Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietenkin se on minun vikani jos pilaan suhteeni lapsiini, mutta se ei ole minun vikani, mitä taas minulle on tehty, että en osaa kohdella lapsiani oikein.
apSe ei ole sinun vikasi mitä sinulle on tehty. Mutta jos tiedostat että vanhempasi ovat käyttäneet valtaansa sinuun väärin, manipuloineet ja ties mitä ja sinä tästä tiedostamisesta huolimatta käyttäydyt itse lapsiasi kohtaan väärin, se on sinun vikasi.
Joo, no se on, mutta kun mä en pysty olemaan vapaa näistä traumoista, niin oikeuttaako se teitä haukkumaan minua? Miksi kukaan menisi terapiaan, jos pystyisi? Mitä sä niinku ajattelet, että sieltä sitten haettais, jos vaan pystyis olemaan vapaa niistä traumoista?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä keittiöpsykologivastaukset on aina hienoa luettavaa. Analysoidaan itse itsemme henkisesti vahvaksi, mutta haavoittuvaiseksi. Samalla jaksavaksi persoonaksi, joka ei saa mitään aikaan, koska vanhemmat/nuoruus/kaverit/ulkonäkö...
Hieno ketju. Näitä lisää.
Voi vittu, lisää pahveja tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Mitä ap on tehnyt sellaisena palveluksena isälleen, mistä kokee isän jääneen valtavan palveluksen velkaa?
- Mikä se valtava palvelus on, mitä ap nyt haluaa isältään. Eli minkä ap kokee isänsä luvanneen?
- Miksei ap tehnyt niitä palveluksiaan isälleen sukulaisrakkauttaan, vaan vaatii vastapalkkaa?
KERRO KONKREETTISESTI AP!
Ei se mikään palvelus olisi, mutta isä on luvannut olla lojaali minulle ja SITÄ EI SANOJENSA SYÖMINEN OLE.
En vaadi vastapalkkaa, vaan perinnöstä luopuminen oli ehdotus, jotta suvun rahoja ei tärvääntyisi perintöveroihin, ja sillä olisi myös ollut faktisesti se vaikutus, että jos isä päätyy laitokseen hänelle ja vaimolle jäisi enemmän rahaa käyttöön, koska olisin maksanut heille perinnön tuoton hoitomaksuina ja muina kuluina. (Ja loput vaikka käteisellä, jos näitä kuluja ei synny tarpeeksi).
Tämän hyväksyminen olisi ollut merkki yhteenkuuluvaisuudesta perheenjäsenten välillä, jota isä on valheellisesti esittänyt tuntevansa minua kohtaan.
apJa nyt harmittaa, kun ei saa olla avuksi.
Se on tässä ainoa motiiviNo ehkä HIEMAN mieluummin kuin tällaisen vihapidon ottaisin näkymän, jossa saisin perinnön ja maksaisin siitä tuoton kuten se isälleni kuuluukin hänen elinaikansa ja saisin samalla parannettua omaakin elämääni ja lasten ja perheeni elämää! Vierailisin silloin mielelläni isäni ja vaimon luona viemässä käteistä heille! Kaikkihan ois silloin okei! Ei mulle se tuotto kuulu ennen kuin isä on haudassa :) Mutta sitten ei olisi enää perintöveroja. Saisi isäkin nähdä elinaikanaan tehdä jotain hyvää tyttärensäkin elämän eteen. Luulisi, että tulisi hyvä mieli. Kaikille normaaleille ihmisille ainakin tulisi. Ja kun isällä on sitä omaa perusvarallisuutta ihan tarpeeksi, jos jotain haluaisi myydä pois.
apEi ole millään lailla hänen velvollisuutensa. Ja kuten tuolla joku aiemmin epäilikin, on isä vaimoineen saattanut huomata millaisen ahneen paskan kanssa ovat tekemisissä ja siksi eivät perinnöstään luovu. Ihan oikein sulle, mätäne paskaisessa kämpässäsi.
