Onko nykyään yleisempää, että kutsutaan itse itsensä kylään?

Mun tuttavat tahtovat nähdä niin usein, että en koskaan jouda itse tunkemaan heille kylään...

Sitten ottaa päähän, että koko perhe tulee kylään. Mä tahtoisin tavata vain ystäviäni. (minullakin on lapsia.)

Monien ystävien kohdalla parin viikon välein tulee viestiä, että oltaisko kotona jos tulisivat kylään. Joka toisesta kerrasta keksin jotenkin kieltäytyä.

mun mielestä just näissä perhekerho/naapurituttavuuksissa oli parasta ettei kukaan olettanut pöydän olevan korea, ihan pelkillä kaljupääkahveilla pärjäsi tai vaikka saatettiin puistosta mennä yhdessä kaupan kautta kotiin ja ostaa jotain evästä.

Mun sosiaaliset piirit olisi olleet paljon ohuemmat jos olisi odotettu, että olis ollut pöytä koreana ja koti puunattuna.

Toiset ihmiset tykkäävät kutsua, toisille se on kauhistus, miksi pitää olla niin naama norsunvitulla siitä miten päädytte toisille? Miksi ette voi helvetti soikoon sanoa, että olis mukavaa tulla teilläkin käymään perkele, jos se olisi?! Ilmeisesti se siis EI ole teistä niin mukavaa, kun ette edes kehtaa usemamman ei-vastavuoroisen kerran tämmöistä toiselle paljastaa? Minusta on ainakin kivaa käydä toisilla ja siksi saatan kutsua itse itseni heille, jos oikeasti haluan mennä. En nyt sanoa milloin, mutta osoittaa, että haluaisin tulla. En pahastu jos se ei sovi - enhän itsekään kutsu ketään meille.

Niin no, te kutsutte... Ehkä te sit voisitte pahastuakin, jos teitä ei siltikään pyydetä. No, sama lopputulos, jos ette enää kutsu kun toinenkaaan ei kutsu. Paitsi teilllä pettymys kun ette edes saaneet kutsua. Jos te vain feidaatte, ette niin isosti pety.

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan ole ok kutsua itse itseään kylään. Tai ehkä tosi läheiselle tuttavalle, esim. omalle siskolle voisin näin tehdä. Mutta en missään tapauksessa jollakin uudelle perhekerhotuttavuudelle. Silloin kutsun heidät meille.

Meillä vieraille yleensä tarjotaan vähintään kahvit ja jotain leivonnaista ja usein pitempään viipyville myös ruokaa. On kiusallista, jos joku vaan tulee kutsumatta ja esim lasten takia on laitettava lounas ja sitä ei riittäisi vieraille, kun siihen ei ole varauduttu.

Ennen vastavuoroisuus oli jotenkin kunnia-asia mutta ei sitä taida kukaan enää muistaa. Meilläkin on tuttavia, jotka tulevat mielellään meille jos kutsutaan, mutta eivät ikinä kutsu meitä.

Tällaiset äiti-ihmisetkö ne juuri ovatkin syyllisiä siihen, ettei kukaan enää uskalla kutsua ketään luokseen kun on tarjottava oikein ruokaakin ja kaikkea! Ihanalta kuulosta tuommoinen että yhdessä ehkä ostetaan lähikaupasta pulla ja juodaan kahvit ja matalan kynnyksen tapailu.

Ihan itkettää, että sellaisesta saattaa joku pahastua, ettei ole tarjoamiset esillä kun minä tulen!

No täytyy opetella. Mutta näitä lapsiani mun on vähän hankala kutsua luokkakavereilleen, kun en tosiaan tiedä, missä asuvat tai edes vanhempien yhteystietoja. 

