Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Aphan oli yrittänyt auttaa ja kestää vuoden kämppiksenä, pidempäänkin noin muuten. Kun sen vuoden jälkeen yhä saa kuulla että tekee kaiken väärin, haukutaan, kiusataan, ei enää paljoa naurata. Omakin mielenterveys riekaleina taatusti, kun koittaa vaan kestää sitä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Pointtini olikin, että jos se olisi ystäväni niin en ikinä kirjoittaisi noin kylmästi kuin ap hänestä vaan surisin, että olin joutunut hylkäämään. Ap ei surrut. Missä ap suree?
Mitäs se sun persettä kutittaa kuinka kylmästi/kuumasti AP jostain ajattelee.
No en usko sokeasti että hän on uhri. Missä ap:n suru?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
Te jotka ihmettelette ap:n epäempaattisuutta. On varmasti ollut pakko tehdä selkeä ero tuohon tilanteeseen ja tavallaan kylmettää itsensä. Nuo esimerkit ex-ystävän käytöksestä ovat tosi ikäviä, noin omistushaluinen ystävä käy todella raskaaksi ja ahdistavaksi. Valitettavasti itsekin joutunut tuollaista ripustautumista läheltä seuraamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Pointtini olikin, että jos se olisi ystäväni niin en ikinä kirjoittaisi noin kylmästi kuin ap hänestä vaan surisin, että olin joutunut hylkäämään. Ap ei surrut. Missä ap suree?
Mitäs se sun persettä kutittaa kuinka kylmästi/kuumasti AP jostain ajattelee.
No en usko sokeasti että hän on uhri. Missä ap:n suru?
ihmiset surevat eri tavoin, ei ap:n suru välttämättä näy keskustelupalstalla. Eikä se suru välttämättä näy muille ihmisille milloinkaan, vaikka ap saattaakin tällä hetkellä tai kahden vuoden kuluttua kokea surua aiheesta. Suru ei välttämättä tule heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Jos ap olisi ollut empaattinen ja viimeiseen saakka ystävälleen lojaali, hän tuskin kirjoittelisi tässä enää vaan olisi itse siellä osastolla tai narunjatkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en ole lukenut koko ketjua, mutta....
Tyttäreni on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Hän on tosin vasta yläkoulussa. Parhaalla ystävällä alkoi olla kahdeksannella luokalla tosi levottomia juttja itsemurha-aikeista. Tyttäreni yritti lojaalisti ensin "terapoida" häntä niistä eroon itse, mutta onneksi kertoi minulle lopulta. Sanoin, että hänen tehtävänään ei ole toimia toiselle teinille ammattiavun korvikkeena, ja tämä asia kuuluu aikuisille. Otin yhteyttä tuon kaverin äitiin ja kerroin asiasta, vaikka samalla tulin pettäneeksi tavallaan kaveriluottamuksen - mutta tietenkin kaverin itsemurhariski ajaa sen ylitse!
No. Kaveri alkoi muuttua ja projisoida pahaa oloaan tyttäreeni. Olen nähnyt joitain tekstiviestejä, kun tytär onnettomana ne minulle näytti - kaikke en varmasti edes tiedä. Hirveää haukkumista tyyliin "olet huono ihminen ja täysin paska ystävä, et halua yhtään tukea mua kun mä taas otan sut aina huomioon jne.". Mikä oli isoa bullshittiä, tuo kaveri oli aina ollut todella dominoiva ja mollannut moneen otteeseen tytärtäni.
Tyttöjen välit kariutuivat, kaveri ei missään yhteydessä kyennyt keskustelemaan kasvotusten, saati että olisi ikinä pyytänyt anteeksi. Ex-kaveri alkoi haukkua tytärtäni koulussa luokan muille tytöille ja tyttäreni eristettiin vähitellen sosiaalisista ympyröistä. Ei ihan täysin, mutta tyyliin että häntä ei koskaan pyydetty mukaan minnekään.
No, tyttäreni on tosi empaattinen ja alkoi pian oirehtia tuosta. Kukapa ei oirehtisi. Nyt tyttärelläni on diagnoosit masennuksesta ja ahdistusdiagnoosista, ja koulunkäynti menee tosin kiikun kaakun.
Kaverilla menee vielä huonommin, hän ei ole tänä keväänä juuri ollut päivääkään koulussa. Sääliksi käy häntäkin, tietysti.