No ei ole juu ja jos siitä nyt jompi kumpi kärsii niin se on hän, en minä. Sinäkin vaikutat varsinaiselta kusipaskalta, eikä sulle ole edes elämääsi pelastavaa perintöä tulossa. Mullepa on. Lälläslää.
apEpäilenpä, että tässä ei kärsi kukaan muu kuin sinun lapsesi. Ja ei, minulle ei todellakaan ole tulossa perintöä. En tarvitse sitä. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja muihin sukulaisiini. Minulla on ihan itse mieheni kanssa kerätty omaisuus, joten minun elämääni ei tarvitse perinnöillä "pelastaa". Minun lapseni voivat hyvin ja kappas - niin voin minäkin! Meillä on siistiä kotona ja minun lapseni saavat ruokaa. Minä en odota kieli pitkällä, että joku kuolisi, jotta saisin iskettyä ahneet korrpikotkan kynteni perintöihin.
Että rouva mielipuoli voi lällätellä siellä ihan vapaasti.
No kiva, että kaikki on hyvin. Oikeesti!
apKiitos. Sinullakin voisi olla, jos niin vain päättäisit. Enkä tarvitse tähän vastineeksi mitään itsesääliä siitä, kuinka vaikeaa lapsuutesi oli. Meitä on muitakin, joilla oli vaikea lapsuus. Mieheni tarina voisi saada sinutkin ulos surkeuden kuplastasi, mutta en viitsi sitä täällä kertoa. Sanon vaan, että sinun lapsuutesi vaikuttaa silkkitieltä mieheni lapsuuteen verrattuna.
Enkä ymmärrä millä lailla miehesi tarina toisi minulle sitä rakkautta ja hyväksyntää jota kaipaan parantuakseni? Miehesi vaikeudet ja ajatus sinusta sössöttämässä niillä minulle rakastavaa paranemista lähinnä OKSETTAVAT minua.
apOnko sinun mielestä koko maailman tehtävä tuottaa sinulle rakastavaa paranemista?
Yksikin ihminen riittäisi. Kunhan viesti tulisi läpi suojakuoren. Muiden ei tartte vaivautua.
ap
Lapsesi ainakin rakastavat sinua. Entä miehesi, hänkin varmaan? Joten Pitäisikö sen yhden ihmisen olla nyt sinä itse?
Hassua miten voi luottamus olla SE juttu suhteessa, jossa puolin ja toisin ei pidetä lupauksiaan ja puhellaan paskaa toisillensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei herraisä, on muka joku vielä nelikymppisenä noin riippuvainen vanhemmistaan? Ei kai. Eiköhän suurin osa ihmisistä ole elänyt ihan sitä ikiomaa elämäänsä jo monen vuoden ajan. Ja vanhemmat saa elää omaansa.
Kyllä se on mahdollista. Jos ihmisellä on traumaattinen lapsuus ja nuoruus (esim. perheväkivaltaa, kuten minulla) voi ihmisen henkinen kehitys pysähtyä tai hidastua. Kun kasvuiässä henkiset voimavarat kuluvat vain jokapäiväiseen selviytymiseen, ei kypsymiselle jää enää paukkuja. Itsekin huomaan itsessäni epäkypsiä piirteitä. Joskin ne nousevat esiin vain omien vanhempieni seurassa tai sitten stressaantuneena omien lasteni seurassa. Edelleenkin nyt 38-vuotiaana saatan purskahtaa hysteeriseen itkuun, kun isäni kiusaa ja loukkaa minua henkisesti. Normaalisti en todellakaan itke helposti tai usein vaan olen hyvinkin voimakas persoona.
Terve isäsuhde ei ole tuollainen. Huom. terve,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
ap
Kyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap suuttuu, siitä, että hänen isänsä ei anna omaa perintöään ap:lle? Tämä ei vaan tunnu selviävän.
