Lue keskustelun säännöt.
Petyin kosintaan
surullinenwaimo
25.04.2016 |
Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....
Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(
Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..
Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?
Kommentit (309)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää 152 joka ei pidä heikoista ihmisistä tulee vielä itse pettymään elämässään. Mutta plussaa, siitä sitten oppii. Vahva ei ole se joka halveksii heikkoja vaan se joka auttaa heikkoja vahvemmaksi. Tyypillinen minä itse selviäjä, jolla kehitysmatka on kesken. Nimittelee ap:ta keskenkasvuiseksi ja bimboksi, no, tämä kääntyy häntä itseään vastaan. Ja ihmettelee ettei hänen logiikkansa avaudu.. miksi ap:n perustelut olisi pätemättömiä, miten niin ap kaipaa asiaa, jolla leveillä..
Ihminen perustelee niillä asioilla, jotka sopivat omaan käsityskykyyn. Joten 152 on kehittymätön bimbo leveilijä. Ja mielestäni turhan laatikkomainen tapa ajatella. Tuollaiset topakat ihmiset saavat kyllä muut hiljaiseksi ja heitä kuunnellaan, heistä vain ei pidetä. Opettele tosissasi millainen on lempeä, vahva ihminen. Suhtautuu muihin kunnioituksella niin elämän ehtoopuolella on ehkä jotain oppinut, rakastettava ihminen. Ei siis paskan tärkee kotka.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en osaisi kuvitellakaan intiimimpää ja romanttisempaa kosintaa. Oma mieheni kosi aikanaan sanomalla, että olisi varmaan aika laittaa oveen vain yksi sukunimi.
Yh. Ja se varmaan tarkoitti miehen sukunimeä?
Ihanko oikeasti luulet että se uusi kosinta on vielä tulossa? Ei sitä tule. Sinä mokasit isosti ja mies on nyt todella pettynyt.
Vittu missä prinsessamaailmoissa jotkut elävät... Jos olet unelmoinut tyttövauvasta, petytkö ja annat lapsen pois, jos se osoittautuu pojaksi? Mitä jos kompastut häissä alttarilla? Jos kesähäissä sataa vettä? Jos lapsesi onkin kehitysvammainen? Jos miehesi kuolee yllättäen onnettomuuteen? Jos sairastut psyykkisesti etkä pysty enää huolehtimaan lapsestasi?
Katsos, elämä ei aina mene ihan niin kuin suunittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu missä prinsessamaailmoissa jotkut elävät... Jos olet unelmoinut tyttövauvasta, petytkö ja annat lapsen pois, jos se osoittautuu pojaksi? Mitä jos kompastut häissä alttarilla? Jos kesähäissä sataa vettä? Jos lapsesi onkin kehitysvammainen? Jos miehesi kuolee yllättäen onnettomuuteen? Jos sairastut psyykkisesti etkä pysty enää huolehtimaan lapsestasi?
Katsos, elämä ei aina mene ihan niin kuin suunittelee.
Kerro sinä toki että mikä on oikea tapa elää?
Vierailija kirjoitti:
Tää 152 joka ei pidä heikoista ihmisistä tulee vielä itse pettymään elämässään. Mutta plussaa, siitä sitten oppii. Vahva ei ole se joka halveksii heikkoja vaan se joka auttaa heikkoja vahvemmaksi. Tyypillinen minä itse selviäjä, jolla kehitysmatka on kesken. Nimittelee ap:ta keskenkasvuiseksi ja bimboksi, no, tämä kääntyy häntä itseään vastaan. Ja ihmettelee ettei hänen logiikkansa avaudu.. miksi ap:n perustelut olisi pätemättömiä, miten niin ap kaipaa asiaa, jolla leveillä..
