Vela aviokriisissä

Voihan velakin kai joskus miettiä, haluaisiko lapsen, mutta hän päätyy aina siihen, että ei halua. Samalla tavalla homokin voi välillä miettiä, haluaisiko hän aloittaa seksisuhteen vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta vastaus on aina "ei", mikäli hän on homo. Tosin itse en velana ja lesbona ole kumpaakaan vakavissani miettinyt sitten parikymppisen.

Mää sanoisin taas että jos et ole varma, haluatko lasta, älä tee.

Totta, noista on hirveästi iloa, ovat rakkaita ja pois en antaisi mistään hinnasta.

Mutta kääntöpuolena, näin 2,5v ja 6kk poikien äitinä, uhma vaivaa, kaikesta tapellaan, olen puolen vuoden aikana nukkunut 3 täyttä yötä. Kuopus ei jaksa valvoa kuin 8, esikoinen nukahti eilen 10 jälkeen. Vaikka ysiltä meni sänkyyn. Joku pelotti, Who knows what. Ei kertonut. Pienempi heräsi yöllä kerran ja aamulla ennen kuutta alkoi kiljua kun ei väsyttänyt enää. Nukkuu vartin pätkiä päivällä ja 90% hereilläoloajastaan haluaa olla sylissä. Lattialla huutaa ku päätä vietäs. Jos et halua elää (kuten minä tällä hetkellä) asenteella "jospa se parin vuoden päästä jo helpottaa" niin ei kannata. Oikeasti, lapsiarki ei ole niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Toki mullon lisämausteena järkyttävät hermokivut ja tällä hetkellä täysin riittämätön kipulääkitys.

Tossa oli vaan pieni pala "vaikeuksia" ja nuo on helpoimmasta päästä. Sitten tulee vielä se järkyttävä huoli ja pelko lasten turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Hyviä hetkiä on, ulkoillaan mitä mun keho antaa perään ja yritän pystyä leikkimään esikoisen kanssa. Ja niinku sanoin, ovat hirveän rakkaita ja yritän olla heille maailman paras äiti :)

Meni vähän OT, mutta Pointtina oli että jos et halua omistaa elämääsi muille, luopua 99% omista jutuistasi, haluat että on rahaa, mahdollisuus käydä jossain extempore ym niin älä tee lasta. Ei kannata vain"varmuuden varuiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

Jos ap on nyt lapseton ja on sitä vapaaehtoisesti, niin totta kai hän on vela. Vai kuvitteletko, että velan pitää suhtautua lasten mahdollisuuteenkin torjuvasti?

Silloinhan jokainen on vela, kunnes tulee vahingossa tai tahallaan raskaaksi. Ei, vela tarkoittaa henkilöä, joka on päättänyt olla loppuikänsä lapseton.

Sinä vaikutat olevasi aivan sekaisin. Sinun määritelmäsi mukaan sellainenkin henkilö, joka haluaa lasta mutta ei ole sitä vielä saanut, on vela. Koska hän ei ole vahingossa tai tahallaan tullut raskaaksi. Ei, vela tarkoitta henkilöä joka sillä hetkellä siihen astisessa elämässään on vapaaehtoisesti lapsetta. Se ei sano vielä mitään siitä, että olisi päättänyt loppuelämänsä osalta yhtään mitään. Sinä yrität tehdä vela-ratkaisusta jotain suurempaa kuin se on. Kummallinen yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Haha, kiitos :D. Suosittelen miettimään asia kerrallaan tuota lapsihommaa, niin siinä omat ajatukset ehkä selkenee paremmin. Tyyliin: miltä tuntuisi olla raskaana, käydä neuvolassa ja tutkimuksissa ja hakea äitiyspakkaus. Miltä tuntuisi hoitaa vauvaa, imettää, vaihtaa vaippoja, ottaa vauva mukaan joka paikkaan. Miltä tuntuisi vahtia taaperoa, käydä vaunulenkeillä, muskarissa. Miltä tuntuisi viedä lapsi tarhaan, käydä vanhempainilloissa, tutustua lapsen kaverien vanhempiin. Miltä tuntuisi kun lapsi menisi kouluun, entä läksyissä auttaminen, lapsen kaverien vierailut, entä teini-ikä, myöhemmin jos tulisi lapsenlapsia... Ja niin edelleen. Tuntuuko (pääosin) kivalta vai kauhealta?

