Lue keskustelun säännöt.
Petyin kosintaan
surullinenwaimo
25.04.2016 |
Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....
Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(
Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..
Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?
Kommentit (309)
No voi hyvä tavaton. Tuskin se nyt miehelleen sanoi, että olipas huono kosinta. Valoja naiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä on oikeus pettyä. Mutta miten sen pettymyksen osoittaa niin on asia erikseen. Voihan sitä sanoa nätisti, että "kulta, oli ihanaa että kosit. Olen kuitenkin hieman vanhanaikainen ja toivoisin, että voisin saada hieman romanttisemman kosinnan" tms.
Kyllä mun mielestä kaikista naurettavinta on nyt se, että ap:n mies todennäköisesti "kosii" uudestaan, vaikka kosinta on jo tehty. Siis eihän elämässä oteta mitään uusintaottoja niin kuin elokuvaa tehdessä, vaan paree on tyytyä siihen hetkeen milloin esim. ko. kosinta on tehty (mikä mielestäni oli romanttinen ja hellän kuuloinen hetki. kylmät väreet meni selkää pitkin, kun luin sitä).
En voi uskoa, että kummallekaan tuleva uusintakosinta on kovin luonteva ja romanttinen hetki, kun ap ja mieshän ovat jo kihloissa ja väkisin tehdään ns. spektaakkeli. Omasta mielestäni ap on NOLO ja näin naisena tunnen myötähäpeää ap:n kitinästä, kun ei nyt mennytkään kuin saduissa.
Ai kamala miten tuntuu pahalta miehen puolesta. Voin uskoa ettei kyyneleet ole kovin kaukana, kun mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja miksi hänen mielestään unohtumaton hetki oli ap:n mielestä paska ja nyt pitää alkaa keksiä jotain typerää tyyliin viulukonserttia, ilotulitusta ja sormusta leivoksen sisällä... Oh my...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
"--- jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse" - vaan entäpä sitten, jos siihen tietynlaiseen kosintaan kuuluu olennaisena osana se, että mies kosii (yllätyksenä), eikä nainen? Tuollainen ajattelutapa, että jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, on paperilla tosi hyvä slogan, mutta käytännössä parisuhteessa tai ihan missä tahansa ihmissuhteissa hiukan kehno ohjenuora. Parisuhde ja esim. ystävyys kun perustuvat ainakin osin myös sille, että pyritään ottamaan toisen tunteet ja odotukset huomioon omien tarpeiden rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä on oikeus pettyä. Mutta miten sen pettymyksen osoittaa niin on asia erikseen. Voihan sitä sanoa nätisti, että "kulta, oli ihanaa että kosit. Olen kuitenkin hieman vanhanaikainen ja toivoisin, että voisin saada hieman romanttisemman kosinnan" tms.
Kyllä mun mielestä kaikista naurettavinta on nyt se, että ap:n mies todennäköisesti "kosii" uudestaan, vaikka kosinta on jo tehty. Siis eihän elämässä oteta mitään uusintaottoja niin kuin elokuvaa tehdessä, vaan paree on tyytyä siihen hetkeen milloin esim. ko. kosinta on tehty (mikä mielestäni oli romanttinen ja hellän kuuloinen hetki. kylmät väreet meni selkää pitkin, kun luin sitä).
En voi uskoa, että kummallekaan tuleva uusintakosinta on kovin luonteva ja romanttinen hetki, kun ap ja mieshän ovat jo kihloissa ja väkisin tehdään ns. spektaakkeli. Omasta mielestäni ap on NOLO ja näin naisena tunnen myötähäpeää ap:n kitinästä, kun ei nyt mennytkään kuin saduissa.
Ai kamala miten tuntuu pahalta miehen puolesta. Voin uskoa ettei kyyneleet ole kovin kaukana, kun mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja miksi hänen mielestään unohtumaton hetki oli ap:n mielestä paska ja nyt pitää alkaa keksiä jotain typerää tyyliin viulukonserttia, ilotulitusta ja sormusta leivoksen sisällä... Oh my...
