Petyin kosintaan

Ei hauskalta tietenkään, ei se kuulosta myöskään jos sanaa pitää väännellä väärään muotoon että se istuu lauseeseen. Pun intended -tyyppisissä vitseissä joko lausuminen tai kirjoitusasu ovat kuitenkin oikeat.

eipä niinkään, alan mestariteos Pahkasika pahoinpitelee usein sanoja ilman, että lukijat närkästyvät. Esimerkiksi "Kuunteluväline salattiin!! Mikrofoni piilotettiin raastekulhoon" tai "miksi kissa ei syö jäätelöä? kyljessä lukee nougat" ja luotetaan lukijan tilannetajuun ja huumoriin. Mutta nyt on jo niin ohis, että päätän keskustelun tähän. -> Menee jankkaamiseen kuten usein tosikoiden kanssa menee. Jankkaavat jotain seikkaa, usein joku "fiksu heitto" vert. epätoivoinen vimma olla oikeassa millä väännetään asiat sopimaan heidän perusteluihinsa.

Minä en ihan ymmärrä tuota ketjun alkupään narinaa "ikimuistoisesta" kosinnasta. Eikö jokainen kosinta ole kokijoilleen ikimuistoinen? Tapahtuipa se sitten kotisohvalla telkkaria katsellessa, tai hevoskärryajelulla kuohuviiniä siemaillessa, kun ilotulituksesta muodostuu taivaalle teksti "Will you marry me?".

Minua kosittiin tuolla ensin mainitulla tyylillä ja todellakin väitän, että se hetki on ikimuistoinen - päätimmehän juuri mennä naimisiin! Parisuhteestamme ei myöskään puutu romantiikkaa, vaikka se ei olekaan täynnä elementtejä, joita amerikkalaiset elokuvat opettavat romantiikan olevan. Minusta ketsuppisydän makaronilaatikkoannoksen päällä on paljon romanttisempaa kuin ruusunterälehtisydän sängyn päällä, sillä se on paljon aidompaa.

Ymmärrän, että olisit odottanut kosinnalta enemmän. Vaikka suurin osa av-mammoista on antiromantikkoja, kaikki eivät ole samanlaisia. Koska kosinta on kuitenkin tehty ja lapsikin tulossa, voisitteko suunnitella jonkun mukavan spesiaali-illan, johon kumpikin saisi miettiä jotain yllätyksellistä toiselle, jolla ilmaista rakkauttaan muuten kuin tiskaamalla tiskit (mikä on kyllä arjessa erittäin hyvä keino). Näin paine ei ole vain miehen puolella.

Mua ärsyttää tässä keskustelussa se, että moni vastaajista kuvittelee tietävänsä, miltä Ap:n miehestä nyt tuntuu ja syyllistää Ap:ta siksi.

Kyse ei ole siitä, etteikö miehilläkin olisi tunteita, etteikö heille voisi tulla paha mieli, tai etteivätkö miehet voisi itkeä tai itkisi, vaan siitä, että jokainen ihminen on yksilö.

Vaikka teidän oma miehenne, poikanne, isänne, setänne tai paras miespuolinen ystävänne olisi syvästi loukkaantunut tuossa tilanteessa, niin me emme tiedä yhtään mitään Ap:n miehen luonteesta, tai heidän suhteestaan.

Täällä yritetään väkisin leipoa Ap:sta ihmishirviötä ja Ap:n miehestä syvästi loukattua ja henkisesti murskattua uhria, vaikka meistä kukaan ei voi ihan todella tietää, mitä mies ajattelee tilanteesta tai miltä hänestä tuntuu. Jos Ap on toiminut teistä väärin, niin esittäkää näkemyksellenne edes sellaisia perusteluja, jotka eivät liity pelkkiin olettamuksiin ja yleistyksiin.

Korjataan nyt tuokin, sinun mielestäsi ketsuppisydän einesruuan päällä on romanttisempaa kuin ruusunterälehdet sängyn päällä kun sinun mielestäsi se on aidompaa.

