Petyin kosintaan

Vierailija kirjoitti:

surullinenwaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikeaa. Mistä mies olisi voinut tietää, että rannalla kävely, jota tehdään usein samassa paikassa on parempi paikka kosinnalle kuin hetki, jolloin tuntee olevansa erityisen onnellinen ja läheinen toisen kanssa? Sillä siltä tuo kuulosti minun korvaan, kysymys pulpahti ulos suusta sillä hetkellä, kun todella tarkoittaa sitä, tuntee, miten rakastaa ja haluaa elää elämänsä aina näin, toisen kanssa?

Miten tämän voi päihittää jokin ennalta suunniteltu kosiokävelyretki?  Voisiko ajatella niin, että mieskin (tai kumpi nyt kosiikaan) haluaa nimenomaan tuntea hetken olevan oikea tunnepuolelta, ja ainakin itselleni se on hemmetisti paljon tärkeämpää kuin jokin suunniteltu ja viilattu tempaus, jossa lausutaan etukäteen opetellut sanat.

Niinpä, nämä on just nimenomaan näitä asioita joita nyt pyörittelen päässäni ristiriitaisin fiiliksin. Miehen tunteet vs. omat tunteet/odotukset, ja että missä minulla itselläni menee kompromissin raja, jokainen kuitenkin asettaa omat standardinsa niin mies kuin minäkin ja meidän ei nyt kohdanneet tällä kertaa...

Minusta olisi kauheaa, että minulle annettaisiin tehtäväksi ilmaista oma syvä tunteeni jollakin tietyllä tavalla, että sille olisi jotain odotuksia tyyliin 1. pitää ilmaista se yllättävästi, 2. pitää ilmaista se oikein = oikeilla sanoilla ja tietysti viimeisenä 3. pitää ilmaista minun syvä, itselleni tärkeä tunne siten, että toiselle tulee siitä sellainen olo, että juuri hänen tunteensa ovat tärkeät. Eli tässähän sanottaisiin suoraan, että sillä, että mitä minä tunnen, ei ole sitten paskankaan väliä. Kunhan vain se, mitä tunnen, tulee ilmaistua justiin toisen odotuksien mukaisesti.

Ei se minusta mikään kompromissi ole, että antaa toisen ilmaista tunteensa sillä hetkellä, sillä tavalla, kuin hän ne tuntee ja haluaa ilmaista. Jos sen kosinnan pitää tapahtua juuri oikein juuri oikealla hetkellä, niin eiköhän olisi siinä tapauksessa parasta pitää siitä itse kiinni. Ettei toinen vaan pääse mokaamaan ja sitä omine tunteineen sötköttämään.

Näin se menee vaihe vaiheelta, eikä kenellekään tarvitse tulla epämukava olo:

1. Mies (tai nainen) huomaa haluavansa kosia toista parisuhteen osapuolta.

2. Mies (tai nainen) omassa rauhassaan miettii, onko päätös varmasti oikea, ja milloin olisi oikea hetki. Tähän voi mennä viikkoja tai vuosia, ihmisestä riippuen (samalla tavoin kuin lapsiakaan ei tule hankkia mentaliteetilla "nyt tekee mieli, ruvetaanpas hommiin!")

3. a) Mies (tai nainen) tekee päätöksen siitä, milloin ja miten kosia. Kalsarikosinta on mielestäni esimerkki siitä, miten otetaan vain omat tunteet huomioon. Kositaan silloin, kun itsestä tuntuu, välittämättä siitä että toisella saattaa sillä hetkellä olla mielessä muita arkisia asioita, joista huolehtia, ja kosintaa ei halua tässä vaiheessa edes ajatella. Järkevää mielestäni olisi kosia sellaisena hetkenä, joka selkeästi on parille yhteinen ja erityinen, ja jossa molemmat voivat keskittyä toisiinsa.