Täällä on kyllä niin uskomattomia kommentteja. Mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja kyyneleet ei ole kovin kaukana... Puhutte ihan kuin tuntisitte Ap:n miehen vähän paremminkin tai olisitte itse kyseinen mies. En yhtään ihmettele, mistä niitä hirviöanoppeja sikiää, kun jokainen itselle täysin tuntematonkin mies on aina se henkisesti päähän potkittu, alistettu ja nujerrettu reppanauhri. Ihmettelen vaan, mistä vedätte noita johtopäätöksiä, kun ette tunne asianomaisia. Voi olla, että miehelle tuli paha mieli, voi olla ettei.
Mitä, suurin osa täällä on katsomassa löysää kosintaa läpi sormien! Ei hyvänen aika mitä suomifilmien taunopalot ja ansaikoset olisivat tuumanneet jos pötkötellään sängyllä ja kysytään et mistä tykkäät musta ja mä tykkään susta siksi ja ollaanko loppuelämä yhdessä? Naisparka kysyy hetken ihmeteltyään et täh, oliks tää kosinta.. joo, oli JA ERITTÄIN HELPPO, SUORASTAAN LÖYSÄ SUORITUS SULHOLTA!!
miten nainen voisi luottaa, että tämä mies on minun mieheni, tämän ihmisen kanssa elän loppuelämäni, tämän miehen lapsen kannan, synnytän, kasvatan ja hän on tukenani jos MIES EI SAA SELKEÄSTI ARTIKULOITUA EDES KOSINTAA!!!
:D
Onko nyt löysien sukupolvien aika, mumistaan, hapuillaan, mussutetaan ja se on ihan ok koska teko on aito ja sydämestä kumpuava. Joopa joo. Ponneton veto. Olisiko Marjo Matikainen koskaan saanut havuja ladulle jos olisi mussuttanut? Keihäsmiehetkö hoohetkellä sipsuttelevat ja sanovat hops? Pikkuleijonat, maalin jälkeen, se teko on muuten aito ja sydämestä ja sen tietää koska suusta kuuluu RAAAAAGGHGGHHH! Ja sielu, sydän palaa.
Kosinnan pitäisi olla yhtä merkittävä hetki, sano asiasi kuuluvasti, katso, että teolla on merkitys ja olosuhteet ja että se saatana jää mieleen, kieleen ja pistää puolisosi sekaisin onnesta, tuuleta jos saat myöntävän vastauksen ja huuda RAAAGGHHH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
Vähän hölmö neuvo. Jos ap toivoo että häntä kositaan romanttisesti, on täysin eri asia ap:n kosia miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
"--- jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse" - vaan entäpä sitten, jos siihen tietynlaiseen kosintaan kuuluu olennaisena osana se, että mies kosii (yllätyksenä), eikä nainen? Tuollainen ajattelutapa, että jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, on paperilla tosi hyvä slogan, mutta käytännössä parisuhteessa tai ihan missä tahansa ihmissuhteissa hiukan kehno ohjenuora. Parisuhde ja esim. ystävyys kun perustuvat ainakin osin myös sille, että pyritään ottamaan toisen tunteet ja odotukset huomioon omien tarpeiden rinnalla.
Oletko tosissasi? Eli siis jos minun mielestäni tietynlaiseen kosintaan kuuluu se että paikan päällä on mieheni lisäksi koko suku jne. niin koko suvun on paikalle ilmaannuttava koska se on mitä minä haluan?
Toisen huomioon ottaminen ja toisen tarpeiden tiedostaminen nyt on aika kaukana mistään prinsessakosinnasta. Edelleenkin jos on niin helvetin tärkeää niin hoitais itse. Oksettaa tollaset naiset jotka pauhaa tasa-arvosta ja sitten samaan syssyyn kosinta on ainoastaan miehen homma ja sekin pitää kuitenkin tehdä kuten nainen haluaa. Ja yllätyksenä. Onneksi itse elän vuodessa 2016 jolloin ei tule a) yllätyksenä että mies haluaa kanssani naimisiin ja b) ei ole ainoastaan miehestä kiinni se naimisiinmeno. Eikö teitä muita ollenkaan halvenna ajatus siitä että nainen kituuttaa suhteessa odotellen vain miehen kosintaa? Teidän miehet käy varmana teidän puolesta työhaastatteluissa ja hoitaa muutkin hommat kun itse ette ole kykeneväisiä laittamaan elämällenne suuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
Vähän hölmö neuvo. Jos ap toivoo että häntä kositaan romanttisesti, on täysin eri asia ap:n kosia miestä.