Mikä sitten kolahtaa ap:lle on hänen päätettävissään. Ihan itse saa hän tykätä mistä tykkää. Fiksuna miehenä (naisena) yrittäisin arvata mistä naiseni tykkää ja kokeilisin onneani. Ihan Vain Tuottaakseni Iloa Puolisolleni.

Minusta molemmat edellä mainitut yllärit ovat laimeita, minun mieheni kusi hankeen sydämen hääpäivänämme ja se on näky, jota en unohda. Aito, ehdottomasti. Romanttinen, kyllä, se oli tehty morsianta naurattamaan ja palauttamaan jalat pilvistä maahan. Minä en yllättyisi jos hän tekisi ketsuppisydämen päiväpeitolle. En suuttuisi mutta itse hän sen peiton pesisi. Päiväpeitolle hän ei sentään kusisi.

Mun on vaikea kuvitella, mikä voisi olla parempi hetki ja tilanne kosinnalle kuin just tuollainen aloittajan kokema. Siinä tilanteessa mies oli tunteineen ja ajatuksineen kaikkein paljaimmillaan ja aidoimmillaan, ja hän päätti käyttää sen hetken kertoakseen miten paljon aloittajaa rakastaa ja kuinka haluaa vanheta yhdessä hänen kanssaan. Minusta tuo on tosi ihana ja romanttinen kosinta! 💕💝💖💕

"Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta.."

Kertoo kaiken, miksei ap ajattele yhtään miestä ja mikä hänestä tuntui oikealta ja hyvältä hetkeltä?

Ja paskat. Tilanteen voi nähdä myös toisin, mies siinä höpöttelee yötä vasten jotain puuta heinää ja hoitaa kosinnan pois alta kun ei parempaakaan tapaa keksi ja jotain kuitenkin pitäis keksiä kun vauva tulossa ja on tätä jo vitkutellut ja sitten vaan antaa mennä ja kun ei tosiaan mitään muuta keksi = ei saa aikaiseksi. Eikä ainakaan mitään järjestelyitä, ei paikkaa, ei kukkia, ei valoa, ei silmiin katsomista. Helppoa ja vaivatonta.

Ja kuinka kätevää taas nykymiehille, annetaan naisen enste vastata ettei tuu nolo tilanne. Miksä tykkäät musta? Haluuksä olla mun kanssa loppuelämän? Ja nainen vastaa enste myönteisesti sitten saa kysymällä tietää et joo, tää oli kosinta. Ei riskiä, ei vaivaa miehelle.

Ootteko te naiset noin helppoja? Jos suoraan porataan kurkistusaukko ap:n miehen aivoihin niin mitähän se oikeesti ajatteli siinä tilanteessa? En epäile ettei rakastaisi mutta ei todellakaan viitsi tai älyä nähdä sen erikoisemmin vaivaa. Mitähän ne miehet noissa tilanteissa ajattelee, mahdollisimman helpolla ohi koko homma? Vai mikä saa miehen näkemään vaivaa naista kosiessaan, hmm.

Vierailija kirjoitti:

Korjataan nyt tuokin, sinun mielestäsi ketsuppisydän einesruuan päällä on romanttisempaa kuin ruusunterälehdet sängyn päällä kun sinun mielestäsi se on aidompaa.

Mikä sitten kolahtaa ap:lle on hänen päätettävissään. Ihan itse saa hän tykätä mistä tykkää. Fiksuna miehenä (naisena) yrittäisin arvata mistä naiseni tykkää ja kokeilisin onneani. Ihan Vain Tuottaakseni Iloa Puolisolleni.

Minusta molemmat edellä mainitut yllärit ovat laimeita, minun mieheni kusi hankeen sydämen hääpäivänämme ja se on näky, jota en unohda. Aito, ehdottomasti. Romanttinen, kyllä, se oli tehty morsianta naurattamaan ja palauttamaan jalat pilvistä maahan. Minä en yllättyisi jos hän tekisi ketsuppisydämen päiväpeitolle. En suuttuisi mutta itse hän sen peiton pesisi. Päiväpeitolle hän ei sentään kusisi.