Itselläni joskus tulee häivähdys että jokin yksittäinen asia näistä, tyyliin kerran toteutuessaan, voisi olla ihan kiva. Mutta kun alan ajattelemaan sitä koko kokonaisuutta ja kuinka kauan se kestää, niin ei... eieieieiei, ainoa tunnetila on hirveä ahdistus, ja sen jälkeen helpotus, kun muistutan itselleni, että ei ole pakko :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Haha, kiitos :D. Suosittelen miettimään asia kerrallaan tuota lapsihommaa, niin siinä omat ajatukset ehkä selkenee paremmin. Tyyliin: miltä tuntuisi olla raskaana, käydä neuvolassa ja tutkimuksissa ja hakea äitiyspakkaus. Miltä tuntuisi hoitaa vauvaa, imettää, vaihtaa vaippoja, ottaa vauva mukaan joka paikkaan. Miltä tuntuisi vahtia taaperoa, käydä vaunulenkeillä, muskarissa. Miltä tuntuisi viedä lapsi tarhaan, käydä vanhempainilloissa, tutustua lapsen kaverien vanhempiin. Miltä tuntuisi kun lapsi menisi kouluun, entä läksyissä auttaminen, lapsen kaverien vierailut, entä teini-ikä, myöhemmin jos tulisi lapsenlapsia... Ja niin edelleen. Tuntuuko (pääosin) kivalta vai kauhealta?

Itselläni joskus tulee häivähdys että jokin yksittäinen asia näistä, tyyliin kerran toteutuessaan, voisi olla ihan kiva. Mutta kun alan ajattelemaan sitä koko kokonaisuutta ja kuinka kauan se kestää, niin ei... eieieieiei, ainoa tunnetila on hirveä ahdistus, ja sen jälkeen helpotus, kun muistutan itselleni, että ei ole pakko :D.

Tai sitten voi vaan olla liikoja pähkimättä asioita puhki ja mennä vaan fiiliksellä... antaa elämän viedä ja johdattaa.. intuitiolla - huolineen iloineen murheineen riemuineen... ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko mikä on vela? Joo täällä varmaan kaikki muut tietää paitsi mä.

Vapaaehtoisesti laktoositon.

Tuliko parempi mieli? Tiedäthän että tuo on todella huono ja kertoo vain sun surkeasta mielentilastasi?

Ei tullut parempi mieli, mielentilani on hhyvän viikonlopun jälkeen jo valmiiksi hyvä. Ei tuo vaikuttanut minuun mitenkään. Mitenköhän olisi, jos kukkahattu vähän hölläisi sitä päätään kiristävää vannetta? Ei sitä noin tosikko kannata olla.

Ei tuossa kommentissa ollut mitään hauskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Haha, kiitos :D. Suosittelen miettimään asia kerrallaan tuota lapsihommaa, niin siinä omat ajatukset ehkä selkenee paremmin. Tyyliin: miltä tuntuisi olla raskaana, käydä neuvolassa ja tutkimuksissa ja hakea äitiyspakkaus. Miltä tuntuisi hoitaa vauvaa, imettää, vaihtaa vaippoja, ottaa vauva mukaan joka paikkaan. Miltä tuntuisi vahtia taaperoa, käydä vaunulenkeillä, muskarissa. Miltä tuntuisi viedä lapsi tarhaan, käydä vanhempainilloissa, tutustua lapsen kaverien vanhempiin. Miltä tuntuisi kun lapsi menisi kouluun, entä läksyissä auttaminen, lapsen kaverien vierailut, entä teini-ikä, myöhemmin jos tulisi lapsenlapsia... Ja niin edelleen. Tuntuuko (pääosin) kivalta vai kauhealta?

