Lue keskustelun säännöt.
Onko muka kermaperseilyä jos vanhemmat ostaa 25-vuotiaalle pesukoneen
Kommentit (77)
Äitini on ostanut minulle mm. sohvan, ruokapöytäryhmän, kirjahyllyn opiskeluaikoina, olisi ostanut pyykinpesukokeen mutta silloiseen opiskelijakämppään ei mahtunut ja myöhemmin en enää tarvinnut kun kämppiksellä oli. Kaiken on äiti tarjonnut enkä itse tietenkään suoraan olettanut että äiti nuo asiat maksaa, samoin on äiti tarjonnut 4 sisarukselleni samat hommat. Vaikea ymmärtää miten me kaikki 5 yliopistokoulutettua sisarusta olemme elämänhallinnan kanssa jotenkin tuuliajolla tämän vuoksi jonkun mielestä. Äitini on leski ja hyväpalkkaisessa ammatissa, miksi ihmeessä hänen pitäisi makuuttaa rahoja tilillä sen sijaan että auttaisi lapsiaan? Ainiin, sain äitiltä (kuten muutkin sisarukset) opintojen alussa 170€ kuussa "äidin opintotukea", kyllä mun elämänhallinta nyt on täysin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämästä ei saa tehdä helppoa! Kaiken pitää olla kurjaa ja hankalaa. Lapsia ei saa auttaa, koska ne voi luulla että elämässä saa kaiken helpolla. Niska limassa pitää jokaisen nöyränä raataa joka ikisen pennin pyörylän eteen. Se on paapomista ja pilalle lellimistä, jos antaa lapsille yhtään mitään! No ehkä pettuleipää ja nauriin voi antaa kerran vuodessa.
Me ostettiin pojalle pesukone ja kuivausrumpu kun muutti omaan asuntoon.Ikäänkuin tupaantuliaislahjaksi.Iloisesti on nyt pessyt pyykkiä :).
No en tiedä:D mulle porukat osti kämpän ja uuden auton, mut en kyllä valita:D niil on rahaa ja munhan ne tulee enivei olemaan joskus sit. Miksei jeesais silloin kun on tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te kaikki jotka olette sitä mieltä että 25-vuotiaalla on varaa ostaa sitä sun tätä, niin ilmeisesti olette kaikki suoraan peruskoulusta menneet 3 vuoden amikseen ja sen jälkeen päässeet suoraan työelämään ja tienattu on jo vuosia. Jos opiskelee vähän pidemmän kaavan mukaan, amk tai yliopisto, niin aika harvalla opiskelijalla on varaa tehdä kodinkoneostoksia.
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi se muiden persettä kutittaa jos saa taloudellista avustusta vanhemmilta.
Minä ostin 25-vuotiaana omakotitalon. Lukion jälkeen opiskelin 6 vuotta yliopistossa ja aloitin osa-aikatyöt opiskelujen loppupuolella ja sitten jatkoin kokoaikaisena. Ei kaikki akateemiset ole olleet nuorena aikuisena köyhiä opiskelijoita. Toki nykyään 10 vuotta myöhemmin on huomattavasti vaikeampaa löytää tuollainen työpaikka, mutta kyllä jopa armeijan käyneiden miesten yleensä tulisi 25-vuotiaana olla jo akateemiset opiskelut lopettaneet tai lopettamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hemmetin kauan te oikein opiskelette jos 25v on vielä koulun penkillä ilman minkäänlaisia tuloja?
On hieman yksinkertaista teiltä kuitata kaikki kritiikki/ihmettely kateudella.
Eli ei, en ole kateellinen jos joku 25v saa vanhemmiltaan kodinkoneet + muut, vaan minusta se on hyvin outoa ja vaikuttaa siltä ettei ko. henkilöllä ole elämänhallintaa (omia varoja, työtä, kykyä suunnitella hankintoja, budjetoida yms) mikä minusta on surullista, ei siis mitenkään kadehdittavaa.
Jos joskus synttäri/joululahjaksi saa laitteita niin mikäs siinä, mutta kuulosti vaan ettei ap:lla ollut varaa/halua/kykyä maksaa tarvitsemaansa laitetta itse.
