Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan

Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.

ap

Myötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.

Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.

Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.

Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?

ap

Ja vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.

ap

Oletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?

Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?

ap

Sinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.

No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.

ap

Saattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?

No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.

No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...

Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.

ap

Mutta eikö tuo tapaus kulminoitunut siihen, että uhkasit jo jättää muun perheen, jolloin lapsi hädissään vei kivikissat ulos. Eli lapsi koki, että hän teki jotain pahaa, jonka takia äiti aikoi jättää hänet. Kyllä tuollaisesta voi joku jälki lapseen jäädä. Vähän kylmältä tuntuu siinä valossa tuo "voi voivottelu"

Olen itse tuntenut myötätuntoa sinua kohtaan, mutta tämänkaltainen suhtautumisesi lapsiisi tekee siitä kyllä aika vaikeaa.

No oli se varmaan traumaattinen joo lapsille, mutta sen voi korjata myöhemmin sietämällä heidän pelkoaan jos se nousee esiin. Kun paranen, alan osata toimiakin enemmän oikein. Samoin lasten kasvaessa heidänkin ymmärtämisensa ja mulle ainakin heidän kohtaamisensa helpottuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.

Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.

ap

Kyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".

Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.

Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.

Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!

Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!

ap

Ja nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?

Kummin tahansa. Se peili...

ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!

ap

Sitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?

Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.

ap

"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee." 

Oi voi.

Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.

Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.

Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".

ap

Siis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.

Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.

Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?

Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.

ap

Kyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.

Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.

ap

"Isänkään rahoista." Huomaatko?

Siis ei oo totta. Ei ole kysymys isän tuessa rahasta! Vaan siitä, että voi uskoa ihmisen olevan MINUN PUOLELLANI. Sanovan niille muille, että perkele, vaikka te sanotte mitä, niin minä annan tämän Xxxxxx:lle! Olkoot se vaikka omaa aikaansa! Kun tapasi uuden vaimon niin iaka pian ei voitu enää olla kuin ainoastaan kolmistaan, ettei uusi vaimo suutu!

Rahaa mulla kyllä on, vaikka onkin tiukkaa, mutta rakastavaa isää ei näemmä ole!!!!

ap

Jep. Rahaa sulla on. Rahasta kaikki on kiinni. Rahasta möit isäsi sielun, rahasta on kiinni elämäsi ja kuolemasi.

Onnea elämääsi.

T. Se, jonka mies on kokenut kamalan lapsuuden, ja jolla silti on mökissä sähköt. Ja mielenterveys.

Eiks se perintö tuu sit ap:n isän jälkeen?

Eiks ap pelkää, että kun suututtaa isänsä, ei saa niitä rahoja edes sitten.

F kirjoitti:

Luin tämän ketjun äsken hyppien. Miten ihmeessä jo tuosta aloituksesta huomasi, että kyse on rahasta ja perinnöstä? Aivan päivän selvä homma. Raha ja perintö saa ihmiset toimimaan järjettömästi. Onko ap ikinä ajatellut että isäsi voisi olla epävarma välitätkö sinä hänestä vai rahasta? Sen takia puhunut ympäri pyöreitä ja lupaillut perintöä, että pysyisit lähellä. Ehkä hänellä on ollut sellainen kutina, että ap katoat, jos hänellä ei ole rahaa lupailla. Voihan isäsi olla narsistinen kusipää, ei voi tietää tuntematta tai ei voi välttämättä edes tietää vaikka tuntisi. Toisen ihmisen motiiveja ei voi ikinä satavarmasti tietää: Onko hän ilkeä tarkoituksella manipuloija? Onko hän taivaanrannan maalari, hömelö, joka lupailee kaikille kaikkea, lupailee loisteliasta tulevaisuutta, lupaa liikaa, tajuamatta, mitä hän oikeasti voi antaa kenelläkään? Vai onko hän tyttärensä menettämistä pelännyt isä? Vai onko hän vaimosta ja tyttärestä välittävä mies, joka ei tiedä, mihin suuntaan kumartaa, hädissään lupaa eri asioita molemmille, pitääkseen sekä vaimon että tyttären ainakin toistaiseksi tyytyväisenä? Eipä kukaan muu taida tietää kuin isäsi itse, mitä siellä pään sisällä oikeasti liikkuu. Itse olet ap tällä hetkellä loukkaantunut ja oikeasti harmissasi, ettet saa rahaa (sen voi sanoa ääneen: kyllä jokainen meistä haluaa rahaa, helpottaahan se elämää, ihan ymmärrettävää, ei se mikään maailman pahin synti ole, synti voi toki olla se, mitä tekee sen rahan saamisen eteen, mutta haluaminen ei ole). Tottakai ajattelet että isäsi on paska, mutta oikeasti hän voi olla mitä tahansa em. vaihtoehdoista tai vielä jotain aivan muuta. Isäsi pään sisälle pitäisi päästä, että tietäisi, mistä on kyse.

