Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kummi perui kummiuden, miten toimia?

Vierailija
26.04.2016 |

Otsikossa kysymys, miten toimia? Ei mitenkään?

Kommentit (26)

Vierailija
1/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kummiutta peruta. Ei voi perua tekstiviestillä, kirjeellä tms. Se vaan on. Usein käy niin, että avioerojen tms. yhteydessä kummi ei haluaisi olla tekemisissä entisen puolison suvun kanssa. Mutta hän on silti kirjattu lapsen kummiksi ja pysyy sellaisena. Vaikka kuinka kenkuttaisi. Eikä uutta kummia tule tilalle. Sittenhän voi käydä niin, että vuosia kuluu ja välit taas normalisoituvat.

Vierailija
2/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Porvoon seurakunnasta ilmeisesti.

PS. kummiutta ei voi perua

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis ennen ristiäisiä vai? Sitten vaan uutta kummiehdpkasta etsimään. Muuten se on elinikäinen pesti, kuuluu kirkkoon tai ei.

Vierailija
4/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitenkään.

Toki jos asia tärkeä lapselle voithan koettaa etsiä jonkun muun tilalle?

Meillä yhden lapsen kummi kanssa teki noin. Ollaan tarvittaessa ostettu yks lahja itse lapselle enemmän että saa suunnilleen saman verran kuin toiset sisarukset lahjoja. Ja kyseisestä kummista ei olla juurikaan puhuttu lapselle. Kaitpa tuo joskus kysyy miksi ristäiskuvissa on kummi jota ei ole nähnyt kuin 3v iässä viimeksi.

Vierailija
5/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on käsitys että uuden kummin voi pyytää.

Vierailija
6/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme vaimon sukulaislapsen kummeja. Näiden vanhemmilla tuli ero ja lapset jäivät äidille, joka ei siis ole meille sukua. Todella hirveä akka. Kummilapsen kanssa yhteyden pitäminen on nyt monen vuoden jälkeen helpompaa, kun lapsi on jo aikuinen ja voi käydä moikkaamassa tätä ilman, että joutuu hänen äitinsä kanssa tekemisiin. Eli kummina olon ongelma ei nykymaailmassa siis ole kummilapsi, vaan tämän sukulaiset. Pitäisikö lakiin kirjata joku pykälä, "että kummit saavat tavata kummilapsen kahdesti vuodessa ilman ex-sukulaisten tapaamisvelvoitetta". ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu siitä, peruuko kummi ennen ristiäisiä vaiko jälkeen. Jos ennen, ei hänestä vielä virallisesti kummia ehtinyt tullakaan, joten pyydä jotakuta toista. Jos tämä on tapahtunut ristiäisten jälkeen, anna olla. Jos haluat, voit ottaa yhteyttä seurakuntaan ja kysyä saatko hommata yhden kummin lisää, kun yksi jo olemassa olevista ei halua toimia enää kummina. Aina ei kyllä tämäkään onnistu, varsinkin jos lapsella on useita kummeja.

Vierailija
8/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummius on siitä jännä asia nykymaailmassa, että se pysyy. Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan parisuhteestakin kai, että "ollaan tässä kunnes rikkaampi/komeampi/suihinottavampi löytyy". Työpaikkaa voi vaihtaa, uuden ammatin hankkia. Mutta kummius on vähän niin kuin ... peruskoulun päästötodistus tai ylioppilastutkinto. Kun se on plakkarissa, niin sitä ei voi perua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on kummi jo, niin ei voi perua. Jos taas ilmoitti, ettei haluakaan kummiksi, niin sitten on mietittävä uutta kummia. Ei ketään voi pakottaa, eikä se nyt mikään loukkaus ole, ettei haluakaan ottaa vastuuta. 

Vierailija
10/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käsitys että uuden kummin voi pyytää.

Kummeja voi tosiaan lisätä jälkikäteen mm. silloin jos kummit ovat kuolleet tai välit ovat katkenneet. Kummiutta ei voi purkaa eli kirkonkirjoissa näkyvät yhä aikaisemmatkin kummit, vaikka uusi kummi lisättäisiin. :)

T. Pappi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummin tehävä on auttaa vanhempia uskonnollisessa kasvatuksessa. Eiköhän tuo suju nykypäivänä ilman kummiakin..