Pointtini on, että masentunut ihminen on tietysti "uhri" ja ansaitsee myötätuntoa. Mutta hän VOI - tietenkään eivät kaikki, oma tyttärenikin on syrjäänvetäytyvä ja hiljainen sairautensa takia - olla myös aggressiivinen ja projisoida oman pahan olonsa ystäviinsä. Siinä hyvin herkästi ystäväkin sairastuu, jos ei kykene itseään suojelemaan. Minun tyttäreni ei kyennyt, sinä onneksi olet ap kyennyt.
Joten älä syyllistä ap itseäsi. Koeta silti ymmärtää sitä kaveriasikin, hän ei ilkeytään ollut tuollainen, vaan sairaus siinä puhui.
En osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi sanoa niille entisille yhteisille kavereillenne. Aika ikävää, etteivät aikuiset ihmiset ymmärrä, että mielisairaan tulkinta syyllisistä ei ole välttämättä totuudenmukainen! Ehkä sinun kannattaa joskus kirjoittaa vaikka vähän ylös sitä omaa tulkintaasi ja lähettää se entisille ystävillenne. Että mitä sinun näkökulmastasi tapahtui.
Ikävintä tuossa tietysti on, että jollakin tasolla sinäkin varmaan kannat ainakin alitajuisesti syyllisyyttö tapahtuneesta, vaikka kuinka järjen tasolla tietäisit, että et ole voinut muutoin toimia. Niin kantaa tyttärenikin siitä, mitä kaverille on tapahtunut, ja se ei yhtään edesauta tyttäreni paranemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Pointtini olikin, että jos se olisi ystäväni niin en ikinä kirjoittaisi noin kylmästi kuin ap hänestä vaan surisin, että olin joutunut hylkäämään. Ap ei surrut. Missä ap suree?
Mitäs se sun persettä kutittaa kuinka kylmästi/kuumasti AP jostain ajattelee.
No en usko sokeasti että hän on uhri. Missä ap:n suru?
Pikemminkin missä vitutus vääristä syytöksistä? Itse ainakin vaihtaisin kaveripiiriä, jos mulle alettas mussuttamaan, jos joku tekee itsarin, kun en ala katselemaan häiriköintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Käyppä itsesi kanssa pieni ajatusleikki: kokeile ajatella niin että asetat itsesi ystäväsi asemaan.
...Jatkan vielä. Itsekin olen hieman selaisesa elämänvaiheessa kuin tämä ap n kuvailema henkilö ja olen pommittanut erästä ihmistä viesteilläni ja tunnen siitä suurta syyllisyyttä. Mutta minun tapauksessa yksikin viesti lopettaisi tämän, jos saisin vain tietää totuuden. Itselläni on niin vilkas mielikuvitus, että se luo jatkuvasti uutta tarinaa, aistin tietoisuutta ympäriltäni satakertaisesti enemmän kuin ns "normaali ihminen", joten järkevä ja looginen ajattelu hämärtyy, kun mielikuvitus saa vallan. Tällöin tulee kertoa totuus eli esim: "mene sinne terapiaan nyt", minä en voi sinua auttaa vaikka kuinka tahtoisin" tms... Mutta mileikuvituksessani esim jos olen piirtänyt mielikuvan jostakin viestistä esim tähän tapaan " en tule koskaan myöntämään tunteitani, minulla on mies ja rakastan häntä yhtä paljon". Erinäiset yksityiskohdat kun on ollut henkiklön kanssa tekemisissä viestivät jotakin tuon suuntaista. Nämä silloin yhdistyvät. TÄRKEINTÄ ON TOTUUS ja se että on rehellinen muille ja itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi ollut empaattinen ja viimeiseen saakka ystävälleen lojaali, hän tuskin kirjoittelisi tässä enää vaan olisi itse siellä osastolla tai narunjatkeena.
Totta. Huomaa ettei nämä viisastelijat ole joutuneet koskaan sietämään AP:n kaverin kaltaisia "tapauksia".
Veikkaanpa, että ap ei enää oikeasti välitä kun on pari vuotta kestänyt sitä sikailua. En kestäisi minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä syytä itseäsi. Kylmyys tässä tilanteessa on defenssimekanismi. Jos muut olisivat myötätuntoisia, pääsisit itsekin suremaan asiaa. Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin kylmettää itsensä. En itsekään jaksanut ystävääni enää, kun hän oman suruni aikana ei ollut empaattinen vaan puhui vain omista ongelmistaan. Ei sellainen ole ystävyyttä. Ahdistuin aina, kun näin että hän soittaa. Mieheni sanoi, että älä vastaa, mutta vastasin silti. Tunsin kuinka rupesin murenemaan ja ahdistumaan ja tuossa tilanteessa ainut vaihtoehto oli ilmoittaa päätöksestä suoraan. En enää jaksanut. Se on inhimillistä. Aluksi oli vaikeaa hyväksyä päätös, mutta koen nyt että se oli oikea päätös. Voimia! Älä syytä itseäsi!
