Avoliitto ja asumisjärjestelyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en suoraan sanottuna ymmärrä mikä tässä ongelma. Vuokralla ollessasi maksat jonkun toisen lainaa joka tapauksessa, mikä ero on avomiehellä ja tuntemattomalle vuokranantajalla ? Niin kauan kun olette vain avoliitossa miehellä on oikeus tehdä rahoillaan ja omaisuudellaan mitä haluaa. Koska sinä et vielä pysty ostamaan asuntoa, sinä maksat vuokraa joko tuntemattomille tai aviomiehelle. Minä maksaisin mielummin omalle avomiehelle. Ilman asumiskustannuksia kun on aika vaikea nykyään pärjätä.

Kannattaisko lukea koko ketju että ei tulis kysyttyä näitä täysin samoja kysymyksiä.

Valitettavasti valtio ei oikein hyväksy tätä oikeutta tehdä mitä haluaa, koska avopuolisolle katsotaan myös elatusvelvollisuus eikä avopuolison kanssa tehtyyn vuokrasopimukseen yleisesti ottaen saa asumistukea, joka on ap:n tilanteessa tärkeä asia.

Lisäksi ap on avoliitosta huolimatta puoliso ja puolisona varmasti haluaisi elää, ei kämppiksenä eikä vuokralaisena. Samoin hän haluaisi avomiehensä olevan puoliso, ei kämppis tai vuokranantaja.

Onko oikeesti noin tarkkaa joillakin avopareilla? Meillä asunto ok talo on kokonaan mun eli miehen, avovaimo on asunut täällä 4 vuotta ja aina on eletty siinä että kaikki on yhteistä, lainan maksan automaattisesti mä itse ja ruoka, laskut, useamman yhteisen lapsen kulut maksetaan kumpikin miten milloinki kunhan maksettua tulee. Ikinä ei olla edes keskusteltu mitä kenenki kuuluisi maksaa. Eikai varsinkaan lapsiperheessä voi alkaa jakaa laskuja ja muita kuluja. Mielestäni kun yhdessä asutaan yhteistä on kaikki. M31v

Meillä samankaltainen tilanne, mutta niin päin että minä omistan sen pienen vastikkeen rivariasunnon. Vastike on pieni siksi, että asunnossa on sähkölämmitys jonka asukkaat maksavat itse. Tästä tulee lisäkuluja n. 200e/kk, lisäksi vesi maksetaan itse. Meillä on sovittu ainakin toistaiseksi niin, että mies maksaa kuluista puolet. Käytännössä lasken laskujen yhteissumman joka kuukausi ja ilmoitan miehelle kulut, hän maksaa siitä minulle puolet. Mielestäni tämä on oikeudenmukaista, mutta ehkä hieman vaivalloista.

Kuten sanottu, miehen omaisuutta ap:n ei tarvitse kerryttää. Avoliitossa asuessa juoksevien kulujen puolittaminen on sopiva jako. Mistään loisimisesta/ilmaiseksi asumisesta on turha puhua kun on kyse AVOLIITOSTA. Joku kämppis on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en suoraan sanottuna ymmärrä mikä tässä ongelma. Vuokralla ollessasi maksat jonkun toisen lainaa joka tapauksessa, mikä ero on avomiehellä ja tuntemattomalle vuokranantajalla ? Niin kauan kun olette vain avoliitossa miehellä on oikeus tehdä rahoillaan ja omaisuudellaan mitä haluaa. Koska sinä et vielä pysty ostamaan asuntoa, sinä maksat vuokraa joko tuntemattomille tai aviomiehelle. Minä maksaisin mielummin omalle avomiehelle. Ilman asumiskustannuksia kun on aika vaikea nykyään pärjätä.

