Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep.. Yksittäisessä tilanteessa hän kyse voi olla "omasta" valinnasta, mutta kun asiaa katsoo laajemmin, kertoo se jotain naisen asemasta. Vai miksei miehet vaihda silloin kun naisella "kaunis ja harvinainen" nimi. Silloin Nämä perustelut ei päde. Ja tietysti tällä hetkellä suurimmalla osalla on isänsä sukunimi kun laki siihen pakotti. Nyt olisi mahdollisuus tasa-arvoisuus, mutta sitä ei haluta käyttää.. Koska??

Koska nainen haluaa ITSE päättää sukunimensä. Ilman miehen tai naisasialiikkeiden painostusta. Mikä tässä on väärin? Eikö nainen saakaan itse pättää sukunimeään? Naisasialiikekö sen naisen sukunimen päättää?

Totta kai saa päättää. Mutta hyvä olisi myöntää tämä kuvio taustalla.

Olisi myös hyvä jos naiset aidosti kunnioittaisivat toistensa päätöksiä. Miesten on helppo sivuuttaa naiset ja todeta, ettei näistä ole johtajiksi, kun naisetkin joukossa huutaa ettei nainen osaa edes sukunimeään päättää.

Kuinkahan moni mies johtaja ottaa vaimonsa nimen?

Miesjohtaja

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukunimen ottaminen on jäänne naisia syrjivästä lainsäädännöstä. En halua kannattaa tätä perinnettä.

No, jos suhtaudut sukunimiasiaan tuolla asenteella, niin onko sillä suurta eroa alistaako sinua mies vai feminismi?

Arvottiin miehen kanssa, kumman sukunimi otetaan käyttöön ja arpa osui miehen sukunimeen.

Oma sukunimeni oli niin vastenmielinen että ilman muuta otin mieheni nimen ettei minua osata yhdistää lapsuuden perheeseeni.

Koska mun tyttönimi on järkyttävä ja sai aina tavata joka paikassa, silti se kirjoitettiin tuhannella eri tavalla väärin. Miehellä kaunis nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.

No, mun mies ei painostanut. Sanoi, että se on sun sukunimes joten itse sen päätät. Mies ei sukunimeään halunnut vaihtaa ja siihen hänellä on oikeus, olihan sama oikeus myös minulla. Joten päätin sitten omani, ihan itse. Toivoisin, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Mutta ilmeisesti se on, varsinkin naisille, liian vaikeaa. Jolleis suoraan sanota, niin ainakin rivien välistä saa aina lukea tätä, varmaan mies painosti, huono itsetunto, nainen ei osaa päättää jne. paskaa.

Kunnioittakaa toistenne valintoja, vain sillä tavalla naisilla on aito valinnanvapaus. 

Juuri näin.

Teille, joille mies sanonut ettei vaihda omaa nimeään, mutta sinä saat itse päättää omasta nimestäsi niin oletteko samalla keskustelleet tulevien lasten sukunimestä? Mitä mieltä mies on ollut lasten sukunimestä, eli jos sinä pitäisit oman nimesi, niin kumman nimellä lapset olisivat? Tämähän on se "painostuskeino" naisille, jotka miettivät kumman sukunimen ottaisivat. Jos oletusarvoisesti lapset tulee miehen nimellä, taipuu nainenkin helposti ottamaan miehen nimen, jotta oltaisiin samalla nimellä. En siis halua arvostella ketään, kunhan olen omassakin elämässä huomannut tämän olevan se tiedostamaton lähtökohta. Mutta nainen siis joutuu lähtökohtaisesti perustelemaan miksi juuri hänen nimensä olisi koko perheen nimi ja miksi ei halua vaihtaa, kun taas mies yleensä vain ilmoitusluonteisesti toteaa, että nainen päättää vaihtaako vai ei (itsestäänselvästi mies ei vaihda).

Vierailija kirjoitti:

Miks kukaan ei vastaa, että miksi mies ei vaihtanut???

No varmaan siksi, koska ketjun kysymys kuuluu "Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.

