Lue keskustelun säännöt.
Petyin kosintaan
surullinenwaimo
25.04.2016 |
Mies kosi eilen minua, makoilimme illalla sängyllä ja hän pyysi mua kääntymään itseensä päin, kysyi "miksi tykkäät olla mun kanssa?" ja sanottuani kertoi parilla sanalla miks itse tykkää olla minun kanssa..tämän jälkeen hän kysyi haluaisinko olla koko loppuelämän hänen kanssaan, johon vastasin että tietysti haluaisin... siinä se. En siis edes oikeasti tajunnut että hän kosi mua, vaan pari lausetta vaihdettuamme (en nyt muista mitä ne oli) tarkensin vielä jotenkin "niin siis jos toi oli kosinta?..." johon vastasi että kyllä oli tuutsä mun vaimoksi....
Olin niin hämmentynyt tilanteesta..onnellinen tietysti, sillä meille on tulossa vauva ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta, mutta jonkin aikaa tuon jälkeen minut valtasi tosi iso pettymys:(
Olin mielessäni ajatellut/toivonut et miten mies ikinä kosiikaan, niin sen ei tarvii olla mitään hienoa, mut et kuitenkin varmaan hän näkis tilanteen eteen edes jotain pientä vaivaa, veisi vaikka kävelylle johonkin meidän tärkeään paikkaan tai ihan mitä vaan, mut tuossa sängyllä makoillessa mä en kunnolla edes nähnyt hänen silmiään koska valot oli pois päältä ja hämärää. Tuntuu että hän ei ajatellut tilanteessa yhtään mua ja että mistä mä olisin tykännyt, vaan et mikä hetki hänestä tuntuu oikealta..
Eilen illalla jo mulla oli kamala olo, pettynyt, mutta samalla syyllinen omasta pettymyksestäni/odotuksistani kun en halua loukata miestä, rakastan häntä yli kaiken..mies huomasi et jotain on vialla ja yritti kysellä tekikö jotain väärin. Ei oikein saatu kunnollista keskustelua aikaan. Tänään sit kerroin tuntemuksistani, mut keskustelu jäi kesken kun miehen oli pakko lähteä töihin, mies ehti kuitenkin sanoa et perutaan kosinta ja hän kosii uudestaan, että ymmärtää kyllä mua ja et tilanne tuntui HÄNESTÄ oikealta eilen. Nyt en tiedä yhtään miten päin olisin..kamala muisto jää tästä mikä piti olla yksi elämän onnellisimmista hetkistä, kosinta on kuitenkin jo kerran vaikka uusi kerta olis kuinka ihana:( Samalla tuntuu että olen ihan kamala ihminen, yritin tosissaan pitää pettymyksen sisälläni mut mä en onnistunut mitenkään, olisin niin toivonut että miten ikinä kosiikaan olisin saanut tuntea itseni edes jotenkin vähän erityiseksi, tai että hän olis jotenkin suunnitellut edes vähän...onko se liikaa vaadittu/odotettu?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ketutuksesi. Mua kosittiin Eiffelin huipulla vuosipäivänä, sain myös kyseisen matkan lahjaksi mieheltäni. Onhan siinä vähän eroa. Ei nyt välttämättä ihan tuota tasoa tarvitse vaatia (en minäkään vaatinut, yllärinä toteutti), mutta jotain nyt sentään.
Ääää miten kliseistä, yöh :D :D
Voinkin nähdä päässäni oikein hyvin, kuinka sä oisit samassa tilanteessa sanonut "Ääää miten kliseistä, yöh" ja jättänyt miehen hämmentyneenä polvilleen kun oli niin paska kosinta :'D
Vai ootko saanut kokea vain ohimennen lipsautetun "Tuukkonää vaimoks?" tiskauksen lomassa ja nyt ahistaa? Sanoit vissiin vielä kyllä kun ei parempaa ole odotettavissa. Vai pitikö peräti ihan itse kosia kun ei kukaan muu ole innostunut kaltaisesi löydön nappaamisesta?
