Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Miksi itsemurha pitää laittaa jonkun syyksi? Tai syyllistää itsemurhan tekijää? Minusta jokainen saa tehdä omalla elämällään mitä lystää. Jos halua kuolla ennen aikojaan niin siitä vaan ei se ole keneltäkään pois kunhan sen tekee niin ettei esim aja rekan alle tai hyppää junan eteen. Eikä itsemurha ole minusta koskaan kenenkään ulkopuolisen syy. Jokainen ITSE päättää omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mulla oli kaveri joka valitti ja valitti. Kuuntelin ja ehdotin muutoksia, valitti yhä eikä hakenut apua, kun sanoin että taitaa olla masennusta kun mikään ei tunnu hyvältä ja kehotin puhumaan ammattilaiselle. Lopulta en enää jaksanut, oma olo parani. Se, että kaikki lopulta jättää, voi olla masentuneelle tai esim riippuvaiselle se viimeinen sysäys - joko hakea vihdoin parannusta tai tappaa itsensä.
makethejp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä syytä itseäsi. Kylmyys tässä tilanteessa on defenssimekanismi. Jos muut olisivat myötätuntoisia, pääsisit itsekin suremaan asiaa. Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin kylmettää itsensä. En itsekään jaksanut ystävääni enää, kun hän oman suruni aikana ei ollut empaattinen vaan puhui vain omista ongelmistaan. Ei sellainen ole ystävyyttä. Ahdistuin aina, kun näin että hän soittaa. Mieheni sanoi, että älä vastaa, mutta vastasin silti. Tunsin kuinka rupesin murenemaan ja ahdistumaan ja tuossa tilanteessa ainut vaihtoehto oli ilmoittaa päätöksestä suoraan. En enää jaksanut. Se on inhimillistä. Aluksi oli vaikeaa hyväksyä päätös, mutta koen nyt että se oli oikea päätös. Voimia! Älä syytä itseäsi!
Tämä on taas sitä leikkimistä. Miksi aikuisen ihmisen pitää leikkiä ja pelata tällaisia pelejä.
Luottamuksen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi jauhaa vaikka mitä paskaa ja esittää asiat miten haluaa, kun se toinen kommentoija on mennyt ja tappanut itsensä eikä voi puolustautua. Ja kaverit "valehtelee".
Ap kuulostaa ihmiseltä, joka dumppaa ihmiset joista ei ole enää hyötyä ja vaihtaa kaveripiiriä kuin alushousuja tarvittaessa.
Sinun näkökulmastasi kuulostaa. Toisaalta, miten kauan itse jaksaisit sitä, että ystävä haluaa omia sinut kokonaan, haukkuu sinua solkenaan ja järjestää jotain ihme syyllistämisnäytöksiä, kun kutsut kavereitasi kimppakämppäänne?
Olen samaa mieltä, että kaveria pitää tukea, mutta joku raja sillekin on olemassa, mihin pitää oman mielenterveyden uhalla suostua.
Lisäksi ap kertoo, että kaveri on syyttänyt kaikesta pahasta olostaan vielä jälkeen päinkin ap:ta. Tosiasiassa kaverin hylkääminen ei aja ihmistä itsemurhaan, jos kaikki on ok, henkisessä mielessä. Eli eiköhän se ole se suurin syy ainakin sen kaverin oma sairaus.
En nyt sano,,että kaveri olisi pahis ja ihmishirviö, hän oli ennen kaikkea sairas ja pahiten kärsi tilanteesta itse. Voi vain kuvitella, millaista painajaista hänen elämänsä oli.
Mutta ystävän menetys ei olisi mikään syy itsemurhaan, jos ihmisen pääkoppa on kondiksessa.(Se, jonka tyttärellä samankaltainen tilanne)
Hylkääminen voi olla yksi suuremmista traumoista ja jos sen kokee aikuisena uudestaan, se voi olla sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi jauhaa vaikka mitä paskaa ja esittää asiat miten haluaa, kun se toinen kommentoija on mennyt ja tappanut itsensä eikä voi puolustautua. Ja kaverit "valehtelee".
Ap kuulostaa ihmiseltä, joka dumppaa ihmiset joista ei ole enää hyötyä ja vaihtaa kaveripiiriä kuin alushousuja tarvittaessa.
Sinun näkökulmastasi kuulostaa. Toisaalta, miten kauan itse jaksaisit sitä, että ystävä haluaa omia sinut kokonaan, haukkuu sinua solkenaan ja järjestää jotain ihme syyllistämisnäytöksiä, kun kutsut kavereitasi kimppakämppäänne?
