Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Serkkujensa kanssa naimisissa olevat huomio!
27.04.2016 |
Oletteko yleensä kertoneet muille että puolisonne on myös serkkunne? Itse olen yleensä vältellyt sen kertomista ihmisten ennakkoluulojen vuoksi, mutta ehkä olisi kaikkien kannalta paras olla avoimempi sen suhteen.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka olisikin serkkunsa kanssa jos ei hanki lapsia hänen kanssaan?
(Ei sillä että itse katselisin serkkujani mutta) itse esimerkiksi olen vela ja minulla on niin paljon serkkuja etten tunnistaisi kaikkia vaikka kadulla kävelisivät vastaan kun ollaan tavattu ehkä pari kertaa elämiemme aikana. Ei varmasti tuntuisi sukurutsalta (eikähän se sitä olekaan, vaikkei lisääntymistä kyseisessä tilanteessa suositeltaisikaan).
Lisääntymistä ei suositella tilanteessa jossa suvussa on joku perinnöllinen sairaus. Mutta jos mitään vakavaa sairautta ei ole niin ei ole mitään estettä lapsille. Ihmisellä on sen verran laaja tuo geeniperimä, ettei siinä mikään yhdessä sukupolvessa tapahtuva serkkupariutuminen vielä vaikuta. Onhan siinä kuitenkin molempien toinen vanhempi tuonut näille serkuille omat ulkopuoliset geeninsä.
Ihmisillä on tässä asiassa paljon luuloja, jotka eivät perustu tosiasioihin.
Sitähän vaan ei useinkaan tiedä kantavansa sairasta geeniä. Voi olla ettei se tule koskaan ilmi. Mutta, kun puoliso on samasta suvusta, on tavallista suurempi riski että molemmilla on samanlainen sairas geeni. Tämä on ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo sukuhistoriaa niin vielä 1800-luvulta löytyy sukulaisia jotka ovat menneet serkkujensa kanssa naimisiin, mutta ei enää sen jälkeen. Luultavasti lakikin kieltää, tai ainakin meidän yhteiskuntatieteen opettaja koulussa sanoi niin.
Laki EI kiellä serkusten välisiä avioliittoja. Ihan vapaasti saavat avioitua. Sun yhteiskuntatieteen opettaja oli väärässä.
Mä en oo koskaan ymmärtäny, miksi pitää naida oma serkku. Siis oman tädin/sedän lapsi?! Mulle ainaki jotenki osuu niin lähelle ettei tulis mieleenkään. Mikä siinä serkussa viehättää niin paljon? Tai mikä on mennyt pieleen siinä, että omasta serkustaan haluaa kumppanin?? En siis sano tätä mitenkään pahalla, mutten vaan ymmärrä.
Hei, minä en näe mitään vikaa serkusten välisessä suhteessa. En pidä sairaana, ja jos te pidätte se on teidän oma häpeä. t. serkun kanssa suhteessa 6v
Miten pieni elinpiiri pitää ihmisellä oikein olla? Todella vastenmielistä naida omasta suvusta - kun oikeasti niitä 'vahingossa/tietämättään' sukua toisilleen olevia pareja on todella vähän ja harvassa. Että en voi kuin ihmetellä, että eikö siitä omasta pikku piiristä ole todellakaan voitu lähteä hieman etäämmäs ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka olisikin serkkunsa kanssa jos ei hanki lapsia hänen kanssaan?
(Ei sillä että itse katselisin serkkujani mutta) itse esimerkiksi olen vela ja minulla on niin paljon serkkuja etten tunnistaisi kaikkia vaikka kadulla kävelisivät vastaan kun ollaan tavattu ehkä pari kertaa elämiemme aikana. Ei varmasti tuntuisi sukurutsalta (eikähän se sitä olekaan, vaikkei lisääntymistä kyseisessä tilanteessa suositeltaisikaan).
Lisääntymistä ei suositella tilanteessa jossa suvussa on joku perinnöllinen sairaus. Mutta jos mitään vakavaa sairautta ei ole niin ei ole mitään estettä lapsille. Ihmisellä on sen verran laaja tuo geeniperimä, ettei siinä mikään yhdessä sukupolvessa tapahtuva serkkupariutuminen vielä vaikuta. Onhan siinä kuitenkin molempien toinen vanhempi tuonut näille serkuille omat ulkopuoliset geeninsä.
Ihmisillä on tässä asiassa paljon luuloja, jotka eivät perustu tosiasioihin.
Sitähän vaan ei useinkaan tiedä kantavansa sairasta geeniä. Voi olla ettei se tule koskaan ilmi. Mutta, kun puoliso on samasta suvusta, on tavallista suurempi riski että molemmilla on samanlainen sairas geeni. Tämä on ihan totta.
Onhan se totta. Mutta ikävä kyllä Suomi on niin pieni maa, että monissa suvuissa on samoja periytyviä sairauksia. Eli voit saada sairaan lapsen vaikka hakisit puolisosi toiselta puolelta maata. Serkusten lapsilla ei riski perinnöllisiin sairauksiin ole kovinkaan iso. Jos olisi niin ne avioliitot olis kiellettyjä.
Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan ei lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, minä en näe mitään vikaa serkusten välisessä suhteessa. En pidä sairaana, ja jos te pidätte se on teidän oma häpeä. t. serkun kanssa suhteessa 6v
Et varmaankaan, aika sairas ajatusmaailma, jos pitää ihan normaalina, yök!
Mä vedän keskustelua vähän toiseen näkökulmaan.
