Onko nykyään yleisempää, että kutsutaan itse itsensä kylään?

No avaa hyvä ihminen suusi ja sano ettet pidä kylään tunkijoista.

Minä taas olen pyytänyt ihmisiä ennemin meille. Ja lapsi on samaa sorttia, pyytää mieluummin kaverinsa tänne. Kiva niin.

Minusta tuo on oikein hyvä että kulttuuri on muuttunut näin. En koskaan kutsu meille ketään kylään, siitä tulisi turhaa stressiä. Tulevat kun ajelevat täällä päin eikä heillä ole muuta tekemistä. Kivempi niin, en ehdi siivota ja ressata ja voidaan kaikki rentoutua.

En ole tainnut vuosikausiin kutsua ketään meille kylään. En ole muistanut koko käytössääntöä. Oletan että muu viestintä on ollut sen verran myönteistä että siitä on voinut päätellä että kylään voi tulla jos haluaa.

Ok. En sanonut, että en tykkää vieraista. Menisin vaan itsekin mielelläni joskus kylään ja omat lapseni tykkäisivät myös päästä kavereille, mutta kun meillä on ajatus, että itse itsensä kutsuvat on huonokäytöksisiä, joten emme osaa itse toimia niin.

Ehkä kannattaa vähän päivittää käytösajattelua :)

Miksi se, että haluaa mennä toiselle ja sitä ehdottaa olisi huonoa käytöstä? Onko tämä joku siivoukseen liittyvä asia?

Eli jos tutustun perhekerhossa uuteen ihmiseen, niin jatkaakseni tutustumista pitäisi nykyään osata sanoa, että me tullaan teille huomenna kahville ja leikkimään? Mä tosiaan olen uusille tuttavuuksille aina ehdottanut, että haluaisitteko tulla meille kahville ja leikkimään. Mutta nopeastipa opin, että olen tosiaan muinaisjäänne.

Minä olen myös ehdottanut ihmisille, että tulisin käymään. Olen huono kutsumaan meille, en usko, että kukaan haluaa tulla tai jos kutsuttuna tuleekin pettyy tarjoiluihin tai muuhun, mitä en jaksa vetää diplomaattipäivällistasoisesti. Siksi minusta on ihan kivaa, jos joku edes ilmaisee haluavansa tulla meille. Kyllä mä sitten sanon, jos se ei käy. Tai en vain siis jatka juttua, jos se ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos tutustun perhekerhossa uuteen ihmiseen, niin jatkaakseni tutustumista pitäisi nykyään osata sanoa, että me tullaan teille huomenna kahville ja leikkimään? Mä tosiaan olen uusille tuttavuuksille aina ehdottanut, että haluaisitteko tulla meille kahville ja leikkimään. Mutta nopeastipa opin, että olen tosiaan muinaisjäänne.

Mä kutsun itseni lähinnä kyllään ihmisille, joita jo tunnen. En ventovieraille. Mutta heitä en kutsu meillekään minun kotiani arvostelemaan. Toinen asia on, että minä olen luullut, että toiset ihmiset tykkäävät kutsua ihmisiä kylään. Minä en tykkää. Miksi minun pitäisi tykätä siitä, jos sinä tykkäätkin?

Opittavaa siis on. Mä olen aina ajatellut, että jos kutsuu itsensä, niin samalla tavallaan vaatii tarjottavia ja emäntää passaamaan + siivoamaan. Siksikin tuntuu luontevammalta päättää, että minä kutsun meille ja olen itse vastuussa tarjottavista ja siivosta, toiset voivat vain tulla ja olla mukavasti. Mutta ennen vanhaan  näin tapahtui automaattisesti vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos tutustun perhekerhossa uuteen ihmiseen, niin jatkaakseni tutustumista pitäisi nykyään osata sanoa, että me tullaan teille huomenna kahville ja leikkimään? Mä tosiaan olen uusille tuttavuuksille aina ehdottanut, että haluaisitteko tulla meille kahville ja leikkimään. Mutta nopeastipa opin, että olen tosiaan muinaisjäänne.

Anteeksi. En tajunnut, että tässä puhuttiin uusista tuttavista.

Vierailija kirjoitti:

Opittavaa siis on. Mä olen aina ajatellut, että jos kutsuu itsensä, niin samalla tavallaan vaatii tarjottavia ja emäntää passaamaan + siivoamaan. Siksikin tuntuu luontevammalta päättää, että minä kutsun meille ja olen itse vastuussa tarjottavista ja siivosta, toiset voivat vain tulla ja olla mukavasti. Mutta ennen vanhaan  näin tapahtui automaattisesti vuorotellen.