T.22
Meidän pojalla kaksoistutkinto, lukio ja amis neljä vuotta, sitten armeija. Yliopistoon 21-vuotiaana. Ei ole mitenkään harvinaista. Lähipiirissä yksi vakavasti sairas, mutta todettu työkykyiseksi. Sen takia opiskelee omaan tahtiin kuntoutusrahalla. Tavoite on sama kuin opintotuella opiskelijoilla, mutta se ei ole niin ehdotonta, jos sairaus on aktiivisena eikä pysty. (Eikä kyseessä ole masennus tässä tapauksessa, vaan ajoittain vuodekuntoon vievä muu sairaus).
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä asennetta, että vanhemmat eivät saa helpottaa lastensa elämää, jos siihen on mahdollisuus. Ei, kaikkien pitää kärvistellä kurjuudessa, pyykit pitää mieluummin pestä vaikka käsin, kuin että ottaisi vanhemmiltaan pesukoneen vastaan!
Monet suomalaiset lähes vihaavat lähisukulaisiaan. 18v kun täytetään niin pihalle vaan valtion elätiksi. Tottakai se silloin ihmetyttää jos jollakin onkin hyvät välit ja varakkaat vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan, vaikka ovatkin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ei. Me ollaan 33 ja 30- vuotiaita mieheni kanssa, molemmat työelämässä eikä lapsia. Meillä on ihan hyvät tulot mutta silti varsinkin miehen vanhemmat välillä ostavat/maksavat meille asioita, kustansivat esim Thaimaan matkan viime jouluksi.
Jos se on jonkun mielestä kermaperseilyä niin siinähän on. Itse en ajattele niin eikä kenenkään muun mielipide kiinnosta. Oli muuten ihana loma :)
Jos minä olen rikas, kun lapseni ovat aikuisia, niin ostaisin autot ja kodinkoneet. Kateelliset saavat olla kateellisia ihan rauhassa. Mitä muuta ylimääräisillä rahoillaan tekisi? Perhettä varten töitä on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-20v. olin töissä. Palkka 500e/kk.
20-21v. maksullisessa koulussa, alennettu opintotuki. tein siivoustöitä, joilla maksoin esim. harrastamisen.
21-23v. töissä varastossa. Noilla rahoilla olisi voinut ostaakin pesukoneen, mutta miksi, jos kerran asuin vielä vanhempien luona?
23-27v. opiskelemassa, pelkkiä hanttihommia silloin tällöin. Yhden vuoden olin paskahommissa tuossa välissä, kuukausipalkka 800e.
27-29v. työtön.
29-30v. koulussa, maksullisessa työmarkkinatuella.
30-31v. töissä, kuukausipalkka 1200e, yli puolet menee tuosta vuokraan, loput muihin menoihin. Mistä mä säästäisin pesukoneeseen? Ja ylipäätään miksi, kun taloyhtiössä on pesutupa?
Joka kuukausi, varmaan viimesen viiden vuoden ajan, on vanhemmat antaneet rahaa. Olen nyt 30 ja edelleen joudun pyytämään rahaa, jos on vaikka hammaslääkäri.
Yritän päästä yliopistoon, jos vaikka tulot saisi nousemaan sitä kautta. Mutta sekin aika menee sitten kiristellessä vyötä. Ehkä 15 vuoden päästä on rahaa pesukoneeseen ja autoon. Jos silloinkaan.
"Mikset mennyt töihin?" Mihinkäs töihin vaan nykyään mennään?
Veljellä valmistuttuaan oli neljän tonnin kuukausipalkka ja siihen on varmaan nytten tullut tonni jo lisää. Sillä on ihan itse ostettu pesukone. Ei mun tietääkseni ole vanhemmilleni valittanut, että mä saan enemmän kuin hän.
Jos pyytäisin pesukonetta, todennäköisesti vanhemmat ostaisi sen.
Voin maksaa sen ihan itsekin, jos tarjoat kokoaikaista duunia, jossa kuukausiliksa olisi yli kaksi tonnia.
Ei ole kermaperseilyä, ei todellakaan.
