Surkea elämäni. :'(
Kello puoli seitsemän, pimeää, eikä minulla muuta ajatusta illan ratoksi kuin nukkumaan meno. Ei kyllä nukuta vielä, kun aamulla nukuin pitkään valvottuani ahdistuneena yöllä.
Miksi jonkun elämä menee näin pieneksi ja surkeaksi? Ei ketään, jonka kanssa jutella. Ei huomennakaan, eikä juuri koskaan.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢
No mietitään miten se on mennyt juuri sinulla noin. Itselleni oma tilanne selkeä siltä osin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢
No mietitään miten se on mennyt juuri sinulla noin. Itselleni oma tilanne selkeä siltä osin
Haluatko oikeasti pohtia asiaa? Miten sinun elämäsi kapeutui?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢
Niin se tuppaa menemään...
Sun täytyy itse aktivoitua. Vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy itse aktivoitua. Vaikka väkisin.
Väkisin ei saa kavereita.
Mulla sama tilanne. Oon joka päivä yksin. Oikeasti. Jouluna ja milloin tahansa. Syrjäytymiseni vaikeutti koko elämäni ja nyt on vaikeaa päästä takaisin ihmisten pariin vaikka kaipaisinkin edes yhtä ystävää... :(
Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢
No mietitään miten se on mennyt juuri sinulla noin. Itselleni oma tilanne selkeä siltä osin
Haluatko oikeasti pohtia asiaa? Miten sinun elämäsi kapeutui?
Ap
No, olin jo kouluun mennessä vähän häiriintynyt kokemustani traumoista. Tästä johtuen käyttäydyin koulussa kait kummallisesti, seurauksena vuosien koulukiusaamista eli lisää traumoja. Aloin kuulla ääniä kolmannella luokalla ja romahdin parikymppisenä. Siitä eteenpäin mielisairaalajaksoja noin joka viides vuosi. Ikinä ei riittävän pitkää hoitoa jotta kuntoutuisin vaan kunto paranee, hoito loppuu, sinnittelen, kunto romahtaa. En paljoa työnantajia tai muita ihmisiä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.
Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan
halua näin vanhaa kaveria.🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.
Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan
halua näin vanhaa kaveria.🤔
Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢
No mietitään miten se on mennyt juuri sinulla noin. Itselleni oma tilanne selkeä siltä osin
Haluatko oikeasti pohtia asiaa? Miten sinun elämäsi kapeutui?
ApNo, olin jo kouluun mennessä vähän häiriintynyt kokemustani traumoista. Tästä johtuen käyttäydyin koulussa kait kummallisesti, seurauksena vuosien koulukiusaamista eli lisää traumoja. Aloin kuulla ääniä kolmannella luokalla ja romahdin parikymppisenä. Siitä eteenpäin mielisairaalajaksoja noin joka viides vuosi. Ikinä ei riittävän pitkää hoitoa jotta kuntoutuisin vaan kunto paranee, hoito loppuu, sinnittelen, kunto romahtaa. En paljoa työnantajia tai muita ihmisiä kiinnosta.
Kiitos, että jaoit tämän itsestäsi.
Minulla myös traumalapsuus, ja siitä johtuva huono itseluottamus ja ujous. Ujouden takia en saanut koskaan itoja ystäviä, joillekin olin jo kinlainen maskotti hetken aikaa. En osaa olla ihmissuhteissa. Tai sitten en vain ole tavannut sopivia ihmisiä. Toki olen tähän mennessä muuttunut varautuneeksi, enkä jaksa uskoa, että kukaan kiinnostuisi seurastani.
Näet ainakin päivällä ihmisiä enemmän. Onko mahdollista saada kirjoja, ristikkoa, videota, ajatella, entä kirjoittaa vihkoon ideoita (turvallisia, innostavia), entä puhevideot tai podcastit englanniksi tai suomeksi, kävely, taivaan tarkkailu, voiko lähisukulaiselle soittaa joskus. Luo jotain uutta, piirrä, keksi, mieti mahdollisuuksia ja mistä pidät yleensä. Entä musiikki, sisustus, tavoitteet. Ajan myötä keksii enemmän kuin hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tutustua? Oon myös yksinäinen. 26v nainen.
