Lue keskustelun säännöt.
Petyin kosintaan
surullinenwaimo
25.04.2016 |
Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....
Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(
Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..
Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?
Kommentit (309)
Ap on myös moneen otteeseen tuonut ilmi, ettei hän odota mitään prinsessakosintaa. Kannattaisi miettiä ihan rauhassa mitä vastaa sen sijaan, että tunnekuohun vallassa tykittää, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa. Siltä nuo sinun kommenttisi nyt nimittäin vaikuttavat. Mukavaa päivänjatkoa.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoija 138 "Minua taas oksettaa se, että sinun kaltaisesi ihmiset pitävät itseään feministeinä. Aito feministi tietää, että kellään naisella ei ole oikeutta mennä sanomaan muille naisille, miten heidän tulisi elää elämänsä."
Teki mieleni tuulettaa kun luin kommenttisi. Särmää, loogista, ei jäänyt mikään epäselväksi. Elä ja anna toisten elää, hyvä asenne!
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ap tällaista olettaa? Mitä jos mies olisi myös toivonut että nainen kosisi romanttisesti, onko tällöinkin kuitenkin miehen asia tehdä kompromissi ja kosia kuten nainen haluaa? Jännästi "kompromissi" = naisen tahto.
Tähän väliin sellanen huomautus että mies on ihan omasta tahdostaan ilmoittanut jo aikoja sitten että aikoo kosia.
Mitä hittoa... :D Herää muutama kysymys:
a) Miksi mies semmoista etukäteen sanoo? Miksei se yksinkertaisesti kosi sitten kun on valmis kosimaan jos jotain yllätysmomenttia siihen haluaa?
b) Jos tuollaisen asian ääneen ilmoittaa, niin samapa se olisi ihan siinä samassa lauseessa sanoa, että no tuutko vaimoks?
c) Odotatko sinä nyt vuosikausia jännäkakka housussa että iih mikähän päivä se vie mut silmät sidottuina limusiinissa Pariisiin ja kosii siellä eiffel-tornissa?
Siis mitä kumman pelleilyä tää on nykyaikana :D Jos mies ilmoittaa kosivansa jonain päivänä ja nainen ei ole ajatusta vastaan, niin silloinhan pariskunta on jo päättänyt että ne menee naimisiin, joten he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Mitä kumman teatteria nää kosintajutut oikein on?
surullinenwaimo kirjoitti:
Hauskintahan tässä keskustelussa on se, että täällä puhutaan jo siitä millanen olen kun hääjuhlat koittaa! Varmaan tulee nyt yllätyksenä monelle, mutta hääjuhla ei oikein edes kiinnosta minua, olemme miehen kanssa myös puhuneet että kumpikin haluaa pienet häät jossa vain läheisimmät paikalla. En ole kiinnostunut polttareista, en häämekosta, hääkakusta..
Kosinta oli minulle tärkeämpää, sillä minulle merkitsee enemmän meidän kahdenkeskiset muistot.
Jos olet ollut tuolla asenteella että hääjuhla ei kiinnosta niin miten mies olisi tiennyt että kosinnan pitäisi sit olla elämää isompi asia? Ja miten ootte jo sopinut noin paljon häiden yksityiskohtia vaikka mieshän ei ole vielä edes kosinut? (kun eka kosinta ei kelvannut) Enkä usko tuota että kahdenkeskiset muistot merkkaa enemmän ja siksi kosinta tärkeä. Mies tulee aina muistamaan kosinnasta sen että se ei kelvannut. Luuleeko kukaan täällä että miehen muistoihin painuu se toinen kosinta vai eka minkä morsmaikku tyrmäsi? Kivat kahdenkeskiset muistot joo...
Byäääääääääääääääääää!
Siis sua kosittiin, muttttttttt väärällä tavalla. Vastaisitko väärin vai oikein? Sanot kai, että EI KÄY. Väärä staili.
Mä haluun ja sitä ja sitä ja sitä...
Mutta ei kai oo yhtä oikeeta tapaa? Ymmärrän sua ja sun omaa napaa.
Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
a) Miksi mies semmoista etukäteen sanoo? Miksei se yksinkertaisesti kosi sitten kun on valmis kosimaan jos jotain yllätysmomenttia siihen haluaa?
b) Jos tuollaisen asian ääneen ilmoittaa, niin samapa se olisi ihan siinä samassa lauseessa sanoa, että no tuutko vaimoks?
c) Odotatko sinä nyt vuosikausia jännäkakka housussa että iih mikähän päivä se vie mut silmät sidottuina limusiinissa Pariisiin ja kosii siellä eiffel-tornissa?
Siis mitä kumman pelleilyä tää on nykyaikana :D Jos mies ilmoittaa kosivansa jonain päivänä ja nainen ei ole ajatusta vastaan, niin silloinhan pariskunta on jo päättänyt että ne menee naimisiin, joten he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Mitä kumman teatteria nää kosintajutut oikein on?
Vaikka sinä ajattelet noin, niin joku muu voi ajatella eri tavalla kuin sinä, mikäs noissa on niin erikoista?:D
... Mies tulee aina muistamaan sen mitä teit kun hän kosi (ensimmäisen kerran elämässään jotakuta?) eli ei kelvannut että se oli hänelle sopiva ja tunteikas hetki. Kun sinä olet se aurinko minkä ympärillä tämän ketjunkin pitäisi pyöriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minäkin pettyisin. Olisin suorastaan vihainen, pakko myöntää. Enkä ole edes raskaana. :D
En jaksa lukea koko keskustelua, mutta jos ap on miehelle tästä joskus maininnut, niin tökeröä mieheltä olla toteuttamatta toivetta. Sen sijaan jos ap ei ole antanut ymmärtää kaipaavansa mitään erikoista, niin eipä se mies voi tietysti ajatuksiakaan lukea...
Mun elämässä harvoin tapahtuu mitään romanttista tai hienoa. Kosinta on yksi harvoista hetkistä, joihin mies saa edes hieman panostaa, että saisimme siitä onnellisen elämyksen ja kauniin yhteisen muiston. Ei mitään noloa julkista spektaakkelia, mutta pieni erityinen meidän oma hetki, eikä mikään tiskien äärellä huikattu "mennäänkö naimisiin".
Olen tässä asiassa itsekäs ja lapsellinen, mutta ei haittaa. Mulla on TASAN YKSI tällainen hassu toive. Olen sen miehelle kertonut, joten jos ei toivetta toteuta, niin en tiedä haluanko vastata myöntävästi. En halua isoja häitä, en ikinä kaipaa kukkia tai kalliita lahjoja, en vaadi mitään erikoista. Mutta tuo on minulle tärkeä asia, toivoisin miehen sitä kunnioittavan.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme asuneet yhdessä puolitoista vuotta, kun meille tuli ihan hirveä riita. Katsoin tulleeni loukatuksi, jätin miehen töissä ollessa kihlasormuksen keittiön pöydälle kirjelapun kera, ja lähdin lapsuudenkotiini toiseen kaupunkiin. Sieltä käsin sitten soitin eräälle ystävälleni, jolla myös oli juuri äskettäin ollut parisuhdeongelmia, ja juttelimme puhelimessa varmaan pari tuntia. Illemmalla aloin miettiä, että tässä on nyt niin isoista asioista kysymys, että ei tätä näin voi jättää. Joten seuraavana päivänä hyppäsin uudestaan auton rattiin ja ajoin takaisin yhteiseen kotiini kihlattuni kanssa. Hän ei ollut kotona, ja totesin, että jääkaappi tarvitee täyttämistä, joten kävelin lähikauppaan. Yllätyksekseni kassalle perääni tuli kihlattuni, joka töistä tullessaan oli ajatellut jääkaapista samoin kuin minä. Hän kysyi minulta kassajonossa hiljaa, tulinko hakemaan tavaroitani. Vastasin siihen, että tulin juttelemaan. Kotona puhuimme asiat halki. Ilmoitin tyynesti, että jos hän haluaa meidän pysyvän yhdessä - ja hän halusi - sitten menemme naimisiin. Hän kysyi, että milloin. Sanoin, että toukokuussa, sen päivän vuosipäivänä, jolloin olimme tavanneet. Hän sanoi siihen, että se sopii hänelle oikein hyvin.