Ei teitä naisia voi miellyttää, ihan sama mitä yrittää niin vituiksi menee. Jatkan suunnittelemallani tavalla, katotaan kuinka käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ketutuksesi. Mua kosittiin Eiffelin huipulla vuosipäivänä, sain myös kyseisen matkan lahjaksi mieheltäni. Onhan siinä vähän eroa. Ei nyt välttämättä ihan tuota tasoa tarvitse vaatia (en minäkään vaatinut, yllärinä toteutti), mutta jotain nyt sentään.
Ääää miten kliseistä, yöh :D :D
Voinkin nähdä päässäni oikein hyvin, kuinka sä oisit samassa tilanteessa sanonut "Ääää miten kliseistä, yöh" ja jättänyt miehen hämmentyneenä polvilleen kun oli niin paska kosinta :'D
Vai ootko saanut kokea vain ohimennen lipsautetun "Tuukkonää vaimoks?" tiskauksen lomassa ja nyt ahistaa? Sanoit vissiin vielä kyllä kun ei parempaa ole odotettavissa. Vai pitikö peräti ihan itse kosia kun ei kukaan muu ole innostunut kaltaisesi löydön nappaamisesta?
Ei teitä naisia voi miellyttää, ihan sama mitä yrittää niin vituiksi menee. Jatkan suunnittelemallani tavalla, katotaan kuinka käy.
Mua on kosittu ällöromanttisella tavalla. Olin Ranskassa työharjoittelussa ja sainkin sitten opintojen jälkeen sieltä vakityöpaikan ja siinä lomassa tarttui hihaan ranskalainen mieskin (tätä virhettä en tee enää koskaan). Noh, oltiin oltu joku vuos yhdessä ja lähdettiin autolla kiertämään Pohjois-Italiaa ja lähdettiin Garda-järveltä kohti Venetsiaa kun mies ehdotti että käydään Veronassa. Sanoin, ettei mua hirveästi kiinnosta, mutta jos mies välttämättä haluaa, niin käydään sitten. Käytiin sitten tietysti casa di giuliettassa eli Roomeon ja Julian parvekkeella. Yhtäkkiä muiden turistien keskellä mies vetäisee sen sormuksen esiin ja lankeaa polvilleen ja kysyy vaimoksi ja minä ihan hämmentyneenä lähinnä tuijotan muita turisteja jotka tuijottaa minua ja miestä. Änkytin lopulta jotain myöntymyksen tapaista ja mielessäni kauhistelin miten inhottava tapa kosia, mies ei tuntenut minua lainkaan!! Autossa matkalla Venetsiaan tajusin että mun on nyt tajuttava aukaista suuni ja sainkin kakistettua että en taida olla ihan vielä valmis avioliittoon, loma meni sen verran puihin että ajettiin kaikessa hiljaisuudessa takaisin kotiin ja erottiin seuraavana päivänä. Ei ole olemassa mitään kaavaa että "näin kosit" mutta jos se kumppani ei tunne sitä toista ei sitten ollenkaan niin ei ihme jos kosinta voi tuntua pettymykseltä.
AP, jos yhtään lohduttaa niin oma kosintani oli myös pettymys. Olin humalassa, kun mies kosi. Ihan kunnon kännissä. Kosintaa edeltävä keskustelu oli myös jotain vastaavaa, kuin teillä mutta sillä erotuksella, että kännisen aivoissa käänsin asian niin, että nyt mies kertoo kuinka haluaa erota ja itkin räät poskilla. Ja sitten tähän kohtaan mies kysyy, että mennäänkö kihloihin.
Ensinnäkin, olen todella harvoin humalassa ja elämäni aikana noin räkäkännissää ollut tasan 3 kertaa. Juon todella harvoin. Mies kyllä tietää tämän ja oletin jotenkin, että tietäisi myös, että en halua yhden elämäni tärkeimmistä hetkistä tapahtuvan silloin, kun vastoin tapojani olen kännissä. Eipä tajunnut, kun oli päättänyt, että kosii tuolloin niin ei voinut suunnitelmaansa muuttaa.