Millä oikeudella ap tällaista olettaa? Mitä jos mies olisi myös toivonut että nainen kosisi romanttisesti, onko tällöinkin kuitenkin miehen asia tehdä kompromissi ja kosia kuten nainen haluaa? Jännästi "kompromissi" = naisen tahto.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala miten tuntuu pahalta miehen puolesta. Voin uskoa ettei kyyneleet ole kovin kaukana, kun mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja miksi hänen mielestään unohtumaton hetki oli ap:n mielestä paska ja nyt pitää alkaa keksiä jotain typerää tyyliin viulukonserttia, ilotulitusta ja sormusta leivoksen sisällä... Oh my...
Mitenhän saisin ajatukseni kirjoitettua että ymmärtäisit mitä ajan takaa... No kokeillaan, jospa onnistun. =)
Tuommoinen arjen keskella heitetty kosinta vaikuttaa siltä että on kysästy ilman sen kummemmin suunnittelematta. Tyyliin joo, no onhan tässä ihan kivasti menny puoli vuotta ja onhan tuo Pirkko-Irmeli ihan kiva nainen, kysäsenpä haluaisiko hän mennä naimisiin. Samalla tulee mieleen että ei se kauheasti haittaakaan, jos Pirkko-Irmeli kieltäytyy.
Ei toki tarvitse ilotulituksiakaan järjestää tai sormusta leivoksen sisään. Mutta jo esim. se että mies olisi vaivautunut käymään kukkapuskan ostamassa (tai vaikka sen sormuksen) ja sen kanssa kysyisi, antaa jo merkin että tämä on ihan oikeasti suunniteltu juttu. Että sitä tosisaan halutaan, eikä vaan hetken mielijohteesta/huumassa ilmaan heitetty kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ketutuksesi. Mua kosittiin Eiffelin huipulla vuosipäivänä, sain myös kyseisen matkan lahjaksi mieheltäni. Onhan siinä vähän eroa. Ei nyt välttämättä ihan tuota tasoa tarvitse vaatia (en minäkään vaatinut, yllärinä toteutti), mutta jotain nyt sentään.
Ääää miten kliseistä, yöh :D :D
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ap tällaista olettaa? Mitä jos mies olisi myös toivonut että nainen kosisi romanttisesti, onko tällöinkin kuitenkin miehen asia tehdä kompromissi ja kosia kuten nainen haluaa? Jännästi "kompromissi" = naisen tahto.
Tähän väliin sellanen huomautus että mies on ihan omasta tahdostaan ilmoittanut jo aikoja sitten että aikoo kosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän minkäänlainen toivottu kosinta voi olla pettymys! Kyllä on ap:lla hakusessa, että mistä tässä hommassa on oikein kyse. Se, että kosintaa ei tule, on pettymys. Tai että väärä mies kosii.
Säälittävin first world problem, josta olen kuullut. Toivotaan, että on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä on oikeus pettyä. Mutta miten sen pettymyksen osoittaa niin on asia erikseen. Voihan sitä sanoa nätisti, että "kulta, oli ihanaa että kosit. Olen kuitenkin hieman vanhanaikainen ja toivoisin, että voisin saada hieman romanttisemman kosinnan" tms.
Kyllä mun mielestä kaikista naurettavinta on nyt se, että ap:n mies todennäköisesti "kosii" uudestaan, vaikka kosinta on jo tehty. Siis eihän elämässä oteta mitään uusintaottoja niin kuin elokuvaa tehdessä, vaan paree on tyytyä siihen hetkeen milloin esim. ko. kosinta on tehty (mikä mielestäni oli romanttinen ja hellän kuuloinen hetki. kylmät väreet meni selkää pitkin, kun luin sitä).
En voi uskoa, että kummallekaan tuleva uusintakosinta on kovin luonteva ja romanttinen hetki, kun ap ja mieshän ovat jo kihloissa ja väkisin tehdään ns. spektaakkeli. Omasta mielestäni ap on NOLO ja näin naisena tunnen myötähäpeää ap:n kitinästä, kun ei nyt mennytkään kuin saduissa.
