tietääkseni ovat yhdessä vieläkin.
Korkeintaan jonkun sokeriserkun, eli siis 3. serkun, ja siitä kaukaisempien serkkujen kanssa voisi olla. Näitä harvoin edes tuntee, ovat jo sen verran kaukaisempaa sukua. Mutta ei ikinä 1. serkun, mulle se on lähes sama kuin oma sisarus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, hiljaisena kansana suomalaiset ovat tyytyneet lähipiiriinsä ja tottakai himot hyrrää, joskus lapsikin päässyt alulle. Näistä ei kuitenkaan puhuta, usein tyttö "lähti piikomaan kaupunkiin" kun kyseltiin talon tyttären poissaoloa. Todellisuudessa raskaus ja synnytys hoidettiin kaupungissa tai kauempana kuin naapurikylässä, osahan näistä lapsista oli serkun, naapurin, veljen tai tytön isän siittämiä, siksikin asioista vaiettiin ja niitä salattiin pitkään.
Aikuisiällä ja varsinkin viiskymppisenä sisarukset usein palaavat yhteen, tiedän itsekin parikin sisko-veli -paria, eläkeläisiä molemmat. Näihin ei useinkaan liity seksi, vaan taloudelliset järjestelyt ja lapsuuden kodista huolehtiminen. Virallisesti nukkuvat eri huoneissa jne, mutta kukapa sitä selvittää, eikä ehkä ole tarvettakaan, miten asiansa järjestävät, kunhan ovat onnellisia.
Olen tehnyt tässä sukututkimusta. Omat sukuni isän ja äidin puolelta ovat lähtöisin pikkukylistä. Näyttää siltä, että niissä kylissä kaikki sukua keskenään. Huvittaa kun tullut "uusi" *avionimi niin tyttönimi ollut kuitenkin sama. Tai oman äidin tyttönimi sama taas kuin lapsensa puolison. Siellä siis samat muutamat suvut ja sukunimet pyörivät ja kaikki naivat toisiaan ristiin.
Ihme ettei suvussani ole sen enempää mitään geneettisiä sairauksia. Perus syövät ja sydärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkusten lapsilla ei ole yhtään korkeampi riski terveysongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla vielä kerrottu kellekään
Martina
No mutta, suurin osa Euroopan kuninkaallisistakin on sukupolvia jatkettujen serkkuavioliittojen tuotoksia. Ja sen kyllä sitten monasti huomaakin. Onneksi hemofiliaan on nykyään toimivaa lääkitystä.
Se itävallan osa, josta Adolf Schicklgruber (myöhemmin otti sukulaisen sukunimen Hitler) oli kotoisin, oli myös tunnettu serkkuavioliitostaan.
Sisäsiittosia myös euroopan pitkäleukaisten suku
Ihan helvetin oksettavaa. Lapset on sitten sairaita kun kantaa suvun kaikki geenivirheet tuplana. Ymmärrän, että ennen noin on voitu tehdä, mutta ei kai tänä päivänä, kun tiedetään riskit, vai oletteko alunperinkin jotain va jak keja?
Vierailija kirjoitti:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi, sanoo vanha kansa.
Niimpä. Ja häissäkään ei tarvitse nähdä tuntemattomia koska kaikki sukulaisia.
Olen vähän ihastunut serkkuuni, ja näyttää siltä, että vastakaikuakin saattaisi tulla. Sukumme ei ole mitenkään kauhean tiivis tai paljon tekemisissä. En juuri tuntenut serkkua ennen, kuin hän sattui muuttamaan tänne samalle paikkakunnalle. Kohteliaasti kutsuin hänet kylään ja yllätys meillä klikkaa tosi hyvin. Kolmekymppisiä ja töissäkäyviä ollaan.
Hyvä löytää näitä pohdintoja.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen näitä "miten nössö pitää olla jos ei ole löytänyt puolisoa muualta"-kommentteja. Jos pari on sattunut rakastumaan ja päättänyt olla yhdessä, niin eihän siinä enää mistään muualta puolisoa etsitä.
Tuli vain mieleen kun minulle ja miehelleni on kuittailtu ilkeästi että ei sitten löydetty muualtakaan ketään, kun ollaan entisiä koulukavereita. No, ei löydetty ei, kun ei seurustelun jälkeen ole paljon etsitty?