(Ja minusta ap:n isällä on ihan täysi oikeus myös muuttaa mielensä, vaikka olisikin ensin sanonut laittavansa saamansa perinnön suoraan ap:lle.)
Perintlhän kuuluu ap:n isälle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap suuttuu, siitä, että hänen isänsä ei anna omaa perintöään ap:lle? Tämä ei vaan tunnu selviävän.
(Ja minusta ap:n isällä on ihan täysi oikeus myös muuttaa mielensä, vaikka olisikin ensin sanonut laittavansa saamansa perinnön suoraan ap:lle.)
Perintlhän kuuluu ap:n isälle.
Lainaan nyt ap:n suuta: No koska se sano päin naamaa, että saat sen. Ja vielä ilmeisesti ihan omasta mielijohteestaan. Tämän pitäisi hänen mukaansa korvata kaikki muut keskustelut ja lupaukset kenellekään muille. Tämän lupauksen, päin naamaa, on isä nyt karvaasti pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
apKyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
apKyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.
ap
Nonni. Tervetuloa meidän muiden joukkoon puuttellisiin perhesuhteisiin ja vaillinaisiin ihmissuhteisiin. Aika se parantaa ja tällä paranemisen matkalla alkoholi joskus helpottaa (ainakin joitakin). Siitä sitten pistämään omaa elämää uuteen kuosiin.
Vihdoinkin edistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
apKyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.
ap
"Isänkään rahoista." Huomaatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap suuttuu, siitä, että hänen isänsä ei anna omaa perintöään ap:lle? Tämä ei vaan tunnu selviävän.
(Ja minusta ap:n isällä on ihan täysi oikeus myös muuttaa mielensä, vaikka olisikin ensin sanonut laittavansa saamansa perinnön suoraan ap:lle.)
Perintlhän kuuluu ap:n isälle.
Lainaan nyt ap:n suuta: No koska se sano päin naamaa, että saat sen. Ja vielä ilmeisesti ihan omasta mielijohteestaan. Tämän pitäisi hänen mukaansa korvata kaikki muut keskustelut ja lupaukset kenellekään muille. Tämän lupauksen, päin naamaa, on isä nyt karvaasti pettänyt.
Siinä on mukana sellaista mitä on vaikea tuoda tähän tässä ja nyt. Mutta vuosikausien pettymyksiä, joita isä on minulle aiheuttanut, joihin on aina ollut korvauksena se aikanaan annettava hyvitys. Joka on tehdä jotain hyvää minulle. Jotenkin näin. Olen sitä odottanut ja odottanut mutta kun sitä ei vain koskaan pysty antamaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En kerkee synttäreille, mutta saat sitte ison perinnön."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
apKyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.
ap"Isänkään rahoista." Huomaatko?
Siis ei oo totta. Ei ole kysymys isän tuessa rahasta! Vaan siitä, että voi uskoa ihmisen olevan MINUN PUOLELLANI. Sanovan niille muille, että perkele, vaikka te sanotte mitä, niin minä annan tämän Xxxxxx:lle! Olkoot se vaikka omaa aikaansa! Kun tapasi uuden vaimon niin iaka pian ei voitu enää olla kuin ainoastaan kolmistaan, ettei uusi vaimo suutu!
Rahaa mulla kyllä on, vaikka onkin tiukkaa, mutta rakastavaa isää ei näemmä ole!!!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap suuttuu, siitä, että hänen isänsä ei anna omaa perintöään ap:lle? Tämä ei vaan tunnu selviävän.
(Ja minusta ap:n isällä on ihan täysi oikeus myös muuttaa mielensä, vaikka olisikin ensin sanonut laittavansa saamansa perinnön suoraan ap:lle.)
Perintlhän kuuluu ap:n isälle.