Ihminen perustelee niillä asioilla, jotka sopivat omaan käsityskykyyn. Joten 152 on kehittymätön bimbo leveilijä. Ja mielestäni turhan laatikkomainen tapa ajatella. Tuollaiset topakat ihmiset saavat kyllä muut hiljaiseksi ja heitä kuunnellaan, heistä vain ei pidetä. Opettele tosissasi millainen on lempeä, vahva ihminen. Suhtautuu muihin kunnioituksella niin elämän ehtoopuolella on ehkä jotain oppinut, rakastettava ihminen. Ei siis paskan tärkee kotka.
Ai että, sieltä tuli tämä hiekkalaatikolta tuttu klassikko "se joka haukkuu on itte!". Ei tulisi mieleenikään ulista jostain näin vähäpätöisestä asiasta, ehkä se on vain niin että kun sitä on tottunut että elämässä on muutakin kuin ruusunlehtiä ja ystäväpiiri on kypsynyttä myös ei osaa ymmärtää miten tällainen asia on jollekin näin hirveä. Minulla on monta ystävää jotka ovat juosseet vuosia lapsettomuushoidoissa, noista pariskunnista varmaan jokainen ottaisi vaikka sen tiskatessa tehdyn kosinnan jos saisivat myös lapsen. Sitten on serkkuni, jonka mies kosi häntä sairaalavuoteella saattohoidossa ollessaan. Olisi hänenkin varmaan kannattanut vaan vastata kieltävästi, olihan tuo aika paska kosinta eikä ottanut serkkuani naisena lainkaan huomioon.
Sinä ymmärrät tahallasi väärin ja vetelet jotain outoja käsityksiä vahvoista ja lempeistä ja topakoista ym. ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et itse kosinut paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse kosinut paremmin?
Etkö ole lukenut keskustelua? Koska ap halusi että mies kosii (siten kuin ap haluaa) koska tärkeintä koko asiassa on se että se on juuri mies joka kosii, ja siis sillä tavoin kun ap haluaa.
Koko juttu on aivan naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääliksi se sulho. Se oli varmaan yksi hänen elämänsä suuria hetkiä. Ja nyt ap pilasi sen koska se ei RIITTÄNYT hänelle.
Ap: lle ei riitä että mies haluaa olla hänen kanssaan, että tämä on halunnut vauvan hänen kanssaan, että tämä haluaa naimisiin ap:n kanssa.
Herää kysymys, mikä tuollaiselle ihmiselle sitten riittää?
Kolmen herkän pojan äitinä mietin samaa. Kun mietin omia poikia, herkkiä, lapsirakkaita, empaattisia ja ujohkojanin. Jos joku päivä kohtaavat naiset, joita rakastavat, niin miten he selviävät näistä odotuksista. Herkälle kaverille on todella kova paikka uskaltaa kysyä, että haluatko elää minun kanssa loppuelämän ja mennä naimisiin. Saati, että uskaltaa sanoa rakastavansa. Jos siihen tuleva lapsen äiti vetää herneet nenään, kun mies ei muka tarpeeksi välittänyt, kun ei oikealla tavalla kosinut, niin mieheen sattuu todella paljon. Hän antaa oman sydämensä ja toinen nyrpistää nokkaa, että kosit väärin.
Kun pojat löytäisivät sellaiset vaimot, jotka arvostavat luotettavuutta ja sitä herkkyyttä ja turvallisuutta, eikä vain ulkoisia efektejä ja teinikirjojen romantiikkahömppää.
Minua käy sääliksi tuo mies. Millaiset fiilikset sillä on, kun on päiväkausia miettinyt, miten uskaltaa päästää suustaan ne sanat, että haluatko minun kanssani. Ja toinen vänisee, että kun kosit väärin.
