Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä syytä itseäsi. Kylmyys tässä tilanteessa on defenssimekanismi. Jos muut olisivat myötätuntoisia, pääsisit itsekin suremaan asiaa. Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin kylmettää itsensä. En itsekään jaksanut ystävääni enää, kun hän oman suruni aikana ei ollut empaattinen vaan puhui vain omista ongelmistaan. Ei sellainen ole ystävyyttä. Ahdistuin aina, kun näin että hän soittaa. Mieheni sanoi, että älä vastaa, mutta vastasin silti. Tunsin kuinka rupesin murenemaan ja ahdistumaan ja tuossa tilanteessa ainut vaihtoehto oli ilmoittaa päätöksestä suoraan. En enää jaksanut. Se on inhimillistä. Aluksi oli vaikeaa hyväksyä päätös, mutta koen nyt että se oli oikea päätös. Voimia! Älä syytä itseäsi!
Tämä on taas sitä leikkimistä. Miksi aikuisen ihmisen pitää leikkiä ja pelata tällaisia pelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missä ne muut ihmiset silloin olivat kun ex-ystäväsi oli vielä elossa? Kuinka paljon silloin auttoivat? Aika tekopyhää heiltä syyttää sinua jos eivät itsekkään ole olleet masentuneen tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Tarkoitin surua siitä, että ystävyys "loppui", kai sen on jo ehtinyt käsitellä. Sen olisi voinut tuoda esiin, eikä olla noin haukkuva tätä ihmistä kohtaan. En minä ainakaan tunne mitään myötätuntoa aloittajaa kohtaan.
Sinun ei tarvitse tuntea myötätuntoa ketään kohtaan, mutta on aika posketonta, että ITSE paheksut ap: myötätunnon puutetta!
Tuleeko muuten mieleesi, että ap hyvänä kirjoittajana rajaa aihettaan. Hän ei käy lävitse koko pitkän ystävyytensä historiaa, vaan keskittyy temaattisesti siihen ystävän harrastamaan syyllistämiseen ja kaveripiirin hyvin kyseenalaiseen puolensa valitsemiseen.
Minusta on täysin ymmärrettävää, että hän ei enää osaa samalla lailla suhtautua myötätuntoisesti entiseen ystäväänsä kuin mitä ehkä ystävyyden kariutumisvaiheessa tunsi. Nyttemmin hänelle on käynyt selväksi se, miten ex-kaveri on häntä haukkunut selän takana, ja varmasti myös alitajuinen syyllisyys syventää juopaa.
(Se jonka tyttärellä onvähän samantyyppinen tilanne)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Niin sä varmaan opiskelijana tiedät, ettei masennus tai siitä seuraava persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverinkaan oma vika? Joten ap olisi voinut kertoa surreensa ystävän joutumista masennuksen kouriin ja ystävyyden katkeamista, mutta antoi minulle todella kylmän vaikutelman, ettei maininnut siitä mitään. Ei kato kaikkea opi sieltä kirjoista. Pitää elää kylmän ihmisen kanssa, että tunnistaa sellaisen.
Viestisi on kyllä kaiken logiikan vastaista. Ei tietenkään persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverin vika, mutta tuossa nyt suurempi ongelma näyttikin olevan ap:n entisen kaverin omiva ja ahdistava käytös (mikä tietenkin osittain voi johtua mt ongelmista). Mt häiriöitä on monenlaisia, eikä kenelläkään ole velvollisuus olle mt ongelmaisen ystävä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Itse seurustelen vakavasti masentuneen miehen kanssa, ja tiedän ettei monien ihmisten psyyke kestäisi tälläistä, eikä kaikkien tarvitsekaan kestää. Ap:n psyyke ei kestänyt hänen ystäväänsä, eikä ap:ta voi siitä syyttää. Vaikka ap:sta sinulle tulikin kylmä vaikutelma, ei vaikutelmasi välttämättä ole millään tavalla korreloiva todellisuuden kanssa.