Isoin asia tässä mulle on se, että isä olisi edes joskus mun puolellani. Ymmärrän, että on helvetin isosta asiasta kyse, kuin perinnöstä, joka on niinikään iso, luopuminen, mutta saahan sitä tosiaan kysyä. Ja isä olisi enemmän mun puolellani olemalla minulle rehellinen ja sanomalla ei käy, jos se ei käy, kuin valehtelmalla päin naamaa, koska nyt en todellakaan yhtään tunne, että hän on ollutkaan minun puolellani ja se on iso murhe se.

ap

Hassua odotraa rahakorvausta jostain pettymyksistä. Aina kai vanhemmat tuottavat pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan

Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.

ap[/quote

Vaikutat nuoremmalta mitä olet. Ja älä huutele toisten raha-asioista mitään, jos et tiedä mistään mitään. Ja vaikutat sellaiselta ettei kukaan halua sinulle myötätuntoa antaa, kamalan ilkeän oloinen :D et osaa muuta sanoa kuin vittupää ja sossupummi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan

Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.

ap

Myötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.

Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.

Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.

Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?

ap

Ja vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.

ap

Oletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?

Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?

ap

Sinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.

No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.

ap

Saattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?

No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.

No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...

Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.

ap

Mutta eikö tuo tapaus kulminoitunut siihen, että uhkasit jo jättää muun perheen, jolloin lapsi hädissään vei kivikissat ulos. Eli lapsi koki, että hän teki jotain pahaa, jonka takia äiti aikoi jättää hänet. Kyllä tuollaisesta voi joku jälki lapseen jäädä. Vähän kylmältä tuntuu siinä valossa tuo "voi voivottelu"

Olen itse tuntenut myötätuntoa sinua kohtaan, mutta tämänkaltainen suhtautumisesi lapsiisi tekee siitä kyllä aika vaikeaa.

No oli se varmaan traumaattinen joo lapsille, mutta sen voi korjata myöhemmin sietämällä heidän pelkoaan jos se nousee esiin. Kun paranen, alan osata toimiakin enemmän oikein. Samoin lasten kasvaessa heidänkin ymmärtämisensa ja mulle ainakin heidän kohtaamisensa helpottuu.

ap

Ei voi. Sitä ei voi korjata myöhemmin. Sinun jos kenen luulisi tajuavan sen.

Täällä on taas kaikki mielensäpahoittajat ja palstapsykologit liikkeellä tuntien itsensä oikein paremmiksi ihmisiksi lytätessään ap:een kaikin puolin. Minä tunnistin jo muutamasta lauseesta ap:een trauman vanhempiensa suhteen. Tulin tänne sanomaan että meitä on muitakin ihan samanlaisia kuin sinä ap ja tuollaisilla vanhemmilla. Todella hyvä että olet alkanut tutustumaan itseesi ja työstämään traumojasi. Sinunkaan elämä se on eikä kenenkään muun täällä. Älä keskity näihin ihme kommentteihin täällä, unohda vaikka tämä minunkin :) Ei ne jolla ei ole ollut samanlaista ikinä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap suuttuu, siitä, että hänen isänsä ei anna omaa perintöään ap:lle? Tämä ei vaan tunnu selviävän.