Tälle liitolle en povaa pitkää kestoa. Ruukku on jo rikottu ja sen paikkaamiseen menee kauan, jos sitä saa edes koskaan paikattua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenikään ulista jostain näin vähäpätöisestä asiasta, ehkä se on vain niin että kun sitä on tottunut että elämässä on muutakin kuin ruusunlehtiä ja ystäväpiiri on kypsynyttä myös ei osaa ymmärtää miten tällainen asia on jollekin näin hirveä. Minulla on monta ystävää jotka ovat juosseet vuosia lapsettomuushoidoissa, noista pariskunnista varmaan jokainen ottaisi vaikka sen tiskatessa tehdyn kosinnan jos saisivat myös lapsen. Sitten on serkkuni, jonka mies kosi häntä sairaalavuoteella saattohoidossa ollessaan. Olisi hänenkin varmaan kannattanut vaan vastata kieltävästi, olihan tuo aika paska kosinta eikä ottanut serkkuani naisena lainkaan huomioon.
.
Sun elämä liittyy ap:n elämään miten? Asia joka on sulle vähäpätöinen voikin olla jollekin muulle ei-vähäpätöinen. Jos sulla on ollut elämä "muutakin kuin ruusunlehtiä" niin tarkoittaako se sitä, että hänen pitäisi elää sinun elämässäsi tapahtuneiden asioiden mukaan? Tai se että ystäväsi ovat juosseet lapsettomuushoidoissa, pitäiskö ap:n tuntea syyllisyyttä siitä että on onnistunut raskautumaan?? Hahahah voi elämä ja vertaus serkkuusi...kuule ihanaa että hänen miehensä kosi ja vielä sairaalavuoteella, mut se ei tee ap:sta huonoa ihmistä että sattui itse pettymään omaan kosintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole ap:lle, sinun miehesi tuntuu välittävän sinusta ja mukavaa, että hän vielä lupasi laittaa kosinnan uusiksi, sinua paremmin huomioiden. Kysehän on, että pienillä asioilla tehdään tilanne merkitykselliseksi, arvokkaammaksi, mieleenpainuvaksi.
Mutta teille muille, jotka ette ymmärrä: on naisia, joita kosaistaan ohimennen. Ja Naisia, joita kositaan ajatuksella. On kyse aika isoista asioista elämässä. Voihan olla, että suurin osa teistä suhtautuu avioliittoon huolettomasti. Minä ja mieheni sitouduimme loppuelämäksi ja se näkyi kosinnassa, hetki oli merkityksellinen meille kahdelle. Ei ihmeitä, meille tärkeä paikka, ei me edes kerrottu muille. Tätä ap ehkä toivoo, kosinnan merkitys käy selväksi molemmille, ei ohimennen. Ei tapa sinänsä mutta se kaikki mitä hetkeen sisältyy, tunne, tärkeys, lupaus.
Joku aika sitten oli lehdessä juttu kuinka mies oli tampannut Oopperatalon taakse jäälle sydämen ja valaissut sen. Kosi sitten naistaan näytöksen jälkeen. Kallista, ei. Nähnyt vaivaa, kyllä. Rikkoi uutiskynnyksen, kyllä. Romanttista, kyllä. Tavallinen pariskunta, kyllä ja ei. Merkityksellistä, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en osaisi kuvitellakaan intiimimpää ja romanttisempaa kosintaa. Oma mieheni kosi aikanaan sanomalla, että olisi varmaan aika laittaa oveen vain yksi sukunimi.
Yh. Ja se varmaan tarkoitti miehen sukunimeä?
Itse asiassa, kyllä tarkoitti. Siihen aikaan en olisi voinut pitää omaa sukunimeäni, ja olin itsekin naureskellut Järvinen-Lahtinen -tyyppisille yhdysnimille, jollainen minullekin olisi ollut se toinen mahdollisuus miehen nimen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ap:lle, sinun miehesi tuntuu välittävän sinusta ja mukavaa, että hän vielä lupasi laittaa kosinnan uusiksi, sinua paremmin huomioiden. Kysehän on, että pienillä asioilla tehdään tilanne merkitykselliseksi, arvokkaammaksi, mieleenpainuvaksi.
