Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
Mitä tuon "tiiviin kaveriporukan" viisi muuta henkilöä tekivät tuon yhden hyväksi? Jos tuntevat olevansa oikeutettuja syyllistämään sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas vakioreseptillä väsätty provo aloittajalta. Ystävä ja kuolema keskeiset teemat. Ynnä se, että aloitusrepliikin jälkeen tulee runsaasti tarkentavia selittelyjä, jotka olisi voinut mainita lyhyesti jo aloituksessa, mutta eihän täsmällisyydellä ja järjestelmällisyydellä saa pitkiä ketjuja.
Kaverin itsemurha ei ole sinun syysi mutta aika julmasti kohtelit masentunutta kun hylkäsit hänet. Toivottavasti tämä oli keksitty tarina
Vierailija kirjoitti:
No aika kummasti se teki itsarin SEN JÄLKEEN KUN olit totaalisesti jättänyt sen.
Et ehkä ymmärrä kuinka pahat haavat tuosta voi tulla jos ihminen kärsii jo ennestään.
Mielestäni sussa on vikaa.
Jos sanon suoraan, aiheutit kuoleman eli teit sen loppusysäyksen jotta toinen astuu tyhjyyteen.
Oletko edes haudalla käynyt?
Onneksi olkoon, että et ole ikinä joutunut itsekeskeisen ihmisen yksipuoliseksi ystäväksi. Näinhän ap:lla selvästi oli, että hän oli yksin suhteessa ystävä ja tämä itsensä surmannut oli kusipää vastineeksi. Itse olen hankkiutunut eroon kahdesta tällaisesta uskomattomasta kusipäästä ja ei heiluttaisi heidän poismenonsa millään lailla, vaikka en kylmä olekaan, en vaan halua itsekyyttä, julmuutta, ylimielisyyttä, vähättelyä jne. ystäviltäni. Maailma tarjoaa paskaa jo tarpeeksi, miksi sen määrää omassa elämässä pitäisi väkisin maksimoida.
Olen sairastanut masennusta jo n.30 vuotta, voisi jopa sanoa että olen tässä vaiheessa tottunut siihen. Ei ole ok kostaa omaa oirehdintaa ihmiselle, jolle haluaa olla ystävä. Asioiden käsittely yhdessä on aivan eri juttu, kuin yksipuolinen paskasankona oleminen.Teini-iän jälkeen en ole kostanut pahaa oloani ystäville, eikä se teininäkään oikeutettua ole ollut, ei se ollut tosin mitään vaatimista, haukkumista tai piinaamista, enemmän tiuskimista. Tämä siis vain siitä, ettei masennus ole mikään syy kohdella muita huonosti.
Ap ei ole aiheuttanut itsemurhaa, siitä syyttely on mielestäni pahanlaatuista henkistä väkivaltaa. Missä nämä muut kaverit olivat kun itsemurha-ajatus kypsyi poismenneen päässä? Ap sai paskat niskaan kaverin vielä eläessä ja elämän jälkeen vastuu kaatuisi taas hänen päälleen, mutta ei vaan onnistu!!
Vierailija kirjoitti:
Kaverin itsemurha ei ole sinun syysi mutta aika julmasti kohtelit masentunutta kun hylkäsit hänet. Toivottavasti tämä oli keksitty tarina
Ei vaan masentunut kohteli ap:ta julmasti. Et osaa eläytyä ap:n nahkoihin. Moni muu vastaajista osaa tai on omaa kokemusta "ystävistä", joiden elämässä ei ole muuta kuin oma napa ja oma paha olo.
Eristäydyin vaikeimpina masennusaikoina lähes täysin ja olen kiitollinen että samat ystävät odottivat pahimman jälkeen, kun palasin ulkomaailmaan. Onneksi en kaatanut pahaa oloani heidän päälleen tuolloin, saattaisin olla yksin. Minun mielenterveyteni hoito on mielenterveyshuollon heiniä, ei ystävieni. Asioista voidaan keskustella, mutta muiden harteille ongelmiaan ei pidä laittaa.
t. masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmalla ystävälläsi oli mielenterveysongelmia, joten hän tappoi itsensä.
Erittäin surullista, mutta vastuu teosta ei todellakaan ole sinun.
Sinulla ei ole mielenterveysalan koulutusta, joten et osannut auttaa häntä hänen toivomallaan tavalla.
Olen pahoillani hänen tilanteestaan ja toivon, että syyttelemisesi päättyy.
Sinä et tappanut häntä. Hän teki teon itse.
Omalla päätöksellä lähti. Et tappanut häntä. Et ollut vastuussa hänestä. Apua olisi jostain saanut jos olisi halunnut hakee.
ÄLÄ VAAN SYYTÄ ITSEÄSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan ole syyllinen, mutta Eeva Kilven sanat:
"Rakkaani, olen maanisessa vaiheessa. Älä hylkää minua, kun depressio tulee" on monesti totta.
On helppoa olla ystävä, kun toisella ei ole vaikeuksia. Mutta kun toista ihmistä ja ystävää todella tarvitsisi, kaikki jättävät. Nykyisin onkin trendi, elämäntaitoartikkeleissa lehdissäkin neuvotaan, että jätä pois elämästäsi itseäsi kuormittavat ihmiset.
Jos olet ollut tämän ihmisen ystävä, opi tilanteesta. Jos olit vain kämppis tai kaveri, silloin asia on ok. Mutta todellinen ystävä ei jätä, ei koskaan, vaikka syynä olisi syöpä tai mielenterveysongelma.
Olen tehnyt itse juuri saman viikko sitten. Entinen ystäväni alkoi uhkailla itsemurhalla. Hänen seuransa oli äärettömän raskasta. Syvästi narsistinen ihminen, juoksee terapeutilta toiselle, kaikki paskoja, paskoja, paskoja, narsistille tyypillisesti kaikki vika aina toisissa.
Noh, hänellä oli huonoa tuuria. Hänellä ei ollut todellista hyvää ystävää. Vain joku, joka vaikealla hetkellä väsähti ja halusi kavereita, joiden kanssa pitää hauskaa.
Olisin ymmärtänyt, jos olisit ottanut jonkinverran etäisyyttä ja omaa tilaa, mutta samalla toiminut hänen tukenaan: joskus ystävän joutuu ronttaamaan vaikka lääkäriin, jos ei siihen itse kykene (tavallista masennuksessa).
Aika kylmää peliä pelasit. Seurauksena oli ihmisen itsemurha. Et varmaankaan ollut siihen syyllinen, mutta voidaan kuitenkin todeta, että myötävaikutit asiaan aktiivisesti.
Olisi eri asia, jos olisit vaikka sairastunut/joutunut muuttamaan muualle tms,, jonka vuoksi et mitenkään olisi pystyt olemaan millään lailla osallisena hänen elämässään, mutta totaalinen torjunta on ollut oma valintasi.