Eikö sillä ole mitään väliä, mikä kolahtaa sille miehelle? Jos kosinta omasta mielestä herkällä hetkellä omalla sängyllä tuntuu luontevalta, kun taas polvistuminen timanttisormuksen kanssa merenrannassa valmiiksi opeteltuine puheineen tuntuu kosinnan näyttelemiseltä, niin eikö mies saisi valita sitä vaihtoehtoa, joka itsestä tuntuu parhaalta?

Vai onko todella useiden mielestä "romanttinen kosinta" lähinnä naista varten järjestetty show, jossa miehen rooli on nimenomaan näytellä romanttista sulhasta parhaansa mukaan ja väliäkö sillä, kokeeko mies vetävänsä jotain roolia sillä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Ja paskat. Tilanteen voi nähdä myös toisin, mies siinä höpöttelee yötä vasten jotain puuta heinää ja hoitaa kosinnan pois alta kun ei parempaakaan tapaa keksi ja jotain kuitenkin pitäis keksiä kun vauva tulossa ja on tätä jo vitkutellut ja sitten vaan antaa mennä ja kun ei tosiaan mitään muuta keksi = ei saa aikaiseksi. Eikä ainakaan mitään järjestelyitä, ei paikkaa, ei kukkia, ei valoa, ei silmiin katsomista. Helppoa ja vaivatonta.

Ja kuinka kätevää taas nykymiehille, annetaan naisen enste vastata ettei tuu nolo tilanne. Miksä tykkäät musta? Haluuksä olla mun kanssa loppuelämän? Ja nainen vastaa enste myönteisesti sitten saa kysymällä tietää et joo, tää oli kosinta. Ei riskiä, ei vaivaa miehelle.

Ootteko te naiset noin helppoja? Jos suoraan porataan kurkistusaukko ap:n miehen aivoihin niin mitähän se oikeesti ajatteli siinä tilanteessa? En epäile ettei rakastaisi mutta ei todellakaan viitsi tai älyä nähdä sen erikoisemmin vaivaa. Mitähän ne miehet noissa tilanteissa ajattelee, mahdollisimman helpolla ohi koko homma? Vai mikä saa miehen näkemään vaivaa naista kosiessaan, hmm.

Voi hyvänen aika, jos on menty jo lapsi hankkimaan ja yhdessä asutaan niin meinaat oikeesti että ap:n mies mietti että nyt on riski että muija vastaa ei?

Jos mä olisin aikoinani reagoinut vastaavasti, ei uutta kosintaa olis ikinä tullut. Arkinen kosinta meilläkin, ja silloin harmittikin. Mutta onnellisia ollaan oltu 16v naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjataan nyt tuokin, sinun mielestäsi ketsuppisydän einesruuan päällä on romanttisempaa kuin ruusunterälehdet sängyn päällä kun sinun mielestäsi se on aidompaa.

Mikä sitten kolahtaa ap:lle on hänen päätettävissään. Ihan itse saa hän tykätä mistä tykkää. Fiksuna miehenä (naisena) yrittäisin arvata mistä naiseni tykkää ja kokeilisin onneani. Ihan Vain Tuottaakseni Iloa Puolisolleni.

Minusta molemmat edellä mainitut yllärit ovat laimeita, minun mieheni kusi hankeen sydämen hääpäivänämme ja se on näky, jota en unohda. Aito, ehdottomasti. Romanttinen, kyllä, se oli tehty morsianta naurattamaan ja palauttamaan jalat pilvistä maahan. Minä en yllättyisi jos hän tekisi ketsuppisydämen päiväpeitolle. En suuttuisi mutta itse hän sen peiton pesisi. Päiväpeitolle hän ei sentään kusisi.

Eikö sillä ole mitään väliä, mikä kolahtaa sille miehelle? Jos kosinta omasta mielestä herkällä hetkellä omalla sängyllä tuntuu luontevalta, kun taas polvistuminen timanttisormuksen kanssa merenrannassa valmiiksi opeteltuine puheineen tuntuu kosinnan näyttelemiseltä, niin eikö mies saisi valita sitä vaihtoehtoa, joka itsestä tuntuu parhaalta?

