Miten joku voi olla sairaslomalla lähes joka viikko?

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä nämä kroonisesti sairaat tekevät työelämässä? Pysykää perkele kotona. Syynä on vain loputon, demarimainen, ahneus. Halutaan työsskäyvän elintaso vaikka ei ole terveyden puolesta töihin. No mikä on ratkaisu? Pistetään työnantaja rahoittamaan se elintaso. Helvetti että nämä ammattisaikuttajat pistää vihaksi. 

Todella moni kroonisesti sairas jäisikin mielellään työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta kun se ei ole sairaan itsensä päätettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joille Oman terveyden tarkkailu menee överiksi: Oisko flunssa tulossa., pikkusen päätä särkee, ihan kuin ois kuume nousemassa, ja sitten jäädäänkin kotiin. Usein äidiltä opittu tapa.

Niin näköjään itsekin olet asenteesi jostain oppinut. Kapeakatseisuus varmasti periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joille Oman terveyden tarkkailu menee överiksi: Oisko flunssa tulossa., pikkusen päätä särkee, ihan kuin ois kuume nousemassa, ja sitten jäädäänkin kotiin. Usein äidiltä opittu tapa.

Niin näköjään itsekin olet asenteesi jostain oppinut. Kapeakatseisuus varmasti periytyy.

Kyllä olen äidiltäni oppinutkin suhtautumiseni, hän oli tosi harvoin pois työstä enkä minäkään Ole muutamaa vuoteen ollut päivääkään pois. Terveitä kyllä olemme äidin syöpää lukuunottamatta. Asenteet opitaan kotona.

Sairauspoissaolojen valvonta kuuluu esimiehelle/yrityksen hallinnolle ja työterveydelle eikä tippaakaan aloittajalle tai työpaikan muille kyttäreille. Eikö nykyään ole keskustelut työntekijän kanssa jos poissaoloja sairauden vuoksi alkaa olla paljon? Sitä paitsi lääkäri kirjoittaa sairauslomat. On tutkittu, että kun työntekijänsaa olla omalla ilmoituksella pois työstä, poissaolot vähenevät. Näin omalla työpaikalla menetellään. Jokainen poissaolija on aidosta syystä pois, kun tietää, miten hankalaa sijaisen löytäminen on. Olen opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on melko nuori ihminen. Hän on tämänkin vuoden aikana ollut enemmän sairaslomalla kuin töissä. Myös lapsen takia hän on usein saikulla. Saikut ovat tyyliin flunssaa tms. Miksi tämä minua ketuttaa? No siksi, kun hänen työnsä kasaantuvat minulle.

Mitä valitat? Olette samassa työpaikassa, Firman työt ovat kaikkien töitä. Unohda tuo "hänen työnsä", minun työni" -ajattelu. Ne ovat kaikkien yhteisiä töitä. Vietätkö itse normaalisti loppupäivän netissä surffaten, kun olet saanut tehtyä "omat työsi"? Työt tehdään työaikana. Jos kasaantuneita töitä ei ehdi hoitaa työaikana, se on esimiehen resursointiongelma, ei sinun.

Amen!

Kaikilla ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä tai siirtää huomiselle, "koska se on pomon ongelma jos työajalla ei kaikkea ehdi tehdä". Mitä jos hoitoalalla hoitajat jättäisivät ne vanhukset hoitamatta, joita ei työajanpuitteissa ehdi hoitaa? Tai jätetään lääkärin kierto kesken, koska hei työaikaloppui tai ei oteta potilasta x vastaan, koska työaika loppui. Hammaslääkärissä jätetään paikkaus kesken, koska työaikaloppui. Palomies tai poliisi lähtee kesken hälytyksen kotiin, koska työaika loppui. Toki voi olla vaikeaa ymmärtää, jos on koko uransa viettänyt papereita pyöritellen ja siellä netissä surfaille. Toisilla kun se työ voi olla sellaista, että aina ei ehdi edes vessassa käydä.