(Ja minusta ap:n isällä on ihan täysi oikeus myös muuttaa mielensä, vaikka olisikin ensin sanonut laittavansa saamansa perinnön suoraan ap:lle.)

Perintlhän kuuluu ap:n isälle.

Lainaan nyt ap:n suuta: No koska se sano päin naamaa, että saat sen. Ja vielä ilmeisesti ihan omasta mielijohteestaan. Tämän pitäisi hänen mukaansa korvata kaikki muut keskustelut ja lupaukset kenellekään muille. Tämän lupauksen, päin naamaa, on isä nyt karvaasti pettänyt.

Siinä on mukana sellaista mitä on vaikea tuoda tähän tässä ja nyt. Mutta vuosikausien pettymyksiä, joita isä on minulle aiheuttanut, joihin on aina ollut korvauksena se aikanaan annettava hyvitys. Joka on tehdä jotain hyvää minulle. Jotenkin näin. Olen sitä odottanut ja odottanut mutta kun sitä ei vain koskaan pysty antamaan...

ap

Näin tässä kulttuurissa, tervetuloa Suomeen. Meitä tyttäriä on täällä paljon. Köyhiä, rikkaat vanhemmat eivät välitä omahyvyydessään.

Ymmärrän, jos hänen.isänsä ei henkisesti ole ap:n puolella ja se harmittaa. Harmittaa se äitipuolen puolien pitäminen ennen ap: tä. Ymmärrän.

Tota perinnön vaatimista en ymmärrä.

Tämä puolien valitseminen ei ole aikuisten ihmisten hommaa. Silti perintöasioissa ihmiset aina asettautuvat toisiaan vastaan. Sitä se raha ikävä kyllä teettää.

Kaikki osapuolet samaan huoneeseen juttelemaan asioista asioiden oikeilla nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Hassua odotraa rahakorvausta jostain pettymyksistä. Aina kai vanhemmat tuottavat pettymyksiä.

Ei tietenkään mistään normaaleista pettymyksistä, mutta jos on pettänyt lupauksensa tai muuten toiminut tavalla jonka toinen odottaa sinun hyvittävän joskus jotenkin, jotta välit voivat jatkua.

ap

Ihan järkyttävää, etten mä saa mitään myötätuntoa palstalta. Tai ehkä joku ymmärtää, ja sanoikin, ettei ne, joita ei ole kustu oman vanhemman taholta silmään voi tämmöistä ymmärtää. Mistähän muusta kuin rahasta minun pitäisi tai minä ylipäätään edes voisin isäni muistaa? Kusetetuista puheista? Ettei pitänyt puoliani? Ettei välittänyt ja rakastanut?

Alan jo miettiä etten mene hautajaisiinkaan. Siellä on vaimo ja hänen tyttärensä, en halua nähdä heitä. Omia sukulaisiani voin tavata muutenkin. Mitä mä papillekaan sanoisin isästäni? En halua mennä sinne kuuntelemaan ympäripyöreää paskaa ihmisestä, josta yritetään väkisin sanoa jotakin hyvää ja häivyttää hänen mädännäisyytensä. Tai ehkä menen sinne kirkko-osuuteen, mutta en ainakaan syömään sen vaimon ja hänen tyttäriensä kanssa. En halua nähdä niitä mulkkuja enää ikinä.

Aiemmin pelkäsin, ettei vaimo edes jaksa muistaa mainita minulle isän kuolleen. Nyt se tuntuisi vain helpottavalta ajatukselta. En halua muistaa isääni ajalta sen jälkeen kun hän tapasi tämän vaimon. Sen jälkeen hänellä ei ole enää ollut aikaa eikä sydäntä minulle. Roikuin mukana, koska luulin, että hän oli puolellani kaikesta huolimatta. Nyt usko on mennyttä. Ehkä terveempää näin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eiks se perintö tuu sit ap:n isän jälkeen?

Eiks ap pelkää, että kun suututtaa isänsä, ei saa niitä rahoja edes sitten.