No, mun mies ei painostanut. Sanoi, että se on sun sukunimes joten itse sen päätät. Mies ei sukunimeään halunnut vaihtaa ja siihen hänellä on oikeus, olihan sama oikeus myös minulla. Joten päätin sitten omani, ihan itse. Toivoisin, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Mutta ilmeisesti se on, varsinkin naisille, liian vaikeaa. Jolleis suoraan sanota, niin ainakin rivien välistä saa aina lukea tätä, varmaan mies painosti, huono itsetunto, nainen ei osaa päättää jne. paskaa.

Kunnioittakaa toistenne valintoja, vain sillä tavalla naisilla on aito valinnanvapaus. 

Juuri näin.

Teille, joille mies sanonut ettei vaihda omaa nimeään, mutta sinä saat itse päättää omasta nimestäsi niin oletteko samalla keskustelleet tulevien lasten sukunimestä? Mitä mieltä mies on ollut lasten sukunimestä, eli jos sinä pitäisit oman nimesi, niin kumman nimellä lapset olisivat? Tämähän on se "painostuskeino" naisille, jotka miettivät kumman sukunimen ottaisivat. Jos oletusarvoisesti lapset tulee miehen nimellä, taipuu nainenkin helposti ottamaan miehen nimen, jotta oltaisiin samalla nimellä. En siis halua arvostella ketään, kunhan olen omassakin elämässä huomannut tämän olevan se tiedostamaton lähtökohta. Mutta nainen siis joutuu lähtökohtaisesti perustelemaan miksi juuri hänen nimensä olisi koko perheen nimi ja miksi ei halua vaihtaa, kun taas mies yleensä vain ilmoitusluonteisesti toteaa, että nainen päättää vaihtaako vai ei (itsestäänselvästi mies ei vaihda).

Mikä estää naista ilmoitusluontoisesti toteamasta, että hänhän ei sukunimeään vaihda? Ja melkoisen ristiriitaista tivata perusteluja naisen sukunimenvaihtoon ja samaan aikaan valittaa siitä että nainen joutuu aina perustelemaan nimenvaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia, että mielestäni näin kuului tehdä. En muuten ole mitenkään erityisen perinteinen, mutta halusin ottaa miehen sukunimen.

Jos joku pitää omansa, tai ottaa yhdysnimen, niin sekin on ok ja jokaisen oma valinta.

Eipä sillä miehen sukunimen ottamisella ole kuitenkaan pitkät perinteet, sillä sen mahdollisti vasta vuonna 1930 avioliittolaki, sitä ennen naiset käyttivät tyttönimeään ja v.1986 nainen sai valita jomman kumman nimet, mutta pakollinen se oli vain reilut 50-vuoden ajan eli perinteet miehen sukunimen ottamiselle on todella lyhyet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.

No, mun mies ei painostanut. Sanoi, että se on sun sukunimes joten itse sen päätät. Mies ei sukunimeään halunnut vaihtaa ja siihen hänellä on oikeus, olihan sama oikeus myös minulla. Joten päätin sitten omani, ihan itse. Toivoisin, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Mutta ilmeisesti se on, varsinkin naisille, liian vaikeaa. Jolleis suoraan sanota, niin ainakin rivien välistä saa aina lukea tätä, varmaan mies painosti, huono itsetunto, nainen ei osaa päättää jne. paskaa.

Kunnioittakaa toistenne valintoja, vain sillä tavalla naisilla on aito valinnanvapaus. 

Juuri näin.

Teille, joille mies sanonut ettei vaihda omaa nimeään, mutta sinä saat itse päättää omasta nimestäsi niin oletteko samalla keskustelleet tulevien lasten sukunimestä? Mitä mieltä mies on ollut lasten sukunimestä, eli jos sinä pitäisit oman nimesi, niin kumman nimellä lapset olisivat? Tämähän on se "painostuskeino" naisille, jotka miettivät kumman sukunimen ottaisivat. Jos oletusarvoisesti lapset tulee miehen nimellä, taipuu nainenkin helposti ottamaan miehen nimen, jotta oltaisiin samalla nimellä. En siis halua arvostella ketään, kunhan olen omassakin elämässä huomannut tämän olevan se tiedostamaton lähtökohta. Mutta nainen siis joutuu lähtökohtaisesti perustelemaan miksi juuri hänen nimensä olisi koko perheen nimi ja miksi ei halua vaihtaa, kun taas mies yleensä vain ilmoitusluonteisesti toteaa, että nainen päättää vaihtaako vai ei (itsestäänselvästi mies ei vaihda).