Mutta teille muille, jotka ette ymmärrä: on naisia, joita kosaistaan ohimennen. Ja Naisia, joita kositaan ajatuksella. On kyse aika isoista asioista elämässä. Voihan olla, että suurin osa teistä suhtautuu avioliittoon huolettomasti. Minä ja mieheni sitouduimme loppuelämäksi ja se näkyi kosinnassa, hetki oli merkityksellinen meille kahdelle. Ei ihmeitä, meille tärkeä paikka, ei me edes kerrottu muille. Tätä ap ehkä toivoo, kosinnan merkitys käy selväksi molemmille, ei ohimennen. Ei tapa sinänsä mutta se kaikki mitä hetkeen sisältyy, tunne, tärkeys, lupaus.
Joku aika sitten oli lehdessä juttu kuinka mies oli tampannut Oopperatalon taakse jäälle sydämen ja valaissut sen. Kosi sitten naistaan näytöksen jälkeen. Kallista, ei. Nähnyt vaivaa, kyllä. Rikkoi uutiskynnyksen, kyllä. Romanttista, kyllä. Tavallinen pariskunta, kyllä ja ei. Merkityksellistä, kyllä.
Vaikkei ap:n miehen kosinta nyt mitään yltiöromanttista ilotulitusta ollutkaan, niin on aika paksua väittää, ettei mies olisi kosinut ajatuksella.
Kun luin aloituksen, ajattelin, että miesparka tosiaan kuvitteli yllättävänsä iloisesti: on yhteinen, ihana hetki, mies kenties täynnä tunnetta, ja nyt juuri hän kertoo sen, mitä todella haluaa ja haluaa tämän yhteisen hetken painuvan mieleen.
Mutta ei, kyllä se merenranta (näillä keleillä?) olisi tehnyt hetkestä niin hienon, tai joku muu osoitus siitä, että ei näihin hommiin mennä tunteella, toisen kanssa koko elämästä haaveillen, vaan suunnitellusti ja "huomioon ottaen". Ei pitäisi tehdä, kuten esim. oma mieheni teki: meillä oli poikkeuksellisen raju riita (emme riitele siten juuri koskaan), kun hän kiukkunsa keskeltä huusi, että saatana että sä oot vaikea, mutta silti haluan, että mennään naimisiin. Hölmistyimme molemmat ja hän sanoi, että totta se on. Kysyin, että onko tämä kosinta, mihin hän vastasi, että no niin tätä hän kyllä haluaa. Eli kosinta se oli, eikä sitä passannut enää parannella. Eli merenrannat ja hellät hetket jäi multakin kokematta, mutta ens kuussa alkaa 33 yhteinen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen herkän pojan äitinä mietin samaa. Kun mietin omia poikia, herkkiä, lapsirakkaita, empaattisia ja ujohkojanin. Jos joku päivä kohtaavat naiset, joita rakastavat, niin miten he selviävät näistä odotuksista. Herkälle kaverille on todella kova paikka uskaltaa kysyä, että haluatko elää minun kanssa loppuelämän ja mennä naimisiin. Saati, että uskaltaa sanoa rakastavansa. Jos siihen tuleva lapsen äiti vetää herneet nenään, kun mies ei muka tarpeeksi välittänyt, kun ei oikealla tavalla kosinut, niin mieheen sattuu todella paljon. Hän antaa oman sydämensä ja toinen nyrpistää nokkaa, että kosit väärin.