Lainaan nyt ap:n suuta: No koska se sano päin naamaa, että saat sen. Ja vielä ilmeisesti ihan omasta mielijohteestaan. Tämän pitäisi hänen mukaansa korvata kaikki muut keskustelut ja lupaukset kenellekään muille. Tämän lupauksen, päin naamaa, on isä nyt karvaasti pettänyt.
Ja taustalla on isän vaimo ( paha äitipuoli ), jota ap ei ole ollenkaan sättinyt. Vai onko, ei tätä ketjua kukaan ehdi läpi lukea. Isä pitää vaimonsa mielipidettä ap:ta tärkeämpänä. Vaimo käänsi isän pään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn sen, koska se on ihan sun isäs oma asia mitä tekee omaisuudellaan. Vaikka se olisi kuinka helvetin typerää ja kannattamatonta. En mäkään tollaselle rahanahneelle possulle mitään antais, millasen kuvan oot täällä itsestäs antanu.
Niin onkin, mutta hyväksyt siis sen, että hän sanoo mulle päin naamaa, että suostuu, ja toisille, että ei suostu? Että mulla ei ole mitään syytä suuttua tästä? Omituisia on sun suhteesi, jos ne ovat tuolla pohjalla.
apKyllä sun faijallas on oikeus miettiä asiaa pidempään ja muuttaa mielensä. Vaikkakin sillä nojalla, että yrittää vierittää syyn jollekulle, koska ei kehtaa jälkikäteenkään itse sanoa päin naamaa: "Ei".
Koitappa kasvaa aikuiseksi. Syyttele ketä tahdot, koska tiedät sen itsekin, että olet itse syypää katkeruuteesi ja noloihin kaunoihisi.
Ja noista minun suhteistani. En ole neljäkymppisenä rutisemassa ja valittamassa, kun maailma on potkinu päähän, koska en ole ikinä mitään saanut aikaan. Lapset ja mies vihaa ja äitiki oli ihan skeida. Peili toivottavasti löytyy edes vessan seinältä. Kurkkaa siihen.
Kyllä se tiesi jo sanoessaan, että se aikoo puijata minua! Kun mähän sanoin, ettei tää ole eka kerta. Vittu sä olet sinisilmäinen ja ottaisi sua liian paljon omalletunnollesi kun olet minua tässä syyllisenä pitänyt, että voisit myöntää, että minä, joka kerron tätä asiaa olen siinä oikeassa! Koska minä tunnen isäni, en vain ikinä uskonut, että se tekisi tätä minulle!
Eli sinusta on oikein ja hyväksyttävää sanoa minulle että luopuu vaikka tietää, ettei luovu ja kusta siten minua suoraan silmään ja minun siitä loukkaantuessa (ja jos mua loukataan mä raivostun) sinä vielä syytät minua siitäkin!! Voi helvetin paska toivottavasti sun elämääsi kätkeytyy vielä paskaisia käärmeitä niin näet, mitä niiden uhriksi joutuminen on!!!
apJa nyt meni sit hermot. Oonko sanonu, et oot syyllinen mihinkään muuhun ku narriks itestäs tekemiseen? Siinä olet oikeinkin taitava. Et tainnut nähtävästi tuntea isääs, ku tollain pysty vielä yllättään. Vai olitko kenties sinä se sinisilmäinen vässykkä, joka halusi niin kovasti että kaikki tarinat uppoaa?
Kummin tahansa. Se peili...
ET OLE SANONUT, ETTÄ ISÄNI KUSETTI JA PETTI MINUT!!!!!!!!
apSitä hän ei tapahtuneen kuvailun perusteella ole tehnyt. Tekisi mieli keskustella hänen kanssaan, mutta se taitaa olla mahdotonta. Vai saisitko hänetkin tänne palstalle?
Miten niin ei tehnyt? Eikö sulle sopiminen toisen kanssa merkitse mitään? Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään.
ap"Sovimme, että isä sanoo omana mielipiteenään, ettei tule mun kanssa riitaa, että luopuu perinnöstään." Tuo lause kuulostaa kiristykseltä. Olet siis pakottanut isäsi sanomaan sinulle noin. "Nyt sitä rahaa, tai lätty lätisee."