Mistä isä suuttuisi? Kysyin perinnöstä luopumista ihan kohteliaasti, ja siinä olisi ollut pelkkiä etuja hänellekin.

Nyt sitten jos hän soittaa voin kysyä, että miksi sanoit minulle, että luopuminen sopii, kun setäni mukaan et millään tavalla ottanut edes asiaa esiin tai sinun ei tarvinnutkaan taivutella ketään suostumaan vaan sinä et halunnutkaan siitä luopua? Että miksi sanoit minulle toisin? Sitten sanon isälle, että toimimalla noin petit minun luottamukseni.

Jos siitä suuttuu, niin suuttukoot.

ap

Jos kerran isäsi on hyvin sairas, niin ihan hyvin on voinut käydä niin, että kysyessäsi, voisiko isä luopua perinnöstään, hän on vain vastannut automaattisesti kyllä. Sitten kun olisi pitänyt ilmoittaa perunkirjoituksen pitäjälle, että hän kieltäytyy perinnöstä, niin hän ei enää muistanut koko asiaa.

Itse en kyllä missään tilanteessa menisi ehdottamaan vanhemmilleni,, että he eivät ottaisi omien äitiensä perintöä vastaan vaan antaisivat sen minulle.

Nyt jo naama kiinni tästä, kun ilmeisesti keksit puolet päästäsi. Ja vaikka olisikin totta, olet ehkä typerin ihminen, jota maa päällään kantaa, koska tuollaisia täällä suollat ja odotat myötätuntoa ja rakkautta. 

Toivotaan, että isäs elää sua pidempään, niin kaikki on tyytyväisiä.

Mielenkiintoinen keskustelu. Heitämpä oman lusikkani soppaan. Koko lapsuuden isäni käytti seksuaalisesti hyväksi minua ja useampaa sisarustani. Äidiksi tultuani vanhat unohtuneet traumat tuli pintaan synnytyksen yhteydessä. Isä kiistää lähes kaikki teot,osan myöntää. Äiti on koko ajan ollut isän puolella ja katkaissut välit meihin lapsiin. Äiti narsistisuudessaan ei voi myöntää että ukkonsa hyväksi käyttäjä vaan syyttää meitä lapsia kaikesta. Ollaan kuulemma vaan niin hankalia oltu aina ( traumatisoituneita jo lapsena ). Että semmonen äiti joka siis hyväksynyt sen hyväksi käytön ja antanut tapahtua. Vihaa en tunne vaan suurta surua että en ole saanut kokea aitoa äidin huolen pitoa.

"Narsistille on yksi lysti, mitä on luvannut ja kenelle. Itse voit vatvoa vaikka loppuelämäsi sinulle annettuja katteettomia lupauksia, narsisti unohti koko lupauksen sen jälkeen, kun sen sinulle suustansa päästi. Ja päästi siksi, jotta ajattelisit tai käyttäyttäytyisit narsistin haluamalla tavalla."

Tämä oli niin totta!

Minä heitä lusikan soppaan myös. Mieheni puolesta. Joka raukka parka hypännyt ja pakotti meidänkin perheen hyppimään äitinsä oikkujen mukaan, kunnes pistin stopin. Sain suvun vihat niskoilleni, miten olen ahne paska! Nyt meidän perheen asioista päättää vain minä ja mieheni! Ei anoppi! 

Mies parka hyppäsi aina kun puhelin kilahti. Täytyy auttaa, kun sitten äitinsä myy sitä ja tätä omaisuutta ja sitten auttaa meitä maksuissa, kun sitä ja tätä. Perusasioissa auttaminen ok, mutta anopilla oli tapana hälyttää mies luokseen juuri kun meillä oli jotain menoa, esim. grillikestit miehen työkavereille. Onko noloa jättää vaimo huolehtimaan äijäporukasta, kun itse lähtee äidilleen laittamaan uutta arvotaulua seinälle, se piti saada seinälle heti. Säilyttää arvonsa paremmin ja mieshän sen tulee samaan, vaikka sitten pian joku syntymäpäivä. (ei oo taulua näkynyt :)) 

Mies ei edes tajunnut miten häntä vedätetään. Ihan pokkana uskoi, että varakas äitinsä häntä auttaisi. Eikä ollut kiinni, ettei olisi minusta pitänyt, vaan ei oikeasti auttanut miestäni ennen kuin edes olimme tavanneetkaan. 