Hei! Olisinpa paljon nuorempi. Et varmaan
halua näin vanhaa kaveria.🤔Ei ole iällä eikä sukupuolellakaan väliä. Kovin yksinäinen oon myös. Kaipailisin kanssa juttukaveria. :)
Mistä olet kiinnostunut? Tai mitä tykkäisit tehdä, jos se olisi mahdollista?
🙂
Juttele mun kanssa sillä ei minullakan ole nyt juttukaveria😀
Minullakin surkea elämä eikä ketään jonka kanssa jutella😀
Olen tosi pahoillani yksinäisten tilanteesta. Itsellä oma pieni perhepiiri, mut ystäviä kuollut viime aikoina paljon. Paras ystävä menehtyi jokin aika sitten rintasyöpään tosi nuorena :'(
Miten joku harrastus, jossa tapaa muita. Monet menee just siksi et tutustuu ja saa mahdollisesti uusia ystäviä.
Keskustelulinjat, chattipalstat jne. Eikö sieltä löydy niitä muita yksinäisiä?
Vapaaehtoistyössä monet saanut ystäviä ku heitä kaikkia yhdistää pyyteetön auttamisen halu.
Miten onko sukulaisissa ketään? Serkkuja? Täti?...
Tsemppiä, yritä ponnistella et saat kontaktia muihin! Kyllä se yrittäminen varmasti palkitaan :)
Vierailija kirjoitti:
Näet ainakin päivällä ihmisiä enemmän. Onko mahdollista saada kirjoja, ristikkoa, videota, ajatella, entä kirjoittaa vihkoon ideoita (turvallisia, innostavia), entä puhevideot tai podcastit englanniksi tai suomeksi, kävely, taivaan tarkkailu, voiko lähisukulaiselle soittaa joskus. Luo jotain uutta, piirrä, keksi, mieti mahdollisuuksia ja mistä pidät yleensä. Entä musiikki, sisustus, tavoitteet. Ajan myötä keksii enemmän kuin hetkessä.
En näe päivisin ihmisiä. Muutin syrjään, kun kerrostalonaapurin takia en voinut nukkua. Mistake. Nyt olen konkreettisesti syrjäytynyt kaikesta. Luonto, eläinet, tähtitaivas on, muuta ei juuri olekaan. Arjen pyörittäminen on vaivalloista ja vie kaiken energiani. Ristikoita yms teen, mutta ei ole henkistä energiaa tehdä mitään vaativampaa. En pysty muistelemaan elämääni, liian traagista koettavaksi yksin uudelleen. Pakenen hömppään. Tavoitteita minulle ei ole ollut piiitkään aikaan. Unelmia kyllä, mutta ne eivät toteudu sillä tavoin, että elämäni jotenkin paranisi. Kuvittelen, että kun x niin sitten y, mutta yhtälö ei koskaan toimi. En jaksa enää. Yrittää.
Pyytäkää ystävä itsellenne punainen risti tai kirkon diakonilta ikään katsomatta! Menkää punaisen ristin sivulle. Selaatte sivua. Oliko siellä joku kaveria ei jätetä f.i. En muista selvii kun selaatte sivua, mitä tarkoitan. Vaikka ette asu Helsinki. Menkää Helsinki mission sivulle. Siellä on linkkejä teille, ei lity uskonto.On cat,ymm.Selatte sivuja. Numeroitakin nimettömänä soitaa..Ikään sukupuolen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Pyytäkää ystävä itsellenne punainen risti tai kirkon diakonilta ikään katsomatta! Menkää punaisen ristin sivulle. Selaatte sivua. Oliko siellä joku kaveria ei jätetä f.i. En muista selvii kun selaatte sivua, mitä tarkoitan. Vaikka ette asu Helsinki. Menkää Helsinki mission sivulle. Siellä on linkkejä teille, ei lity uskonto.On cat,ymm.Selatte sivuja. Numeroitakin nimettömänä soitaa..Ikään sukupuolen katsomatta.
Minä tein kerran näin. Mutta sitten se "ystävä" lakkasi pitämästä yhteyttä. Enpä kehdannut tyrkyttää itseäni.
Ilmeisesti tämä on tarttuvaa, eikä kukaan halua tartuntaa. 😢