Tietysti ikävää että ap:n kaveri tappoi itsensä, mutta ei siitä apta voi syyttää. Aphan yritti auttaa ystäväänsä, mutta kuka oikeasti jaksaa 24/7 vainoamista ja soittelua yms? En minä ainakaan jaksaisi jatkuvaa häiriköintiä, varsinkaan jos yrittäisin auttaa hakemaan apua eikä se apua tarvitseva silti suostuisi ottamaan apua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Tarkoitin surua siitä, että ystävyys "loppui", kai sen on jo ehtinyt käsitellä. Sen olisi voinut tuoda esiin, eikä olla noin haukkuva tätä ihmistä kohtaan. En minä ainakaan tunne mitään myötätuntoa aloittajaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, en ole lukenut koko ketjua, mutta....
Tyttäreni on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Hän on tosin vasta yläkoulussa. Parhaalla ystävällä alkoi olla kahdeksannella luokalla tosi levottomia juttja itsemurha-aikeista. Tyttäreni yritti lojaalisti ensin "terapoida" häntä niistä eroon itse, mutta onneksi kertoi minulle lopulta. Sanoin, että hänen tehtävänään ei ole toimia toiselle teinille ammattiavun korvikkeena, ja tämä asia kuuluu aikuisille. Otin yhteyttä tuon kaverin äitiin ja kerroin asiasta, vaikka samalla tulin pettäneeksi tavallaan kaveriluottamuksen - mutta tietenkin kaverin itsemurhariski ajaa sen ylitse!
No. Kaveri alkoi muuttua ja projisoida pahaa oloaan tyttäreeni. Olen nähnyt joitain tekstiviestejä, kun tytär onnettomana ne minulle näytti - kaikke en varmasti edes tiedä. Hirveää haukkumista tyyliin "olet huono ihminen ja täysin paska ystävä, et halua yhtään tukea mua kun mä taas otan sut aina huomioon jne.". Mikä oli isoa bullshittiä, tuo kaveri oli aina ollut todella dominoiva ja mollannut moneen otteeseen tytärtäni.
Tyttöjen välit kariutuivat, kaveri ei missään yhteydessä kyennyt keskustelemaan kasvotusten, saati että olisi ikinä pyytänyt anteeksi. Ex-kaveri alkoi haukkua tytärtäni koulussa luokan muille tytöille ja tyttäreni eristettiin vähitellen sosiaalisista ympyröistä. Ei ihan täysin, mutta tyyliin että häntä ei koskaan pyydetty mukaan minnekään.
No, tyttäreni on tosi empaattinen ja alkoi pian oirehtia tuosta. Kukapa ei oirehtisi. Nyt tyttärelläni on diagnoosit masennuksesta ja ahdistusdiagnoosista, ja koulunkäynti menee tosin kiikun kaakun.
Kaverilla menee vielä huonommin, hän ei ole tänä keväänä juuri ollut päivääkään koulussa. Sääliksi käy häntäkin, tietysti.
Pointtini on, että masentunut ihminen on tietysti "uhri" ja ansaitsee myötätuntoa. Mutta hän VOI - tietenkään eivät kaikki, oma tyttärenikin on syrjäänvetäytyvä ja hiljainen sairautensa takia - olla myös aggressiivinen ja projisoida oman pahan olonsa ystäviinsä. Siinä hyvin herkästi ystäväkin sairastuu, jos ei kykene itseään suojelemaan. Minun tyttäreni ei kyennyt, sinä onneksi olet ap kyennyt.
Joten älä syyllistä ap itseäsi. Koeta silti ymmärtää sitä kaveriasikin, hän ei ilkeytään ollut tuollainen, vaan sairaus siinä puhui.
En osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi sanoa niille entisille yhteisille kavereillenne. Aika ikävää, etteivät aikuiset ihmiset ymmärrä, että mielisairaan tulkinta syyllisistä ei ole välttämättä totuudenmukainen! Ehkä sinun kannattaa joskus kirjoittaa vaikka vähän ylös sitä omaa tulkintaasi ja lähettää se entisille ystävillenne. Että mitä sinun näkökulmastasi tapahtui.