Vierailija
12/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuoden verran oli kummina... Muutama kivi jäänyt hampaankoloon kummallakin, välien selvittelyn jälkeen huomattiin, että tilanne on entistä tulehtuneempi. Sitten hän laittoi viestin että peruu kummiuden ja mun pitää asia hoitaa... Eipä muksu häntä kyllä edes tunnista kun ei oo vuodessa nähnytkään kuin muutaman kerran.

Toivon kyllä että välit parantuisi, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta :(

Noh, elämä on. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummius on sinänsä hyvä asia. On hyvä että lapsella on joku aikuinen, joka on vähän läheisempi, tulee edes juhliin tms. Esimerkiksi itsellä kummit korvasivat tavallaan isovanhemmat, jotka kuolivat kun olin pieni.  Itsellä oli kummina vanha karu sukulaismies, jota kaikki pitivät "tosi hankalana äijänä". Minulle hän oli kuitenkin aina kohtelias ja ystävällinen.

Vierailija
14/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi on kaksi muutakin kummia, lähisukulaisia <3

Ajattelin kyllä lisätä yhden lähisukulaisen "tilalle" mikäli hän siihen suostuu.

Kaunis kiitos asiallisista kommenteista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran oli kummina... Muutama kivi jäänyt hampaankoloon kummallakin, välien selvittelyn jälkeen huomattiin, että tilanne on entistä tulehtuneempi. Sitten hän laittoi viestin että peruu kummiuden ja mun pitää asia hoitaa... Eipä muksu häntä kyllä edes tunnista kun ei oo vuodessa nähnytkään kuin muutaman kerran.

Toivon kyllä että välit parantuisi, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta :(

Noh, elämä on. -ap

Kuten pappikin täällä kertoi niin asiaa ei sinällään voi hoitaa mitenkään, vaan virallisissa kirjoissa kummeus pysyy. Jos hän peruu yhteydenpidon niin se on hänen asiansa (toivoisi kyllä että aikuisten välit ei vaikuttaisi haluun tavata edes joskus kummilasta), sitäkään ei sinun tarvitse mitenkään hänen puolestaan hoitaa. Toivottavasti lapsellasi on muita turvallisia ja välittäviä aikuisia sitten.

Vierailija
16/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

sit näin kirjoitti:

Kummius on siitä jännä asia nykymaailmassa, että se pysyy. Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan parisuhteestakin kai, että "ollaan tässä kunnes rikkaampi/komeampi/suihinottavampi löytyy". Työpaikkaa voi vaihtaa, uuden ammatin hankkia. Mutta kummius on vähän niin kuin ... peruskoulun päästötodistus tai ylioppilastutkinto. Kun se on plakkarissa, niin sitä ei voi perua.

suihinottavampi... 

Vierailija
17/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummejahan saa nimetä vaikka 100 jos siltä tuntuu. Anna olla. Tilanne on muuttunut syystä taikka toisesta. 

Koko kummius on aivan naurettava. Omat parhaat ystäväni muistavat lapsiani paremmin kuin kukaan heidän "kummeistaan" eikä kukaan mitään odotakaan!

Vierailija
18/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käsitys että uuden kummin voi pyytää.

Kummeutta ei voi poistaa, mutta kummeja voi lisätä myöhemmin.

Vierailija
19/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käsitys että uuden kummin voi pyytää.

Kummeja voi tosiaan lisätä jälkikäteen mm. silloin jos kummit ovat kuolleet tai välit ovat katkenneet. Kummiutta ei voi purkaa eli kirkonkirjoissa näkyvät yhä aikaisemmatkin kummit, vaikka uusi kummi lisättäisiin. :)

T. Pappi

Ei kai kummin myöhempään lisäämiseen mitään syytä tarvita?

Vierailija
20/26 |
26.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpahan harvinaisen suoraselkäinen kummi. - Luullakseni moni pysyy kummina vain paperilla olematta syystai tai  toisesta yhteydessä kummilapseen, joka tietysti lapsen kannalta on hyvin surullista. Miksi joku haluaa päättäiä kummiuden? - Se on ainakin itselle kunniatehtävä, enkä ole asettanut vaatimuksia, mitä kummilapseni tai hänen vanhempansa tulisi olla. - Toki vaikka tätä ei saisi sanoa, niin on minulla joitain kauniiisti sanottuna näkemyseroja toisen kummilapseni vanhemman kanssa. Ja varmaan täytyisi hieman itsekin ryhdistätyä, kun joskus tuntuu, että kummiudestani (siis minusta)i on muodostunut lapselle "lahja automaatti."