Tuosta päivästä tuli viime kuussa 24 vuotta. Toukokuussa menimme sitten naimisiin, ja siitä tulee ensi kuussa sen 24 vuotta. Minua ei siis koskaan kosittu, enkä siitä asiasta ole koskaan sen kummemmin ollut nyreissäni. Minä vain olen ollutkin aina jalat maassa -tyyppiä enkä prinsessa koskaan, eivätkä Hollywood-elokuvat ole minulle koskaan olleet mikään malli siitä, miten eletään.
Siis miten olitte kihloissa ennen tuota, jos puhut tuosta "kosintana"?
Sinä ilmeisesti asut jossain muualla kuin Suomessa, olet asunut jo jonkin aikaa? Kas, Suomessa pari usein alkaa asua yhdessä (it's called avoliitto), ja jotkut menevät silloin kihloihin, mutta eivät kaikki. Kihlasormus nykypäivän (tai ainakin neljännesvuosisadan takaisen) Suomessa ei välttämättä ole tuloksena kosinnasta (ah armain! tullos vaimokseni kesäkuun kahdeskymmeneskahdeksas kolmen vuoden kuluttua!) vaan se on monelle vain ulkoinen merkki siitä, että ollaan pariskunta ja asutaan avoliitossa, mutta ei välttämättä mennä virallisesti naimisiin koskaan. Noin ainakin meillä oli tilanne syksystä 1990 saakka siihen päivään maaliskuuta 1992, jolloin ilmoitin, että haluan virallistaa suhteemme ja ottaa hänen sukunimensä. Näin meillä, miten muilla?
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta sinä olet kyllä tässä se, jolla on omituinen, yleisestä totuudesta poikkeava käsitys kihlauksesta. Ei ole olemassa mitään "kihloissa oloa" ilman, että se ei olisi pariskunnan keskinäinen lupaus avioliitosta, ihan juridisestikin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kihlaus). Ja ihan Suomessa minäkin olen koko ikäni asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
surullinenwaimo kirjoitti:
Hauskintahan tässä keskustelussa on se, että täällä puhutaan jo siitä millanen olen kun hääjuhlat koittaa! Varmaan tulee nyt yllätyksenä monelle, mutta hääjuhla ei oikein edes kiinnosta minua, olemme miehen kanssa myös puhuneet että kumpikin haluaa pienet häät jossa vain läheisimmät paikalla. En ole kiinnostunut polttareista, en häämekosta, hääkakusta..
Kosinta oli minulle tärkeämpää, sillä minulle merkitsee enemmän meidän kahdenkeskiset muistot.Jos olet ollut tuolla asenteella että hääjuhla ei kiinnosta niin miten mies olisi tiennyt että kosinnan pitäisi sit olla elämää isompi asia? Ja miten ootte jo sopinut noin paljon häiden yksityiskohtia vaikka mieshän ei ole vielä edes kosinut? (kun eka kosinta ei kelvannut) Enkä usko tuota että kahdenkeskiset muistot merkkaa enemmän ja siksi kosinta tärkeä. Mies tulee aina muistamaan kosinnasta sen että se ei kelvannut. Luuleeko kukaan täällä että miehen muistoihin painuu se toinen kosinta vai eka minkä morsmaikku tyrmäsi? Kivat kahdenkeskiset muistot joo...
Mun mies kosi kolmesti ennen kuin mä uskoin, että tää oikeesti... Omassa päässä mulla koukerot. :) sen toki tiesin, että tässä ON se mun mies. Sillä ei itsetunto romahda heti. Ja se tuns mut.
Hyviä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miksi kaikkien pitäisi tyytyä arkiseen kosintaan jos se osalle matameista on ihan ok? Elämä on yhteinen matka ja matkalla on etappeja. Parasta on arki mutta arkea voi juhlistaa, siitähän jää pariskunnalle hyvä mieli ja muistot. Minä järjestän miehelleni ja minulle matkoja ja nautin kun hän on mielissään. Hän taas järjestää reissuja luontoon ja on iloinen kun hihkun intoa. Tosin meillä on todella hyvä parisuhde, ollaan jalat maassa mutta irrotellaan välillä.