Oi voi.
Onneksi isäsi vaikuttaa edes hiukan järkevämmältä, kun ei tuollaiseen alistu.
Ei! Ei, se EI ollut kiristystä, todellakaan, VAAN ISÄ ITSE SANOI ETTÄ TOIVOTTAVASTI TÄMÄ ASIA EI TULE MEIDÄN VÄLIIMME. Niin minä sanoin vain, että puhu samoin minulle kun puhut muillekin.
Koska oon vaan liian usein nähnyt isän kääntävän kelkan, "koska muut pakotti niin". Ja ajattelin, että okei, jos muut painostaa, että älä luovu, niin ymmärrän, jos mieli muuttuu, mutta SITÄ EN YMMÄRRÄ, että sanot mulle tässä päin naamaa näin ja sitten menetkin sanomaan muille toisin. Tämän nyt pitäisi olla IHAN SELVÄ JUTTU kelle tahansa rehelliselle ihmiselle, joka haluaa, että hänen tyttärensä VOI luottaa häneen. Ja kun se LUOTTAMUS on ollut sellainen juttu mun ja isän väleissä, mitä nimenomaan ISÄ on aina pitänyt tärkeänä. No kyllä mä nyt ymmärrän miksi. Että voi kusettaa mua rauhassa, etten mä suutu, kun mä luotan kyllä häneen. Mitä nyt muut pakottaa aina sitten tekemään huonoja ratkaisuja mun näkövinkkelistä, vaikka isä niiin ois luvannut ne asiat mulle. Paskanmarjat se mitään "lupasi", se vain vedätti. Tai niin, nimenomaan "lupasi".
apSiis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?
Äh, sä et tajua mitään. Ei hän oikeasti ole vedettävissä, vaan hän käyttää muita ihmisiä mahdollistamaan valheensa. "Vaimon kanssa tästä tuli nyt riitaa, en mä voinutkaan nyt toimia näin". Vaimolle hän sanoo sitten ties mitä, ehkä just, että mä vaadin ja hän ei halua antaa, jolloin vaimo alkaa "suojelemaan" isää.
apKyllähän tuo nyt ihan paska tilanne on, mutta ainoa ratkaisu näyttäisi olevan aika. Ehkäpä saat joskus ihan juteltua kaikkien kanssa yhdessä ja erikseen. Ja ihan ihan ihan tosissaan tällä kertaa. Koitappa pistää oma kotielämäs eka kuosiin, niin alkaa varmaan noi suhteet vanhempiinkin lähentymään.
Niin no siis aika varmaan auttaa siihen, että pääsen yli tästä kaikesta, mutta en halua ainakaan tällä hetkellä rakentaa sihteita keihinkään heihin. Ehkä itseeni haluan, kaikkein eniten. Mun vanhemmista viis. Mies ja isän sisko (onneksi!) ovat tällä hetkellä mun parhaat tukijat. Ainakin liittyen näihin perhedraamoihin. Tai draamaan. Auttaahan se eteenpäin kun ei vain enää ole sitä virheellistä illuusiota isänkään tuesta.
apNonni. Tervetuloa meidän muiden joukkoon puuttellisiin perhesuhteisiin ja vaillinaisiin ihmissuhteisiin. Aika se parantaa ja tällä paranemisen matkalla alkoholi joskus helpottaa (ainakin joitakin). Siitä sitten pistämään omaa elämää uuteen kuosiin.
Vihdoinkin edistystä.
Niin, aivan kuin ne ois tähän asti olleet jotenkin täydellisiä. No joo, mutta mulle ainakin kovasti uskoteltiin niin.
