Avoliitto ja asumisjärjestelyt

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni teistä ottaisi miehen omaan omistusasuntoonsa asumaan ilmatteeksi? Sitähän minäkin

Mun nykyinen aviomies muutti seurusteluaikana omistamaani asuntoon. Hoidin oman lainani ja muut kulut (vastike, sähkö, vesi,...) maksettiin puoliksi (yhtä suuret tulot). Ihan älytöntä olisi ollut pyytää lyhentää mun lainaa sen lisäksi, sillä kyllähän toi joka tapauksessa vähensi omia menoja/kk.

Onko tommonen parisuhdetta ja YHTEISTÄ tulevaisuuden suunnittelua?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni teistä ottaisi miehen omaan omistusasuntoonsa asumaan ilmatteeksi? Sitähän minäkin

Ottaisin. Miksi ei?  Jos mies ei olisi päivääni piristämässä siellä, niin asuisin todennäköisesti yksin, jolloin maksaisin aivan kaiken yksin. Ei se mies niin paljoa lattianpintaa kuluta että häntä siitä laskuttamaan alkaisin. Vastike, vesi ja sähkö maksettaisiin puoliksi, lainani lyhentäisin yksin jos sen kerran yksin otinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ero taitaa tulla, koska miehelle ei ole ok, että suhde jatkuu eri osoitteissa asuen...

-AP

Tuollaiselle ehdottomuudelle on vaikea keksiä muuta syytä kuin se että mies tarvitsee sinua maksamaan lainaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero taitaa tulla, koska miehelle ei ole ok, että suhde jatkuu eri osoitteissa asuen...

-AP

Tuollaiselle ehdottomuudelle on vaikea keksiä muuta syytä kuin se että mies tarvitsee sinua maksamaan lainaansa.

Surullista

Meillä asutaan mun talossa ja maksan lyhennyksen yksin. Vesi, sähkö, jätemaksut, lämmitys puoliksi. Mies laittoi oman talonsa vuokralle. Molemmat käy töissä, mutta meillä näin, koska olemme olleet yhdessä vasta 2v ja asuin talossa lasteni kanssa ennestään. Naimisiin menon jälkeen ollaan sovittu, että mies ostaa puolet talostani. Minä käyn enemmän kaupassa, koska miehellä ei lapsia.

Sinuna ostaisin omam asunnon heti, kun mahd. Jos ei ole osa miehesi asunnosta niin sitten sijoitusasunto. Sitten sinulla on oma paikka, mihin mennä, jos ero tulee.

Avopuolisot eivät maksa toisilleen vuokraa. Piste. Kuten joku jo täällä sanoi, silloin ollaan kämppäkaveri/alivuokralaisviritelmässä.

Olen asunut avopuolisoni asunnossa, hän hoiti tuolloin asunnon laina- ja remonttikustannukset, mutta juoksevat asumiskulut (vastike, sähkö, vesi, ruoka...) jaoimme puoliksi. Kun asunto myytiin, hänellehän koko myyntivoitto lyhentyneen lainan ja remontin arvonnousun jälkeen päätyi, niinkuin pitääkin.

Nyt olen itse varakkaampi kuin hän ja esim. kesämökkini yhteisen käytön hoidamme niin, että minä hoidan yksin omaisuuttani kartuttavat kulut (remontit yms) mutta juoksevat kulut (sähkö, vesi...) menevät puoliksi. Jos joskus möksästä luovun, myyntitulot päätyvät vain ja ainoastaan minulle, niinkuin pitääkin.

Vai että suhde päättyy, jos ette asu yhdessä vuokranmaksuehdolla. No siinä tapauksessa: heippa vaan. Hän haluaa siis siivoojan, vaivatonta seksiä sekä lainanmaksajan. AIVAN sama, saatko vastaavan kämpän 300 eurolla, asetelma on alunperinkin täysin mätä.

Ai niin, nro 87 tässä, unohtui äsken mainita, että näppärä viritelmä herralla: vaatii pimeää vuokraa avopuolisoltaan, mutta ilman vuokrasopimusta ja muita virallisia todisteita eli jäävät myös häneltä sopivasti 30% pääomatuloverotkin maksamatta.

Kusettaa siis puolisoaan ja verottajaa. Voittajatyyppi!

ElämäOnParasta84 kirjoitti:

Meillä asutaan mun talossa ja maksan lyhennyksen yksin. Vesi, sähkö, jätemaksut, lämmitys puoliksi. Mies laittoi oman talonsa vuokralle. Molemmat käy töissä, mutta meillä näin, koska olemme olleet yhdessä vasta 2v ja asuin talossa lasteni kanssa ennestään. Naimisiin menon jälkeen ollaan sovittu, että mies ostaa puolet talostani. Minä käyn enemmän kaupassa, koska miehellä ei lapsia.