Ap on ihan oikeassa, kannattaa huomioida ne merkittävät etapit matkan varrella koska niiden tarkoitus on korostaa sitä arjen tohinassa helposti unohtuvaa asiaa.. sinä siinä, sinä olet erityisen hieno ihminen, minun sydämeni valittu ja sinulla on suuri merkitys minun elämässäni. Sitten jaksaa taas sitä tasaista kun on saatu vauhtia mäestä (vasta- tai myötämäki?).
En minä menisi vähättelemään toisen ihmisen tarvetta tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Jos itselle sillä ei ole niin merkitystä tai ei ole saanut suutansa auki suhteessaan niin mitä se on sinulta pois jos toinen ihminen haluaa olla spetsiaali. Toiset myös tahallaan himmaavat kosinnan merkitystä koska itsellä se on mennyt vähän niin ja näin. Meillä oli yksi väärin ymmärretty vahinkokosinta (ajatusleikki) kaksi hetken huumassa tehtyä kosintaa (humalaa ei lasketa vaikka se intohimoinen olikin) ja vasta neljänteen päätettiin suhtautua tosissamme (jos me tuo reissu saadaan maaliin niin perillä mennään kihloihin, töitä sai siis tehdä tosissaan että päästiin naimisiin).
Sulle neuvon antaisin ap, sano nätisti ja reippaasti miehellesi että otetaanpa vielä vahvistus kosinnalle ja tehdään siitä arjesta poikkeavaa, niin että se jää meidän molempien mieleen. Ymmärrän ettet ole hakemassa mitään spektaakkelia vaan merkitystä sinulle, teille tärkeälle asialle. Kerran elämässä, pitäähän sen tuntua jossain ja vähän nähdä vaivaa!
Ongelmahan on lähinnä siinä, että selkeästi tässä pariskunnan odotukset menevät ristiin. Mitä väliä sillä olisi jo ap:n mies olisi jörjestänyt ap:n haluaman romanttisen kosinnan, kaikki voisi vain olla tyytyväisiä. Nyt kuitenkin tämäkin ketju pullollaan valittavia imisiä kuinka ap:n miehen olisi pitänyt tehdä ap:n näköinen kosinta vaikka itse koki parhaimmaksi sen oman tapansa. Jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse. Jos taas häiritsee että mies on erilainen kuin omat odotukset niin turha mennäkään naimisiin.
Ap:n miestä minullakin käy sääliksi, avaa sydäntään ja vastaanotto on tuollainen.
"--- jos haluaa tietynlaisen kosinnan kannattaa se järjestää itse" - vaan entäpä sitten, jos siihen tietynlaiseen kosintaan kuuluu olennaisena osana se, että mies kosii (yllätyksenä), eikä nainen? Tuollainen ajattelutapa, että jokainen ottakoot vastuun omasta elämästään, on paperilla tosi hyvä slogan, mutta käytännössä parisuhteessa tai ihan missä tahansa ihmissuhteissa hiukan kehno ohjenuora. Parisuhde ja esim. ystävyys kun perustuvat ainakin osin myös sille, että pyritään ottamaan toisen tunteet ja odotukset huomioon omien tarpeiden rinnalla.
Oletko tosissasi? Eli siis jos minun mielestäni tietynlaiseen kosintaan kuuluu se että paikan päällä on mieheni lisäksi koko suku jne. niin koko suvun on paikalle ilmaannuttava koska se on mitä minä haluan?
Toisen huomioon ottaminen ja toisen tarpeiden tiedostaminen nyt on aika kaukana mistään prinsessakosinnasta. Edelleenkin jos on niin helvetin tärkeää niin hoitais itse. Oksettaa tollaset naiset jotka pauhaa tasa-arvosta ja sitten samaan syssyyn kosinta on ainoastaan miehen homma ja sekin pitää kuitenkin tehdä kuten nainen haluaa. Ja yllätyksenä. Onneksi itse elän vuodessa 2016 jolloin ei tule a) yllätyksenä että mies haluaa kanssani naimisiin ja b) ei ole ainoastaan miehestä kiinni se naimisiinmeno. Eikö teitä muita ollenkaan halvenna ajatus siitä että nainen kituuttaa suhteessa odotellen vain miehen kosintaa? Teidän miehet käy varmana teidän puolesta työhaastatteluissa ja hoitaa muutkin hommat kun itse ette ole kykeneväisiä laittamaan elämällenne suuntaa?