Vai onko todella useiden mielestä "romanttinen kosinta" lähinnä naista varten järjestetty show, jossa miehen rooli on nimenomaan näytellä romanttista sulhasta parhaansa mukaan ja väliäkö sillä, kokeeko mies vetävänsä jotain roolia sillä hetkellä?

Tämä.

surullinenwaimo kirjoitti:

Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....

Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(

Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..

Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?

Nyt kun ollaan 14 tai 15 sivua jankattu tästä aiheesta, luin uudestaan aloituksen. Lihavoin siitä muutaman kohdan.

Kyllä tässä kosinnassa on nyt menty vähän metsään jos ap ei ole tajunnut että häntä kosittiin. Haluaisitko olla koko loppuelämän kanssani? ei oikeasti ole kosinta, siinä vain kysytään että ollaanko loppuelämä yhdessä. Loppuelämä yhdessä voi tarkoittaa myös avoliittoa. Ap:n täytyi vielä erikseen kysymällä varmistaa että niin oliko tää nyt kosinta.

Ap oli toivonut mieheltä pientä vaivannäköä, jotain joka osoittaisi että hän on tärkeä miehelle. Niin tärkeä että hänen vuokseen kannattaa tehdä asioita joista mies itse ei niin välitä. Ap ei edes vaadi timanttisormusta eikä polvistumista, tai kosintaa Eiffel-tornin huipulla. Ihan vaan kävelylle lähtö olisi riittänyt. Moni on lytännyt ap:n täysin ja hehkutettu miestä kuinka tämä sentään kosi. Ihmetellään kuinka ap kehtaa motkottaa hetkestä joka on selvästi ollut miehelle merkityksellinen. Miksi ap ei saisi toivoa että kosinta olisi suoritettu tavalla jossa olisi otettu hänetkin huomioon?

Minua kosittiin vähän samalla tavalla, kun makoiltiin sängyssä. Olin onnesta soikeana ja seuraavana päivänä mentiin ostamaan kihlasormukset ja reilun kuukauden päästä mentiin naimisiin. Tuosta on nyt jo 16 vuotta enkä meinaa vieläkään uskoa hyvää onneani, että sain itselleni näin mahtavan miehen.

Kuinka ruudinkeksijä täytyy miehen olla, että miettisi a) kosin kun pötkötellään kotona sängyllä ennen nukkumaanmenoa (ja homma menee kuitenkin niin et miksä tykkäät musta ja ootko mun kanssa loppuelämän ja joo, tää oli muuten kosinta) tai b) ollaan kävelyllä luonnossa, tässä paikassa missä muuten suudeltiin kun ensi huumassa vasta tutustuttiin ja katsoisi silmiin sanoen kulta, minä rakastan sinua, tulisitko minun vaimoksi?

Onhan noilla pieni vivahde. Ei ap ole tässä bimbo eikä mies roisto mutta tilannetajun pitäisi pelata kun kysymys on kosinnasta. Onhan suomalaiset miehet jäyhiä, kömpelöitä, epäromanttisia, tönkköjä mutta ei suomalaiset naiset nyt niin paljoa vaadi. Paljon saatte miehet anteeksi mut vois nyt vähän nähdä vaivaa ja ajatella. Kuitenkin tää mammalauma täällä on täysin teidän puolella ja heti valmis lynkkaamaan ap:n kun tämä uskalsi sanoa toivovansa romantiikkaa, vähän edes pientä vaivaa. Niin toistan, paljon saatte miehet anteeksi kun ootte vaan sanalla sanoen mänttejä. Ja mammat on mänttejä myös.

Vierailija kirjoitti:

Minua kosittiin vähän samalla tavalla, kun makoiltiin sängyssä. Olin onnesta soikeana ja seuraavana päivänä mentiin ostamaan kihlasormukset ja reilun kuukauden päästä mentiin naimisiin. Tuosta on nyt jo 16 vuotta enkä meinaa vieläkään uskoa hyvää onneani, että sain itselleni näin mahtavan miehen.

