Vela aviokriisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Haha, kiitos :D. Suosittelen miettimään asia kerrallaan tuota lapsihommaa, niin siinä omat ajatukset ehkä selkenee paremmin. Tyyliin: miltä tuntuisi olla raskaana, käydä neuvolassa ja tutkimuksissa ja hakea äitiyspakkaus. Miltä tuntuisi hoitaa vauvaa, imettää, vaihtaa vaippoja, ottaa vauva mukaan joka paikkaan. Miltä tuntuisi vahtia taaperoa, käydä vaunulenkeillä, muskarissa. Miltä tuntuisi viedä lapsi tarhaan, käydä vanhempainilloissa, tutustua lapsen kaverien vanhempiin. Miltä tuntuisi kun lapsi menisi kouluun, entä läksyissä auttaminen, lapsen kaverien vierailut, entä teini-ikä, myöhemmin jos tulisi lapsenlapsia... Ja niin edelleen. Tuntuuko (pääosin) kivalta vai kauhealta?

Itselläni joskus tulee häivähdys että jokin yksittäinen asia näistä, tyyliin kerran toteutuessaan, voisi olla ihan kiva. Mutta kun alan ajattelemaan sitä koko kokonaisuutta ja kuinka kauan se kestää, niin ei... eieieieiei, ainoa tunnetila on hirveä ahdistus, ja sen jälkeen helpotus, kun muistutan itselleni, että ei ole pakko :D.

Tai sitten voi vaan olla liikoja pähkimättä asioita puhki ja mennä vaan fiiliksellä... antaa elämän viedä ja johdattaa.. intuitiolla - huolineen iloineen murheineen riemuineen... ohis

Joo, tarkoitti se sitten lapsen tekemistä jota ei oikeasti halunnutkaan, tai seksin harrastamista ihqun kassamyyjän kanssa kun se nyt vain tuntui siltä ja oma aviopuoliso unohtui, pikavipin ottamista kun näyteikkunan tonnin kengät oli niiiin ihqut, tai keskustelutoverin humauttamista tuopilla päin pläsiä kun tuli sellainen fiilis. Eikun antaa mennä vaan, ei huolia huomisesta. 

Niin just tätä mä tarkotin :D Olet oivaltava kiitä itseäsi siitä jokaisena päivänä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Tänään terapeutti sanoi "sinähän olet vielä nuori! Puhut kuin olisit paljon vanhempi kuin oletkaan!" Hän on mies, joten hedelmällisyyden rajallisuus ei kai häntä kosketa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika klassikko: tyytymättömyys parisuhteeseen ja ikäkriisi, ratkaisuna lisääntyminen. Siinä saisit kädet täyteen hommaa seuraavaksi vähintään 10-15 vuodeksi, eikä tarvitsisi miettiä syntyjä syviä. Ehkä sun kuitenkin pitäisi ensin miettiä mitä ITSE haluat sun OMALLE elämällesi tehdä, ennen kuin teet lisää ihmisiä? Mistä tykkäät, mista nautit, miksi olet ajautunut ja jäänyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa? Kuka sinä oikeasti olet?

Voit toki nyt tehdä lapsen ja nämä ajatukset hautautuvat arkikiireisiin, mutta siellä ne odottavat sitä hetkeä kun lapsi/lapset muuttavat kotoa ja joudut taas olemaan itsesi kanssa. Ja onko se nyt lapsellekaan oikein tulla tehdyksi vain varmuuden vuoksi.

Ohis vastaa, että totta kai on "klassikko", koska biologinen kello. Mä halusin lapsia vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Siihen asti en ollut varma. Nyt 50+ olen onnellinen aikuisista lapsistani, ehkä jo vähän mietin mahdollisia lastenlapsiakin :) Lapsista on toki vaivaa ja kuluja mutta ovat myös rikkaus <3 Go ap go :)

Sinä voit kutsua sitä biologiseksi kelloksi, mutta oikeasti se todellakin on vain ikä- sekä eksistentiaalinen kriisi, jonka vaimentamiseksi tehdään jokin suuri elämänmuutos paniikissa. Useilla se on lapsi, koska se on (useimmille) helposti toteutettava sekä etenkin sosiaalisesti suosittu keino muuttaa elämäänsä. Vaikkapa muutto eteläamerikkaan tai homoseksuaalisen suhteen aloittaminen saattaisivat olla joillekin paljon hedelmällisempiä muutoksia, mutta niiden toteuttaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja aiheuttaisi sosiaalista hankaluutta. 

Minä pidän sinusta! Olen terapiassa ja juuri tuo eksistentialistinen kriisi tuntuu olevan se ydin. Nyt vain terppakin heijastaa omia toiveitaan "haluaisitko lapsia?", koska olen tämän ikäinen.

Tänään terapeutti sanoi "sinähän olet vielä nuori! Puhut kuin olisit paljon vanhempi kuin oletkaan!" Hän on mies, joten hedelmällisyyden rajallisuus ei kai häntä kosketa..

Ei kosketakaan.

Jos olisit aikoinasi tehnyt 3 lasta, et ehtisi kriiseillä joutavia

-Pyyhkimään!

Ai sori, pitää tästä mennä pohtimasta.

Täällä on taas tartuttu olennaiseen...

Aika pahan pistit. Minulla sellainen yleinen tyytymättömyys kaikkeen merkitsi sitä että oli lapsenteon aika. Mutta jos parisuhde ei oikein toimi niin ei ehkä kannata lähteä, varsinkaan jos ei ole itse varma koska tuossa kuviossa voi jäädä aika yksin lapsen kanssa, erosi tai ei... Mut onhan se aika paha jos koko elämä kuluu itsetutkiskelussa ja lopputulos on että oma napa ei ollutkaan maailman napa. Nuo siis mun omia tunteita, aloittajan tapauksessa voi myös olla kyse jostakin ihan muusta.

Ap:n pikapäivitys (palaan koneelle myöh.)

Juuri kuulin, että miehen työkaveri on isyyslomalla ja pommittaa s-postilla työasioita. Ei osaa olla kotona.

Veikkaan, että mieheni on samanlainen.

Ja lähti muuten just työmatkalle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et ole vela, jos mietit tekisitkö lapsia.

Jos ap on nyt lapseton ja on sitä vapaaehtoisesti, niin totta kai hän on vela. Vai kuvitteletko, että velan pitää suhtautua lasten mahdollisuuteenkin torjuvasti?

Öh, tätähän vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa! Ei vela ole ihminen, jolla ei ole lapsia, vaan ihminen, joka on tehnyt päätöksen olla hankkimatta lapsia koskaan. Muutenhan kaikki vanhemmat olisivat olleet joskus veloja, sillä kuka nyt 10-vuotiaasta asti olisi yrittänyt tulla raskaaksi...