3. b) Seksin jälkeen ei mielestäni ole hyvä aika koska a) monet miettivät seksin jälkeen entistä enemmän omia asioitaan, kun "tarve" on saatu täytettyä b) hyvässä parisuhteessa seksi ei aina ole molemmille yhtä ihanaa, sillä jos seksiä harrastettaisiin vain kun molemmat ovat 100% sillä tuulella, lapset mummolassa jne. niin ei sitä tulisi harrastettua juuri koskaan. Eli aika usein on niin, että toinen on esim. 100% ja toinen 65% mukana. Jos asialla ei ole kummallekaan merkitystä, niin silloin voi toki kosia vaikka kesken vessassakäynnin.

Eikä sille kosinnalle ole "oikeaa tapaa" ja "oikeaa hetkeä" , sen tulee vain olla sellainen, joka tekee toisen yhtä onnelliseksi kyseisestä asiasta, kuin sinä jo olet. Jokainen tuntee itse oman partnerinsa parhaiten, ja tietää miten tehdä molemmat yhdessä onnellisiksi :)

En ymmärrä teitä, jotka ette anna ap:n olla pettynyt asiaan, joka olisi hänen toiveissaan voinut mennä toisin. Voin sanoa, että on mukavaa kun kosinnasta on ihana muisto. Oma mies kosi erityisessä paikassa, polvistuen kysyi vaimoksensa. Ei jäänyt epäselväksi mistä on kyse, eikä ole harmittanut jälkikäteen.

No se johtuu ihan siitä ettei negaajan oma kosinta ole ollut kummoinen ja sitten sen merkitystä vähätellään "ei vaites, ei sillä kosinnalla ole merkitystä, tiskatessa äijä kysy kalsareissaan ja oli kerrassaan aito ja paras tapa".. joopa joo, hah hah hah haaaa ;)

Mua kosittiin kauheessa kännissä :) Aamulla sit varmisteltiin että ollaanhan vielä samaa mieltä...

35-vuotiasta ystävääni ei ole koskaan kosittu ja hän on siitä aika surullinen.

Sinulla on oikeus tunteisiisi ja taitaa raskaushormonitkin vaikuttaa. Vauva on isompi sitoumus kuin joku naimisiinmeno. Koita saada vähän perspektiiviä...

Itse olen ollut kohta 22 v naimisissa ja meillä se meni niin, että minua ei edes kosittu. Mieheni pyysi kysymään  milloin yksi juhlapaikka olisi vapaana. Soitin ja kysyin. Kun ilmoitin miehelle milloin se olisi vapaa , niin pyysi vain varaamaan sen, koska silloin mennään naimisiin.. En kokenut tuota minkäänlaisena kosintana, mutta en osannut olla edes pettynyt silloin ja nyt se tuntuu, että niin sen pitikin mennä.  

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Kyllä mäkin ajattelen niin, että mies joka välittää, haluaa tehdä kosinnasta myös minun näköiseni. Samalla tavalla kuin kihlasormusta valitessa sormus valitaan sen mukaan, mikä kuvastaa parhaiten kantajaansa, ja sitten vasta lompakkoa. Tai varmaan jollekin se hinta voi olla tärkein, mutta ei mulle, ja siksi ymmärrän Ap:ta.

Minusta olet vain itsekäs. Et arvosta miestä tai miehen mielipidettä ollenkaan.

Minulle on aina opetettu, että lahjan tulisi toki sopia saajalle, mutta ennen kaikkea kuvastaa antajaansa.

Ei jumalauta just noita tyyppejä mä inhoon! Ostavat lahjankin oman makunsa mukaan, kun "minä tykkään keltaisesta tai ruukkukasveista tai perkele himmeleistä tai Myrna-sarjasta." Itsekkäät apinat! Lahja hankitaan saajaa ajatellen tai unohda koko juttu.

