Lue keskustelun säännöt.
Onko teille tullut koskaan vahvaa tunnetta jostain ihmisestä?
25.04.2016 |
Kertokaa niistä kohtaamisista, joista teille on tullut tunne että nyt on tosi kyseessä. Tuliko tunne heti vai ajansaatossa? Miten etenitte asian suhteen?
Minulle tuli aikoja sitten vahva tunne erään miehen suhteen. En siis ollut silloin vielä puhunut hänen kanssaan, katsellut vaan. Oli vahva tunne, siitä että kyseisessä miehessä on jotain erityistä. No tutustuimme paremmin, mutta sitten tiemme erkanivat. Nyt ollaan taas oltu yhteyksissä ja sama tunne kolkuttelee jo neljättä vuotta. Välillämme ei ole ollut mitään intiimiä, vaan hyvin lämmin ystävällinen suhde. Mutta mulla on outo kutina, että päädytään yhteen ja ollaan onnellisia.
Kommentit (88)
Joo mutta sillä oli jo perhe. Ei oikein uusperhekuviot kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli vahva tunne, kun tapasin nykyisen mieheni. Seurustelin silloin toisen miehen kanssa, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua erosin. Pelotti, koska kuvittelin olevani täysin hairahtunut onnenonkija, joka ei koskaan tulisi löytämään "sitä oikeaa". Löysin kuitenkin.
Olen tismalleen samassa tilanteessa. Suhteessa, tosin eron partaalla. Mietin yrittääkö vielä tosissaan, vai erota, jotta voisin tutustua tähän mieheen paremmin! Ihana tarina sinulla! Ja minulla on juuri tuo hairahtanut onnenonkija -tunne. Kaikkea ihanaa sinulle!
-Ap
Joistain on tullut erittäin vahva PYSY KAUKANA -tunne
Mulla on aivan sama tunne kuin 13:lla ja olen kanssa nainen. Semmoinen tunne, että me kuulumme yhteen tämän miehen kanssa. Kenestäkään ihmisestä koskaan ei tuollaista tunnetta ole tullut, koska löydän aina yleensä toisesta jotain vikaa. Ja samalla olen melko luottavainen siihen, että mies ajattelee samoin. Koskaanhan ei varmasti voi tietää, mutta uskon intuitioon. Kun jompikumpi vaan osaisi aukaista suunsa... Oon tosi onnellinen hänen kanssaan. Tää tunne vaan vahvistuu joka kerta kun näämme. Pelkkää lovee.
Kun tapasin mieheni, tiesin heti että elämämme jatkuisi yhdessä. Kun olimme sitten jonkin aikaa olleet yhdessä, sain voimakkaan kokemuksen siitä, että minun pitäisi tehdä valinta. Kokisin miehen kanssa suurta rakkautta, mutta myös suurta tuskaa ja kipua. Vaihtoehtoisesti en saisi kokea kumpaakaan.
Valitsin rakkauden, ja tuli se tuskakin sieltä.
Nyt odotan eroa, mutta olen kiitollinen että sain rakastaa. En usko niin käyvän toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin mieheen, mutta minua alusta asti häiritsi hänen tyhjät ilmeettömät silmät. Vaikea selittää, mutta hänen silmistään ei pystynyt mitenkään tulkitsemaan mitään. Katse oli sama silloinkun hän osoitti rakkautta ja sama kun hän pahoinpiteli minut.
Kamalaa. Kai erosit?
Tietysti erosin.
Pakko vielä kysyä. Milloin pahoinpitely tuli kuvioihin? Olitteko loppujen lopuksi pitkäänkin yhdessä?
Ei me tosiaan oltu kovin kauaa, noin vuoden verran ja erosin heti tuon ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen. Eli sen enempää ei tullut sitä koettua. Meillä oli ollut riitaa ja mies joi, sitten napsahti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan sama tunne kuin 13:lla ja olen kanssa nainen. Semmoinen tunne, että me kuulumme yhteen tämän miehen kanssa. Kenestäkään ihmisestä koskaan ei tuollaista tunnetta ole tullut, koska löydän aina yleensä toisesta jotain vikaa. Ja samalla olen melko luottavainen siihen, että mies ajattelee samoin. Koskaanhan ei varmasti voi tietää, mutta uskon intuitioon. Kun jompikumpi vaan osaisi aukaista suunsa... Oon tosi onnellinen hänen kanssaan. Tää tunne vaan vahvistuu joka kerta kun näämme. Pelkkää lovee.
Awwws, en kestä. Kuulostaa ihanalta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin mieheen, mutta minua alusta asti häiritsi hänen tyhjät ilmeettömät silmät. Vaikea selittää, mutta hänen silmistään ei pystynyt mitenkään tulkitsemaan mitään. Katse oli sama silloinkun hän osoitti rakkautta ja sama kun hän pahoinpiteli minut.
Kamalaa. Kai erosit?
Tietysti erosin.
Pakko vielä kysyä. Milloin pahoinpitely tuli kuvioihin? Olitteko loppujen lopuksi pitkäänkin yhdessä?
Ei me tosiaan oltu kovin kauaa, noin vuoden verran ja erosin heti tuon ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen. Eli sen enempää ei tullut sitä koettua. Meillä oli ollut riitaa ja mies joi, sitten napsahti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
-Ap
Olen kokenut tämän tunteen kerran. Rakastuin ensi vilkaisulla ja vaan tiesin. Meillä olikin lyhyt juttu, mutta loppujen lopuksi mies ei kokenut samoin :(
Vieläkin, vuosien jälkeen ottaisin tuon miehen. Aina nämä jutut ei mene kuin strömsöössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin,mutta eräs toinen puolituttu mies alko vaivaamaan.