Ikävintä tuossa tietysti on, että jollakin tasolla sinäkin varmaan kannat ainakin alitajuisesti syyllisyyttö tapahtuneesta, vaikka kuinka järjen tasolla tietäisit, että et ole voinut muutoin toimia. Niin kantaa tyttärenikin siitä, mitä kaverille on tapahtunut, ja se ei yhtään edesauta tyttäreni paranemista.
Huh huh! Ei voi muuta sanoa kuin että tsemppiä sulle ja tyttärellesi. Ihailtavan myötätuntoisesti jaksat kumminskin suhtautua tyttöön, joka aiheutti sun lapselle tuollaista. Kai tytär on terapiassa?
Sinä et ole syyllinen hänen itsemurhaansa. Tiedän itse millaista on kun masentunut tai muuten mieleltään sairastunut ei anna rauhaa ja vaatii joka sekunti jotain. Ja pyytää auttamaan eikä hyväksy sitä että se apu pitää saada ammattiauttajalta vaan vaatii että juuri minä autan häntä vaikka en pysty. Menee avun piiriin mutta jättää ajat yms käyttämättä kun minå autan paremmin. Häiritsee yötä myöten somen kautta ja kun estän hänet kaikkialla niin hän kaivaa läheisteni numerot tietoon ja häiriköi heitä kunnes hekin estävät. Minun tuttuni ei ole vielä ainakaan kuollut mutta on saanut nyt perheensä huomion kun viilteli itseään niin pahasti että oli ollut pakko tilata ambulanssi. Hoitoon häntä ei ole sen kummemmin saatu kun ei voi pakottaa kun on täysikäinen.
Mutta ne jotka täällä aloittajaa syyllistää ette tiedä sitä mitä on kun sairas ihiminen imee toista henkisesti 24/7 ja ihan tosiaan koko ajan.
Minulla ja myös aloittajalla on täysi oikeus pelastaa itsensä. Yksi oma elämä se meilläkin vain on ja mekin olemme arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Niin, ap oli _muinoin_ tämän henkilön ystävä. Pitäisikö ihmisen tuntea suurta empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on joskus ollut hänen ystävänsä/puolisonsa/tuttunsa? Itsekin ystävystyin kerran erääseen hulluun joka vainosi minua taukoamatta, soitteli tauotta ja kinusi seksiä, haukkui huoraksi kun en suostunut pettämään miestäni hänen kanssaan ja taas tunnin päästä oli ovella koputtelemassa ja pyytämässä kahvile. Kyllä, en koe enää olevani hänen ystävänsä, vaikka joskus sitä olinkin.
No ei, mutta missä oli tarinassa suruvaihe ja sen esittely meille lukijoille, että yhtään sillä hetkellä suretti, että kävi näin? Jos ei siitä kerro mitään, niin vaikuttaa kylmältä.
Ehkei suruvaihe vielä tullut, tai ehkei ap muuten vain halua kertoa siitä täällä palstalla? Opiskelen psykologiksi, ja vaikka ihmisten erilaisten piirteiden arviointi onkin tuttua, en kyllä pystyisi analysoimaan ihmisen kylmyyttä tai mitään luonteenpiirteitä yhtä tehokkaasti yhden aloituksen perusteella kuin sinä! Mutta hyvä, että jo näinkin lyhyestä tekstinpätkästä pystyit lokeroimaan ap:n kylmäksi ihmiseksi. Ehkä minäkin opin tämän taidon joskus.
Ap ei ole luultavasti vielä edes sisäistänyt asiaa kunnolla. Surun käsittelyä varmasti myöskin vaikeuttavat syytökset, joten ap on ehkä tämän takia kokenut parhaaksi tavaksi rakentaa ympärilleen kylmähkön oloisen suojakuoren. Tietysti voi olla jotain ihan muutakin.
Niin sä varmaan opiskelijana tiedät, ettei masennus tai siitä seuraava persoonallisuushäiriö ole ap:n kaverinkaan oma vika? Joten ap olisi voinut kertoa surreensa ystävän joutumista masennuksen kouriin ja ystävyyden katkeamista, mutta antoi minulle todella kylmän vaikutelman, ettei maininnut siitä mitään. Ei kato kaikkea opi sieltä kirjoista. Pitää elää kylmän ihmisen kanssa, että tunnistaa sellaisen.
Lisäksi otsikossa lukee "hylkäsin" vaikka itse tekstissä ap myöntää että hylkäsi, ilman lainausmerkkejä.