Olen pistänyt äijän uudestaan kukkakauppaan et mietis uudemman kerran, kannattaako mulle kiikuttaa tulilatvaa tai ruusukimppua mikä on heti kun 60-kymppisille tädille. Yritti pihistellä ja inistä et hyvä tarkoitus on tärkein mutta kun tunnen oman (pihin) äijänu niin minä sanoin et autoon tulee sitten halvimmat mahdolliset lisävalot niin meni uuteen harkintaan synttärirehutkin.

Olisit tyytyväinen, että kosi, minä vielä odottelen. Vaikka rakkautta onkin välillämme hyvin paljon mulla on mielikuva, ettei mies enää uskalla naimisiin, kun ensimmäinen liitto oli hirveä pettymys. Eikä me olla kyllä edes hirveästi puhuttu naimisiinmenosta, paitsi yleisellä tasolla. Kuitenkin hän sanoo minua vaimokseen <3

Ymmärrän sua Ap. Odotit että mies tekis hetkestä jollain tavoin erityisen, ja petyit. Lohdutan kuitenkin sen verran, että pettymyksen tunne menee ohi. Voi olla, että olette miehen kanssa vain hyvin erilaiset tällaisten asioiden suhteen. Mun oma mieskään ei ole 12 vuoden suhteen aikana järjestänyt mulle yhtäkään yllätystä, vaikka olen maininnut useasti, kuinka paljon ilahtuisin yllätyksestä. (Minä sen sijaan olen.) Täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että ihmiset on erilaisia (sen huomaa näistä kommenteistakin). Jos "erityisen hetken järjestäminen" ei tule miehellesi luonnostaan, voi olla, että jos hän olisi sellaista yrittänyt, sekin olisi mennyt jollain kornilla tavalla pieleen.

Mammojen harmiksi tälläkin tilanteella on onnellinen loppu...

Kunnollisen rehellisen keskustelun jälkeen mieheni ja minä ymmärrämme toisiamme taas hieman paremmin. Mieheni kertoi et oli miettinyt kosintaa monta kertaa aikaisemmin, siis suunnitellutkin eri vaihtoehtoja missä sen voisi toteuttaa jne, mutta hänet oli kuulemma vallannut ylitsepääsemätön tunne siinä makoiluhetkessä että tuntui et nyt on pakko kosia. Minä kerroin omat tuntemukseni; että olin siinä tilanteessa rättiväsynyt (olin useamman tunnin siivoillut ja järkkäillyt kotiamme ennen tuota juurikin varmaan niiden kuuluisien raskaushormonien ja pesänrakennusviettien vallassa) ja minulta meni ohi jopa aluksi että nyt mies tosiaan kosii, enkä ollut yhtään samalla aaltopituudella siinä hyvässä fiiliksessä kuin missä hän oli. Oli minulla siis ihan kiva fiilis mut samalla tosi uupunut..

Mieheni ymmärsi harmitukseni täysin ja minäkin ymmärrän nyt paremmin miksi tilanne meni miten meni. Mieheni ei ole sen tyylinen et jäisi rypemään negatiivisiin tuntemuksiin eikä hänestä tuntunut loukatulta, (kerroin huoleni asiasta kun nimenomaan en halua loukata häntä). Kun saimme juteltua kunnolla kumpikin oman näkemyksen siitä miten tilanne meni, niin todettiin hymyillen et tälle vielä nauretaan myöhemmin, hän totesi et ainakin nyt on otettu harjoittelukierros.. ;) mies ehdottomasti on sitä mieltä että haluaa kosia uudestaan, minä sanoin ettei tosiaankaan tarvitse vaan voidaan juhlia yhdessä vaikka sormustenhakureissulla, mut hän tuntuu asiasta ehdottomalta.. hän omien sanojensa mukaan haluaa meille muiston joka on erityinen yhteisellä tavalla, toisin kuin mitä tuo ensimmäinen oli (hänelle erityinen hetki mutta minulle ei) <3

surullinenwaimo kirjoitti:

Mammojen harmiksi tälläkin tilanteella on onnellinen loppu...