Minua taas oksettaa se, että sinun kaltaisesi ihmiset pitävät itseään feministeinä. Aito feministi tietää, että kellään naisella ei ole oikeutta mennä sanomaan muille naisille, miten heidän tulisi elää elämänsä. Aito feministi ymmärtää, että älykkäät, arvonsa tuntevat ja tasa-arvoa kannattavat naiset voivat tehdä itse, omasta tahdostaan sellaisia valintoja, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin ne, joita hän itse feminismin nimissä toteuttaa elämässään. Jotkut naiset valitsevat olla uudistusmielisiä ja toiset valitsevat olla perinteisiä. Perinteiden kunnioittaminen saattaa toisaalta tarjota näille naisille sellaisia voimaantumisen keinoja, jotka eivät päällepäin näy. Kyse ei aina ole alistumisesta tai "kiituuttamisesta". Feminismejä on yhtä monta kuin feministejä.
Lisäksi argumentaatiosi taso on - no, sanon sen nyt suoraan - surkeaa. Kärjistät aivan tolkuttomasti, esimerkiksi tuo työhaastatteluissa toisen puolesta käyminen oli itse puheenaiheen kannalta täysin tarpeeton kommentti. Ymmärtänet varmaan, että tuo esimerkki suvun raahaamisesta paikalle osoituksena toisen huomioon ottamisesta oli myös naurettavaa. Ehkä joku muu vaivautuu vastaamaan siihen, minä en.
Ap on myös moneen otteeseen tuonut ilmi, ettei hän odota mitään prinsessakosintaa. Kannattaisi miettiä ihan rauhassa mitä vastaa sen sijaan, että tunnekuohun vallassa tykittää, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa. Siltä nuo sinun kommenttisi nyt nimittäin vaikuttavat. Mukavaa päivänjatkoa.
Kuka sanoi että edes pidän itseäni feministinä? En pidä heikoista ihmisistä olivat he naisia tai miehiä, sellaisista ylipäätään, jotka lataavat omat odotuksensa sitten puolisoon tai lapsiin tai sukulaisiin tai naapuriinsa ja pettyvät kun nämä eivät käykään toteen. Voihan sen elämänsä tietenkin vain soljua eteenpäin, tuuliajolla ulapalla ja toivoa että joku tulee ja näyttää miten sitä paattia ohjataan. Tietenkin sinne suuntaan minne itse haluaa. On yksinkertaisesti aivan naurettavaa olla tällaisesta asiasta niin pettynyt että aloittaa vauva.fihin ihan aiheen kuinka pettynyt nyt onkaan. Aloittajan keskenkasvuisuudesta ja bimbomaisuudesta sekä toisen huomioonottamattomuudesta kertoo myös kuinka hän oli oman pettymyksensä tehnyt vielä miehelle selväksi. Ap voi selittää kuinka paljon haluaa että pointtina on että olisi kivoja kahdenkeskeisiä muistoja, mutta se nyt kuulostaa niin tyhjältä perustelulta. Eiköhän tässäkin kalva eniten se, ettei tätä tarinaa kehtaa kenellekään kertoa, pitäisi olla jotain hienoa jolla muille kehuskella. Pariskunnalle on tulossa lapsi, siis oikeasti he ovat saamassa perheenlisäystä ja tuottamassa uutta elämää ja suuri ongelma on että kosinnasta ei jäänyt nyt kivaa muistoa johon palata? Noh, first world problems sanon minä.
Jokaisella saa toki olla omat kantansa muun muassa siihen mitä on feminismi, itsehän en tosiaan missään vaiheessa sellaiseksi itseäni tituleerannut, ja totesin vain että ap:n käytös on naurettavaa, samoin kuin niiden jotka puolustavat ap:n käytöstä koska naisella on oikeus olettaa että mies hoitaa kosinnan ja hoitaa sen siten kun ap tahtoo, muuten mies on naista huomioonottamaton ääliö. Jos tämä logiikka ei aukene, niin hyvää päivän jatkoa vain sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ap tällaista olettaa? Mitä jos mies olisi myös toivonut että nainen kosisi romanttisesti, onko tällöinkin kuitenkin miehen asia tehdä kompromissi ja kosia kuten nainen haluaa? Jännästi "kompromissi" = naisen tahto.