Jollain tavalla ymmärrän että serkukset rakastuvat toisiinsa, varsinkin jos välit on olleet lapsena etäiset ja serkkuja on muutenkin paljon. Mutta jäin miettimään serkusparin vanhempien fiiliksiä, kun oman lapsenlapsen toisen vanhemman puoleisena isovanhempana on oma sisko tai veli. Luulis että tuntuis vähän omituiselta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iljettävä ajatus naida omaa serkkuaan. Miksi laki ei sitä kiellä vaikka 99% kansasta sen tuomitsee? Huomattavasti suurempi osa kuin homoliittojen tuomitsijoita mutta Persut ei tee mitään.
Suomessa halutaan piilottaa koko asia että laki sallii serkkujen väliset avioliitot. Jos joku poliitikko nostaisi sen esille niin tulisi liian suuri kohu siitä miksei siihen ole aikaisemmin puututtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen eläkkeellä olevan pariskunnan jolla on kolme lasta. Lapsista kaksi pahasti mielenterveys ongelmaisia. Mummo itse puhuu kuinka he ovat sisäsiittoisia ilman mitään häpeää, eli hän ja mies ovat serkkuja keskenään. Kun toinen kertoo ihan normaalina juttuna niin on oikeasti tosi vaikea suhtautua.
Tiedän myös vanhemman serkusavioparin. Opettajia. Heidän lapsellaan myös pahoja mielenterveysongelmia.
miten säälittävä pitää olla ettei saa kumppania suvun ulkopuolelta? :D Mutta toisaalta, noin pysyy sekä tyttö että poika omassa suvussa :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkämaalainen olet? Suomalaiset eivät harrasta suvunsisäistä avioitumista. Yäk
No mistä sä luulet suomalaisten perinnöllisten sairauksien valtavan määrän tulleen? Maailman sisäsiittoisinta kansaa. Mitä serkumpi sen herkumpi!
Varsinaisissa serkusavioliitoissa suomalaiset eivät kyllä ole millään muotoa kärkeä, muuallahan ne ovat erityisesti ennenvahaan olleet tosi yleisiä varsikin ylemmän luokan parissa koska sillä tavalla on huolehdittu että omaisuus pysyy suvussa.
Mutta onhan tietysti niin, että esim. Kuusamon seudulla lähes kaikki ovat jotain kautta sukua toisilleen, koska suurin osa periytyy ihan kourallisesta sukuja jotka ruotsalaiset ryssänpelossaan aikanaan potkivat rajaseutua kansoittamaan ja kun etäisydet ovat pitkät ja väestötiheys olematon niin ...
Yleisemminkin itä- ja pohjoissuomalaiset ovat lähinnä eristyneisyytensä takia geneettisesti mielenkiintoisia, muualla Euroopassa uutta verta on sekoittunut perimään paljon useammin.
Mä en ymmärrä mitä kuvottavaa tai epänormaalia te tuossa näette. Serkku on niin kaukainen sukulainen, ettei siinä ole mitään riskejä vaikka lapsia saisikin. Ja mä en edes ole nähnyt kaikkia serkkujani, joten hyvin voisin kuvitella rakastuvani, ihan vieras ihminen.
Tiedän joitain serkkuja jotka ovat todella paljon toistensa näköisiä ulkoisesti. Heidän kohdallaan tuntuisi aika härskiltä. Mutta on myös serkkuja jotka ovat ulkonäöltään aivan eri maata.
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo sukuhistoriaa niin vielä 1800-luvulta löytyy sukulaisia jotka ovat menneet serkkujensa kanssa naimisiin, mutta ei enää sen jälkeen. Luultavasti lakikin kieltää, tai ainakin meidän yhteiskuntatieteen opettaja koulussa sanoi niin.
Teidän opettaja on aika huono opettaja kun opettaa puutaheinää.
Ehkä siinä tilanteessa ymmärrän, jos serkkuja on tosiaan paljon ja vaikka tietämättään rakastuu omaan serkkuunsa, jota ei ole aiemmin tavannut. Mutta ehkä tässäkin tapauksessa miettisin järjellä, jos on aikeissa perustaa perhekin. Tosin aina kaikkea ei kai voi elää järjen mukaan.
Itsellä on taas vain kaksi serkkuja, joiden kanssa olen lapsuudessa ja nuoruudessa ollut todella läheinen. Itselle ajatus läheisen serkun kanssa seurustelemisesta on jotenkin todella puistattava.
Vierailija kirjoitti:
Iljettävä ajatus naida omaa serkkuaan. Miksi laki ei sitä kiellä vaikka 99% kansasta sen tuomitsee? Huomattavasti suurempi osa kuin homoliittojen tuomitsijoita mutta Persut ei tee mitään.
Mihin lähteeseen ja tutkimukseen perustat tämän otaksumasi? Minä luulen ihan toista. Ihmiset ovat ensinnäkin yllättävän avarakatseisia (tätä palstauhoa lukuunottamatta) ja vanha kansa on luultavasti tottuneempi serkusliittoihin kuin samaa sukupuolta oleviin pareihin (vaikka molempia on ennenkin ollut).
Alue: Aihe vapaa
Tunnen eläkkeellä olevan pariskunnan jolla on kolme lasta. Lapsista kaksi pahasti mielenterveys ongelmaisia. Mummo itse puhuu kuinka he ovat sisäsiittoisia ilman mitään häpeää, eli hän ja mies ovat serkkuja keskenään. Kun toinen kertoo ihan normaalina juttuna niin on oikeasti tosi vaikea suhtautua.