En ymmärrä minäkään tuollaista lusmuilua. Jouduin paikkailemaan jatkuvasti saikulla olevaa kollegaa yli vuoden, minkä takia sairastuin paniikkihäiriöön. Vaikka söin SSRI lääkkeitä yli vuoden ajan, en ollut kuin pari päivää töistä poissa. Joillakin on vaan niin hiton heikko työmoraali.

Kyllä ihmisissä on eroja. Monet pyrkivät tekemään töitä, kun vain pystyvät. Kahdesti olen ollut tilanteessa, jossa työkaveri on ollut jo parantuneen syövän takia pois töistä. Toinen oli käytännössä vuoden poissa ja sairauslomallaan postasi faceen vapaa-ajan viettokuviaan. Töihin ei pystynyt, mutta retkeili perheen kanssa ja matkusteli. Terveydenhuoltoalalla ja työkaverilääkäri kirjoitti "järkytykseen" toipumislomaa. Kyseessä kilpirauhasen kasvain, joka lähes aina onnistutaan parantamaan. Jotkut ovat lintsareita, ei sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

No, itselläni syynä viime aikojen satunnaiseen saikutteluun on jo 6 kuukautta kestänyt angiinakierre. Minkäs teet, kun se mokoma tulee vain uudelleen ja uudelleen. Olen melkein koko vuoden 2016 jo vetänyt antibioottia antibiootin perään. Sinusta varmaan minun pitäisi olla töissä 40 asteen kuumeessa ja kurkkupaisettani muille levittämässä?

Ei ole sulla käynyt mielessäsi, että noin moni antibioottikuuri voi olla syypää sairasteluusi? Mitä jos hoitaisit terveyttäsi sairauden sijaan. Vastustuskykysi on heikentynyt, koska hyvät bakteerisi voivat huonosti tai ovat kuolleet. Syö fermentoituja ruokia ja ota maitohappobakteerit käyttöön. Tilanteesi voi parantua merkittävästi.

Tiedän tämän siitä, koska itse olen ollut aikalailla sinun tilanteessasi. Nyt kuitenkin antibiootitonta elämää takana jo vuosikymmen. Ruokavaliossani on joka ikinen päivä jotain hapatettua; hapanherneitä, hapankaalia, kimchiä, kefiiriä, kombuchaa..

Itselläni on (kaamos)masennus ja pahimmat vaiheet on syksyt ja keväät. Viime vuonna menin vihdoin puhumaan asiasta ja sain lääkkeet jotka helpotti oloa paljon. Silti toisinaan tulee päiviä etten kertakaikkiaan pääse ylös sängystä ja omatunto/työmoraali kolkuttaa. Pomo käski olla huolehtimatta ja työkaveritkin suhtautui hyvin, kun kerroin ettei tarvi ihmetellä jos olen poissa silloin tällöin. Kun huono olo iskee niin haen sen päivän saikkua ja lepään ja kokoan itseni kotona. Seuraavana päivänä voi taas mennä töihin. Mutta on meillä niitäkin nähty jotka saikutavat ilman syytä. :P

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän toimistossa pystyy sairaanakin llemasn. Siellähän yleensä istutaan pehmeillä ergonomisilla tuoleilla. Toista se on kunnon fyysinen työ.

Minulla petti selkä perusteellisesti tehdessäni toimistotyötä. Toivuttuani toisesta leikkauksesta vaihdoin työpaikkaa, tällä kertaa sellaiseen, jossa koko firman ainoat tuolit taisivat olla kahvihuoneessa. Työskentelin siellä monta vuotta eikä alkukankeuden jälkeen ollut selkäkivuista tietoakaan.

Äidilläni on työkaveri, joka ottaa kolmen päivän loman omalla ilmoituksella syillä:

-minusta tuntuu, että tulen kohta kipeäksi

-kuumemittari näytti aamulla 37,5 (eli siis EI kuume)

-olin eilen illalla hieman huonovointinen, joten en uskalla tulla tänään töihin

-äitini joutui polvileikkaukseen ja se vaivaa minua

-ymsyms. 