Olen samaa mieltä, että kaveria pitää tukea, mutta joku raja sillekin on olemassa, mihin pitää oman mielenterveyden uhalla suostua.
Lisäksi ap kertoo, että kaveri on syyttänyt kaikesta pahasta olostaan vielä jälkeen päinkin ap:ta. Tosiasiassa kaverin hylkääminen ei aja ihmistä itsemurhaan, jos kaikki on ok, henkisessä mielessä. Eli eiköhän se ole se suurin syy ainakin sen kaverin oma sairaus.
En nyt sano,,että kaveri olisi pahis ja ihmishirviö, hän oli ennen kaikkea sairas ja pahiten kärsi tilanteesta itse. Voi vain kuvitella, millaista painajaista hänen elämänsä oli.
Mutta ystävän menetys ei olisi mikään syy itsemurhaan, jos ihmisen pääkoppa on kondiksessa.(Se, jonka tyttärellä samankaltainen tilanne)
Hylkääminen voi olla yksi suuremmista traumoista ja jos sen kokee aikuisena uudestaan, se voi olla sietämätöntä.
Perässä riippuva, takertuva, sairaalloisen omistushaluinen kaveri ei ole trauma?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tosi kylmältä ja kusipäiseltä tyypiltä. Toivon sinulle että sairastut masennukseen ja ystäväsi hylkäävät sinut.
t. masentunut
No nehän on jo hylännyt hänet! Mitähän ne aloittajan ns kaverit teki sen itsemurhan tehneen hyväksi? Ei varmaan mitään kun eihän se kuollut heitä kovia ihmisiä vaivoillaan ja hulluudellaan vaivannut vaan aloittajaa joka on kiltti ihminen ja siksi juuri se johon tarvitsevat ihmiset takertuu ja imee kuiviin välittämättä tippaakaan kiltin ihmisen hyvinvoinnista.
Kumma kun kiltti ihminen on ihan arvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aphan hylkäsi vanhat kaverit löydettyään uusia.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tosi kylmältä ja kusipäiseltä tyypiltä. Toivon sinulle että sairastut masennukseen ja ystäväsi hylkäävät sinut.
t. masentunut
Aika kusipäiseltä kuulostat sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä kommentointia aloittajan tilanteeseen. Entisellä ystävällä oli ainakin aloittajan esimerkkien perusteella selkeästi vakavan tai psykoottisen masennuksen lisäksi muutakin mielenterveysproblematiikkaa. Vuosi on pitkä aika uhrata ystävän hyväksi, varsinkin kun tilanne ei muutu yhtään paremmaksi. Jo pelkkä masennuksen tukeminen on raskasta, saati samanaikaisesti kuulla solvauksia ja sietää ennakoimattomia purkauksia. Ap:hän yritti ohjata hoitoon, motivoida, tukea ja ymmärtää kaikesta huolimatta. Tekstistä päätellen ap:n ystävä pyrki tukahduttamaan ap:n oman elämän takertuvuudellaan - tuskin tietoisesti, vaan sairauden sysäämänä haki tukea, jota ei osannut ottaa vastaan. Valitettava tosiasia on, että ap:n kuvaamassa tilanteessa vaihtoehdot ovat vähissä. Niin julmalta kuin kuulostaakin, uupumisen, vihan ja kyynistymisen uhatessa auttajan on usein valittava joko oma tai toisen elämä. Tasapainoinen ihminen valitsee omansa. Ja näin sen pitääkin olla. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa kahteen uhriin: myös auttaja sairastuu. Oman elämän uhraaminen ap:n kuvaamassa tilanteessa on äärettömän turhaa. Kylmältä vaikuttava (!) suhtautuminen kuvatun ystävyyshistorian valossa on ymmärrettävää. Ihminen saattaa turtua ristiriitaiseen, törkeään ja takertuvaan käyttäytymiseen. Myös viha, kylmyys ja helpotus voivat olla täysin normaaleja tunteita.
Luonnollisesti itsemurha on järkyttävä asia. Ap ei kuitenkaan ole siitä mitenkään vastuussa eikä hän olisi pystynyt estämään sitä, mikäli tuolloin jo entinen ystävä oli päätöksensä tehnyt. Kukaan ei pysty ennustamaan tapahtumia eikä toisen pään sisään näkemään. Ap:n syyllistäminen on julmaa, typerää ja täysin ymmärtämätöntä. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten ap entisen ystävänsä itsemurhan kokee tai sureeko hän sitä. Itsemurhassa syyllinen on aina uhri itse.