Mikä estää naista ilmoitusluontoisesti toteamasta, että hänhän ei sukunimeään vaihda? Ja melkoisen ristiriitaista tivata perusteluja naisen sukunimenvaihtoon ja samaan aikaan valittaa siitä että nainen joutuu aina perustelemaan nimenvaihtoa.

Minä kylläkin tiedustelin, että onko nimenvaihdosta keskusteltaessa puhuttu tulevien lasten nimistä ja jos, niin mitä.

Matti Nykänen vaihtoi joskus nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia, että mielestäni näin kuului tehdä. En muuten ole mitenkään erityisen perinteinen, mutta halusin ottaa miehen sukunimen.

Jos joku pitää omansa, tai ottaa yhdysnimen, niin sekin on ok ja jokaisen oma valinta.

Eipä sillä miehen sukunimen ottamisella ole kuitenkaan pitkät perinteet, sillä sen mahdollisti vasta vuonna 1930 avioliittolaki, sitä ennen naiset käyttivät tyttönimeään ja v.1986 nainen sai valita jomman kumman nimet, mutta pakollinen se oli vain reilut 50-vuoden ajan eli perinteet miehen sukunimen ottamiselle on todella lyhyet.

Vaimon laittaminen miehen sukunimelle ulottuu kylläkin jonnekin 1800-luvulle. Vaikuttimena tuohon oli tahto yksinkertaistaa sukunimikäytäntöä ja päästä eroon niistä -tytär, -poika päätteistä. Ei tuolloin kyllä tavallinen kansa sukunimiä paljon missään käyttänytkään tai tarvinnut, mutta helpotti kirkonkirjojen ylläpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Koska halusin. Jo toisen kerran. 15 vuoden jälkeen ei enää tyttönimi tuntunut yhtään omalta, mutta ei myöskään jotenkin ollut soveliasta olla eksän sukunimellä uudelleen naimisiin mennessä. Joten juu, mulla tulee kuolinilmoituksessa olemaan nimi tyyliin Maija Mursu ent. Metsälä ent. Meikäläinen.

Ei muita syitä kuin että ihan vaan itse omasta päätöksestäni halusin näin tehdä.

Tätä välillä ihmettelen, kun ihmiset ei osaa perustella näkökantojaan. "Koska halusin" ei ole mikään perustelu. "Halusin, koska..." sisältäisi ehkä jo jotain ajatusta. Nimiasioihin en nyt puutu, tämä oli vaan tällainen ot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.

No, mun mies ei painostanut. Sanoi, että se on sun sukunimes joten itse sen päätät. Mies ei sukunimeään halunnut vaihtaa ja siihen hänellä on oikeus, olihan sama oikeus myös minulla. Joten päätin sitten omani, ihan itse. Toivoisin, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Mutta ilmeisesti se on, varsinkin naisille, liian vaikeaa. Jolleis suoraan sanota, niin ainakin rivien välistä saa aina lukea tätä, varmaan mies painosti, huono itsetunto, nainen ei osaa päättää jne. paskaa.

Kunnioittakaa toistenne valintoja, vain sillä tavalla naisilla on aito valinnanvapaus. 

Juuri näin.

Teille, joille mies sanonut ettei vaihda omaa nimeään, mutta sinä saat itse päättää omasta nimestäsi niin oletteko samalla keskustelleet tulevien lasten sukunimestä? Mitä mieltä mies on ollut lasten sukunimestä, eli jos sinä pitäisit oman nimesi, niin kumman nimellä lapset olisivat? Tämähän on se "painostuskeino" naisille, jotka miettivät kumman sukunimen ottaisivat. Jos oletusarvoisesti lapset tulee miehen nimellä, taipuu nainenkin helposti ottamaan miehen nimen, jotta oltaisiin samalla nimellä. En siis halua arvostella ketään, kunhan olen omassakin elämässä huomannut tämän olevan se tiedostamaton lähtökohta. Mutta nainen siis joutuu lähtökohtaisesti perustelemaan miksi juuri hänen nimensä olisi koko perheen nimi ja miksi ei halua vaihtaa, kun taas mies yleensä vain ilmoitusluonteisesti toteaa, että nainen päättää vaihtaako vai ei (itsestäänselvästi mies ei vaihda).