Olen itse ollut minimielari yh-äiti, ja elän aikalailla pienillä tuloilla. Tyttäreni ovat jo omillaan, mutta ostelen mielelläni heille kaikenlaista. Se on rakkautta ja auttamista.
Esimerkiksi tänään vein fillarilla lapselleni sokkarilta ostamani shampoon. Olen ostanut tänä keväänä tyttärelle kolmet kengät. Olen ostanut astioita, kaikenlaista, varmasti viidelläsadadalla eurolla tänä talvena. Ja minulla ei ole isosti rahaa, tosin en ole maksamattomia laskujakaan.
Rakastan auttaa lapsiani! He saavat käyttää autoani, toisen lapsen kanssa lähden kohta reissuun, jonka minä maksan matkoineen, hotelleineen ja ruokineen.
Minä en voi ostaa heille asuntoa enkä autoa, mutta kaikessa muussa autan, tosin itseäni unohtamatta. Rakkaus on joskus materiaa. Tiedän, että tyttäreni ovat vilpittömästi kiitollisia, ja rakkautemme on syvä ja hyvä.
Lapseni kanssa olen auttanut omaa äitiäni kakka-asioissa, kun äiti oli vanha. Joulupöydässä olemme häntä syöttäneet ja meillä on ollut hauskaa. Ja olen niin varma, että samat hommat lapseni tulevat minulle tekemään, kun olen hemiplegiamummeli, kykenemätön puhumaan. Rahalla en tuota rakkautta voi ostaa, kuten ei äitinikään, mutta omille lapsille on ihanaa ostaa kalliit lenkkarit.
Joskus raha on rakkautta. Niin, ehkä se on vielä suurempaa, kun tytöt tietävät, ettei äidilläkään rahaa niin hirmuisesti ole. Mutta rakastan vaan nähdä iloisia naamoja, kun vähän sponsoroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Itse osti tytölleni myös auton ja asunnon opiskeluaikanaan. Hän on nyt hyvässä virassa ja maksaa niitä minulle takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä tuollainen vielä ole. Itselleni porukat osti myös pesukoneen kun olin 21 v. enkä halunnut käyttää taloyhtiön pesutupaa.
Just tuommoinen on. Prinsessa ei tahdo käyttää pesutupaa, ja sitten itketään vähän iskälle ja äiskälle ja ne ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä tuollainen vielä ole. Itselleni porukat osti myös pesukoneen kun olin 21 v. enkä halunnut käyttää taloyhtiön pesutupaa.
Just tuommoinen on. Prinsessa ei tahdo käyttää pesutupaa, ja sitten itketään vähän iskälle ja äiskälle ja ne ostaa.
Ne taloyhtiön pesutuvat voi olla ties mitä. Yhden kesän asuin kesätyöpaikkakunnalla asunnossa jonka vuokrasin toiselta kesätöihin lähteneeltä ja pesutupa oli ihan kammottava, sellanen vanha kone jolla kesti 2,5-4 h pestä pyykit (ei montaa pyykkivuoroa mahdu välille 8-21) ja muutenkin koko pyykkitupa haisi hirveältä. Sitten on tietenkin se että pyykkivuoroja ei saa kun haluaa, vaikka on varauslistoissa merkinnät että vain x määrä vuoroja per viikko per asunto niin samat asunnot rohmuaa joka päivälle useamman ajan. Puhumattakaan siitä kun tekee epäsäännöllistä työtä niin pyykkivuorot joutuu sitten aina ottamaan aamulla klo 7.00 että varmasti ehtii pestä pyykkiä jos tuleekin työkeikka muualle että on pakko lähteä. Sitten vielä se ihanuus että vaatteita häviää pyykkituvasta, seuraavan vuoron omaava on tullut pyykkitupaan 15 minuuttia ennen omaa vuoroaan ja nähtyään että pyykit on valmiina kauhonut minun märät pyykkini jonnekin pöydälle, en halua että kukaan vieras ihminen koskee minun alusvaatteisiini ym. Ja kun vaatteet ovat kuivumassa niin tilaa tehdään omille vaatteille ja lopulta löytääksesi kaikki vaatteesi joudut kaivelemaan 3 eri vaatekasaa minne joku on vaatteesi siirtänyt. Ei kiitos, pesen pyykkini omassa kodissani milloin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä tuollainen vielä ole. Itselleni porukat osti myös pesukoneen kun olin 21 v. enkä halunnut käyttää taloyhtiön pesutupaa.