T: mielenterveyden ammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa tosi kylmältä ja kusipäiseltä tyypiltä. Toivon sinulle että sairastut masennukseen ja ystäväsi hylkäävät sinut.
t. masentunutAika kusipäiseltä kuulostat sinäkin.
Tää on varmaan samaa sarjaa kun se ap:n kaveri. Roikkuu ja takertuu ja kitisee ja valittaa ja haukkuu ja uhkailee. Johan se tässä manaa toisille samaa kohtaloa kuin itsellään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan mukaan kiusaajat ovat alinta kastia, paitsi jos kiusaajalla on mielenterveysongelmia, silloin kiusaaminen on ok.
Palstamammoihin kalikka kalahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi jauhaa vaikka mitä paskaa ja esittää asiat miten haluaa, kun se toinen kommentoija on mennyt ja tappanut itsensä eikä voi puolustautua. Ja kaverit "valehtelee".
Ap kuulostaa ihmiseltä, joka dumppaa ihmiset joista ei ole enää hyötyä ja vaihtaa kaveripiiriä kuin alushousuja tarvittaessa.
Sinun näkökulmastasi kuulostaa. Toisaalta, miten kauan itse jaksaisit sitä, että ystävä haluaa omia sinut kokonaan, haukkuu sinua solkenaan ja järjestää jotain ihme syyllistämisnäytöksiä, kun kutsut kavereitasi kimppakämppäänne?
Olen samaa mieltä, että kaveria pitää tukea, mutta joku raja sillekin on olemassa, mihin pitää oman mielenterveyden uhalla suostua.
Lisäksi ap kertoo, että kaveri on syyttänyt kaikesta pahasta olostaan vielä jälkeen päinkin ap:ta. Tosiasiassa kaverin hylkääminen ei aja ihmistä itsemurhaan, jos kaikki on ok, henkisessä mielessä. Eli eiköhän se ole se suurin syy ainakin sen kaverin oma sairaus.
En nyt sano,,että kaveri olisi pahis ja ihmishirviö, hän oli ennen kaikkea sairas ja pahiten kärsi tilanteesta itse. Voi vain kuvitella, millaista painajaista hänen elämänsä oli.
Mutta ystävän menetys ei olisi mikään syy itsemurhaan, jos ihmisen pääkoppa on kondiksessa.(Se, jonka tyttärellä samankaltainen tilanne)
Hylkääminen voi olla yksi suuremmista traumoista ja jos sen kokee aikuisena uudestaan, se voi olla sietämätöntä.
Voi se olla iso trauma. Mutta terve ihminen kykenee näkemään jotain syyllisyyttä itsessään siihen, että välirikko tulee. Ap:n kuvauksen perusteella välirikko ei vielä tullut edes mitenkään yhtäkkisesti, vaan ajan myötä, hän kertoo kutsuneensa uusia ystäviään kimppakämppäänsä ja kaverin syyllistäneen häntä.
Joten kyllä siinä tuntuu päällimmäisenä syynä olleen kaiken kaikkiaan se kaverin masennussairaus. Aiheuttavana tekijänä ja reaktiota voimistavana. Enkä tietenkään sano, että kaveri olisi ilkeyttään ollut masentunut ine. Vaan että sairaus teettää monenlaista.
(Se, jonka jne.)
Miten paljon ihmisen on siedettävä toisen ihmisen "masennuksen" nimissä? Olen itse ollut masentunut ja miettinyt itsemurhaa, mutta koskaan ei olisi tullut mieleenkään pakottaa ketään ystävää vastuuseen masennuksestani. Tuo että ihminen on kehdannut jo ennakkoon syyttää itsemurhastaan entistä kämppistään, kertoo jo persoonallisuushäiriöstä. Entä eikö näillä ihmisillä, kenelle masentunut on avautunut ennakkoon itsemurhasta syystä, ole ollut isompi velvollisuus puuttua ja auttaa. Hehän tiesivät että itsemurha tulee tapahtumaan ap:n vuoksi!