Sääliksi käy tulevia miniöitä, poikasi vaikuttavat niin kovin täydellisiltä niin vaikeaksi voi muotoutua löytää tarpeeksi täydellistä vaimoehdokasta joka täydellisesti ottaisi huomioon heidän herkkyytensä, lapsirakkautensa, empaattisuutensa ja ujoutensa:D Tai anopin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenikään ulista jostain näin vähäpätöisestä asiasta, ehkä se on vain niin että kun sitä on tottunut että elämässä on muutakin kuin ruusunlehtiä ja ystäväpiiri on kypsynyttä myös ei osaa ymmärtää miten tällainen asia on jollekin näin hirveä. Minulla on monta ystävää jotka ovat juosseet vuosia lapsettomuushoidoissa, noista pariskunnista varmaan jokainen ottaisi vaikka sen tiskatessa tehdyn kosinnan jos saisivat myös lapsen. Sitten on serkkuni, jonka mies kosi häntä sairaalavuoteella saattohoidossa ollessaan. Olisi hänenkin varmaan kannattanut vaan vastata kieltävästi, olihan tuo aika paska kosinta eikä ottanut serkkuani naisena lainkaan huomioon.
.Sun elämä liittyy ap:n elämään miten? Asia joka on sulle vähäpätöinen voikin olla jollekin muulle ei-vähäpätöinen. Jos sulla on ollut elämä "muutakin kuin ruusunlehtiä" niin tarkoittaako se sitä, että hänen pitäisi elää sinun elämässäsi tapahtuneiden asioiden mukaan? Tai se että ystäväsi ovat juosseet lapsettomuushoidoissa, pitäiskö ap:n tuntea syyllisyyttä siitä että on onnistunut raskautumaan?? Hahahah voi elämä ja vertaus serkkuusi...kuule ihanaa että hänen miehensä kosi ja vielä sairaalavuoteella, mut se ei tee ap:sta huonoa ihmistä että sattui itse pettymään omaan kosintaansa.
Siten että aikuisen ihmisen luulisi kykenevän laittamaan asioita perspektiiviin. Olla tyytyväinen lapsesta, miehestä joka haluaa sitoutua ja kosii vieläpä, vaikka tietenkin aivan väärällä tavalla. Tällaisesta mitättömästä pikkuasiasta valittavaa ihmistä en osaa pitää kypsänä, aikuisen ihmisen sijaan tulee mieleen työpaikan tettiläiset jotka itkee kun kynsi katkeaa. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään, paitsi ehkä tuosta että selkeästi pahoitti miehensä mielen omalla lapsellisuudellaan.
Ei tee huonoa ihmistä mutta lapsellisen ja vajaan kyllä. Sellainen täydellinen stereotyyppinen bimbo joka möksähtää kun mies ei osannut kosiakaan oikealla tavalla.
162 ooksä oikeesti noin simppeli? Lapsettomuushoidot -> kosinta tiskatessa ja simsalabim lapsi, ei ne korreloi. Ja älä syyllistä turhaan ap, kun sillä on lapsi ja toisilla ei, ap ei saa pyytää toivoa elämältään mitään muuta, aha? Ja saattohoito kosinta, olisko vähän merkityksellisempi kosinta sittenkin, sä olet ainoa joka sanoo sitä paskaksi kosinnaksi.
Ainut puolustus noin tyhmälle logiikalle on, että äitis käski sun syödä lautanen tyhjäksi kun Afrikan lapset näkee nälkää. Voi jäädä traumat. Sä mikään vahva ihminen ole kuin tyhymä.
On siinä miehellä pitkä pinna.
En tiedä onko vika tuntemissani miehissä vai miehissä ylipäänsä, mutta tunteista puhuminen ei ole heille kamalan helppoa. Se on ihan eri juttu heittää pilke silmäkulmassa, että "katsotaan mitä keksin", kuin ihan vakavissaan luoda jotain kosintaspektaakkelia. (Ja jonkinlaista spektaakkelia ap tuntuu puheistaan huolimatta odottaneen, koska arkinen hellä hetki ei kelvannut.) Huumorin varjolla pystyy sanomaan paljon, mutta sitten kun yrittää sanoa rehellisesti ja vakavasti, mitä tuntee, niin mieluummin vetäytyy vähän hämärään.