Tai sitten niin kuin mun äiti joka paheksui, että kyllähän vieraille pitää ruokaa tarjota, ja jos sanoin, että en jaksaisi niin kuulemma äidistä kyllä sen jokapäiväisen ruoan pitää olla niin esittelykelpoista aina, että sitä kehtaa vieraille tarjota ja kun sanoin, ettei mulla ehkä vain aina ole ja kutsuisin vierat mieluummin vain kahville niin sitten äiti sanoi, että vieraasi eivät voi sitä ymmärtää.

No, en aikuisena sitten kutsu ketään, niin ei tule tällaisia minua ei voi ymmärtää -ongelmia. Sitten äiti haukkuu minua siitäkin.

Ja itse äiti stressasi vieraista hirveästi ja ei todellakaan ollut rentona ja iloisena jos oli ex tempore -vieraita.

Vastavuoroisuus on kaiken a ja o. Ei minulle ole mikään ongelma, jos sellainen kaveri kutsuu itsensä kylään, joka on joskus kutsunut minut hänen luokseen. En pidä siitä, jos joku on tulossa aina meille ja oikeasti vielä odottaa saavansa palvelua. Se on ahneutta ja hyväksikäyttöä.

Mä kans ajattelin, että moni muukaan ei silti ole stressaamatta vieraista, mutta kutsuvat, koska niin päin on kohteliaampaa. Mutta tätä ketjua lukiessa tulee oikeasti vielä enemmän mieleen, miten törkeitä itse itsensä kutsuvat ovat. Eli koska kutsuminen aiheuttaa itelle stressiä, ei kutsuta ketään vaan mennään muiden koteihin, koska se ei stressaa itseä. Ei haittaa vaikka aina aiheuttaisi stressiä sille, jonka kotiin menee, koska hän vaan sattuu olemaan kiltimpi ja kohteliaampi. 

Ja parin vuoden päästä on jo ihan normaalia, että ilmoitetaan naapureille, että me pidetään sit meidän Jennika-Janikan kaverisynttärit teillä : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan ole ok kutsua itse itseään kylään. Tai ehkä tosi läheiselle tuttavalle, esim. omalle siskolle voisin näin tehdä. Mutta en missään tapauksessa jollakin uudelle perhekerhotuttavuudelle. Silloin kutsun heidät meille.

Meillä vieraille yleensä tarjotaan vähintään kahvit ja jotain leivonnaista ja usein pitempään viipyville myös ruokaa. On kiusallista, jos joku vaan tulee kutsumatta ja esim lasten takia on laitettava lounas ja sitä ei riittäisi vieraille, kun siihen ei ole varauduttu.

Ennen vastavuoroisuus oli jotenkin kunnia-asia mutta ei sitä taida kukaan enää muistaa. Meilläkin on tuttavia, jotka tulevat mielellään meille jos kutsutaan, mutta eivät ikinä kutsu meitä.

Tällaiset äiti-ihmisetkö ne juuri ovatkin syyllisiä siihen, ettei kukaan enää uskalla kutsua ketään luokseen kun on tarjottava oikein ruokaakin ja kaikkea! Ihanalta kuulosta tuommoinen että yhdessä ehkä ostetaan lähikaupasta pulla ja juodaan kahvit ja matalan kynnyksen tapailu.

Ihan itkettää, että sellaisesta saattaa joku pahastua, ettei ole tarjoamiset esillä kun minä tulen!

Mitä sä sitten teet kun joku tulee yllättäen ja kyse on vaikka kokonaisesta perheestä ja viipyvät pitkään eivätkä lähde millään? Tällaiset vieraat usein odotta ruokaa tai jotain tarjoilua. Jos tulee omien lasten ruoka aika ja oot kattonu, että eilinen jauhelihakastikkeen jämä riittää just ja just ja tänään ei tartte laittaa ruokaa ja suunnitelma on vasta huomenna täydentää kaappeja ja vieraille ei jämistä riitä, niin tarjoaako ruokaa vain omalle perheelle? Minä en osaa niin tehdä. Olen tottunut siihen, että jos vieraita on, heidätkin kutsutaan pöytään.