Mitä hienoa siinä kosinnassa on, jos siihen ei yhtään panosta? Olithan sinäkin saanut miehesi jo ennen kihlautumista, sillä olitte yhdessä, eikä kihlautuminen tai avioituminen sitä tarkoita, ettetkö voisi häntä menettää. Ihan oikeasti kukaan ei voi luvata olla toiselle olevansa yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Tai tietenkin voi, mutta kukaan ei voi taata, että lupaus pitää.

Vierailija kirjoitti:

surullinenwaimo kirjoitti:

Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....

Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(

Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..

Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?

Nyt kun ollaan 14 tai 15 sivua jankattu tästä aiheesta, luin uudestaan aloituksen. Lihavoin siitä muutaman kohdan.

Kyllä tässä kosinnassa on nyt menty vähän metsään jos ap ei ole tajunnut että häntä kosittiin. Haluaisitko olla koko loppuelämän kanssani? ei oikeasti ole kosinta, siinä vain kysytään että ollaanko loppuelämä yhdessä. Loppuelämä yhdessä voi tarkoittaa myös avoliittoa. Ap:n täytyi vielä erikseen kysymällä varmistaa että niin oliko tää nyt kosinta.

Ap oli toivonut mieheltä pientä vaivannäköä, jotain joka osoittaisi että hän on tärkeä miehelle. Niin tärkeä että hänen vuokseen kannattaa tehdä asioita joista mies itse ei niin välitä. Ap ei edes vaadi timanttisormusta eikä polvistumista, tai kosintaa Eiffel-tornin huipulla. Ihan vaan kävelylle lähtö olisi riittänyt. Moni on lytännyt ap:n täysin ja hehkutettu miestä kuinka tämä sentään kosi. Ihmetellään kuinka ap kehtaa motkottaa hetkestä joka on selvästi ollut miehelle merkityksellinen. Miksi ap ei saisi toivoa että kosinta olisi suoritettu tavalla jossa olisi otettu hänetkin huomioon?

Eikö se riitä osoitukseksi, että mies haluaa viettää loppelämänsä tämän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä hienoa siinä kosinnassa on, jos siihen ei yhtään panosta?

Osalle kosinnassa on hienoa sen merkitys: lupaus avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

surullinenwaimo kirjoitti:

Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....

Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(

Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..

Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?

Nyt kun ollaan 14 tai 15 sivua jankattu tästä aiheesta, luin uudestaan aloituksen. Lihavoin siitä muutaman kohdan.

Kyllä tässä kosinnassa on nyt menty vähän metsään jos ap ei ole tajunnut että häntä kosittiin. Haluaisitko olla koko loppuelämän kanssani? ei oikeasti ole kosinta, siinä vain kysytään että ollaanko loppuelämä yhdessä. Loppuelämä yhdessä voi tarkoittaa myös avoliittoa. Ap:n täytyi vielä erikseen kysymällä varmistaa että niin oliko tää nyt kosinta.

Ap oli toivonut mieheltä pientä vaivannäköä, jotain joka osoittaisi että hän on tärkeä miehelle. Niin tärkeä että hänen vuokseen kannattaa tehdä asioita joista mies itse ei niin välitä. Ap ei edes vaadi timanttisormusta eikä polvistumista, tai kosintaa Eiffel-tornin huipulla. Ihan vaan kävelylle lähtö olisi riittänyt. Moni on lytännyt ap:n täysin ja hehkutettu miestä kuinka tämä sentään kosi. Ihmetellään kuinka ap kehtaa motkottaa hetkestä joka on selvästi ollut miehelle merkityksellinen. Miksi ap ei saisi toivoa että kosinta olisi suoritettu tavalla jossa olisi otettu hänetkin huomioon?

Eikö se riitä osoitukseksi, että mies haluaa viettää loppelämänsä tämän kanssa?

Olishan se kiva, jos kosinnasta edes ymmärtäisi sen olevan kosinta.

Joo, haluatko meidän sukuhautaan tai rakastan rakastan ja nyt turpa kiinni pariksi vuodeksi, eikö tästä pidä päätellä, että mies haluaa olla naisen kanssa loppuelämänsä ja rakastaa naista, ja tämän pitäisi riittää osoitukseksi?