Onko muka kermaperseilyä jos vanhemmat ostaa 25-vuotiaalle pesukoneen

Ei ole. Jos vanhemmat haluaa helpottaa lapsensa elämää vähän, niin miksi ei? Suomessa on joku ihme asenne ihmisillä, että lapset pitää heittää pihalle viimeistään 19-vuotiaana, jonka jälkeen heitä ei saa auttaa rahallisesti yhtään. Itsenäisyys ja niin pois päin. Monissa muissa maissa ne vanhemmat joutuu maksamaan kymppitonnien lukukausimaksut ja elämiset ym. vielä pitkälle aikuisuuteen. Ihan fiksua antaa vähän "ennakkoperintöä" jo elinaikana, eikä istua niiden rahojensa päällä hautaan asti sillä välin, kun lapset kituuttaa.

Eikö nyt aikuinen ihminen itse voi pesukonetta ostaa? Tuntuu aika oudolta maksattaa tuo vanhemmilla. No varmaan käy mamma myös siivoamassa ja maksaa laskusi.

Alkaisi olla aika jo aikuistua, vink vink 😉

Ilmeisesti te kaikki jotka olette sitä mieltä että 25-vuotiaalla on varaa ostaa sitä sun tätä, niin ilmeisesti olette kaikki suoraan peruskoulusta menneet 3 vuoden amikseen ja sen jälkeen päässeet suoraan työelämään ja tienattu on jo vuosia. Jos opiskelee vähän pidemmän kaavan mukaan, amk tai yliopisto, niin aika harvalla opiskelijalla on varaa tehdä kodinkoneostoksia.

En ole ikinä ymmärtänyt että miksi se muiden persettä kutittaa jos saa taloudellista avustusta vanhemmilta.

Kateelliset ihmiset on lanseeranneet uuden saman käytettäväksi kateudenkohteesta.

Minun tyttäreni on kaukana kermaperseestä. Hoitanut aina omat hommansa ja opiskelut päällekkäin kahta tutkintoa ja on samaan aikaan töissä ja saanut kerättyä jo hyvän summan tilille säästöön.

Jos minä hänen äitinsä haluan ostaa hänelle tuliterän pesukoneen niin minä ostan sen.

Kateelliset sen kestäkööt. Toisaalta olen neuvonut tytärtäni olemaan hiljaa niistä asiosta mitä me vanhemmat hänelle tarjoamme jotta kenenkään ei tarvitse alkaa kateuden vuoksi ilkeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt aikuinen ihminen itse voi pesukonetta ostaa? Tuntuu aika oudolta maksattaa tuo vanhemmilla. No varmaan käy mamma myös siivoamassa ja maksaa laskusi.

Alkaisi olla aika jo aikuistua, vink vink 😉

Eivätkö vanhempanikaan olleet vielä viisikymppisinä aikuistuneet kun isoäitini maksoi esim. heidän keittiöremppansa? Rahaa oli tuolloin sekä vanhemmilleni että isoäidillä sijoitettavaksi asti.

Kun ei sitä rahaa voi kukaan ottaa taivaaseen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä 25-vuotiaat kykenevät jo itse hankkimaan pesukoneensa, mutta jos nyt vanhemmat välttämättä haluaa auttaa ja ostavat pesukoneen lahjaksi, niin mikäs siinä. Ei kai se väärin ole.

Mun vanhemmat lähti aikoinaan kotoa aika tyhjin käsin, kummallakin 1 matkalaukku ja naimisiin mentyään saivat sen verran öahjarahoja että saivat ostettua paremman 4 hlö ruokapöydän + tuolit. Varmaan tämä kokemus teki sen, että heillä on ollut periaatteena auttaa taloudellisesti sen verran kun voivat ja on järkevää, esim. ostivat meille pesukoneen kun muutimme pois opiskelija-asunnosta ja vauva oli tulossa. Äiti on sanonutkin että enemmän sitä taloudellista apua tarvitsee nuorena kuin sitten isompaa perintöä vanhempana.

Omia lapsiaan saa auttaa, omat vanhempani ovat aina hankkineet meille asioita, mitä tarvitsemme.

Olemme itsekin hyvin toimeentulevia, mutta vanhemmat haluavat tottakai auttaa, kun he siihen pystyvät ja heistä se on mukavaa.

Tulen tekemään samoin omille lapsillenikin.

Opiskeluasunnon muodossa, jne. 

Minulle on yksi taivaan lysti, mitä kukakin on siitä mieltä, tottakai aikuisen pitäisi ostaa omat tavarat jne, mutta mikään tai kukaan ei estä auttamasta omaa lastaan, se ei ole keneltään pois se.

Miten hemmetin kauan te oikein opiskelette jos 25v on vielä koulun penkillä ilman minkäänlaisia tuloja?

On hieman yksinkertaista teiltä kuitata kaikki kritiikki/ihmettely kateudella.

Eli ei, en ole kateellinen jos joku 25v saa vanhemmiltaan kodinkoneet + muut, vaan minusta se on hyvin outoa ja vaikuttaa siltä ettei ko. henkilöllä ole elämänhallintaa (omia varoja, työtä, kykyä suunnitella hankintoja, budjetoida yms) mikä minusta on surullista, ei siis mitenkään kadehdittavaa.

Jos joskus synttäri/joululahjaksi saa laitteita niin mikäs siinä, mutta kuulosti vaan ettei ap:lla ollut varaa/halua/kykyä maksaa tarvitsemaansa laitetta itse.