Esimerkki: mies laittanut hulluna kolmea kesäpaikkaa, kun anoppi ihan suoraan luvannut, että niistä meitä lähinnä sijaitsevan siirtää pian miehen nimiin. Noh, voitte arvata, ei sillä naisella ole ollut aikomustakaan siirtää yhtään mitään kenenkään muun nimiin. 

Toinen esimerkki: anoppi "lahjoittaa lapsille rahaa". Ei siis lapsille, mutta tekee omissa nimissään sijoituksia/talletuksia, ovat sitten paremmin tallessa ja arvo nousee.

Minusta sitten tuli ilkeä ahne miniä, kun ilmoitin että jos aikoo tehdä lupaamansa avustukset, niin sovitaanpa niistä nyt sitten kerralla. Kun mies puhuu niin ympäripyöreitä, kun saa vain lupauksia, jotka muuttuu koko ajan. (Tiesin toki, että anopilla ei mitään aietta koskaan ollutkaan lahjoittaa mitään.) Hän sitten keksi, että minä olen ahne ja vaadin hänen omaisuutta. :D :D 

Mies tapaa äitiään, mutta silloin kun miehellä on aikaa, ei siten että hyppää kun käsky käy. 

Tällä trollilla on aina muutama tunnistettava maneeri . Piste.

Täytyy kyllä sanoa, että sairaita kommentteja AP on saanut ihmisiltä. Kiusaavat AP:ta urakalla, miksi? Ovatko itse aloittajan äidin tai isän kaltaisia? Mielessä ehkä pieni epäilys, ovatko lapsilleen sittenkään parhaat mahdolliset vanhemmat? Ovatko ihan vaan vittumaisia ihmisiä? Kateellisia perinnöstä? Tietävät tarkkaan omat ajatuksensa, jos olisi perintöä tulossa ja peilaavat ne aloittajan ajatuksiksi? 

Minusta aloittaja on ihan oikealla asialla. Äiti on mitä on ja isäkin osoittautuu nyt petolliseksi tyhjän puhujaksi. Aloittaja on joutunut pomppimaan kuin pallo äitinsä käskyttämänä ja isäänsä miellyttääkseen. Kunnes miehensä tajusi sairaat kuviot.

Aloittaja itse/miehensä ymmärtää, ettei kykene parhaaseen mahdoliseen vanhemmuuteensa, MUTTA ON HAKEUTUNUT AVUN PIIRIIN (toisin kuin nämä aloittajaa härnäävät kiusaajat). Ei välttämättä helppo keissi, mutta monet vastaajat (vai liekö vain yksi, omalla tavallaan häiriintynyt) eivät ole edes havahtuneet vielä omaan käytökseensä.

Perintösuunnittelu olisi kyllä ollut tässä tapauksessa erittäin hyvin paikallaan; mutta varmaankin isänsä ei niin piittaa, vaikka valitsikin itselleen kalliimman ratkaisun, ilmeisesti hänellä kuitenkin riittää mällättävää. Aloittajan lapsille perinnön siirtäminen olisi tuottanut lisätyötä ja - byrokratiaa; vuosi-ilmoitukset maistraattiin ainakin.

Aloittaja ei ainakaan ole mikään kiiltokuvaäiti. Toivon hänelle valoisampaa tulevaisuutta, kunhan saa palikat päässään järjestykseen. Varmaan hänkin aikanaan saa lapsiltaan kuittia vioistaan, mutta toivottavasti osaa rakentavasti sen ottaa vastaan ja olla pahoillaan. Tai jos vaikka käykin niin, että hänen lapsensa nelikymppisenä tajuavat, että äitinsä sittenkin rakasti heitä, vaikkei siltä vaikuttanutkaan.

Terveisin yksi laiska äiti ilman mielenterveysongelmia (tiettävästi).