Itselläni joskus tulee häivähdys että jokin yksittäinen asia näistä, tyyliin kerran toteutuessaan, voisi olla ihan kiva. Mutta kun alan ajattelemaan sitä koko kokonaisuutta ja kuinka kauan se kestää, niin ei... eieieieiei, ainoa tunnetila on hirveä ahdistus, ja sen jälkeen helpotus, kun muistutan itselleni, että ei ole pakko :D.

Tai sitten voi vaan olla liikoja pähkimättä asioita puhki ja mennä vaan fiiliksellä... antaa elämän viedä ja johdattaa.. intuitiolla - huolineen iloineen murheineen riemuineen... ohis

Joo, tarkoitti se sitten lapsen tekemistä jota ei oikeasti halunnutkaan, tai seksin harrastamista ihqun kassamyyjän kanssa kun se nyt vain tuntui siltä ja oma aviopuoliso unohtui, pikavipin ottamista kun näyteikkunan tonnin kengät oli niiiin ihqut, tai keskustelutoverin humauttamista tuopilla päin pläsiä kun tuli sellainen fiilis. Eikun antaa mennä vaan, ei huolia huomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

Jos ap on nyt lapseton ja on sitä vapaaehtoisesti, niin totta kai hän on vela. Vai kuvitteletko, että velan pitää suhtautua lasten mahdollisuuteenkin torjuvasti?

Silloinhan jokainen on vela, kunnes tulee vahingossa tai tahallaan raskaaksi. Ei, vela tarkoittaa henkilöä, joka on päättänyt olla loppuikänsä lapseton.

Sinä vaikutat olevasi aivan sekaisin. Sinun määritelmäsi mukaan sellainenkin henkilö, joka haluaa lasta mutta ei ole sitä vielä saanut, on vela. Koska hän ei ole vahingossa tai tahallaan tullut raskaaksi. Ei, vela tarkoitta henkilöä joka sillä hetkellä siihen astisessa elämässään on vapaaehtoisesti lapsetta. Se ei sano vielä mitään siitä, että olisi päättänyt loppuelämänsä osalta yhtään mitään. Sinä yrität tehdä vela-ratkaisusta jotain suurempaa kuin se on. Kummallinen yritys.

Höpö höpö. Vapaaehtoisesti lapseton eli vela tarkoittaa henkilöä, joka on päättänyt elää elämänsä lapsettomana, vapaaehtoisesti. Se ei tarkoita jokaista naista, joka ei vielä ole saanut lasta, ja joka ei vielä yritäkään saada lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko mikä on vela? Joo täällä varmaan kaikki muut tietää paitsi mä.

Vapaaehtoisesti laktoositon.

Tuliko parempi mieli? Tiedäthän että tuo on todella huono ja kertoo vain sun surkeasta mielentilastasi?

Ei tullut parempi mieli, mielentilani on hhyvän viikonlopun jälkeen jo valmiiksi hyvä. Ei tuo vaikuttanut minuun mitenkään. Mitenköhän olisi, jos kukkahattu vähän hölläisi sitä päätään kiristävää vannetta? Ei sitä noin tosikko kannata olla.

Ei tuossa kommentissa ollut mitään hauskaa :D

No mikä siinä sitten oli niin kamalaa? Kysyy ihmettelevä sivullinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Niin minäkin luulin, ennen kuin minulla oli lapsia. Lapsissa ja lapsiperhe-elämässä ei kiinnostanut mikään, ahdisti lähinnä. Nyt minulla on monta (eka oli vahinko) ja tiedän paremmin :). Enkä tarkoita että tiedän paremmin sinun elämästäni, vain omastani. Onneksi sain lapset.