Kuten täällä on jo sanottu, tässä tilanteessa ap joutuu pakosta asumaan kaukana opiskelu- ja työpaikasta, vuokrasopimusta ei ole, eli vaikka ap maksaa vuokraa, hänellä ei ole vuokralaisen oikeuksia. Hän ei myöskään saa asumislisää koska asunto on avokin omaisuutta. Ja sitten tuohon periaatepuoleen. Miksi sillä on väliä miten paljon siitä asumisesta muuten maksaisi? Miksi ihmeessä avopuolisolta pitää pyytää vuokraa? Kuluttaako hän taloa olemassaolollaan niin tuhottoman paljon että siitä pitää vaatia maksua? Miksi turhaan tehdä rahansiirtoa yhteisen talouden sisällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on iskenyt ahneus, ja haluaa ostaa hienomman asunnon kuin hänellä yksin olisi varaa.

Ymmärsit väärin. Hän hakee lainaa yksin ja pystyy maksamaan kaiken yksin. Periaatteesta hänen mielestään on väärin jos joku (tässä tapauksessa minä) saa asua ilmaiseksi. Eli se olisi minulle liian helppoa elämää asua ilmaiseksi.

-Ap

Huomaatko ap mitä sanoit. Miehen mielestä sinulla olisi liian helppoa.

Jos ihmistä rakastaa, niin haluaakin että tällä olisi helppoa. Varsinkin jos se ei ole itseltä millään lailla pois. Mieshän yksin maksaisi asunnon joka tapauksessa kokonaan. Jotkut rakastavat parit jopa antaa omastaan että toisella olisi hyvä... mieheltä ei vaadita muuta ylimääräistä ponnistusta kuin että voisi sietää sinua samassa asunnossa, ja sitä että siivoat siellä, kokkaat hänelle edullista ruokaa ja osallistut sähkölaskuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei pysty maksamaan asuntolainaa yksin, asunnosta jonka hän omistaa yksin, hänen ei pitäisi ottaa niin isoa lainaa eikä ostaa niin kallista asuntoa.

No mutta, jos mies muuttaisi yksin, hän voisi ostaa yksiön. Mutta koska hänen pitää ajatella myös avovaimoaan, on asunnon oltava vähintään kaksio. Eli mies joutuu ap:n takia ottamaan suuremman lainan. Ja kyllähän se mies lainastaan suoriutuu yksin joka tapauksessa. Pankissa ei anneta ihmiselle lainaa enempää kuin ihmisen maksukyky on.

Voin kertoa näkökulman omasta elämästäni. Asuin itse omassa asunnossa, kaksiossa, erittäin mukavasti. Minulla oli maksukykyä lainaan ja kaikkeen asumiseen liittyvään vaikka pienituloinen olenkin. Olen myös sellainen ihminen, että kaipaan usein omaa tilaa ja tykkään esimerkiksi nukkua yksin omassa makuuhuoneessani (kärsin unettomuudesta, joten sängyn jakaminen ei oikein toimi).

Tapasin miehen, johon rakastuin. Mies muutti luokseni, koska hänellä ei ollut omaa kämppää. Asui siis kimppakämpässä tai välillä äitinsä luona. Ja minä halusin auttaa miestä, koska rakastin. Toki mies osallistui vastikkeen ja sähkölaskun maksuun. Kuitenkin me molemmat koimme että tilaa oli liian vähän. Kärsimme tilanahtaudesta pienessä kaksiossa. Mies vaati jatkuvasti että isompi asunto on saatava. Kuitenkaan hänen luottotiedoillaan ei olisi asuntolainaa saanut.

Minun olisi siis pienillä tuloillani pitänyt ottaa yksin suurempi asuntolaina, ja ottaa lisäksi yksin vastuulleni kaikki riskit (mitä jos oisin jäänyt työttömäksi). Ja silti mies olisi maksanut vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Minä pienituloisena olisin joutunut yksin maksamaan suurempaa lainanlyhennystä miehen vaatimuksesta. Onko se sitten reilua? Sanoin miehelle, että jos et asunnon ostoon ja riskienkantoon osallistu, vaikka vaadit isompaa asuntoa niin tasan tarkkaan kyllä autat mua maksamaan lainanlyhennyksiä. Suhde loppui koska miehen mielestä olen hyväksikäyttäjä.