Ystävän "hylkääminen" on täysin laillista, joten lain edessä et ole syyllistynyt mihinkään. Itsemurha oli entisen ystäväsi oma päätös. Sen sijaan nämä häiriköivät entiset ystäväsi ovat syyllistyneet laittomuuksiin, he häiriköivät sinua. Ilmoita heille että et halua enää ainuttakaan yhteydenottoa ja jos niitä vielä tulee kiellosta huolimatta, tulet ottamaan viranomaisiin yhteyttä lähestymiskiellon määrämiseksi. Ja kirjaa ylös kaikki viestit, soitot, käynnit ym. ja mene niiden kanssa poliisin juttusille, jos nämä ihmiset eivät lopeta häiriköintiään. Näiden ex-ystäviesi on nyt käsiteltävä ystävänsä itsemurha vähän muulla keinoin kuin sinun vainoamisellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kommentteja mutta toi tapa, jolla puhut entisestä itsemurhan tehneestä ystäväsi on jokseenkin aika tunteeton ja kylmä. Ymmärrän, että kukaan ei voi toimia kenenkään terapeuttina ja tollainen ystävyyssuhde on lopulta todella kuluttavaa ja yksipuolista. Eikä ystäväsi itsemurha ole todellakaan millään lailla sun vastuulla. Enkä nyt halua sua suyyllistää mutta ehkä ton ystävyyden lopetuksen olisi kuitenkin voinut hoitaa vähän paremmin. Moni "normaalikaan" ihminen ei kestä ihmissuhteiden lopetuksia, saatikka ihminen, jolla ei ole muita henkilöitä elämässään.
Musta se on enemmän sitkeydestä kertovaa että on VUODEN sietänyt tavaroita viskovaa ja haukkuvaa kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Tarkoitin surua siitä, että ystävyys "loppui", kai sen on jo ehtinyt käsitellä. Sen olisi voinut tuoda esiin, eikä olla noin haukkuva tätä ihmistä kohtaan. En minä ainakaan tunne mitään myötätuntoa aloittajaa kohtaan.
Ap nyt vain ei jostain syystä päättänyt tehdä keskustelua siitä, kuinka hän suree ystävyyden loppumista, vaan siitä kuinka häntä syytetään ystävänsä itsemurhasta. Suru ystävyyden loppumisesta ei mielestäni ole mitenkään aloituksen kannalta välttämätön aihe. Enkä ainakaan itse jaksa kamalasti kokea surua loppuneista ystävyyssuhteista - tai ehkä surua kokee ystävyyden loppumisen hetkellä, muttei sitä välttämättä näin myöhemmin enää näe tarpeelliseksi muistella. Itsekin lopetin ystävyyssuhteen, jossa ystäväni alkoi vainoamaan minua ja ahdistelemaan seksuaalisesti, ja voin taata ettei ystävyyden loppuminen surettanut yhtään. Lähinnä suretti se, että olin tämän henkilön kanssa edes ystävystynyt.
Jos ap koki samoin kuin sinä viimeisessä lauseessasi, niin siitäpä oli ihan hiljaa aloituksessa. Olisi kannattanut sanoa se myös, niin ei ehkä olisi tullut noin paljon alapeukkuja. Moni muu koki varmaan hänen vuodatuksensa samoin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, en ole lukenut koko ketjua, mutta....
Tyttäreni on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Hän on tosin vasta yläkoulussa. Parhaalla ystävällä alkoi olla kahdeksannella luokalla tosi levottomia juttja itsemurha-aikeista. Tyttäreni yritti lojaalisti ensin "terapoida" häntä niistä eroon itse, mutta onneksi kertoi minulle lopulta. Sanoin, että hänen tehtävänään ei ole toimia toiselle teinille ammattiavun korvikkeena, ja tämä asia kuuluu aikuisille. Otin yhteyttä tuon kaverin äitiin ja kerroin asiasta, vaikka samalla tulin pettäneeksi tavallaan kaveriluottamuksen - mutta tietenkin kaverin itsemurhariski ajaa sen ylitse!