Toisekseen, oltiin sovittu, että puhutaan naimisiinmenosta vasta sen jälkeen, kun ollaan vuosi tai kaksi asuttu yhdessä. Tuolla hetkellä meillä oli vasta yhteenmuutto tulossa.
Ja lopuksi. Kuvittelin oikeasti miehen olevan sen verran fiksu, että osaisi kysyä minua vaimokseen eikä pyytää kihloihin. Mutta ei.
Kyllä, olin pettynyt ja koska olin tolkuttomassa humalassa myös näytin sen pettymyksen ja paruin kahta kauheammin. Mies ei tajunnut reaktiotani. Aamu oli paska. Jotenkin ajattelin, että mies loukkaantuu ikihyviksi, jos torjun kosinnan joten aamulla sitten vaan totesin, että mennään vaan kihloihin. Että sellaiset muistot. Mies kyllä yritti kunnolla. Oli mitannut yhden mun sormuksista ja käynyt ostamassa kihlasormuksen (etusormessa pidetty sormus tosin, mutta se ajatus...) ja pyytänyt faijalta kättä (kornia, mutta kuitenkin). Paljon oli hyväkseni nähnyt vaivaa ja ihanasti ajatellut, mutta en vaan pysty unohtamaan sitä, että olin kännissä. Se vaivaa edelleen. Minusta miehen olisi pitänyt tajuta siirtää kosinta toiseen hetkeen. Että ei toi sun miehen kosinta nyt niin kamala floppi ollut, koita iloita siitä :)
.. on, ne on ihan vapaaehtoisesti noin mänttien miesten kanssa.. käsittämätöntä, niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon mielensäpahoittajamorsmaikku pahoittaa mielensä siitä, että mies ei halua juuri häntä hänen ihanan sielunsa ja kirkkaitten simmujen vaan pyöreän takamuksen vuoksi (eli vääristä syistä), pökki raskaaksi VÄÄRÄSSÄ kuussa, polttareissa kaverit veivät JUNTTIravintolaan, häät menevät eri tavalla kun piti koska kaasonp***leet laittoivat tahallaan vääränväriset kengät, EIKÄ MIES KOSINUt OIkein! Elämä on syvältä koska se ei mene niin KUIN MINÄ toivoin!
Itsellä meni homma just niin kuin pitikin. Eli nainen kosi ;)_
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaisiko sinua kuulla surkeampi kosinta; poikäystäväni sanoo; mennään naimisiin niin saat sinäkin hienon sukunimen itsellesi. -Emme muuten menneet...
Miehet tuohtuu et naiset on vaativaisia morsianhirviöitä, bridezilloja, joita on MAHDOTON miellyttää ja joilla on utopistista uberylimaallisen vaikeita eitässä ajassa ja ulottuvuudessa mahdollisia toteuttaa hirveitä karseita saatanallisua ahdistavia toiveita..
.. ja ap toivoi, et olisko voitu käydä vaikka kävelyllä jossain meille kivassa paikassa?
Öööööö...
Ketkäs ne niitä draamaqueeneja olivatkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naimisiin menoon sotketaan romantiikka? Romantiikka on kuollut, yhteiselämä on nykyisin panemista ja tiskaamista saman katon alla. Nainen hoitaa sen ekan, mies jälkimmäisen. Naiset kun haluaa orkkuja ja lapsia, ei romantiikkaa. Paras alku avioliitolle on palkata juristi valmistelemaan paperit ja tekemään sopimusehdotus. Nykyisin juristia käytetään väärin eli suhteen lopussa.
