Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?
Kommentit (207)
Miks kukaan ei vastaa, että miksi mies ei vaihtanut???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Oman? Isäsi vai äitisi puolelta?
Juu ei ole kyse itsetunnosta. Otin mieheni nimen, vaikka se on vähän hassu, siitä voi tulla monenlaisia mielikuvia... Vaikka isäni nimi on ihan tavallinen ja ei antanut aihetta väännöksiin. Eli mulla taitaa olla itsetunto kohdallaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Itsetunnostako kuvittelet tuossa olevan kysymys.
Munkin mielestä kyse on alistumisesta. Eri asia, jos valitaan yhdessä uusi yhteinen nimi tms
Jaa. Minulla itsetunto rakentuu kyllä aivan muista asioista kuin yhdestä nimestä.
Koska minulle oli syntymässä annettu isäni sukunimi ja isäni sattuu olemaan paskiainen, joten luonnollisesti olin halunnut siitä nimestä eroon koko ikäni. Avioliiton myötä se sujuikin mutkattomasti.
Mun sukunimi on aiheuttanut kiusaamista ja vitsailuja. Miehen sukunimi on sen verran neutraali, ettei siitä väännetä vitsiä. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Itsetunnostako kuvittelet tuossa olevan kysymys.
Munkin mielestä kyse on alistumisesta. Eri asia, jos valitaan yhdessä uusi yhteinen nimi tms
Eli jos mä ihan itse päätän vaihtaa sukunimeni on se alistumista. Mun on siis pakko pitää entinen sukunimeni (vaikka en halua) jotta en alistuisi. Eli nainen ei siis oikeasti saakaan itse päättää sukunimeään vaan pitää tehdä kuten feministit haluaa ja alistua heille. Jippii tätä naisten vapautta päättää asioistaan!
Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Itsetunnostako kuvittelet tuossa olevan kysymys.
Munkin mielestä kyse on alistumisesta. Eri asia, jos valitaan yhdessä uusi yhteinen nimi tms
Alistumista, jos päätös on naisen oma? Meillä keskustelu kävi niin, että otamme yhteisen sukunimen koska olemme perhe. Uuden nimen keksimistä pohdimme, mutta se tuntui todella keinotakoiselta. Päätimme siis ottaa jomman kumman vanhan sukunimen ja valitsimme harvinaisemman. Yhteinen päätös siis tuokin, mutta minäkö tuossa nyt sitten alistuin kun otin miehen nimen?
Hassua miten monet vetoaa perinteeseen. Heikko historiantuntemus? Vanha sukunimilaki oli voimassa kuitenkin vain n. 50 vuotta. Esim. omassa suvussani moni mies on ottanut vaimonsa sukunimen (talon nimen) 1800-luvulla, olisiko mieheni pitänyt siis ottaa minun nimeni perinteen nimissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.
Onko sulla jotain näyttöä tai perusteluja tälle "moni"? Itse en tunne ketään, joka olisi vastentahtoaan vaihtanut oman sukunimensä miehen nimeen (pl. silloin kun laki määräsi).
Minä halusin ottaa miehen sukunimen, mielestäni se oli oikein. Oma sukunimeni on hyvin harvinainen ja jotenkin olisi tuntunut hyvin oudolta, jos mies olisi nimensä vaihtanut minun sukuni nimeen, eihän se ole HÄNEN nimensä. Juu, kuulostaa oudolta, mutta siihen maailman aikaan (20 v sitten) ei vaan ollut tavallista (eikä taida olla vieläkään, ei sen puoleen), että mies ottaa naisen suvun nimen. Eikä mies varmaan olisi omastaan edes halunnut luopua. Itselläni on kaksiosainen nimi, josta siis näkee, että olen "naitu" tuohon miehen sukuun ja olen itse oman sukuni edustaja. Ja haluttiin, että kummallakin on sama sukunimi kuin lapsilla, siksi näin. Lapsilla siis on isänsä suvun sukunimi, minusta näin perinteisesti kuuluu ollakin. Itsellänikin on isäni suvun sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten monet vetoaa perinteeseen. Heikko historiantuntemus? Vanha sukunimilaki oli voimassa kuitenkin vain n. 50 vuotta. Esim. omassa suvussani moni mies on ottanut vaimonsa sukunimen (talon nimen) 1800-luvulla, olisiko mieheni pitänyt siis ottaa minun nimeni perinteen nimissä?
Eikö sukunimiä ole käytössä kuin Suomessa?
Koska halusin vaihtaa kun menin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kyllä vaihta ihan siitä syystä että mies painostaa eikä mies ikimaailmassa vaihtaisi omaa nimeään. On se silloin alistumista.
No, mun mies ei painostanut. Sanoi, että se on sun sukunimes joten itse sen päätät. Mies ei sukunimeään halunnut vaihtaa ja siihen hänellä on oikeus, olihan sama oikeus myös minulla. Joten päätin sitten omani, ihan itse. Toivoisin, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Mutta ilmeisesti se on, varsinkin naisille, liian vaikeaa. Jolleis suoraan sanota, niin ainakin rivien välistä saa aina lukea tätä, varmaan mies painosti, huono itsetunto, nainen ei osaa päättää jne. paskaa.
Kunnioittakaa toistenne valintoja, vain sillä tavalla naisilla on aito valinnanvapaus.
Jep.. Yksittäisessä tilanteessa hän kyse voi olla "omasta" valinnasta, mutta kun asiaa katsoo laajemmin, kertoo se jotain naisen asemasta. Vai miksei miehet vaihda silloin kun naisella "kaunis ja harvinainen" nimi. Silloin Nämä perustelut ei päde. Ja tietysti tällä hetkellä suurimmalla osalla on isänsä sukunimi kun laki siihen pakotti. Nyt olisi mahdollisuus tasa-arvoisuus, mutta sitä ei haluta käyttää.. Koska??
Vaihdoin miehen nimeen, koska se oli hänelle tärkeää ja osoitus siitä että olemme oikeasti naimisissa. Itse olisin halunnut pitää oman nimeni. Mutta ei harmita, kompromissien teko kuuluu avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Miks kukaan ei vastaa, että miksi mies ei vaihtanut???
Meillä miehen ei tarvinnut edes juuri miettiä asiaa, sillä tein hyvin selväksi, että minä vaihdan nimeä oikein mielelläni :-)
T. Se entinen Virtanen
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten monet vetoaa perinteeseen. Heikko historiantuntemus? Vanha sukunimilaki oli voimassa kuitenkin vain n. 50 vuotta. Esim. omassa suvussani moni mies on ottanut vaimonsa sukunimen (talon nimen) 1800-luvulla, olisiko mieheni pitänyt siis ottaa minun nimeni perinteen nimissä?
No, kylläpä tuo jo noin 100 vuotta on ollut Suomessa perinteenä. Vai missä vaiheessa siitä tulee perinne?
Tää on sama kun musliminaiset ihan vapaaehtoisesti pukeutuu burkhaan..
Miehen nimi oli kaunis ja harvinainen. Tyttönimeni on ruma, ja inhoan sitä kun täyskaimoja tuli aina vastaan.