Ai kamala miten tuntuu pahalta miehen puolesta. Voin uskoa ettei kyyneleet ole kovin kaukana, kun mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja miksi hänen mielestään unohtumaton hetki oli ap:n mielestä paska ja nyt pitää alkaa keksiä jotain typerää tyyliin viulukonserttia, ilotulitusta ja sormusta leivoksen sisällä... Oh my...
Täällä on kyllä niin uskomattomia kommentteja. Mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja kyyneleet ei ole kovin kaukana... Puhutte ihan kuin tuntisitte Ap:n miehen vähän paremminkin tai olisitte itse kyseinen mies. En yhtään ihmettele, mistä niitä hirviöanoppeja sikiää, kun jokainen itselle täysin tuntematonkin mies on aina se henkisesti päähän potkittu, alistettu ja nujerrettu reppanauhri. Ihmettelen vaan, mistä vedätte noita johtopäätöksiä, kun ette tunne asianomaisia. Voi olla, että miehelle tuli paha mieli, voi olla ettei.
Katsos meistä jotkut ovat nähneet ja kokeneet elämää (ja miehiä) enemmän kuin n. 25 vuotta, joten siksi varmaan on kokemusta sanoa mitä todennäköisesti mies tuntee tällä hetkellä. Ei miehetkään ole mitään tunteettomia pökkelöitä, vaan kyllä hekin loukkaantuvat ja jopa tirauttavat kyyneleitä, jos heidät ap:n tavoin nolataan.
Ja tosiasiahan on se, että ap:lle ei mies kelpaa omana itsenään ja saa omia tyylejään toteuttaa kosinnassa. Ap unelmoi ja vaatii jotain kummallista prinsessakosintaa, vaikka mies ei nähtävästi tekstien perusteella sellaiseen taivu. Miehen mielestä "se" hetki ja hänen tapa oli juuri se oikea ja ikimuistoinen, mutta ap odotti niitä viulukonserttoja tai jtn vastaavaa...
Toivottavasti mies lykkää uusintaotosta hamaan tulevaisuuteen ja toivon todella, että lopulta koko ajatus yhteisestä elämästä ap:n kanssa hiipuu, nimittäin ei helppoa tule olemaan tuollaisen pirttihirmun kanssa. Sori, mutta totta joka sana, vaikka tyypillistä av-mammaa totuus hirvittää. :)
Vierailija kirjoitti:
Eihän minkäänlainen toivottu kosinta voi olla pettymys! Kyllä on ap:lla hakusessa, että mistä tässä hommassa on oikein kyse. Se, että kosintaa ei tule, on pettymys. Tai että väärä mies kosii.
Säälittävin first world problem, josta olen kuullut. Toivotaan, että on provo.
Miksei toivottu kosinta voi olla pettymys? Perustelut? Kyllä minä pettyisin jos perunalla kosittaisiin, vaikka kosintaa olisinkin odottanut. Tai jurrissa heittäisi kysymyksen ilmoille ja oksennukset siihen perään..tai,tai,tai..
Sinä olet säälittävä, kun et ymmärrä että sinun mielipiteesi ei ole se ainoa oikea totuus, toivottavasti olet itse provo =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
"--- jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse" - vaan entäpä sitten, jos siihen tietynlaiseen kosintaan kuuluu olennaisena osana se, että mies kosii (yllätyksenä), eikä nainen? Tuollainen ajattelutapa, että jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, on paperilla tosi hyvä slogan, mutta käytännössä parisuhteessa tai ihan missä tahansa ihmissuhteissa hiukan kehno ohjenuora. Parisuhde ja esim. ystävyys kun perustuvat ainakin osin myös sille, että pyritään ottamaan toisen tunteet ja odotukset huomioon omien tarpeiden rinnalla.
Oletko tosissasi? Eli siis jos minun mielestäni tietynlaiseen kosintaan kuuluu se että paikan päällä on mieheni lisäksi koko suku jne. niin koko suvun on paikalle ilmaannuttava koska se on mitä minä haluan?