No. Kaveri alkoi muuttua ja projisoida pahaa oloaan tyttäreeni. Olen nähnyt joitain tekstiviestejä, kun tytär onnettomana ne minulle näytti - kaikke en varmasti edes tiedä. Hirveää haukkumista tyyliin "olet huono ihminen ja täysin paska ystävä, et halua yhtään tukea mua kun mä taas otan sut aina huomioon jne.". Mikä oli isoa bullshittiä, tuo kaveri oli aina ollut todella dominoiva ja mollannut moneen otteeseen tytärtäni.
Tyttöjen välit kariutuivat, kaveri ei missään yhteydessä kyennyt keskustelemaan kasvotusten, saati että olisi ikinä pyytänyt anteeksi. Ex-kaveri alkoi haukkua tytärtäni koulussa luokan muille tytöille ja tyttäreni eristettiin vähitellen sosiaalisista ympyröistä. Ei ihan täysin, mutta tyyliin että häntä ei koskaan pyydetty mukaan minnekään.
No, tyttäreni on tosi empaattinen ja alkoi pian oirehtia tuosta. Kukapa ei oirehtisi. Nyt tyttärelläni on diagnoosit masennuksesta ja ahdistusdiagnoosista, ja koulunkäynti menee tosin kiikun kaakun.
Kaverilla menee vielä huonommin, hän ei ole tänä keväänä juuri ollut päivääkään koulussa. Sääliksi käy häntäkin, tietysti.
Pointtini on, että masentunut ihminen on tietysti "uhri" ja ansaitsee myötätuntoa. Mutta hän VOI - tietenkään eivät kaikki, oma tyttärenikin on syrjäänvetäytyvä ja hiljainen sairautensa takia - olla myös aggressiivinen ja projisoida oman pahan olonsa ystäviinsä. Siinä hyvin herkästi ystäväkin sairastuu, jos ei kykene itseään suojelemaan. Minun tyttäreni ei kyennyt, sinä onneksi olet ap kyennyt.
Joten älä syyllistä ap itseäsi. Koeta silti ymmärtää sitä kaveriasikin, hän ei ilkeytään ollut tuollainen, vaan sairaus siinä puhui.
En osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi sanoa niille entisille yhteisille kavereillenne. Aika ikävää, etteivät aikuiset ihmiset ymmärrä, että mielisairaan tulkinta syyllisistä ei ole välttämättä totuudenmukainen! Ehkä sinun kannattaa joskus kirjoittaa vaikka vähän ylös sitä omaa tulkintaasi ja lähettää se entisille ystävillenne. Että mitä sinun näkökulmastasi tapahtui.
Ikävintä tuossa tietysti on, että jollakin tasolla sinäkin varmaan kannat ainakin alitajuisesti syyllisyyttö tapahtuneesta, vaikka kuinka järjen tasolla tietäisit, että et ole voinut muutoin toimia. Niin kantaa tyttärenikin siitä, mitä kaverille on tapahtunut, ja se ei yhtään edesauta tyttäreni paranemista.
Huh huh! Ei voi muuta sanoa kuin että tsemppiä sulle ja tyttärellesi. Ihailtavan myötätuntoisesti jaksat kumminskin suhtautua tyttöön, joka aiheutti sun lapselle tuollaista. Kai tytär on terapiassa?
Kiitos! En voi muulla tavallakaan ajatella sairaasta 15-vuotiaasta.
Oma tyttäreni on juuri saanut diagnoosin ja odottelee pääsyä terapiaan. Lääkitys on aloitettu, joten toivottavasti tässä aletaan mennä parempaan suuntaan. Kurjaa vaan, että nyt yhdeksännellä pitäisi pitää arvosanoja aika hyvänä ja jaksaa vielä pääsykokeetkin, ja energia ja keskittymiskyky ovat tiessään. No, sinnittelemme, tärkeintä tietenkin olisi parantua.