Ja alkoholi, isähän se siihen tarttui. Siksi onkin terveys mennyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee saatana rahastosäästötili itelles ja kerrytä sinne rahaa jos sinun välittäminen ja elämä koostuu rahasta, mitä sun niiiin hirveeen ilkee isä ei antanutkaan
Ei siitä ole mitään hyötyä, kun rahasta tiukkaa nyt. Enkä mä täältä mitään talousneuvoja kaivannut. Myötätuntoa, mutta olette niin saatanan vittupäitä ja tiukoilla itsenne kanssa ettei liikene edes myötätuntoa vaikeuksia kohdanneelle!!!!! Tarttis olla joku rikkaiden perijöiden oma palsta koska ei tuollaiset vitun köyhät ikinä tajua kuin sossunluukku ruokajonoo sössönsööö-tason mielipahoja.
apMyötätuntoa ei ansaitse ihminen, joka ahneuksissaan toivoo jopa oman isänsä kuolemaa, ei huolehdi lapsistaan ja haukkuu kaikki, jotka eivät suostu hänen päätänsä silittelemään. Ja"vitun köyhäksi" haukkuminenkin menettää aika äkkiä tehonsa, jos myöntää ensimmäisessä lauseessa, että rahasta on itsellä tiukkaa.
Olen se, joka halusi huolehtia lapsistasi. En ole vailla rahallista hyötyä. Sinä et varmaankaan pysty pienessä päässäsi tällaista näkökulmaa edes käsittämään.
Mä taas ajattelen tuosta, että myötätuntoa ei ansaitse tosiaankin ihminen, joka tekee tuollaista ja joka juuri sen myötätunnon myötä jatkaa toimintaansa. Ensimmäinen lauseesi oli tiivis kuvaelma äidistäni. Isäni silitteli äidin päätä. En ole ap.
Minä en jatka myötätunnon myötä toimintaani, vaan saan voimia päästä irti siitä. Miksi isäsi silitti äitisi päätä? Tiesikö isäsi, että sinä kärsit? Ilmaisitko sinä sitä isällesi? Suuntautuiko äitisi viha sinuun ja jos niin millä tavalla?
apJa vielä mietityttää, että oliko äitisi saanut lapsenakin päänsilitystä ja myötätuntoa, ja oli siksi sellainen kuin oli, vaiko ennemminkin liikaa vaatimuksia, kuria ja moitetta? Itse en ainakaan saanut lapsena tarpeeksi myötätuntoa, jos ollenkaan. Siksi tarviysen sitä nyt aikuisena, vaikka kaikki tunteet eivät olekaan mukavia. Ei lastakaan saa rangaista, jos lapsi suuttuu. Pitää hyväksyä ja vastaanottaa se tunne. Silloin se ei käänny kostonhimoksi.
apOletko toteuttanut tätä omien lastesi kanssa? Vai mikäs tämä kivikissajuttu olikaan?
Miten niin kivikissajuttu liittyy siihen, että lapsi suuttuu?
apSinä et muistaakseni hyväksynyt jotain lastesi kivileikkejä. Vai muistanko väärin? Suutuit heille.
No en hyväksynyt joo. Että kiviä tuodaan sisälle. Mutta lapset ei suuttuneet siitä, ettei niitä saanut tuoda sisälle.
apSaattoipa jääsä katkeruus mieleen. Että äiti ei edes kiviä sallinut. Ja ihmettelenpä miksi et sallinut. Eikö kämppäsi ole muutenkin kuin pyörremyrskyn jäljiltä?
No en tiedä oliko se nyt niin iso asia. Siis lapsille. Mua siinä korpesi eniten mieheni ja minun välisen kommunikaatiokyvyn puute, että et tee tuollaisia ratkaisuja (siis mies) ilman, että kysyt minulta.
No meillä on osin sotkuista just siks, kun en jaksa siivota näiden jälkiä. Jos täällä vielä pyöris kiviäkin lattioita vaikkei ne arvopinnalla olekaan naarmuttamassa, niin se lisäisi verenpainettani! Kivillä voi ihan oikeasti leikkiä ulkona aivan hyvin, enkä nyt usko, että täällä on joka toisella perheellä jotain kiviäkin kotona leikkikaluina. Eiköhän se ihan normi-äidin vastaus kun lapsi innostuu, että otetaanpa täältä puistosta kiviä mukaan kotiin ole, "että eipä nyt oteta"...