Välillä on myös tilanteita, joissa varsinaista estettä vierailulle ei ole, mutta ei vaan jaksaisi vastaanottaa ketään. Silloin kieltäytyminenkin on vaikeaa. On helppo sana, että kyläily ei käy, koska ei olla silloin kotona, mutta on paljon vaikeampi sanoa, että en vaan jaksa vastaanottaa teitä nyt. Meillä jotkut itsensä kutsuvat tulee aina yöksi ja olettaa täysihoitoa.

Ei tuo viela niin paha, jos kylaan tulee, mut jos ensimmainen suunta kaverin luona on jaakaapille ja sielta parasta vain suuhun, se jo arsyttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä kans ajattelin, että moni muukaan ei silti ole stressaamatta vieraista, mutta kutsuvat, koska niin päin on kohteliaampaa. Mutta tätä ketjua lukiessa tulee oikeasti vielä enemmän mieleen, miten törkeitä itse itsensä kutsuvat ovat. Eli koska kutsuminen aiheuttaa itelle stressiä, ei kutsuta ketään vaan mennään muiden koteihin, koska se ei stressaa itseä. Ei haittaa vaikka aina aiheuttaisi stressiä sille, jonka kotiin menee, koska hän vaan sattuu olemaan kiltimpi ja kohteliaampi. 

No mulle se stressi on ainakin niin ehdotonta, etten voisi kutsua ketään. Jos sä kerran alkuun kutsut, niin slekeästi sulle se ei ole stressaavaa. Mistä mä voisin tietää, että olikin? On kaiketi ihmisiä, joista se ei ole yhtään stressaavaa. Oletan sinun olevan sellainen jos kutsut kotiisi. Koska miksi ihmeessä kutsut, jos et pidäkään siitä? Tavata voi kaupungillakin.

Ehkä ap pointti on se että kaikki on aina tulossa heille kylään, eikä ole mitään vastavuoroisuutta. Minusta olisi kiva joskus istua vain kylässä niin ettei tarvitse huolehtia tarjoamisista ja muusta. Muutaman kerran olen minäkin päässyt kyläilemään. Eli esim ystäväni on käynyt 25v aikana n 3krt kk luonani  ja minut on kutsuttu näinä vuosina n 5kertaa.

Häh, musta on ihanaa kun kaverit ja perheenjäsenet kutsuu itsensä ja vielä ihanampaa jos ovat yötä! Yleensä kaikki kysyvät mitä toisivat, saatan jotain juotavia tai jälkkäreitä ehdottaa mutta mieluusti passaankin tai sit tehdään yhdessä. Kyläillään kavereillakin, täältä kun toispuol Suomee lähtee muutaman kerran vuodessa ajamaan kotikonnuille niin kutsumme itsemme myös kavereille jos kotona ovat. Äitikaverit läheltä käy päiväseltään ja ei mua ylläripiipahdus silloinkaan haittaa, tarjoilut on vaan silloin mitä sattuu olemaan. Jos ei tykkää kun muut vierailee niin ei oikeesti tykkää niistä jotka vierailee, kuka muka ei rakkaitaan ottaisi aina ilolla luokseen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se, että haluaa mennä toiselle ja sitä ehdottaa olisi huonoa käytöstä? Onko tämä joku siivoukseen liittyvä asia?

Miksi et kutsu vieraita teille?

yksi vain kirjoitti:

Ei tuo viela niin paha, jos kylaan tulee, mut jos ensimmainen suunta kaverin luona on jaakaapille ja sielta parasta vain suuhun, se jo arsyttaa.

Tuo nyt on törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan ole ok kutsua itse itseään kylään. Tai ehkä tosi läheiselle tuttavalle, esim. omalle siskolle voisin näin tehdä. Mutta en missään tapauksessa jollakin uudelle perhekerhotuttavuudelle. Silloin kutsun heidät meille.