Ja tosiaan, sille ex-kaverillekin toivon tosi vankasti paranemista. Hurjia juttuja nuorille tytöille voi sattua.
(Se, jonka tyttärellä oli samankaltainen tilanne kuin ap:llä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisen henki voi olla yhden ihmisen varassa tällaisessa tapauksessa. Näillä muilla ap:n entisillä ystävillä ilmeisesti on jotenkin huono omatunto, kun syyttelevät ap:ta. En todellakaan haluaisi lähelleni ihmistä, joka syyllistää joka puhelimeen vastaamisesta ja aiheuttaa kohtauksia, haukkuu ja yrittää pitää jossain häkissä, jossa on käytettävissä vain ystävälle. Vieläkö työpaikallekin soittelee ja häiriköi niin ei todellakaan mikään sellainen ihminen, jonka seuraa haluaisi.
Jos on joskus ollut kämppis ja ystävä niin ei tarkoita, että se suhde kestää lopun ikää. Ap oli ystävyyssuhteen katkaissut selvästi. Mites nämä muut ystävät? Ystävyyssuhteet kariutuu välillä. Joskus vain lopahtaa, kun toinen saa uusia ystäviä, joista huomaa, että heidän seurassaan on mukavampaa, kun eivät hauku ja ovat kivoja. Joskus tulee riita ja välirikko. Joskus alkaa vain tympäiseen toisen tavat ja elämä. Ihmiset saavat tehdä näitä valintoja. Ystävyyssuhde, kun ei lopu ilman hyvää syytä. Aina takana loukkaus, pettäminen tai sitten vain suhteen väljähtyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Niin sä varmaan opiskelijana tiedät, ettei masennus tai siitä seuraava persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverinkaan oma vika? Joten ap olisi voinut kertoa surreensa ystävän joutumista masennuksen kouriin ja ystävyyden katkeamista, mutta antoi minulle todella kylmän vaikutelman, ettei maininnut siitä mitään. Ei kato kaikkea opi sieltä kirjoista. Pitää elää kylmän ihmisen kanssa, että tunnistaa sellaisen.
Viestisi on kyllä kaiken logiikan vastaista. Ei tietenkään persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverin vika, mutta tuossa nyt suurempi ongelma näyttikin olevan ap:n entisen kaverin omiva ja ahdistava käytös (mikä tietenkin osittain voi johtua mt ongelmista). Mt häiriöitä on monenlaisia, eikä kenelläkään ole velvollisuus olle mt ongelmaisen ystävä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Itse seurustelen vakavasti masentuneen miehen kanssa, ja tiedän ettei monien ihmisten psyyke kestäisi tälläistä, eikä kaikkien tarvitsekaan kestää. Ap:n psyyke ei kestänyt hänen ystäväänsä, eikä ap:ta voi siitä syyttää. Vaikka ap:sta sinulle tulikin kylmä vaikutelma, ei vaikutelmasi välttämättä ole millään tavalla korreloiva todellisuuden kanssa.
En ole yhdessäkään viestissä sanonut että ap oli kylmä koska lopetti yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on ITSE vastuussa omasta elämästä ja sen päättämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Tarkoitin surua siitä, että ystävyys "loppui", kai sen on jo ehtinyt käsitellä. Sen olisi voinut tuoda esiin, eikä olla noin haukkuva tätä ihmistä kohtaan. En minä ainakaan tunne mitään myötätuntoa aloittajaa kohtaan.