Kelle on, kelle ei romantiikka kuollut. Mun mies vei hetki sitten roskat. Toivotin hänet tervetulleeksi takaisin kotiin samalla innolla kuin hän olisi ollut poissa viikon. Kultainen noutajakaan ei pysty parempaan suoritukseen. No okei, meillä on yltiöromantiikkaa mutta eipä käy aika pitkäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt huvittaa. Me oltiin miehen kanssa puhuttu, että joskus mennään naimisiin. Joskus. Mä olen meistä nopeampi. Mies hitaampi. Taisin vahingossa kosia lomalla. En ihan tajunnut itsekään. Ei ole kumpaakaan häirinnyt. Ihanan miehen sain. Onnellisia ollaan. En ole harmitellut kosimiseen liittyvää hullunmyllyä.
Eiiiii, taasko tää sama on täällä?
Mut joo, mä en äkkiseltään keksi mitään pyhempää tai intiimimpää paikkaa kuin oma parivuode.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullinenwaimo kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä Hollywood- ja elokuvavertaukset tulevat tähän keskusteluun, en ole ilmaissut mitään sellaiseen viittaavaa, päinvastoin omaan ideologiaani ei kuulu suureelliset materialismionnellisuudet ja spektaakkelit. Myöskään ikäni ei ole tullut esiin täällä joten teiniprinsessavertaukset eivät ainakaan faktaan perustu. Vastausten kieliasu ainakin kertoo jotain myös niiden kirjoittajista, vaikeaa näköjään olla provosoitumatta ja kirjoittaa asiallisesti... ;)
Mutta asiaan: olisin mieheltä toivonut, että kosintatilanteessa välittyisi että arvostaa minua ja välittää myös siitä minkälaisena minä tilanteen koen..
Tilanteesta olis voinut tehdä edes vähän erityisemmän ihan vaan viemällä vaikka sinne merenrantaan ja kosimalla siellä. Tai sanoja käyttämällä...
Joku puhui arkisuudesta, ja tosiaan minusta eilinen tilanne tuntui tosi arkiselta ja siltä että asia vain hoidettiin pois alta. Siksi petyin..
En tietysti tunne miestäsi lainkaan, mutta - niin kuin joku muukin sinulta kysyi - entäpä jos tämä hetki oli miehestäsi erityinen? Entä jos hän arvostaa nimenomaan sitä arkista ja ihanaa yhdessäoloa sun kanssa? Entä jos hän oli miettinyt etukäteen, että tämä olisi juuri se ihanin tapa kosia? Tuo merenranta-asia on toistunut niin monta kertaa, että sinusta saa sen vaikutelman, että olit käsikirjoittanut mielessäsi kosimisen juuri sinne, ja ajatellut valmiiksi miten asioiden pitää tapahtua, että ne menevät oikein. Ei toinen ihminen pääse sun pääsi sisään lukemaan sitä käsikirjoitusta. Olisiko sun kannattanut itse kosia häntä siellä merenrannassa?
Mun mies kosi mua bussissa. Ei harmita. Tärkeäintä on että mies on hyvä tuki, ystävä ja rakas arjessa. Minusta tuossa kosinnassa oli sellaista arjen romantiikkaa. Mikä voisi olla parempaa ja aidompaa?
Semmoinen pettymys on kamala, jossa pettymyksen päälle tulee vielä syyllisyys siitä, ettei saisi olla pettynyt.
Olen itse antanut etukäteen ohjeen kosintaan, tosin vain yhden. Lähipiirissä kun on pari, jonka mies oli käynyt pyytämässä naisen isältä tämän kättä. Ilmoitin omalleni, että jos mun kanssa haluaa joskus naimisiin, sitä kysytään minulta eikä isältäni.