Toisen huomioon ottaminen ja toisen tarpeiden tiedostaminen nyt on aika kaukana mistään prinsessakosinnasta. Edelleenkin jos on niin helvetin tärkeää niin hoitais itse. Oksettaa tollaset naiset jotka pauhaa tasa-arvosta ja sitten samaan syssyyn kosinta on ainoastaan miehen homma ja sekin pitää kuitenkin tehdä kuten nainen haluaa. Ja yllätyksenä. Onneksi itse elän vuodessa 2016 jolloin ei tule a) yllätyksenä että mies haluaa kanssani naimisiin ja b) ei ole ainoastaan miehestä kiinni se naimisiinmeno. Eikö teitä muita ollenkaan halvenna ajatus siitä että nainen kituuttaa suhteessa odotellen vain miehen kosintaa? Teidän miehet käy varmana teidän puolesta työhaastatteluissa ja hoitaa muutkin hommat kun itse ette ole kykeneväisiä laittamaan elämällenne suuntaa?
Minua taas oksettaa se, että sinun kaltaisesi ihmiset pitävät itseään feministeinä. Aito feministi tietää, että kellään naisella ei ole oikeutta mennä sanomaan muille naisille, miten heidän tulisi elää elämänsä. Aito feministi ymmärtää, että älykkäät, arvonsa tuntevat ja tasa-arvoa kannattavat naiset voivat tehdä itse, omasta tahdostaan sellaisia valintoja, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin ne, joita hän itse feminismin nimissä toteuttaa elämässään. Jotkut naiset valitsevat olla uudistusmielisiä ja toiset valitsevat olla perinteisiä. Perinteiden kunnioittaminen saattaa toisaalta tarjota näille naisille sellaisia voimaantumisen keinoja, jotka eivät päällepäin näy. Kyse ei aina ole alistumisesta tai "kiituuttamisesta". Feminismejä on yhtä monta kuin feministejä.
Lisäksi argumentaatiosi taso on - no, sanon sen nyt suoraan - surkeaa. Kärjistät aivan tolkuttomasti, esimerkiksi tuo työhaastatteluissa toisen puolesta käyminen oli itse puheenaiheen kannalta täysin tarpeeton kommentti. Ymmärtänet varmaan, että tuo esimerkki suvun raahaamisesta paikalle osoituksena toisen huomioon ottamisesta oli myös naurettavaa. Ehkä joku muu vaivautuu vastaamaan siihen, minä en.
Ap on myös moneen otteeseen tuonut ilmi, ettei hän odota mitään prinsessakosintaa. Kannattaisi miettiä ihan rauhassa mitä vastaa sen sijaan, että tunnekuohun vallassa tykittää, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa. Siltä nuo sinun kommenttisi nyt nimittäin vaikuttavat. Mukavaa päivänjatkoa.
Ei naimisiinmenosta puhuminen ole todellakaan sama asia kuin kosinta.
Meilläpä on pulla ja rusinat. Tasapainoinen, tasa-arvoinen parisuhde ja olemme myös ehdottomasti mies ja nainen, ei mitkään kuljetusliikkeen rekkakuskit samanlaisissa haalareissa. Mieheni on hurmaava uros, miehinen karpaasi ja kosinta tuli yllätyksenä. Ihmetyttää palstan ilmeisesti geometriaan ja mustavalkoiseen sisustukseen uskovat tosikot, ovat unohtaneet romantiikan kokonaan kuvioitaan. Elämänne on mielestäni tylsää, lällällää.
Ne naiset ohjaa kovilla kourillaan elämänsä suuntaa, kyselemättä mieheltään mitään tai ainakaan eivät kuuntele vastauksia. Ne tietävät kaiken ja elämänsä on ennalta lukkoon lyöty suunnitelma kunnes tapahtuu, niin, elämä tapahtuu. Ja asiat menevät niin ettei itse pysty suuntaa enää hallitsemaan.
Kysypä neuvoa joltakin vanhalta, viisaalta naiselta, mitä hänelle on jäänyt elämästä mieleen. Ehkä se sittenkin on se romantiikka, rakastumiset, kosinta, rakkauden tunnustus, se kun yhdestä suudelmasta lentää taivaalle. Ei se ainakaan tasa-arvo ja työhaastattelut ole, senkin pöhkö.
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.