Ap nyt vain ei jostain syystä päättänyt tehdä keskustelua siitä, kuinka hän suree ystävyyden loppumista, vaan siitä kuinka häntä syytetään ystävänsä itsemurhasta. Suru ystävyyden loppumisesta ei mielestäni ole mitenkään aloituksen kannalta välttämätön aihe. Enkä ainakaan itse jaksa kamalasti kokea surua loppuneista ystävyyssuhteista - tai ehkä surua kokee ystävyyden loppumisen hetkellä, muttei sitä välttämättä näin myöhemmin enää näe tarpeelliseksi muistella. Itsekin lopetin ystävyyssuhteen, jossa ystäväni alkoi vainoamaan minua ja ahdistelemaan seksuaalisesti, ja voin taata ettei ystävyyden loppuminen surettanut yhtään. Lähinnä suretti se, että olin tämän henkilön kanssa edes ystävystynyt.
Jos ap koki samoin kuin sinä viimeisessä lauseessasi, niin siitäpä oli ihan hiljaa aloituksessa. Olisi kannattanut sanoa se myös, niin ei ehkä olisi tullut noin paljon alapeukkuja. Moni muu koki varmaan hänen vuodatuksensa samoin kuin minä.
Ap ei luultavasti pyrkinyt kirjoittamaan koko elämäänsä ja tunteitaan kattavaa romaania, vaan tiivistelmän aiheesta. Ja nyt aiheena ei ollut "tunteeni ex-ystävääni kohtaan", vaan ennemminkin "minua syytetään ystäväni itsemurhasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Niin sä varmaan opiskelijana tiedät, ettei masennus tai siitä seuraava persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverinkaan oma vika? Joten ap olisi voinut kertoa surreensa ystävän joutumista masennuksen kouriin ja ystävyyden katkeamista, mutta antoi minulle todella kylmän vaikutelman, ettei maininnut siitä mitään. Ei kato kaikkea opi sieltä kirjoista. Pitää elää kylmän ihmisen kanssa, että tunnistaa sellaisen.
Viestisi on kyllä kaiken logiikan vastaista. Ei tietenkään persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverin vika, mutta tuossa nyt suurempi ongelma näyttikin olevan ap:n entisen kaverin omiva ja ahdistava käytös (mikä tietenkin osittain voi johtua mt ongelmista). Mt häiriöitä on monenlaisia, eikä kenelläkään ole velvollisuus olle mt ongelmaisen ystävä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Itse seurustelen vakavasti masentuneen miehen kanssa, ja tiedän ettei monien ihmisten psyyke kestäisi tälläistä, eikä kaikkien tarvitsekaan kestää. Ap:n psyyke ei kestänyt hänen ystäväänsä, eikä ap:ta voi siitä syyttää. Vaikka ap:sta sinulle tulikin kylmä vaikutelma, ei vaikutelmasi välttämättä ole millään tavalla korreloiva todellisuuden kanssa.
En ole yhdessäkään viestissä sanonut että ap oli kylmä koska lopetti yhteydenpidon.
Enpä minä niin ole väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Niin sä varmaan opiskelijana tiedät, ettei masennus tai siitä seuraava persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverinkaan oma vika? Joten ap olisi voinut kertoa surreensa ystävän joutumista masennuksen kouriin ja ystävyyden katkeamista, mutta antoi minulle todella kylmän vaikutelman, ettei maininnut siitä mitään. Ei kato kaikkea opi sieltä kirjoista. Pitää elää kylmän ihmisen kanssa, että tunnistaa sellaisen.
Viestisi on kyllä kaiken logiikan vastaista. Ei tietenkään persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverin vika, mutta tuossa nyt suurempi ongelma näyttikin olevan ap:n entisen kaverin omiva ja ahdistava käytös (mikä tietenkin osittain voi johtua mt ongelmista). Mt häiriöitä on monenlaisia, eikä kenelläkään ole velvollisuus olle mt ongelmaisen ystävä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä. Itse seurustelen vakavasti masentuneen miehen kanssa, ja tiedän ettei monien ihmisten psyyke kestäisi tälläistä, eikä kaikkien tarvitsekaan kestää. Ap:n psyyke ei kestänyt hänen ystäväänsä, eikä ap:ta voi siitä syyttää. Vaikka ap:sta sinulle tulikin kylmä vaikutelma, ei vaikutelmasi välttämättä ole millään tavalla korreloiva todellisuuden kanssa.