Just tuommoinen on. Prinsessa ei tahdo käyttää pesutupaa, ja sitten itketään vähän iskälle ja äiskälle ja ne ostaa.
Entä sitten? Jos on rahaa niin mihin mielummin sitä käyttäisi kuin lasten hyvinvointiin. Ei tuo mitään kummoista prinsessailua ole, mutta jos on varaa rahoittaa oikeaa prinsessaelämää(kämpät, autot jne), niin mitäs se sinulle kuuluu?
Kannattaa kasvattaa ne lapset kunnolla penskana, niin aikuisena he ovat niin miellyttäviä ihmisiä että heille ostaa mielellään tavaraa ja auttaa muutenkin.
Päin vastoin erittäin WT sellaiset perheet, joissa vanhemmat ei tue jälkikasvuaan.
Ja tukeminen & kaiken kustantaminen on sitten kaksi eri asiaa... Pesukone on ihan hyvä kohde nuorelle aikuiselle. Jos perheellä ei ole varaa, niin vaikka leivänpaahdin tai paistinpannu. Ajatus on tärkein.
Huomaa, että osa vastaajista selvästi amiksia. Joo, kuin siistii, olette olleet työelämässä jo 6 vuotta ja ymmärrettävästikin jo varsin itsenäisiä... Mutta voitteko kuvitella, jotkut 25-vuotiaat ovat juuri valmistuneita tyhjätaskuja tai edelleenkin opiskelijoita?
Ja vaikkei olisikaan, niin mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi kermaperseilyksi jos jonkun isä maksaa, mutta ihmettelisin miksei aikuinen osta itse omia laitteitaan.
Perintöveron kiertämisen vuoksi.
Kyseessä ei ole veronkiero, vaan ihan laillinen verosuunnittelu ja fiksu rahankäyttö. Lapsella jää pesukoneen verran enemmän rahaa kasvattaa sijoituksiaan tai lyhentää asuntolainaansa.
Vierailija kirjoitti:
Miten hemmetin kauan te oikein opiskelette jos 25v on vielä koulun penkillä ilman minkäänlaisia tuloja?
On hieman yksinkertaista teiltä kuitata kaikki kritiikki/ihmettely kateudella.
Eli ei, en ole kateellinen jos joku 25v saa vanhemmiltaan kodinkoneet + muut, vaan minusta se on hyvin outoa ja vaikuttaa siltä ettei ko. henkilöllä ole elämänhallintaa (omia varoja, työtä, kykyä suunnitella hankintoja, budjetoida yms) mikä minusta on surullista, ei siis mitenkään kadehdittavaa.
Jos joskus synttäri/joululahjaksi saa laitteita niin mikäs siinä, mutta kuulosti vaan ettei ap:lla ollut varaa/halua/kykyä maksaa tarvitsemaansa laitetta itse.
T.22
No AMK:ssakin moni tutkinto kestää sen 4 vuotta, yliopistossa usein vieläkin kauemmin. Monet pitää tahtoen tai tahtomattaan välivuoden/vuosia eli eivät kerkeä valmistua 22v synttäreille. Jotkut käy armeijan, jotkut tekee hanttihommia, jotkut lukee pääsykokeeseen, että josko ensi vuonna pääsisi sinne kouluun.
Jestas sentään.
Ihan ohimennen, mitä jollain 22v pikku-ammattilaisella edes tekee? Terv. onnellisesti 25-vuotiaana valmistuva ja ihan kamalan nuori silti.
En ymmärrä asennetta, että vanhemmat eivät saa helpottaa lastensa elämää, jos siihen on mahdollisuus. Ei, kaikkien pitää kärvistellä kurjuudessa, pyykit pitää mieluummin pestä vaikka käsin, kuin että ottaisi vanhemmiltaan pesukoneen vastaan!