Yritin järkeillä ihastumisestani eroon perustellen sitä itselleni kaikin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Erosin miesystävästäni ihan sen takia koska minulla oli suorastaan pakkomielle tutustua tähän puolituttuun mieheen lähemmin.
Nyt ollaan oltu puolisen vuotta yhdessä ja oon niin onnellinen hänen kanssaan! Hän on kaikkea ja enemmänkin mitä edes osasin kuvitella 😊😊
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin,mutta eräs toinen puolituttu mies alko vaivaamaan.
Yritin järkeillä ihastumisestani eroon perustellen sitä itselleni kaikin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Erosin miesystävästäni ihan sen takia koska minulla oli suorastaan pakkomielle tutustua tähän puolituttuun mieheen lähemmin.
Nyt ollaan oltu puolisen vuotta yhdessä ja oon niin onnellinen hänen kanssaan! Hän on kaikkea ja enemmänkin mitä edes osasin kuvitella 😊😊
Miksi tuo puolituttu alkoi vaivaavaan mieltäsi? Oliko tuo mies tuntenut samoin sinua kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä miehelläni että minulla oli alusta saakka hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, vaikka tutustuimme kaveripohjalta ja molemmat seurustelimme tahoillamme. Nopeasti tunne vahvistui rakkaudeksi. Nyt naimisissa onnellisesti jo 14 vuotta.
Syytä en osaa sanoa. Nähtiin aina jossain ja juteltiin. Ja yhtäkkiä hän oli mun ajatuksissa van kokoajan!
Kyllä. Mies oli ollut minusta kiinnostunut vielä pitempään kuin minä hänestä ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eräästä entisen poikaystäväni kaverista oli jotenkin todella vahvasti epämiellyttävä tunne, vaikka kyseessä oli päällisin puolin aivan mielettömän ihana kaveri. Siis aivan tajuttoman hurmaava tyyppi, johon useampi kaverini oli ihan jalat vetelinä. No, jäätiin kerran kahdestaan ja kyseinen kaveri meni johonkin psykoosiin, vangitsi mut kotiinsa, yritti raiskata ja pahoinpidellä. Kuuntelin tuntikausia ahdistavan yksityiskohtaista uhkailua siitä, mitä aikoo tehdä mulle.
Pääsin pois ja kyseinen tyyppi sitten oli mennyt mustamaalaamaan mut sille poikaystävälle, en koskaan saanut tietää mitä hän oli sanonut, mutta jotain niin pahaa, että äijä katkoi välit samantien eikä ollut edes kiinnostunut palauttamaan hänen kämpilleen jäänyttä omaisuuttani. Nyt myöhemmin olen kuullut huhua, että olen ihan lutka kun silloin pilsu märkänä juoksin tämän kyseisen kundin syleilyyn poikaystävästä välittämättä.
Mikään romanttinen tarina tämä ei ole, mutta kerran yhdellä lukiokurssilla oli eräs poika. Kun katsoin häntä silmiin, tuli sellainen "vau, onpa rehellisen ja vilpittömän oloinen ihminen" -olo. Tosiasiassa tämä poika oli vähän sellainen tyyppi, joka ehdottaisi uuden rahan painamista köyhyyden ratkaisemiseksi (=hölmö) :D Mutta hämmästyttävä katse, kerta kaikkiaan.
Mua harmittaa se, ettei ole tullut. Esim. mun miehestä. Tunnettiin jo ennen kuin alettiin seurustelemaan, ei ollut minkäänlaisia fiiliksiä mihinkään suuntaan ja hädintuskin huomasin koko kaveria. Ei mitään ihastumista tai kiinnostusta. Plääh.
On tullut. Se näytti niin tutulta, en kuitenkaan keksinyt missä oltaisiin ennen tavattu. Eka ajatus joka tuli oli vain että mitä Tuo täällä tekee? Koskaan mitään ei syntynyt, olin liian ihastunut häneen ja pelkäsin liikaa. En koskaan saanut tietää, oliko tunne molemminpuolinen, joskus minusta tuntui että oli. Nyt jälkikäteen ajatellen olen tullut tulokseen, että niin ei välttämättä ollutkaan. Joskus ajattelin, että kohdataan myöhemmin vielä ja polkumme yhdistyvät, mutta nykyään kun elämässä on niin paljon muuta, en oikein jaksa enää niinkään ajatella. Mielenkiintoista silti, että kenestäkään muusta ihmisestä ei ole noin voimakasta tuttuuden tunnetta tullut.
Mulla on kaksi kokemusta. Ekalla kerralla mulla oli välittömästi sellainen olo että tämä voisi olla "se", siinä oli jotain maagista, ja se "taika" säilyi ihan ensisanoista katkeraan loppuun saakka. Olosuhteet olivat suhteen onnistumista vastaan.
Toinen on mieheni. Ei mitään rakkautta ensisilmäyksellä, mutta tosi pian tuli tunne, että tähän voin luottaa, voin olla oma itseni, sovimme yhteen. Rakkaus on muuttunut, lujittunut, pysynyt. Jotain muuta siis kuin uutuudenviehätystä, jossa kuvittelemme johonkin ihmiseen ominaisuuksia jotka eivät aivan vastaa totuutta ja suljemme silmät epäilyiltä :).
Joskus on tullut vahva tunne, että jollakin henkilöllä ei ole kaikki kunnossa ja olisi syytä pysyä hänestä kaukana. Tämä tunne on aina osoittautunut oikeaksi.
Sama muakin kiinnostaa!
-Ap