Tietty se oli lapsia kohtaan kupru, että mies salli jo ja sit minä kielsin. Olis sit minunkin pitänyt vaan tanssia miehen pillin mukaan en suostunut. Ehkä olin joustamaton. Voi voi.
ap
Mutta eikö tuo tapaus kulminoitunut siihen, että uhkasit jo jättää muun perheen, jolloin lapsi hädissään vei kivikissat ulos. Eli lapsi koki, että hän teki jotain pahaa, jonka takia äiti aikoi jättää hänet. Kyllä tuollaisesta voi joku jälki lapseen jäädä. Vähän kylmältä tuntuu siinä valossa tuo "voi voivottelu"
Olen itse tuntenut myötätuntoa sinua kohtaan, mutta tämänkaltainen suhtautumisesi lapsiisi tekee siitä kyllä aika vaikeaa.
Luin tämän ketjun äsken hyppien. Miten ihmeessä jo tuosta aloituksesta huomasi, että kyse on rahasta ja perinnöstä? Aivan päivän selvä homma. Raha ja perintö saa ihmiset toimimaan järjettömästi. Onko ap ikinä ajatellut että isäsi voisi olla epävarma välitätkö sinä hänestä vai rahasta? Sen takia puhunut ympäri pyöreitä ja lupaillut perintöä, että pysyisit lähellä. Ehkä hänellä on ollut sellainen kutina, että ap katoat, jos hänellä ei ole rahaa lupailla. Voihan isäsi olla narsistinen kusipää, ei voi tietää tuntematta tai ei voi välttämättä edes tietää vaikka tuntisi. Toisen ihmisen motiiveja ei voi ikinä satavarmasti tietää: Onko hän ilkeä tarkoituksella manipuloija? Onko hän taivaanrannan maalari, hömelö, joka lupailee kaikille kaikkea, lupailee loisteliasta tulevaisuutta, lupaa liikaa, tajuamatta, mitä hän oikeasti voi antaa kenelläkään? Vai onko hän tyttärensä menettämistä pelännyt isä? Vai onko hän vaimosta ja tyttärestä välittävä mies, joka ei tiedä, mihin suuntaan kumartaa, hädissään lupaa eri asioita molemmille, pitääkseen sekä vaimon että tyttären ainakin toistaiseksi tyytyväisenä? Eipä kukaan muu taida tietää kuin isäsi itse, mitä siellä pään sisällä oikeasti liikkuu. Itse olet ap tällä hetkellä loukkaantunut ja oikeasti harmissasi, ettet saa rahaa (sen voi sanoa ääneen: kyllä jokainen meistä haluaa rahaa, helpottaahan se elämää, ihan ymmärrettävää, ei se mikään maailman pahin synti ole, synti voi toki olla se, mitä tekee sen rahan saamisen eteen, mutta haluaminen ei ole). Tottakai ajattelet että isäsi on paska, mutta oikeasti hän voi olla mitä tahansa em. vaihtoehdoista tai vielä jotain aivan muuta. Isäsi pään sisälle pitäisi päästä, että tietäisi, mistä on kyse.
Siis "ymmärrät", vaikka kääntäisi kelkan. Mutta ilmoitit hänelle näin: Nyt sit sanot ihan ihan ihan tosissas, mitä meinaat tehä. Silti hän sanoi toista ja teki toista. Ei se "ymmärrys" kauaa jaksanu.
Sanoit myös tietäväsi hänen olevan vedettävissä. Mutta nyt ihmettelet, että mitäs vittua. Joku sai sen muuttaan mielensä.
Joku mainitsi joskus jostain peilistä. Tietääkö kukaan?