Tähän väliin sellanen huomautus että mies on ihan omasta tahdostaan ilmoittanut jo aikoja sitten että aikoo kosia.
Mitä hittoa... :D Herää muutama kysymys:
a) Miksi mies semmoista etukäteen sanoo? Miksei se yksinkertaisesti kosi sitten kun on valmis kosimaan jos jotain yllätysmomenttia siihen haluaa?
b) Jos tuollaisen asian ääneen ilmoittaa, niin samapa se olisi ihan siinä samassa lauseessa sanoa, että no tuutko vaimoks?
c) Odotatko sinä nyt vuosikausia jännäkakka housussa että iih mikähän päivä se vie mut silmät sidottuina limusiinissa Pariisiin ja kosii siellä eiffel-tornissa?
Siis mitä kumman pelleilyä tää on nykyaikana :D Jos mies ilmoittaa kosivansa jonain päivänä ja nainen ei ole ajatusta vastaan, niin silloinhan pariskunta on jo päättänyt että ne menee naimisiin, joten he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Mitä kumman teatteria nää kosintajutut oikein on?
En tiedä muista naisista/miehistä/pariskunnista mutta kun minä aloin mieheni kanssa seurustelemaan, tein selväksi heti alussa että minä haluan naimisiin ja yhteisen sukunimen. Sanoin myös miehelle että jos hän on nyt sitä mieltä että ei halua koskaan naimisiin, niin kannattaa jatkaa matkaa eri naisen luo nyt heti. Naimisiinmeno on minulle tärkeä asia, enkä tule joustamaan siitä. Mies oli samaa mieltä asiasta.
Jos meinaa kommentoida niin olis hyvä laittaa lisätietona miten itseä tai itse on kosinut tai jättänyt kosimasta. Avaus hyvin miksi osa tyypeistä on niin nihkeitä asenteeltaan, elämästä puuttuu selvästi romantiikka.. ;) meinaan romantiikka on ihanaa, varsinkin sellainen rouhea romantiikka jota esmeksi minun elämässäni ja parisuhteessa on hurjan paljon <3
Ja minua kosittiin tunturissa, retkellä, tuohisormuksella. Vaihdoin sen sitten käytännön syistä huikeeseen timanttiin, sain sen valitakin itse. Tuohinen on tallessa. Ja mieletön muisto kosinnasta! Ensimmäisestä ja ainoasta sellaisesta, joten hyvä että mies kosi kunnolla, ihana mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä on oikeus pettyä. Mutta miten sen pettymyksen osoittaa niin on asia erikseen. Voihan sitä sanoa nätisti, että "kulta, oli ihanaa että kosit. Olen kuitenkin hieman vanhanaikainen ja toivoisin, että voisin saada hieman romanttisemman kosinnan" tms.
Kyllä mun mielestä kaikista naurettavinta on nyt se, että ap:n mies todennäköisesti "kosii" uudestaan, vaikka kosinta on jo tehty. Siis eihän elämässä oteta mitään uusintaottoja niin kuin elokuvaa tehdessä, vaan paree on tyytyä siihen hetkeen milloin esim. ko. kosinta on tehty (mikä mielestäni oli romanttinen ja hellän kuuloinen hetki. kylmät väreet meni selkää pitkin, kun luin sitä).
En voi uskoa, että kummallekaan tuleva uusintakosinta on kovin luonteva ja romanttinen hetki, kun ap ja mieshän ovat jo kihloissa ja väkisin tehdään ns. spektaakkeli. Omasta mielestäni ap on NOLO ja näin naisena tunnen myötähäpeää ap:n kitinästä, kun ei nyt mennytkään kuin saduissa.
.Ai kamala miten tuntuu pahalta miehen puolesta. Voin uskoa ettei kyyneleet ole kovin kaukana, kun mies miettii miksi ei kelpaa omana itsenään ja miksi hänen mielestään unohtumaton hetki oli ap:n mielestä paska ja nyt pitää alkaa keksiä jotain typerää tyyliin viulukonserttia, ilotulitusta ja sormusta leivoksen sisällä... Oh my...