Koko työporukka on kyllästynyt tähän, vakituiseen, joka kokoajan keksimällä keksii itselleen syitä olla pois. Äitinikin on usein kironnut tätä henkilöä, koska hänen työnsä ovat sitten muiden riesana. Ja yleensä tekee niin hitaasti, että töitä on enemmän kuin sen kolmen päivän ajalta (esim. kaikki pohjustus tekemättä työhön, jonka pitäisi olla valmis toisena sairauspäivänä). Tämä työkaveri tekee myös sitä, että ilmoittaa lähtevänsä vaikka laivalle. Sitten kun lomaa ei herukaan viikon varoitusajalla, on juurikin sen varatun risteilyn aikana sattumalta kipeä. Hänellä on myös yksi lapsi, joka on nyt teini (alle 15 kyllä). Lapsi on täysin lellitty. Jos lapsi sairastuu, niin tämä työkaveri on samaan aikaan kipeänä, jotta voi hoitaa lasta. Usein vahingossa lipsauttaa tullessaan takaisin töihin, että meidän SirpaMikko tuossa flunssassa.... Ja miehensä on kuitenkin työttömänä kotona samaan aikaan. Samoin vaatii aina kaikki pyhät ja koulun loma-ajat itselleen vapaaksi, perusteena: hänellä on lapsi (niin kyllä kaikilla muillakin, jotka siellä töissä ovat). Jos lomaa ei heru, sairastuu...

Työpaikalle rekrytoitiin helppoon ja mukavaan toimistotyöhön (puhelimeenvastausta ja ajanvarausta ja vähän esitteiden kopioimista ym.) nuori prinsessa. Tämä prinsessuus ilmeni muutamassa kuukaudessa.

Hän oli ollut n kouluikäisenä oikeasti sairas. Ja tämä sairaus oli hoidettu ja saatu hallintaan ja kaikki piti olla ok. Paitsi että hän käytti täysillä ja jatkuvasti tätä sairauttaan syynä olla poissa töistä , jos mitä tahansa epämukavaa/vähän kiireempää/raskaampaa tapahtui.

Kuuntelin niitä juttuja ja tuli ilmi, että tyttö oli perheen ainokainen ja koko suvun ainoa lapsenlapsi. Koko suvun fokus oli ollut hänen sairastamisessaan. Hän oli myös oppinut jo lapsena manipuloimaan kaikki aikuiset ympärillään varpailleen sairastamisellaan. Tyyliin: yskäisempä nyt hieman kovemmin, niin kaikki pysähtyy ja aletaan tilamaan ambulanssia. 

Sama käytöstä hän luonnollisesti yritti jatkaa työelämässä, mistäpä hän olisi muusta tiennytkään. Kun sitten me työkaverit, normaalit ihmiset, emme reagoineetkaan hänen uhuh-nyt-minusta-tuntuu-että-tulen-sairaaksi-manöövereihin kuten hän oli tottunut ja kuten hän olisi halunnut, niin hän lähti sairaslomalle. 

Kerran esimies, ihan nätisti ja ihan normaalista asiasta sanoi neidille, että tämän pitäisi tehdä niin-ja- niin. Tästä hän sai alustavan hengenahdistuskohtauksen heti. Ja seuraavasta päivästä sairaslomalle. 

Minä tiedän mikä sairaus hänellä oli, mutta en kerro sitä sillä se ei ole se pointti.

Vaan se, miten häntä oli lapsena opetettu sairastamaan, ja se miten koko lähin perhe ja suku oli sairastanut hänen tahtiinsa. Lapsi oppii käyttämään sitä hyväkseen, vaikka sairas toki olikin. 

Taidot työelämässä, saatika jossain seurustelusuhteissa on sitten tämän jälkeen sitä samaa. Potilas manipuloi, olettaa että hänen (oletetun ja jo parantuneen) sairautensa mukaan kaikki ympärillä pyörivät ja toimivat sen mukaan. Not. Ei se niin mene. 