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Haha, kiitos :D. Suosittelen miettimään asia kerrallaan tuota lapsihommaa, niin siinä omat ajatukset ehkä selkenee paremmin. Tyyliin: miltä tuntuisi olla raskaana, käydä neuvolassa ja tutkimuksissa ja hakea äitiyspakkaus. Miltä tuntuisi hoitaa vauvaa, imettää, vaihtaa vaippoja, ottaa vauva mukaan joka paikkaan. Miltä tuntuisi vahtia taaperoa, käydä vaunulenkeillä, muskarissa. Miltä tuntuisi viedä lapsi tarhaan, käydä vanhempainilloissa, tutustua lapsen kaverien vanhempiin. Miltä tuntuisi kun lapsi menisi kouluun, entä läksyissä auttaminen, lapsen kaverien vierailut, entä teini-ikä, myöhemmin jos tulisi lapsenlapsia... Ja niin edelleen. Tuntuuko (pääosin) kivalta vai kauhealta?

Itselläni joskus tulee häivähdys että jokin yksittäinen asia näistä, tyyliin kerran toteutuessaan, voisi olla ihan kiva. Mutta kun alan ajattelemaan sitä koko kokonaisuutta ja kuinka kauan se kestää, niin ei... eieieieiei, ainoa tunnetila on hirveä ahdistus, ja sen jälkeen helpotus, kun muistutan itselleni, että ei ole pakko :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko mikä on vela? Joo täällä varmaan kaikki muut tietää paitsi mä.

Vapaaehtoisesti laktoositon.

Tuliko parempi mieli? Tiedäthän että tuo on todella huono ja kertoo vain sun surkeasta mielentilastasi?

Ei tullut parempi mieli, mielentilani on hhyvän viikonlopun jälkeen jo valmiiksi hyvä. Ei tuo vaikuttanut minuun mitenkään. Mitenköhän olisi, jos kukkahattu vähän hölläisi sitä päätään kiristävää vannetta? Ei sitä noin tosikko kannata olla.

Ei tuossa kommentissa ollut mitään hauskaa :D

En väittänytkään, että se oli vitseistä parhain. Ei siitä siltä kannata ruveta naamaa vääntämään.

Vierailija kirjoitti:

jos et halua omistaa elämääsi muille, luopua 99% omista jutuistasi, haluat että on rahaa, mahdollisuus käydä jossain extempore ym niin älä tee lasta.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, pitäisin heidän kanssaan olemista myös omana juttunani. Hehän olisivat minun lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

Jos ap on nyt lapseton ja on sitä vapaaehtoisesti, niin totta kai hän on vela. Vai kuvitteletko, että velan pitää suhtautua lasten mahdollisuuteenkin torjuvasti?

Silloinhan jokainen on vela, kunnes tulee vahingossa tai tahallaan raskaaksi. Ei, vela tarkoittaa henkilöä, joka on päättänyt olla loppuikänsä lapseton.

Miss näin määritellään? AV:llako? :)

Oikea elämä on onneksi muualla.

Kyllä biologinen kello voi toimia niin, että alkaa haluta lapsia vasta yli 30-vuotiaana. Minä ainakaan en edes ennen sitä tiennyt kuka olen ja mitä haluan. Lisäksi nykyään moni luulee olevansa vielä kovinkin nuori 30-vuotiaana, kun oikeasti lapsen saamisen takaraja alkaa jo olla tosi lähellä. Valinnan hetki ei todella ole tullut eteen aiemmin. Todellisen valinnan, jonka jälkeen mieltä ei enää voi muuttaa.

Ei lapsen haluaminen ole sama kuin että ei keksi mitään muuta tekemistä enää. Se on ihan todellinen, hyvin perustava tarve ihmisellä. Kaikilla sitä ei tule koskaan, mutta kenelle se tulee, en usko että on onnellinen jos jää lapsettomaksi. Selviäähän sitä siitäkin hengissä, mutta.

Vierailija kirjoitti:

Mää sanoisin taas että jos et ole varma, haluatko lasta, älä tee.

Totta, noista on hirveästi iloa, ovat rakkaita ja pois en antaisi mistään hinnasta.