Mulla on ollut yksi työkaveri, joka käyttäytyi noin omistavasti. Kyseessä oli narsisti, jonka mielestä elin vain häntä varten. Mulla on ollut myös ystävä, joka masentui ja mun ois pitänyt sietää häneltä mitä tahansa ja itse loukkaantui kaikista olotilankohennusehdotuksista ja tsempeistä. Ainoa asia mistä kanssakäymisemme olisi pitänyt koostua, oli hänen masennuksensa, sen säälittely ja voivottelu. Ystävällä oli esim sairaus, johon on olemassa hoitomuotoja, mutta hän oli lääkärin puheista huolimatta sitä mieltä, että juuri hänen sairauttaan ei mikään hoito paranna. Sitten olisi vaan pitänyt voivotella. Jossain vaiheessa väsyin siihen säälinkerjuuseen ja rupesin toteamaan, että " No sinä itse tiedät varmasti parhaiten. Eihän sille sitten mitään voi." Kun hän alkoi puhua itsemurhasta, sanoin ettei kannata tehdä sitä, mutta että itse joudut sen asian miettimään. Häntä selvästi harmitti, että sysäsin ratkaisut ja vastuun hänelle. Lopulta meillä ei ollut enää mitään keskusteltavaa. Rehellisesti sanottuna olin aika helvetin huojentunut, kun hän ilmoitti ettei pysty oleen enää kanssani tekemisissä, varmaan odotti, että kerjään ystävyyttämme, mutta totesin että ok, hymyillään jos tavataan.
Itselläni on tällä hetkellä hieman samankaltainen tilanne. Minulla oli masentunut ja ahdistunut opiskelukaveri joka kaatoi pahaa oloaan päälleni ja pyrki käyttämään minua terapeuttinaan. Johonkin pisteeseen asti jaksoin ymmärtää ja yritin auttaa parhaani mukaan, kunnes väsyin,sain paniikkikohtauksia kouluun lähtiessä ja huomasin kuinka tilanne vaikutti jo omaan opiskeluuni ja pistin välit poikki kyseisen henkilön kanssa.
Nyt saan viestejä siitä kuinka olen pilannut hänen elämänsä ja kuinka olen huono ihminen kun en jaksa auttaa toista ja uhkaillaan itsemurhalla.
Tämä tosiaankin on hyvin ahdistavaa ja on vaikeaa olla syyttämättä itseään jos itsemurha joskus todella tapahtuu.
("Se, jonka tyttärellä samanlainen tilanne" kuulostat ihanalle äidille ja toivon kaikille osapuolille voimia, tiedän osittain mitä tuntoja tyttäresi on saanut käydä läpi enkä toivo sitä taakkaa muille)
Paskoja tuollaset ihmiset! (Siis itsarin tehny ei ap) Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Kenenkään ei tarvii pilata omaa elämäänsä jonku mt-vaivasen ihmisriekaleen omaishoitajana vaikka kuinka ois "ystävä". Sitäpaitsi ei ystävyys voi olla sellaista, että toinen vaan kokoajan kaataa oman paskan olon toisen niskaan ja ei koskaan vastavuoroisesti kuuntele toisen huolia.
Ymmärrän ja tein itse lopun mun ja siskoni väleistä. Siskolla mielenterveysongelmia ja en kestänyt sitä jatkuvaa syyttelyä ja mollaamista.
Aina viestejen perässä niin eihän sua kiinnosta, kun hän aina jauhoi nuoruutta ja suvun historiaa ja itse elän aina tulevassa.
Saattoi tulla mitä ihmeellisempiä viestejä vaikka missään tekemisissä ei oltu. Mulla oli aina ahdistava mieli.
No vaihdoin puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni. Vaati paljon työtä että sain omat kontaktini kuntoon mutta se kannatti.
Haluaisin toki olla tekemisissä mutta kun siitä ei vain tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja tein itse lopun mun ja siskoni väleistä. Siskolla mielenterveysongelmia ja en kestänyt sitä jatkuvaa syyttelyä ja mollaamista.
Aina viestejen perässä niin eihän sua kiinnosta, kun hän aina jauhoi nuoruutta ja suvun historiaa ja itse elän aina tulevassa.
Saattoi tulla mitä ihmeellisempiä viestejä vaikka missään tekemisissä ei oltu. Mulla oli aina ahdistava mieli.
No vaihdoin puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni. Vaati paljon työtä että sain omat kontaktini kuntoon mutta se kannatti.
Haluaisin toki olla tekemisissä mutta kun siitä ei vain tule mitään.
Juuri niin sen koin että jos nyt en tee mitään niin sairastun itsekkin. Olen vaihdevuosi-iässä ja oma psyykkeeni on heikko mutta pärjään sen kanssa ja jos suljen ulkopuolelle negatiiviset ihmiset.
Pelkästään näiden viestejen lukeminen laukaisee ahdistuksen.
Kun pelkää jo lukea sähköpostiviestejä niin jotain siinä oli tehtävä.
Moni ei tajua kuinka kamalia tuollaiset ihmiset on muille ihmisille.
Kiitos, nämä ovat vaikeita asioita kaikille.