Meillä kaikilla on omat vaivamme ja kaikilla meillä on huolia ja murheita. Ei kenelläkään töissä ole aikaa alkaa toimiaan sen mukaan, miten jonkun mimoosankukan tuntosarvet tänään värähtelee. Ei se vaan mene niin,

Toivotan vaan onnea tällekin meidän toimiston huomioprinsessalle. Hänen oli vaikea löytää poikaystävää, joka olisi siinä pysynyt. En ihmettele ollenkaan. Miten sitten perheen dynamiikka muutuu, kun tämän prinsessan vanhemmat alkaa sairastamaan ja tarvitsisivat hänen tukeaan ja apuaan. Se ei osaa sitä antaa eikä edes tajua että niin olisi. 

ap:ta ei ole vielä elämä koulinut. Mutta kyllä se vielä sinutkin nappaa, elämä. Tavalla tai toisella. 

Kun tulee syöpä tai muu vakava sairaus, itselle tai omalle lapselle, niin kyllä kouluttaa... kauheat hoidot, raha-ongelmat (hoitomaksut + putoaminen palkalliselta saikulta päivärahoille), koko perheen elämä sekaisin, eroa pukkaa, joku kuolee ja työkaveri naama norsun veellä kun sä sait taas saikkua ja makailet vaan himassa nauttimassa elämästä... 

Ap ei tietenkään tiedä tämän työkaverin elämästä mitään, koska tervejärkinen ei kerro asioitaan ap:n kaltaiselle ihmiselle. Sä et tiedä miksi niitä saikkuja oikeasti on. Jos työsi on niin kamalaa, että kadehdit toisten sairauksia, kehoitan harkitsemaan alanvaihtoa tai vähintään irtisanoutumaan. 

Monesti kun jossain toisessa ihmisessä joku hirveesti nyppii, katse rehellisesti omaan itseen voi aloittaa parantavan prosessin, jonka kautta omasta elämästä voi vielä tulla  hyvää... tsemppiä viikkoon

Tänä Keväänä omalla lapsellani on ollut jo 3 pitkää flunssaa. En tiedä mistä johtuu. Yksikään ei edes ole vaikuttanut olleen influenssa.  Mistä tiedät ettei saikuttajalla ole joku krooninen sairaus pohjalla? 

Vierailija kirjoitti:

Tänä Keväänä omalla lapsellani on ollut jo 3 pitkää flunssaa. En tiedä mistä johtuu. Yksikään ei edes ole vaikuttanut olleen influenssa.  Mistä tiedät ettei saikuttajalla ole joku krooninen sairaus pohjalla? 

Meilläkin on ollut lapsella jokin harvinaisen sitkeä flunssa/nuha/joku... Koko ajan yskii ja nenä vuotaa, vaikka yleensä on ihan terve. Oikein harvinaisen sitkas tauti, joka on tuntunut olevan päällä vuoden alusta asti. Ei olla kuitenkaan sitten otettu vapaata, kuin niiksi päiviksi, jolloin näyttää alkavan sairastua todella tai on ollut kuumeinen.

Ja kaikilla ei ole krooninen sairaus taustalla. Yleensä sen todella erottaa, kuka on oikeasti kipeä ja kuka ei. Näillä tapasairailla kun tuntuu olevan vaivaa vain viikonloppujen yhteydessä. Muillahan iskee sairaus välillä keskellä viikkoakin. Eikä merkkiäkään mistään taudista ennen/jälkeen saikun. Kroonisesti sairaillakin kuitenkin esim. flunssat yms hiipivät vähitellen. Huomaa, että niiskuttaa/köhii pari päivää ennen/jälkeen saikun. Ja pidemmissä tai pahemmissa tapauksissa se kolme päivää ei riitä. 

Eli tästä nyt yleensä voi päätellä, että sairaus on hyvinkin tunnettu työnvieroksunta enemmän kuin mikään muu..