Ja pah. Ei mies ole tehty pullasta. Ei se välttämättä ota tota asiaa noin vakavasti...etenkin, kun se eka kosinta oli lököillessä. :) voi sitä kokeilla uudestaan. Voi olla silleen positiivinen tyyppi.... Uskotteko te, että miehellä voi olla pilkettä ja hyvä itsetunto. Mä uskon.
Siis mitä helvetin väliä sillä kosinnalla on? Eikö nyt tärkeintä ole se, että hän haluaa viettää kanssasi loppuelämän? Tollanen kiittämättömyys on ällöttävää. Oot aikuinen ihminen, lopeta olemattomissa ongelmissa vellominen ja ole onnellinen, että miehesi haluaa sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa kommentoida niin olis hyvä laittaa lisätietona miten itseä tai itse on kosinut tai jättänyt kosimasta. Avaus hyvin miksi osa tyypeistä on niin nihkeitä asenteeltaan, elämästä puuttuu selvästi romantiikka.. ;) meinaan romantiikka on ihanaa, varsinkin sellainen rouhea romantiikka jota esmeksi minun elämässäni ja parisuhteessa on hurjan paljon <3
Ja minua kosittiin tunturissa, retkellä, tuohisormuksella. Vaihdoin sen sitten käytännön syistä huikeeseen timanttiin, sain sen valitakin itse. Tuohinen on tallessa. Ja mieletön muisto kosinnasta! Ensimmäisestä ja ainoasta sellaisesta, joten hyvä että mies kosi kunnolla, ihana mies.
Näinhän se aina on, jos ei elä kuten ylläoleva kirjoittaja nin elämästä varmasti puuttuu jotain.
surullinenwaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minusta mikään kompromissi ole, että antaa toisen ilmaista tunteensa sillä hetkellä, sillä tavalla, kuin hän ne tuntee ja haluaa ilmaista. Jos sen kosinnan pitää tapahtua juuri oikein juuri oikealla hetkellä, niin eiköhän olisi siinä tapauksessa parasta pitää siitä itse kiinni. Ettei toinen vaan pääse mokaamaan ja sitä omine tunteineen sötköttämään.
Mun mielestä on kompromissi, jos toiselle on etukäteen luotu aikaisemmin jonkinlaiset odotukset esim. sanomalla vihjailevaan tyyliin että "katsotaan mitä mä keksin" ..siinä on jo vihjaistu, että saattaa ottaa myös sen kosittavan jotenkin huomioon, mun mielestä..
Ap:han oli sanonut miehelleen, että kosinnan ei tarvitse olla mikään spektaakkeli timanttisormuksineen ja kynttiläillallisineen, mutta sitten hän suuttui, kun niitä ei ihan oikeasti ollutkaan.
Ehkä mies halusi yllättää kosinnallaan ja siinähän hän onnistui? Jos hän olisi vienyt ap:n kävelylle merenrantaan auringonlaskun aikaan kuohuviinipullo mukanaan, tai silmät sidottuna sinne Eiffel-tornin huipulle, niin tottahan pro-kosinnanodottaja osaisi arvata, mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä tavaton. Tuskin se nyt miehelleen sanoi, että olipas huono kosinta. Valoja naiset!
Sehän sanoi jo, ja mies lupasi ottaa kosinnan uudestaan, että menisi oikein...
NAURETTAVAA!
elämä ei ole satu ja sulla on rakastava mies
deal with it bitch
Ihmisen älykkyys ei korreloi iän kanssa ja se että olet nähnyt ja kokenut jos jonkinlaista miestä ei tarkoita että pystyisit tietämään juuri tuon miehen ajatusmaailmasta yhtään mitään, miehet ovat nimittäin yksilöitä hekin.
Kerrotko missä kohtaa keskustelua on vaadittu "jotain kummallista prinsessakosintaa"? Tai "viulukonserttoja"? Oletko muuten oppinut vielä lukemaan kaiken muun kerryttämäsi elämänkokemuksesi lisäksi?
Mistä päättelet, että kyseessä on "pirttihirmu" ja kerrotko vielä mitä tarkoitat kun sanot että "totuus hirvittää"?