En ole yhdessäkään viestissä sanonut että ap oli kylmä koska lopetti yhteydenpidon.
Enpä minä niin ole väittänytkään.
Kirjoitit näin: " Mt häiriöitä on monenlaisia, eikä kenelläkään ole velvollisuus olle mt ongelmaisen ystävä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä."
Aivan kuin olisin väittänyt, että aloittajalla oli jokin velvollisuus jaksaa olla ystävänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Tarkoitin surua siitä, että ystävyys "loppui", kai sen on jo ehtinyt käsitellä. Sen olisi voinut tuoda esiin, eikä olla noin haukkuva tätä ihmistä kohtaan. En minä ainakaan tunne mitään myötätuntoa aloittajaa kohtaan.
Ap nyt vain ei jostain syystä päättänyt tehdä keskustelua siitä, kuinka hän suree ystävyyden loppumista, vaan siitä kuinka häntä syytetään ystävänsä itsemurhasta. Suru ystävyyden loppumisesta ei mielestäni ole mitenkään aloituksen kannalta välttämätön aihe. Enkä ainakaan itse jaksa kamalasti kokea surua loppuneista ystävyyssuhteista - tai ehkä surua kokee ystävyyden loppumisen hetkellä, muttei sitä välttämättä näin myöhemmin enää näe tarpeelliseksi muistella. Itsekin lopetin ystävyyssuhteen, jossa ystäväni alkoi vainoamaan minua ja ahdistelemaan seksuaalisesti, ja voin taata ettei ystävyyden loppuminen surettanut yhtään. Lähinnä suretti se, että olin tämän henkilön kanssa edes ystävystynyt.
Jos ap koki samoin kuin sinä viimeisessä lauseessasi, niin siitäpä oli ihan hiljaa aloituksessa. Olisi kannattanut sanoa se myös, niin ei ehkä olisi tullut noin paljon alapeukkuja. Moni muu koki varmaan hänen vuodatuksensa samoin kuin minä.
Ap ei luultavasti pyrkinyt kirjoittamaan koko elämäänsä ja tunteitaan kattavaa romaania, vaan tiivistelmän aiheesta. Ja nyt aiheena ei ollut "tunteeni ex-ystävääni kohtaan", vaan ennemminkin "minua syytetään ystäväni itsemurhasta".
Siihen nähden yllättävän kepeästi kirjoittaa:
"Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää..."
Ap varmaan ikävöi sitä ihmistä, joka ystävä oli ennen sairastumistaan.
Että siis kehtaakin itkeä halunneensa omaa aikaa kun ystävä on kuollut!
Ap vaikuttaa tosi kylmältä ja kusipäiseltä tyypiltä. Toivon sinulle että sairastut masennukseen ja ystäväsi hylkäävät sinut.
t. masentunut
Ap nyt vain ei jostain syystä päättänyt tehdä keskustelua siitä, kuinka hän suree ystävyyden loppumista, vaan siitä kuinka häntä syytetään ystävänsä itsemurhasta. Suru ystävyyden loppumisesta ei mielestäni ole mitenkään aloituksen kannalta välttämätön aihe. Enkä ainakaan itse jaksa kamalasti kokea surua loppuneista ystävyyssuhteista - tai ehkä surua kokee ystävyyden loppumisen hetkellä, muttei sitä välttämättä näin myöhemmin enää näe tarpeelliseksi muistella. Itsekin lopetin ystävyyssuhteen, jossa ystäväni alkoi vainoamaan minua ja ahdistelemaan seksuaalisesti, ja voin taata ettei ystävyyden loppuminen surettanut yhtään. Lähinnä suretti se, että olin tämän henkilön kanssa edes ystävystynyt.