Sinuna ostaisin omam asunnon heti, kun mahd. Jos ei ole osa miehesi asunnosta niin sitten sijoitusasunto. Sitten sinulla on oma paikka, mihin mennä, jos ero tulee.

Eli mies asuu käytännössä lähes ilmaiseksi sun omistamassa kämpässä, ja käärii samalla vuokratulot omasta kämpästä omaan taskuunsa. Kuinka kätevää! Mitäs jos tekisitte toisin päin - laittaisittekin sun kämpän vuokralle, sä saisit siitä vuokratulot itsellesi, ja asuisit melkein ilmaiseksi miehen kämpässä. Käviskö tää järjestely sun miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikuisuusaihe täällä ja osa on aina sitä mieltä, että ei pidä kerryttää toiselle omaisuutta ja toisten mielestä pitää maksaa vuokraa. Kuulun tähän ensimmäiseen kerhoon. Jos halutaan asua ja elää yhdessä, niin silloin asumisjärjestelyistä pitää sopia yhdessä. Ja jos toinen yksipuolisesti haluaa ostaa asunnon eikä halua erota, niin silloin hänen tulisi mukisematta hoitaa oma lainansa ja muut asumiskulut jaetaan kuten tähän asti tai suhteessa tuloihin, jos uusi asunto on liian kallis kumppanille. Hyvin kyseenalainen parisuhde, jossa maksatetaan köyhemmän kumppanin kustannuksella oma elintaso. Lyhyesti ap miehes viilaa sua linssiin. Ja jos kyse ei ole siitä Oikeasta, niin kimppakämppä voi olla parempi vaihtoehto.

Samaa mieltä! Ei tuollainen minulle rakkaudelta kuulosta. Kannattaa todella miettiä, mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli noin kuin ap:lla. Veli maksoi yksin asuntoa ja päätti itse sen sisustuksesta, koska oli maksajana myös huonekaluhankinnoissa. Avopuoliso maksoi puolet ruuasta, sähköstä jne. juoksevista kuluista. Ja kun avopuolisolle ei sopinut veljen valitsema sohva, saattoi veli näyttää ovea ja todeta, että vain toinen maksaa tästä asunnosta, joten tuosta sopii lähteä.

Ap säästää joka kuukausi noin 400 e, jos asuu miehen siivellä. Sitäkö säästöä ei tarvitse kenenkään miettiä, vain miehen omaisuuden karttuminen on ongelma.

Tämä on se pointti.

Veljen vaimolla ei ole sanavaltaa eikä siis omaa kotia, jossa voi rauhassa asua. Toinen voi koska vaan näyttää ovea. Tai antaa ymmärtää, että minun talossa ollaan

Tätä ei poista se että toinen maksaa kuluja kykynsä mukaan.

Tällainen suhde on hyväksikäyttöä ja alistamista

Mielummin asun omassa kodissa vaikka vuokralla. Se on ainakin oma ja saa päättää millaisen sohvan ostaa

Juuri näin!

Mä en tajua sitä, miksi täällä meuhkataan niin kauheasti siitä että jos toista rakastaa, niin pitäis antaa sille kaikki ilmaiseksi. Kyllä avoliitto ja avioliitto kuitenkin ovat hyvin vahvasti myös taloudellisia sitoumuksia. Miksi juuri asumisen pitäisi olla se asia, joka ei saisi maksaa juuri mitään sille, joka muuttaa toisen omistamaan asuntoon? Joku raja toisen hyväksikäytössäkin. Miettikää nyt, kumppaneilla voi olla vaikka molemmilla ihan yhtä arvokkaat kämpät - entä jos se joka muuttaa toisen kämppään, laittaa omansa vuokralle ja saa siitä vuokratulot itselleen (ja lyhentää niillä lainansa pois), sillä aikaa kun kumppani kärvistelee oman lainansa kanssa, eikä saa sen maksuun edes mitään apua siltä toiselta joka siinä myös asuu ja jonka oma kämppä on vuokralla. Reiluako?

Vierailija kirjoitti:

En nyt lukenut koko ketjua, mutta voisitko ostaa vaikka 10 % asunnosta? Ja maksaa sen osuuden lainaa? Pankkiahan kiinnostaa joka tapauksessa koko talouden tulot ja menot.

Sitten kun valmistut, voit ostaa lisää asunnosta mieheltä.

Laskeskelin tätä vielä lainalaskurilla, jos asunto on esim. 300 000 euron arvoinen ja sinä siis tarvitsisit 30 000 euroa lainaa 10 % ostamiseen, kuukausierä 25 vuoden laina-ajalla on n. 130 euroa. Luultavasti siis maksaisit alle 300 eurolla lainaa ja oman osuuden muista kuluista.