Vain nöyristelevä ihminen ajattelee noin. Omanarvontuntoinen ajattelee, että tule vain mutta samalla hyväksyt sen, että on vähän kotikutoista.

Tai sitten toisetkaan ei tykkää, mutta kun eivät kehtaa ehdottaa, että olis välillä sunkin vuoros laittaa meille pöytä koreaksi. Ja nähdäkin kuitenkin olis silloin tällöin kiva.

8 eli kaikki sun tuttavat ja ystävät on olleet tuttuja syntymästä asti, matkan varrella et ole tutustunut kehenkään?

Vierailija kirjoitti:

Eli jos tutustun perhekerhossa uuteen ihmiseen, niin jatkaakseni tutustumista pitäisi nykyään osata sanoa, että me tullaan teille huomenna kahville ja leikkimään? Mä tosiaan olen uusille tuttavuuksille aina ehdottanut, että haluaisitteko tulla meille kahville ja leikkimään. Mutta nopeastipa opin, että olen tosiaan muinaisjäänne.

Siis oletko sinä nyt kutsut muita teille, vai onko sinulle tultu kerhossa uusien ihmisten taholta kutsumaan itsensä luoksesi kylään?

Vierailija kirjoitti:

Opittavaa siis on. Mä olen aina ajatellut, että jos kutsuu itsensä, niin samalla tavallaan vaatii tarjottavia ja emäntää passaamaan + siivoamaan. Siksikin tuntuu luontevammalta päättää, että minä kutsun meille ja olen itse vastuussa tarjottavista ja siivosta, toiset voivat vain tulla ja olla mukavasti. Mutta ennen vanhaan  näin tapahtui automaattisesti vuorotellen.

Minä en taas ikinä ole olettanut että ystäväni kuvittelisivat minun odottavan passaamista. Känttyä ollaan viety mukana puolin ja toisin.

Tässä puhuttiin enimmäkseen kaikista, mutta nyt kun tajusin, niin ei ennen - eli pidempien tuttavuuksien ja vanhojen tuttavien kanssa - ollut tällaista. Tämä ilmiö on meille tullut ihan parin viime vuoden aikana esim. uusien perhekerhotuttujen ja lasten kavereiden myötä tulleiden aikuiskontaktien kautta. 

Vierailija kirjoitti:

8 eli kaikki sun tuttavat ja ystävät on olleet tuttuja syntymästä asti, matkan varrella et ole tutustunut kehenkään?

Jos mietin, että keille olen kutsunut itseni kylään niin kyllä. Tai keitä olen itse kutsunut meille. En kutsu enkä tuppaudu kuin tutuille. Tapaan uudempia tuttavuuksia kahvilassa, tai heillä, jos he kutsuvat. En ole niin mielenkiintoinen persoona, että viitsisin raahata tänne meille asti keitään puolituntemattomia ihmisiä.

8

Ei minustakaan ole ok kutsua itse itseään kylään. Tai ehkä tosi läheiselle tuttavalle, esim. omalle siskolle voisin näin tehdä. Mutta en missään tapauksessa jollakin uudelle perhekerhotuttavuudelle. Silloin kutsun heidät meille.

Meillä vieraille yleensä tarjotaan vähintään kahvit ja jotain leivonnaista ja usein pitempään viipyville myös ruokaa. On kiusallista, jos joku vaan tulee kutsumatta ja esim lasten takia on laitettava lounas ja sitä ei riittäisi vieraille, kun siihen ei ole varauduttu.

Ennen vastavuoroisuus oli jotenkin kunnia-asia mutta ei sitä taida kukaan enää muistaa. Meilläkin on tuttavia, jotka tulevat mielellään meille jos kutsutaan, mutta eivät ikinä kutsu meitä.

14 sekä että. Eli minä kutsun vieraita usein, mutta yhtälailla sellaisetkin ihmiset, joita en itse kutsuisi, kutsuvat itse itsensä. Pointtina oli se, että mielellään tullaan, kun kutsutaan, mutta mielellään tullaan, vaikka ei kutsuttaisikaan. Meitä ei kutsu kukaan. Ei lapsia, eikä aikuisia. Paitsi vanhan paikkakunnan pitkäaikaiset ystävät, mutta se on käytännön syistä harvoin se.

Vierailija kirjoitti:

8 eli kaikki sun tuttavat ja ystävät on olleet tuttuja syntymästä asti, matkan varrella et ole tutustunut kehenkään?

Ok, voin tosiaan avartaa katsomustani :)