Mutta kääntöpuolena, näin 2,5v ja 6kk poikien äitinä, uhma vaivaa, kaikesta tapellaan, olen puolen vuoden aikana nukkunut 3 täyttä yötä. Kuopus ei jaksa valvoa kuin 8, esikoinen nukahti eilen 10 jälkeen. Vaikka ysiltä meni sänkyyn. Joku pelotti, Who knows what. Ei kertonut. Pienempi heräsi yöllä kerran ja aamulla ennen kuutta alkoi kiljua kun ei väsyttänyt enää. Nukkuu vartin pätkiä päivällä ja 90% hereilläoloajastaan haluaa olla sylissä. Lattialla huutaa ku päätä vietäs. Jos et halua elää (kuten minä tällä hetkellä) asenteella "jospa se parin vuoden päästä jo helpottaa" niin ei kannata. Oikeasti, lapsiarki ei ole niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Toki mullon lisämausteena järkyttävät hermokivut ja tällä hetkellä täysin riittämätön kipulääkitys.

Tossa oli vaan pieni pala "vaikeuksia" ja nuo on helpoimmasta päästä. Sitten tulee vielä se järkyttävä huoli ja pelko lasten turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Hyviä hetkiä on, ulkoillaan mitä mun keho antaa perään ja yritän pystyä leikkimään esikoisen kanssa. Ja niinku sanoin, ovat hirveän rakkaita ja yritän olla heille maailman paras äiti :)

Meni vähän OT, mutta Pointtina oli että jos et halua omistaa elämääsi muille, luopua 99% omista jutuistasi, haluat että on rahaa, mahdollisuus käydä jossain extempore ym niin älä tee lasta. Ei kannata vain"varmuuden varuiksi".

No tuo jakso kestää vaan sen aikaan, kun lapset ovat pieniä. Ihmiset taitavat olla onnettomimmillaan juuri tuossa sinun elämänvaiheessasi, jos ei lasketa mielenterveysongelmia mukaan. http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0

Yli viisikymppisissä onnellisimpia ovat 2-4 lapsen vanhemmat.

Kyllä vela taitaa olla joillekin kuin uskonto. Et ole vela, jos edes "ajattelet" lapsia... Entäs sitten, kun vela tekeekin lapsia, hänestä tulee hylkiö... Entäs sitten? Ihminen VOI MUUTTAA mielensä. Se on hänen elämänsä ei muiden.  

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

ÖÖÖööööööö,ja mikä estää vapaaehtoisesti lapsetonta muuttamaan mieltään, ei velaus ole mikään kiveen hakattu asia, ihmisen mieli muuttuu.

Keskustele miehen kanssa, mitä mies haluaa. Jospa hänkin salaa haluaa lapsen? Moni kokee työnsä maailman tärkeimmäksi, mutta kun saakin jotain tuhat kertaa tärkeämpää. työn merkitys vähenee..

Ja jos mies ei olekaan lapsi-ihminen, niin sitten voit ottaa sen eron lapsen kanssakin. Ainakin jos turvaverkot on kunnossa..

Harkitse nyt kuitenkin tarkkaan, onko kyse iän myötä tulleesta kasvusta vai hetkellisestä päähänpistosta. Moni kolmikymppinen "vela" muuttaa mieltään kun se biologinen kello herää henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

Ahaa! Vela on siis vapaaehtoisesti lapseton, joka ei ole koskaan saanut edes salaa, pimeässä ja peiton alla sekunnin murto-osaakaan miettiä, haluaisiko ehkä sittenkin lapsen, ei edes kännissä. Jos sellainen ajatus sattuu lipsahtamaan varomattomalla hetkellä velan päähän, hänen täytyy heti lopettaa itsensä ajatteleminen velana ja alkaa kutsua itseään.... hmmm... niin miksi?

Lapsettomaksi.

Minäkin pidän "oikeaa" velaa ihmisenä, jolle lapsen hankkiminen tuntuu yhtä todennäköiseltä, kuin vaikka kilpikonnafarmin perustaminen jollekin toiselle - joo, onhan olemassa mahdollisuus, että ihminen joskus nelikymppisenä ymmärtää, että se kilpikonnafarmi onkin hänen elämäntehtävänsä, mutta pitäisin todennäköisyyttä häviävän pienenä.