T.22

Me ostimme meidän pojalle, kun lähti opiskelemaan. Syy ihan se, että eipä hän armeijassa paljon pystynyt säästöön saamaan. Aika paljon sitä tarttee kaikkea, kun kotoa pois muuttaa. Eikä aiemmista kesätöistä niin älyttömiä jäänyt, että niillä olisi kaikkea saanut, takuuvuokrat, huonekalut yms. Olen minä ostanut vanhemmillenikin lahjaksi mm. uuden jääkaapin. Miksei lapselle yhtä hyvin voisi? 

Jos mun vanhemmat haluaa mulle ostaa jotain niin en kyllä kiellä heitä. En pyydä rahaa tai ostamaan mitään, mutta he usein ihan omaaloitteisesti tarjoutuvat. Jos olen sen takia kermaperse niin olkoon sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te kaikki jotka olette sitä mieltä että 25-vuotiaalla on varaa ostaa sitä sun tätä, niin ilmeisesti olette kaikki suoraan peruskoulusta menneet 3 vuoden amikseen ja sen jälkeen päässeet suoraan työelämään ja tienattu on jo vuosia. Jos opiskelee vähän pidemmän kaavan mukaan, amk tai yliopisto, niin aika harvalla opiskelijalla on varaa tehdä kodinkoneostoksia.

En ole ikinä ymmärtänyt että miksi se muiden persettä kutittaa jos saa taloudellista avustusta vanhemmilta.

Valmistuin yliopistosta 23-vuotiaana, joten kyllä on nyt 25-vuotiaana varaa maksaa hankintani ihan itse. Mutta noin pääsääntöisesti minusta ei ole mitään pahaa, jos vanhemmat auttaa lastaan vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin, etenkään silloin kun lapsi opiskelee tai on työtön.

Kermaperseilyä minusta olisi henkilöauton tai peräti asunnon ostaminen synttärilahjaksi. Pyykkikone ei yllä lähellekään sitä. :)

Mun äitini sai vanhemmiltaan 50-vuotiaana pesukoneen lahjaksi, mitä siihen sanotte? :D

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetin kauan te oikein opiskelette jos 25v on vielä koulun penkillä ilman minkäänlaisia tuloja?

On hieman yksinkertaista teiltä kuitata kaikki kritiikki/ihmettely kateudella.

Eli ei, en ole kateellinen jos joku 25v saa vanhemmiltaan kodinkoneet + muut, vaan minusta se on hyvin outoa ja vaikuttaa siltä ettei ko. henkilöllä ole elämänhallintaa (omia varoja, työtä, kykyä suunnitella hankintoja, budjetoida yms) mikä minusta on surullista, ei siis mitenkään kadehdittavaa.

Jos joskus synttäri/joululahjaksi saa laitteita niin mikäs siinä, mutta kuulosti vaan ettei ap:lla ollut varaa/halua/kykyä maksaa tarvitsemaansa laitetta itse.

T.22

Se elämänhallinta voi mennä esim. sairastumisen tai muun yllättävän tapahtuman vuoksi vielä paljon vanhempanakin kuin 25-vuotiaana. 

Siis pesukonehan on hyvä ja hyödyllinen lahja! Mieluummin pesukone, kuin jotain turhaa mitä ei tarvitse.

Aika pitkälle viedyt johtopäätökset, jos se että vanhemmat ostaa pesukoneen tarkoittaa sitä, että elämänhallinta on mennyt....

Kerroin aikoinaan äidille, että ostin pyykinpesukoneen.

Äiti tivasi, että paljonko maksoi. Se oli oikeasti joku tarjouskone, sanotaanko nyt että kotiinkuljetettuna hinta oli 250e.

Äiti siirsi 250e mun tilille.

Meni pari vuotta ja muutin miehen kanssa yhteen. Soitin äitille, että ota tuosta tuo mun uudenkarhea pyykinpesukone.

Äiti osti sen 200 eurolla, vaikka ilmaiseksikin olisin sen antanut.

Hui kauhea!

Jos on työssä käyvä (ja suhteellisen hyvin tienaava) henkilö, niin silloin en välttämättä ymmärrä asiaa. Mutta jos opiskelee tai on työtön tms., niin miksi vanhemmat eivät saisi auttaa? Toki jokainen saa lapselleen ostaa lahjaksi mitä vaan ja koska vaan omien kykyjen mukaan... Parempi lahjajan pesukone on kuin jotkut astiat tai lakanat, jotka eivät ole saajan mieleen.

Meillä vanhemmat auttaa todella paljon. Ovat todella varakkaita, mutta eläneet köyhän lapsuuden. Haluavat auttaa pitämään tietyn elintason, vaikka opinnot on kesken ja meillä on pieni lapsi. Ehkä olen kermaperse, mutta osaan arvostaa saamaamme apua. Kunhan valmistumme ja pääsemme kiinni työelämään, apu varmasti ainakin vähenee. Tulevaisuudessa aion auttaa tytärtäni taloudellisesti niin paljon kuin vain pystyn. Ei niitä rahoja hautaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mun vanhemmat haluaa mulle ostaa jotain niin en kyllä kiellä heitä. En pyydä rahaa tai ostamaan mitään, mutta he usein ihan omaaloitteisesti tarjoutuvat. Jos olen sen takia kermaperse niin olkoon sillä tavalla.

Sama. Ja minä olen sentään jo 30-vuotias, eli ihan omillani elävä työssäkäyvä aikuinen. Olen tosin pariin otteeseen joutunut lainaamaan vanhemmiltani vähän isomman summan rahaa, ja molemmilla kerroilla olen saanut heiltä loppuvelan anteeksi, kun olen ehtinyt maksaa jonkun kolmasosan. Kai heille riittää, että pyydän vain todelliseen tarpeeseen ja silloinkin lainaksi, ja teen tosissani töitä että saan maksettua lainan takaisin.