Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Eipä ne muut tainnut olla sen parempia ystäviä tälle itsemurhan tehneelle. Että mitenköhän ihmeessä se nyt sinun vika olisi. Muutenkin jonkun tietyn syyttäminen toisen itsemurhaa on aivan naurettavaa, jos elämänhallinta on niin hukassa, kuin tällä tapauksella, niin eipä siitä käy syyttäminen kuin hänen itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ap:n syy. Se kaveri olisi voinut pyrkiä terapiaan ja mielisairaalaan, ei voi laittaa vastuuta elämästään toiselle. Ei vaikka nuo edellä mainitutkaan eivät auttaisi. Niin kurjaa kuin onkin niin aikuisen on itse huolehdittava itsestään.
Niin ja mieti jos eräskin Henna tarrautuisi sinuun ja kaataisi paskansa sun niskaasi, ahdistelisi, soittelisi töihin, kirjoittelisi? Mä olisin tehnyt ihan samoin kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Ohis: jos käyttäytyisin samoin kuin ap:n "ystävä" mut sais kyllä hylätä! Terveydenhoito on juuri sitä varten....!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Juuri näin, samaa mieltä. Täällä riittää vatipäitä jotka ampuu täysillä päin, omaa pahaa oloaan kai..
Tuo masentunut ystäväni aiheutti elämään sen verran pahaa, että en jaksa edes juuri surra. Ei hän ollut se ystävä jonka kanssa oli niitä kivoja hetkiä, vaan kieroileva ja alati vihainen känkkäränkkä. Yritin vuoden kestää, mutta muutettuani (vuosi siitä, kun tämä alkoi) tajusin paljonko olin käyttänyt aikaa ihan turhaan jauhamiseen. Kuunnellut jatkuvaa valitusta siitä kuinka teen väärin, kuinka elämä on surkeaa, kuinka ei jaksa elää, heräillyt kuunnellakseni tätä valitusta, koettanut auttaa tietämättä mitä sanoa, saanut huudot ja haukut päälleni, selitellyt ystävän käytöstä uusille kavereilleni...
Ja hänelle ei myöskään kelvannut, että olisi tullut vaikka uusien ystävieni kanssa katsomaan sitä leffaa, tutustunut, vaan minun olisi pitänyt varata iltani VAIN hänelle. Sattuipa kerran suuttumaan myös siitä, kun shoppailureissullamme vastasin puhelimeen. Vetosi siihen, että tulimme viettämään yhteistä aikaa. Se shoppailureissu päättyi siihen kun tämä poistui kauppakeskuksesta viskoen tavarat mennessään. Kaikki olisi pitänyt kestää vain koska hänellä nyt on masennus eikä sille voi mitään. Eivät ne yhteisetkään kaverit paljoa kiinnostuneet, vaan eristäytyivät hengailemaan keskenään ja jättivät meidät ulkopuolelle.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Käyppä itsesi kanssa pieni ajatusleikki: kokeile ajatella niin että asetat itsesi ystäväsi asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on vaan pakko sanoa ei. Ei muita tarvitse auttaa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Nuo sinua syyttävät kaverit olivat siis samaa kaveriporukkaa, johon tämä itsemurhan tehnytkin kuului. Eivätkö he tienneet tilanteesta? Varmasti tiesivät, ei ole reilua syytellä muita, jos ei ole itse yrittänyt auttaa senkään vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla logiikalla et saisi koskaan erota kenestäkään, eihän sitä tiedä vaikka se toinen osapuoli menisi sitten tappamaan itsensä.
Joten muistakaa ihmiset: jos ensimmäistä kertaa seurustelet 12-vuotiaana, on pidettävä tämä sama kumppani lopun ikäänsä, ettei kukaan vaan tapa itseään!!!!1
Ei kukaan itseään tapa pelkästään ystävyyssuhteen kariutumisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Ohis: jos käyttäytyisin samoin kuin ap:n "ystävä" mut sais kyllä hylätä! Terveydenhoito on juuri sitä varten....!
Jaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Pointtini olikin, että jos se olisi ystäväni niin en ikinä kirjoittaisi noin kylmästi kuin ap hänestä vaan surisin, että olin joutunut hylkäämään. Ap ei surrut. Missä ap suree?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Kärsin itse 10 vuotta masennuksesta ja pahasta ahdistuneisuushäiriöstä, muttei olisi todellakaan tullut mieleenkään käyttäytyä noin! Viskoa tavaroita, haukkua ja kiukutella. Sen sijaan hain apua, hakeuduin toisten seuraan hyvillä mielin ja ennen kaikkea varmistin etten ryöpytä asioitani kavereiden päälle. Pari kertaa kävi niin etten esim. jaksanutkaan lähteä ulos kavereiden kanssa, sen ja muutkin ongelmatilanteet koetin vain selvittää nätisti. Välillä teki mieli raivota ja huutaa, mutta se aikuisen pitää vain hallita (ja jos ei pysty, niin harjoitella, hakea apua yms.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
En usko ap:n olevan kylmä. Luultavasti syytökset saavat hänet vaikuttamaan "kylmältä", en itsekään menisi hautajaisiin, jos minua syytettäisiin kuoleman aiheuttajaksi - muu hautajaisväki voisi suhtautua hyvin nyrpeästi. Mielestäni jo se, että ap teki tämän keskustelun kertoo siitä, että hän miettii asiaa ja jollain tasolla luultavasti kokee syyllisyyttä asiasta.
Ap, vika ei ollut sinun. Julmaa noilta muilta ihmisiltä syyttää sinua.
Onhan hän kylmä. Hän kirjoitti, ettei häntä enää ystävän elinaikana kiinnostaneet tämän asiat. Kyllä mä kirjoittaisin aivan toisin jos joutuisin ystäväni itseäni suojellakseni hylkäämään. Ap on kylmä ja saa nyt ansionsa mukaan. Eihän sen häntä pitäisi haitata, hänhän on elossa, herran tähden.
Samalla logiikalla koet kai itse olevasi vastuussa ja syyllinen, jos ap nyt menisi kommenttisi ansiosta tappamaan itsensä? Miten voit olla näin kamala ihminen, että otat tällaisen riskin että ap tappaa itsensä! Hyi sinua, häpeä! itse olet kylmä ihminen.
Ap kutsui itseään tämän henkilön ystäväksi. Minä olen aloittajalle vieras henkilö. Siitä vain menee tappamaan itsensä, jos te sitten haukutte minua niin en aloita itkuketjua netissä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sitten ap itse edes kuvitellakaan joutuvasi ystäväsi tapaan masennuksen kouriin? Ja silloin käyttäytyväsi niin, että kaikki hylkää? Hienoa jos et. Mä osaisin kuvitella. Silloin nauraisin pilvenreunalta, että sua nyt kuitenkin vähän liikuttaa.
Näin AV:lla se on helppo huudella. Katoaan kun sua alkaa joku häiriköimään 24/7, kuinka kauan sitten jaksat viisastella.
Pointtini olikin, että jos se olisi ystäväni niin en ikinä kirjoittaisi noin kylmästi kuin ap hänestä vaan surisin, että olin joutunut hylkäämään. Ap ei surrut. Missä ap suree?
Mitäs se sun persettä kutittaa kuinka kylmästi/kuumasti AP jostain ajattelee.
No tämä on tietenkin sinun versiosi tarinasta. Ystäväsi ystävillä on omansa. Totuus lienee jossain välimaastossa.