Tästä fibromyalgista. Ymmärrän, että herättää huvitusta, mutta ketään joka tähän sairastuu ei naurata enää. Tauti on todellinen ja sille ei voi mitään. Miksi ihmisten sairauksille pitää irvailla? Pahimmillaan ei muuta voi kun itkeä kotona, ei työnteosta siinä tilanteessa tule mitään vaikka haluaisi, ei sitä kipua, ahdistusta, fyysistä pahaa oloa, väsymystä ja sumua voi edes sanoin kuvata sellaiselle joka ei ole sitä kokenut. Puhumattakaan millaista pelkoa tauti tulevaisuuteen aiheuttaa, kauanko tätä jaksaa? kauanko jaksaa jatkuvasti muuttuvassa ja kiireisessä työelämässä olla/saa olla? entä jos ei jaksa, miten selviän?  Minulla tauti ei ole ollut kuin pari vuotta ja muistan hyvin terveet ajat ja voi kun ne saisi takaisin edes hetkeksi.

Kulkutauteja voi tulla useita samalle talvelle sekin on elämää ja sellaista sattuu, joku vuosi menee täysin ilman tauteja. Kaikki me tiedetään, että työpaikoilla on näitä ääripäitä eli ollaan pois vaikka keksityillä syillä ja ne jotka eivät jää kotiin olipa mikä tauti tai vaiva hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä fibromyalgista. Ymmärrän, että herättää huvitusta, mutta ketään joka tähän sairastuu ei naurata enää. Tauti on todellinen ja sille ei voi mitään. Miksi ihmisten sairauksille pitää irvailla? Pahimmillaan ei muuta voi kun itkeä kotona, ei työnteosta siinä tilanteessa tule mitään vaikka haluaisi, ei sitä kipua, ahdistusta, fyysistä pahaa oloa, väsymystä ja sumua voi edes sanoin kuvata sellaiselle joka ei ole sitä kokenut. Puhumattakaan millaista pelkoa tauti tulevaisuuteen aiheuttaa, kauanko tätä jaksaa? kauanko jaksaa jatkuvasti muuttuvassa ja kiireisessä työelämässä olla/saa olla? entä jos ei jaksa, miten selviän?  Minulla tauti ei ole ollut kuin pari vuotta ja muistan hyvin terveet ajat ja voi kun ne saisi takaisin edes hetkeksi.

Kulkutauteja voi tulla useita samalle talvelle sekin on elämää ja sellaista sattuu, joku vuosi menee täysin ilman tauteja. Kaikki me tiedetään, että työpaikoilla on näitä ääripäitä eli ollaan pois vaikka keksityillä syillä ja ne jotka eivät jää kotiin olipa mikä tauti tai vaiva hyvänsä.

Näinpä. Ja kuten monet muut sairaudet, ihmisten oireilla ja niiden voimakkuudella on eroa. Täällä fibromyalgiaa nyt 4 vuotta sairastanut, päivääkään en ole sairauden vuoksi ollut pois töistä. Kipuja on välillä paljonkin, lähinnä polvissa, käsissä, käsivarsissa, sormissa ja jalkapöydässä sekä varpaissa, mutta ne pysyvät ruokavaliolla (gluteeniton, maidoton, sokeriton) hallinnassa, enkä tarvitse lääkitystä. Pidän itsestäni huolta myös muilla tavoilla, kuntoilen aktiivisesti (jooga, lihaskuntoharjoittelu ja silloin kun kivut sallivat, juoksu) ja pyrin nukkumaan riittävästi.

Se, että sairastan, ei tarkoita, että olen heikko, löyhämoraalinen tai pidän itseäni jotenkin erityisenä. Yksikään työkaverini ei tiedä sairaudestani - ja miksi pitäisi? En minä vaadi erityiskohtelua oireideni vuoksi eikä sairaus määrittele minua. Se vain on, olen hyväksynyt sen osaksi elämääni.

Kyllä se ärsyttää muita työntekijöitä jos yksi on vähän väliä pois, oli syy sitten mikä tahansa.