Mikä estää naista ilmoitusluontoisesti toteamasta, että hänhän ei sukunimeään vaihda? Ja melkoisen ristiriitaista tivata perusteluja naisen sukunimenvaihtoon ja samaan aikaan valittaa siitä että nainen joutuu aina perustelemaan nimenvaihtoa.

Minä kylläkin tiedustelin, että onko nimenvaihdosta keskusteltaessa puhuttu tulevien lasten nimistä ja jos, niin mitä.

Ja totesit myös: Mutta nainen siis joutuu lähtökohtaisesti perustelemaan miksi juuri hänen nimensä olisi koko perheen nimi ja miksi ei halua vaihtaa, kun taas mies yleensä vain ilmoitusluonteisesti toteaa, että nainen päättää vaihtaako vai ei (itsestäänselvästi mies ei vaihda).

Mietin pitkään pitäväni oman  harvinaisen sukunimeni. Jos olisin mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa, olisin melko varmasti pitänytkin oman sukunimeni.  Monet ihmiset, mukaanlukien mieheni ja hänen vanhenpansa,  kannustivat minua pitämään suomalaisen sukunimeni, koska se olisi eksoottinen ja erilainen nykyisessä asuinmaassani. Harkitsin yhdysnimeäkin, mutta se tuntui kömpelöltä. Päädyin ottamaan mieheni nimen, sillä haluan edes sukunimeni osalta sulautua joukkoon. En ole sen tyyppinen ihminen, että nauttisin keskustella joka paikassa erikoisesta sukunimestäni, joten tuntui helpommalta ottaa sukunimi joka ei herätä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska halusin. Jo toisen kerran. 15 vuoden jälkeen ei enää tyttönimi tuntunut yhtään omalta, mutta ei myöskään jotenkin ollut soveliasta olla eksän sukunimellä uudelleen naimisiin mennessä. Joten juu, mulla tulee kuolinilmoituksessa olemaan nimi tyyliin Maija Mursu ent. Metsälä ent. Meikäläinen.

Ei muita syitä kuin että ihan vaan itse omasta päätöksestäni halusin näin tehdä.

Tätä välillä ihmettelen, kun ihmiset ei osaa perustella näkökantojaan. "Koska halusin" ei ole mikään perustelu. "Halusin, koska..." sisältäisi ehkä jo jotain ajatusta. Nimiasioihin en nyt puutu, tämä oli vaan tällainen ot.

Eikö mitään saa tehdä fiilispohjalta vaan kaiken tekemisen pitäisi olla harkittua ja perusteltua? Täytyy olla jokin prusteltu syy siihen, että laitat leivän päälle ruohosipuli- etkä valkosipulituorejuustoa? 

Vaihdoin mieheni sukunimeen, koska minulla oli oikeus vaihtaa tyttönimeni siihen niin halutessani. Halusin koska miehen sukunimi on kauniimpi. Tyttäremme tuskin vaihtavat nimeään, mutta se on heidän päätöksensä sitten aikanaan : ei minun eikä päivystävän feministin.

Aika kauas on menty tasa-arvoajattelusta, jos naisen OIKEUDESTA pitää tyttönimensä tai vaihtaa se miehensä sukunimeen yritetään vääntää VELVOLLISUUS pitää tyttönimi. Mitä vapautta se on?

Lasten nimistä sen verran, että ne saavat sukunimekseen äidin sukunimen heti synnyttyään. Jo sairaalassa nimi on "tyttövauva/poikavauva äidin sukunimi". Nimi muutetaan ihan itse isän sukunimelle, jos niin halutaan.

Mieheni on ulkomaalainen, ja suomalainen pitkähkö r- ja ä-äänteitä sisältävä nimi on monelle tosi vaikea, eikä se ole edes mitenkään kaunis. Miehellä sen sijaan lyhyt, sointuva ja helppo nimi, joka sopii myös suomalaiseen suuhun ihan hyvin. Minulle ihan itsestäänselvyys, että otin sen. Mies olisi ollut valmis ottamaan minun nimeni, mutta se olisi ollut vähän hölmöä. Molemmat halusivat yhteisen nimen.