Meillä vieraille yleensä tarjotaan vähintään kahvit ja jotain leivonnaista ja usein pitempään viipyville myös ruokaa. On kiusallista, jos joku vaan tulee kutsumatta ja esim lasten takia on laitettava lounas ja sitä ei riittäisi vieraille, kun siihen ei ole varauduttu.

Ennen vastavuoroisuus oli jotenkin kunnia-asia mutta ei sitä taida kukaan enää muistaa. Meilläkin on tuttavia, jotka tulevat mielellään meille jos kutsutaan, mutta eivät ikinä kutsu meitä.

Tällaiset äiti-ihmisetkö ne juuri ovatkin syyllisiä siihen, ettei kukaan enää uskalla kutsua ketään luokseen kun on tarjottava oikein ruokaakin ja kaikkea! Ihanalta kuulosta tuommoinen että yhdessä ehkä ostetaan lähikaupasta pulla ja juodaan kahvit ja matalan kynnyksen tapailu.

Ihan itkettää, että sellaisesta saattaa joku pahastua, ettei ole tarjoamiset esillä kun minä tulen!

Mitä sä sitten teet kun joku tulee yllättäen ja kyse on vaikka kokonaisesta perheestä ja viipyvät pitkään eivätkä lähde millään? Tällaiset vieraat usein odotta ruokaa tai jotain tarjoilua. Jos tulee omien lasten ruoka aika ja oot kattonu, että eilinen jauhelihakastikkeen jämä riittää just ja just ja tänään ei tartte laittaa ruokaa ja suunnitelma on vasta huomenna täydentää kaappeja ja vieraille ei jämistä riitä, niin tarjoaako ruokaa vain omalle perheelle? Minä en osaa niin tehdä. Olen tottunut siihen, että jos vieraita on, heidätkin kutsutaan pöytään.

Välillä on myös tilanteita, joissa varsinaista estettä vierailulle ei ole, mutta ei vaan jaksaisi vastaanottaa ketään. Silloin kieltäytyminenkin on vaikeaa. On helppo sana, että kyläily ei käy, koska ei olla silloin kotona, mutta on paljon vaikeampi sanoa, että en vaan jaksa vastaanottaa teitä nyt. Meillä jotkut itsensä kutsuvat tulee aina yöksi ja olettaa täysihoitoa.

Jos tulevat kutsumatta kylään yllättäen niin sanoisin, että meillä ei ole nyt ruokaa teille. Jos haluaisin itsekin, että he viipyvät (tykkään vieraista joita en ole itse kutsunut) niin saattaisin kysyä syövätkö purkkihernekeittoa, sitä meillä yleensä on. Ja lapset söisivät sitten heille aiotun ruoan, jos heille ei riittäisi hernaria. Jos ei ole hernaria tekisin vieraille kunnon voileivät. Mutta arvaa kehtaisinko toimia näin jos olisin kutsunut heidät? En todellakaan.

Nämä itse itsensä kutsujat eivät jaksa itse siivota saati hankkia tarjottavia omaan kotiinsa, toisen luo on helpompi mennä loisimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se, että haluaa mennä toiselle ja sitä ehdottaa olisi huonoa käytöstä? Onko tämä joku siivoukseen liittyvä asia?

Miksi et kutsu vieraita teille?

Pelkään, että he tulisivat vain kohteliaisuudesta. Tai että nyrpistelisivät nenäänsä käytyään meillä, ettei ollut tarpeeksi siistiä. Tai koska en usko, että he aidosti pitävät minusta. Ovat kanssani vain tapaakseen aikaansa. Ja jos jotain parempaa tulee, minua ei tarvita. Kutsuvat minut heille ihailemaan omaa lifestailiaan.

Mutta 39 uskot, että he aidosti haluavat ostaa ja laittaa sulle ruuat ja kahvit pari krt vko, kun menet itse heidän luokseen??? Jännä logiikka