Jos eroatte, ei miehelle ole kohtuuton kustannus ostaa sinua ulos asunnosta. Jos hän olisi valmis ottamaan koko lainan, hän voi säästää kertyvän summan mahdollista eroanne varten. Sinä olet taas ehtinyt kerryttää pientä pesämunaa. Kumpikin voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap säästää joka kuukausi noin 400 e, jos asuu miehen siivellä. Sitäkö säästöä ei tarvitse kenenkään miettiä, vain miehen omaisuuden karttuminen on ongelma.

Potaskaa. Ap saisi yksin asuessaan asumituen ja maksaisi asumisesta vähemmän kuin miehen "siivellä" eläessään. Mies tuossa on se joka hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli noin kuin ap:lla. Veli maksoi yksin asuntoa ja päätti itse sen sisustuksesta, koska oli maksajana myös huonekaluhankinnoissa. Avopuoliso maksoi puolet ruuasta, sähköstä jne. juoksevista kuluista. Ja kun avopuolisolle ei sopinut veljen valitsema sohva, saattoi veli näyttää ovea ja todeta, että vain toinen maksaa tästä asunnosta, joten tuosta sopii lähteä.

Ap säästää joka kuukausi noin 400 e, jos asuu miehen siivellä. Sitäkö säästöä ei tarvitse kenenkään miettiä, vain miehen omaisuuden karttuminen on ongelma.

Voin sanoa, että mun tulon opiskeluiden aikana on sellaiset ettei millään jää 400 säästöön.

-AP

Millä ihmeellä sitten kuvittelet, että ilman miestä voisit saada vastaavantasoisen asunnon ilmaiseksi? Minusta sinun ainoa ajatuksesi on hyötyä miehestä ja tulottomana asua kohtuuttoman mukavasti. Jotkut maksaa asumisensa rahalla, toiset käyttää päätään. Ala-.

Eli eräät limaiset vanhemmat herrat vuokraa opiskelijatytölle kämppää ja ottaa maksun luonnossa, ja vielä ikävämmät ihmiset pitää alivuokralaistaan piikana ja seksipalvelijana ja ilman palkkaa, tulematta edes vuokrassa vastaan?

Jos opiskelijaneito haluaa prostituoiduksi, miksi hän ei samalla vaivalla sitten ottaisi käypää hintaa vapailla markkinoilla? Tai se alapäätään käyttävä puolisosi?

Sille ei mitään voida, että aina löytyy porukkaa, joille toiset ihmiset ovat saalista ja rakkaus on osto- ja myyntiliike. Mutta meitä muitakin on, ja meidän silmiin tuo haiskahtaa niin hyväksikäytöltä kuin olla ja voi. Tai sitten vain ap ja kaltaisensa on niin tyhmä saalistaja, että johan sitä on työsuojelun nimeen jonkun tultava pelastamaan.

Jos aikoo rahoittaa asumisen prostituutiolla, niin se kannattaa hoittaa silloin jonku muun kuin vuokraisännän kanssa. Jos riitaantuu vuokraisännän kanssa, niin menee asunto, jos riitaantuu jonku muun asiakkaan kanssa, niin voi hankkia uusia ja asunto säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi : en lukenut koko ketjua ja en ehkä aloitustakaan kovin hyvin.

Maksat nyt 300/ kk, jos muutat seuraavan kämppään mukana mies haluaa sinun edelleen maksavan 300 .

Riippuen vähän missäpäin Suomea majailette niin 300:lla ei saa kovin kaksista kämppää oikein mistään ja ei varsinkaan pääkaupunki seudulta- Eli asuisit halvalla edelleen ellet sitten saisi yksinasuessasi jotain yhteiskunnan tukia. Yksinasuessasi et pystyisi maksamaan "itsellesi" yhtään sen enempää kuin miehen kanssa.

Oletko koskaan kuullut asumistuesta? Ap saisi asumistuen jos asuisi vuokralla toisen tulottaman kanssa tai yksin, jolloin se olisi halvempaa kuin nykyisen miehen kanssa asuminen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on vähän kuin meidän miniäkokelas, joka muutti omistamaani asuntoon, jossa poikani jo asui. Pojan ei tarvinnut maksaa vuokraa, mutta tytön kanssa halusin tehdä vuokrasopimuksen, 480 e/kk puolet kaksiosta. Nimeä paperiin ei saatu millään, ei suostu maksamaan. Vetosi siihen, että poikakin asuu ilmaiseksi. Kuulemma minä halusin vain hyötyä hänestä. Poika ei olisi ollut reilu, jos olisi vaatinut, että vielä pitää vuokraakin maksaa keskellä Helsinkiä.

Asia ratkesi sillä, että serkkuni muutti pariksi kuukaudeksi samaan kämppään asumaan. Koska tytön kanssa ei ollut mitään sopimusta, ei hänellä ollut mitään sanomista siihen, ketä siellä omistajan luvalla oleskeli.