Mun työkaveri on n. 2 viikon välein saikulla, ja muut joutuu paikkaamaan häntä tai sitten ollaan vajaalla porukalla, mikä tietää valtavaa kiirettä ja enemmän työtä muille. Kyllä se vit*ttaa. Ja asiakkaat valittaa.

Tämä saikuttaja ei sairasta kroonista tautia. Hän jää sairaslomalle, ja viimeisenä saikkupäivänä laittaa faceen treenipäivityksiä tai kuvia illanistujaisista. Ilmeisesti treenaa todella väärin siellä salilla, kun mikä ruumiinosa milloinkin on rikki. Ja menee kipeänä sinne salille. Tästä olen hänelle sanonut monet kerrat (ollaan kavereita myös vapaa-ajalla), mutta hän ei usko.

Itse olen aina ollut kova tekemään töitä ja työelämässä päälle parikymppisestä lähtien. Ekaan kymmeneen vuoteen mulla oli sillointällöin sairauslomia, ehkä joku flunssa tai tosi kovat menkkakivut muutaman kerran vuodessa eli ei mua ainakaan huvikseen saikuttajaki voi kutsua. Kunnes muutama vuotta sitten alkoi olla jatkuvasti kovia vatsakipuja joiden vuoksi olen joutunut olemaan todella paljon pois. Sittemmin minulla on myös diagnosoitu endometrioosi jota on leikattukin useamman kerran, nyt on edessä radikaali eli leikataan kohtu pois.

Sairauslomajaksoja on paljon, joinakin kuukausina olen ollut enemmän pois kun töissä. Sairaalassa käyn vähintään muutaman kerran vuodessa hakemassa kipupiikkiä. Varmaan työkaverit ihmettelevät miksi olen poissa koska vain lähimmät tietävät syyn - eipä se muille kuulu. Mieluummin olisin töissä ja terve niinkuin nuorempana.

Mä makaan joko kotona tai osastolla kun olen sairauslomalla. Joskus ollaan ihmetelty työkaveria jolla on päivitys facebookissa että on leffassa tai ottamassa tatuointia tai ruotsin laivalla tms kun on saikkarilla mutta kaipa hänelläkin on syynsä.. En siis tiedä hänen syytänsä olla sairauslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina ollut kova tekemään töitä ja työelämässä päälle parikymppisestä lähtien. Ekaan kymmeneen vuoteen mulla oli sillointällöin sairauslomia, ehkä joku flunssa tai tosi kovat menkkakivut muutaman kerran vuodessa eli ei mua ainakaan huvikseen saikuttajaki voi kutsua. Kunnes muutama vuotta sitten alkoi olla jatkuvasti kovia vatsakipuja joiden vuoksi olen joutunut olemaan todella paljon pois. Sittemmin minulla on myös diagnosoitu endometrioosi jota on leikattukin useamman kerran, nyt on edessä radikaali eli leikataan kohtu pois.

Sairauslomajaksoja on paljon, joinakin kuukausina olen ollut enemmän pois kun töissä. Sairaalassa käyn vähintään muutaman kerran vuodessa hakemassa kipupiikkiä. Varmaan työkaverit ihmettelevät miksi olen poissa koska vain lähimmät tietävät syyn - eipä se muille kuulu. Mieluummin olisin töissä ja terve niinkuin nuorempana.

Mä makaan joko kotona tai osastolla kun olen sairauslomalla. Joskus ollaan ihmetelty työkaveria jolla on päivitys facebookissa että on leffassa tai ottamassa tatuointia tai ruotsin laivalla tms kun on saikkarilla mutta kaipa hänelläkin on syynsä.. En siis tiedä hänen syytänsä olla sairauslomalla.

  Sairaalassa käyn siis vähintään muutaman kerran viikossa hakemassa kipupiikkiä, joskus useamman kerran viikossa, en tiedä miksi kirjoitus muutaman kerran vuodessa. Toki niistä käynneistäkin kertyy sairauslomatunteja jos työaikana on mentävä.