Kunnollisen rehellisen keskustelun jälkeen mieheni ja minä ymmärrämme toisiamme taas hieman paremmin. Mieheni kertoi et oli miettinyt kosintaa monta kertaa aikaisemmin, siis suunnitellutkin eri vaihtoehtoja missä sen voisi toteuttaa jne, mutta hänet oli kuulemma vallannut ylitsepääsemätön tunne siinä makoiluhetkessä että tuntui et nyt on pakko kosia. Minä kerroin omat tuntemukseni; että olin siinä tilanteessa rättiväsynyt (olin useamman tunnin siivoillut ja järkkäillyt kotiamme ennen tuota juurikin varmaan niiden kuuluisien raskaushormonien ja pesänrakennusviettien vallassa) ja minulta meni ohi jopa aluksi että nyt mies tosiaan kosii, enkä ollut yhtään samalla aaltopituudella siinä hyvässä fiiliksessä kuin missä hän oli. Oli minulla siis ihan kiva fiilis mut samalla tosi uupunut..

Mieheni ymmärsi harmitukseni täysin ja minäkin ymmärrän nyt paremmin miksi tilanne meni miten meni. Mieheni ei ole sen tyylinen et jäisi rypemään negatiivisiin tuntemuksiin eikä hänestä tuntunut loukatulta, (kerroin huoleni asiasta kun nimenomaan en halua loukata häntä). Kun saimme juteltua kunnolla kumpikin oman näkemyksen siitä miten tilanne meni, niin todettiin hymyillen et tälle vielä nauretaan myöhemmin, hän totesi et ainakin nyt on otettu harjoittelukierros.. ;) mies ehdottomasti on sitä mieltä että haluaa kosia uudestaan, minä sanoin ettei tosiaankaan tarvitse vaan voidaan juhlia yhdessä vaikka sormustenhakureissulla, mut hän tuntuu asiasta ehdottomalta.. hän omien sanojensa mukaan haluaa meille muiston joka on erityinen yhteisellä tavalla, toisin kuin mitä tuo ensimmäinen oli (hänelle erityinen hetki mutta minulle ei) <3

Eihän tuossa mitään harmittavaa ole, että pääsitte samalle aaltopituudelle :)

Kosii uudelleen, että on morsiamen mieluinen kosinta? Ok

:-DDDD Voi aikoja, voi tapoja! Mitä avioliitto muuten teille merkitsee (vai onko jo tullut ilmi täällä)?

Eihän se kosinta enää sitten ole yllätys, tiedät että se on tulossa...? Mut hyvä että ratkesi parhain päin!

Mahtaa olla jätkällä melkoiset paineet.

Osaako mies yleensä tehdä mitään sun mielesi mukaan?

Ihana kuulla tarinan onnellinen loppu, ap. Hyvää jatkoa teille molemmille!

Kosinta vasta sitten, kun vauva on jo ilmoittanut tulostaan? Ja vielä toiseen kertaan, kun eka ei sulle kelvannut? Annatko yhtä paljon arvoa avioliitolle kuin kosinnalle, mietin vaan.

Onnea <3 Millaiset häät teille tulee?

Häät kesälle -17? Vai meneekö myöhempään? Romanttista!

Vierailija kirjoitti:

Onnea <3 Millaiset häät teille tulee?

Kiitos!=) Mitä ollaan joskus yleisesti juteltu häistä, niin kummankin unelmahäät on aika pienimuotoiset,vieraana lähimmät sukulaiset ja ystävät. Kummankin mielestä juhlissa tärkeintä lämmin tunnelma ja että vieraat viihtyvät, hyvää ruokaa ja juomaa, jotain kevyttä ohjelmaa.. tuskin mitään hassuja perinteisiä leikkejä tms, ne voisivat tuntua kummastakin liian väkinäiseltä. Mitään tarkempaa ei ole vielä suunniteltu, ihan vaan aiheesta juteltu yleisluontoisesti. Ja onneksi kirkon varaamisesta meidän ei tarvitse myöskään stressata kun haluamme kumpikin mennä naimisiin jossain muualla..