Miniäkokelas oli se, joka lähti, ja hyvä niin. Seuraavalla oli oma asunto.

Hirviöanoppi tai -appi ja hirviöäiti tai-isä. Kamalaa jos vanhemmat tuolla tavalla sotkee lapsensa elämää.

Aikuisten oikeassa elämässä vuokralainen ei tarvitse asunnon omistajan lupaa siihen että ottaa luokseen puolison asumaan.

Nössö poika jos ei katkaise välejään vanhempiinsa.

t.mies

Sanoisin ei kiitos. Kokeilin tuota ja huono idea.

Mies oli jo hyväpalkkaisissa töissä ja minä opiskelin. Oletin että minulla on pari vuotta aikaa kunnes valmistun. Mies vaan ei halunnut odottaa, koska hänellä oli palkka ja hän halusi ostaa paremman asunnon.

Kävi sitten niin että maksoin osaltani korkoja mutta en lyhennystä. Miehen omaisuus karttui, minun ei. Silti en pystynyt maksamaan ottamatta osa-aika- ja pätkätöitä. Opintoni keskeytyivät ja venyivät, ja kävin koulutusta vastaamattomassa hanttityössä, maksaakseni sitä asuntoa jota en ollut halunnut enkä tarvinnut. Työllistymiseni oikeille markkinoille ja kunnon palkalla viivästyi vuosia, ja tämä tulee näkymään vielä eläkkeessänikin.

Turha sanoa että olemme myös eronneet, että sen asunnon maksamisesta ei jäänyt minulle käteen kuin pitkittyneet opinnot, rikkonainen työuran alku ja pieni eläke.

Jos minulla olisi ollut mies joka ajattelisi muutakin kuin itseään, hän olisi tyytynyt elämään vähän vaatimattomammin vielä pari vuotta, olisin valmistunut , ja olisimme ostaneet yhdessä yhteisen unelmakodin kun molemmilla on tuloja.

Ehkä olisimme vielä myös yhdessä, koska hänhän olisi ollut ihan eri mies...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette osta asuntoa vasta kun sinä olet valmistunut ja töissä?

No ei siinäkään ole järkeä, että maksellaa toisille vuokraa, jos on jo mahdollisuus maksaa omaa. Edes toisen.

Ehkä kannattaa kysyä apua joltain asiantuntijalta, mutta voitte tehdä paperit jossa alat joka kuukausi omistamaan vähän enemmän asunnosta. Eli jos eroaisitte, mies olisi velvoitettu maksamaan X tonnia sinulle takaisin. Sitten kun saat palkkaa, voit ostaa mieheltä isomman osuuden asunnosta kertamaksulla (eli otat itse asuntolainaa).

Miettisin kahdesti, jos tämä ei miehelle käy.

Aina kun omistusosuus muuttuisi, pitäisi maksaa myös varainsiirtovero. Oletettavasti osakekirjat ovat pankin hallussa, koska ovat melkoisella varmuudella miehen lainan vakuutena. Ei niitä niin vain myydä eteenpäin.  Menee todella monimutkaiseksi ja hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ei kiitos. Kokeilin tuota ja huono idea.

Mies oli jo hyväpalkkaisissa töissä ja minä opiskelin. Oletin että minulla on pari vuotta aikaa kunnes valmistun. Mies vaan ei halunnut odottaa, koska hänellä oli palkka ja hän halusi ostaa paremman asunnon.

Kävi sitten niin että maksoin osaltani korkoja mutta en lyhennystä. Miehen omaisuus karttui, minun ei. Silti en pystynyt maksamaan ottamatta osa-aika- ja pätkätöitä. Opintoni keskeytyivät ja venyivät, ja kävin koulutusta vastaamattomassa hanttityössä, maksaakseni sitä asuntoa jota en ollut halunnut enkä tarvinnut. Työllistymiseni oikeille markkinoille ja kunnon palkalla viivästyi vuosia, ja tämä tulee näkymään vielä eläkkeessänikin.

Turha sanoa että olemme myös eronneet, että sen asunnon maksamisesta ei jäänyt minulle käteen kuin pitkittyneet opinnot, rikkonainen työuran alku ja pieni eläke.

Jos minulla olisi ollut mies joka ajattelisi muutakin kuin itseään, hän olisi tyytynyt elämään vähän vaatimattomammin vielä pari vuotta, olisin valmistunut , ja olisimme ostaneet yhdessä yhteisen unelmakodin kun molemmilla on tuloja.

Ehkä olisimme vielä myös yhdessä, koska hänhän olisi ollut ihan eri mies...

Miksi ihmeessä olet mennyt maksamaan jopa miehen korkoja?!? Jos maksaa korkoja, niin silloin pitää myös päästä hyötymään asunnon hinnan noususta.