Kurja tilanne, ap. Ymmärrän harmistuksesi, minäkin petyin kun kosinta tapahtui kesken riidan. Asiaa ei kuitenkaan voi enää oikein korjatakaan, tehty mikä tehty ja uusintaotto tuntuisi luultavasti teennäiseltä. Saattaa myös olla, että miehen kosimishalut katosivat savuna ilmaan ja saat odottaa uusintakosintaa ties kuinta monta vuotta. Siksi ehdotan seuraavanlaista:
Mene puolisosi luo, halaa häntä, kerro miten paljon häntä rakastat ja pyydä anteeksi ylireagointiasi. Peru vaatimuksesi uusintakosinnasta. Korosta, että tärkeintä on teidän yhteinen rakkautenne ja molempien aito halu olla toisen kanssa loppuelämä. Ehdota, että menette ostamaan sormukset. Se päivä, jolloin pujotatte sormukset toistenne sormiin, voi olla teidän taianomainen päivänne. Syökää mukavassa ravintolassa, kiinnittäkää lemmenlukko sillankaiteeseen, menkää kävelylle esimerkiksi sinne merenrannalle. Varaa vaikka mukaan pikkupullo kuohuviiniä, jolla voitte kohottaa maljat sen jälkeen, kun olette laittaneet sormukset sormiinne.
Ohjaa ajatuksesi tuohon sormustenpujottamispäivään, yritä jättää huomiotta itse kosintapäivä. Ja jos ja kun tuttavat utelevat kosinnasta, voit kertoa totuudenmukaisesti että se tapahtui kotona, ja sitten jatkaa kertomalla ihanasta hetkestä, kun pujotitte sormukset toistenne sormiin.
Ihan hirveää lukea tätä, miten ihmiset voivatkin olla noin ilkeitä ja ahdasmielisiä! Se on toki hieno asia, että monella kosinta on mennyt hienosti kun mies on aamulla kalsareita pukiessaan sanonut, että "olis varmaan parempi hoitaa tää naimisiinmeno jo pois alta" ja onni on jatkunut 30 vuotta. Kyse ei ole siitä, etteikö rakkaus ja liitto olisi samanlaisia ilman sen kummempia kommervenkkejäkin. Kyse on siitä, että jotkut ihmiset haluavat kerätä "erityisiä" muistoja silloin kun siihen muutaman kerran elämässä on tilaisuus. Erityisellä tarkoitan sitä, että tilanne ei tapahdu arjessa, vaan tehdään jotakin kivaa yhdessä.
Mielestäni ap:n ajatus esimerkiksi kävelystä rannalla ei ole mitenkään yliampuva. Kosittaessa puoliso tulee tuntea, eli kosivan osapuolen tulee tietää millä tavalla myös tuleva puoliso haluaa kosintatilanteen muistaa. Jos toiselle kalsarikosinta on se paras vaihtoehto, hänelle tulee järjestää kalsarikosinta. Jos toinen haluaa muistaa kosinnasta esimerkiksi sen ihanan merenrantakävelyn/ ne spesiaalijuomat lempikahvilassa, joista aina puhuttiin, mutta joita ei ikinä tilattu koska ne olivat liian kalliita/ muun vastaavan oman erityistilanteen, ei ole kovin vaikeaa tehdä toista (ja itseään) onnelliseksi tässäkään asiassa. Jos toisella on tarve "täydelliseen päivään" kuten monella nykyään tuntuu olevan, on asia vaikea järjestää.
Itselleni ainakin kosinta on paljon itse naimisiinmenoa tärkeämpi ja intiimimpi tilanne, joten naimisiin mennään todennäköisesti pakollisten todistajien läsnäollessa maistraatissa, mutta kosinnan tahdon olevan erityinen ja minulle tehty. Saatan kyllä kosia itse, koska tiedän että osaisin järjestää tilanteesta ihanan molemmille, paljon helpommin kuin mies.
"Mikä voisi olla parempaa ja aidompaa kuin kosiminen bussissa?" Jaaaa-a, ei nyt äkkiseltään tule mitään mieleen.. muuta kuin sata muuta tapaa :D
Ei kukaan voi taata, että se lupaus pitää. Aina voi erota, vaikka naimisissa oliskin. Siksi yksin siinä lupauksessa ei ole mitään erityisen hienoa mun mielestä.