Olenko mielestänne kusipää hyväksikäyttäjä, kuten ap:n mies?

Ethän sinä vaatinut yhteen muuttoa vaan asunnoton miehesi, ja sinulla olisi riittänyt pienempi asunto kuten miehelle.

Ap:n mies on antanut uhkavaatimuksen että ero tulee jos et nyt muuta tähän ja ala maksaa myös. Hän on itse valinnut asunnon, ei ap. Ap:lle olisi sopinut asua erillään ja maksaa itse oma vaatimaton asumisensa, hänellä ei ole tarvetta hienompaan johon hänellä ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh millaista siivellä eloa täällä hehkutetaan. Jos ap asuisi YKSIN vuokralla hänen asumiskustannuksensa olisivat huomattavasti suuremmat, vuokra kartuttaisi vuokraisännän rahoja ja tämä kaikkien mielestä ok. Mutta kun ap asuu miehensä kanssa, miehellä on yhtäkkiä elätysvelvollisuus, eikä saisi pyytää ap:lta ihan kohtuuvuokraa (kuinka moni yksinasuva selviää 300 eurolla asumiskustannuksista?) Toivottavasti ap-mammat ovat yhtä avokätisiä toisinkinpäin, eli olisivat valmiita elättämään miehensä. Itse en kehtaisi yrittää asua lähes ilmaiseksi puolisoni kanssa. Jos kismittää, ettei omaisuutta kerry, senkun ottamaan lainaa ostamaan oman asunnon tai maksamaan sen toisen puolen siitä asunnosta.

Jos asuisin YKSIN tekisin kaiken itselleni YKSIN. En siivoaisi toisen jälkiä, en pyykkäisi toisen pyykkejä, en sovittaisi menoja toisen menojen mukaan, en tekisi toiselle ruokaa, en tekisi _mitään_ toisen vuoksi. Opiskelisin ja olisin töissä. Kun olen parisuhteessa teen mielelläni edellämainittuja asioita, jotta toisella olisi hyvä olla. Toivon silloin myös toiselta ymmärrystä kun itsellä on vaikeaa. Pitkät koulu- ja työmatkat sekä pitkät koulu- ja työpäivät verottavat. Käytännössä opiskelut hidastuvat, tai en selviä taloudellisesti.

Mielestäni on loukkaavaa verrata avoliittoa vuokralla asumiseen. Uskon, että (vielä nykyisen) avomiehen on mukava tulla kotiin kun on siistitty paikkoja, jotain syötävää tehty ja ylipäänsä on se avopuoliso odottamassa. Kun mainitsen, että minulla on tiukkaa saan vastaukseksi ettei se vuokralla-asuminen ole sen halvempaa, mutta sinne saa mennä. Tajuaakohan, että mun mukana lähtee muutama muu juttu.

-Ap

Me tajuamme sen ilman muuta. Mieskin tajuaa vaikka esittää sinulle muuta. Ainoa mitä en tajua, on että vielä katselet tuollaista mulkkua ja edes harkitset ryhtymistä tuollaiseen systeemiin hänen ehdoillaan.

Kerropa sitten meille mitä tapahtui kun sanoit miehelle, että sori, en kyllä lähde tuohon. Voin tulla käymään mutta en muuta sinne (tai tietysti parempaa, jos sanot että terve menoa vaan ja hyvää loppuelämää, ehkä löydät sinne jonkun)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos heittämisellä uhkailu on minusta sellainen juttu että sinun kannattaa poistua asunnosta omin avuin ennakoidusti, mielummin kuin että se tulee yllätyksenä jonku riidan yhteydessä.

Hankit itsellesi asunnon tai ainakin sovit kenen luokse voit mennä kun hetki koittaa.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Mies yrittää alistaa sinut taloudellisin keinoin. Voisin lyödä vetoa että et tule pääsemään työelämään valmistuttuasi, vaan mies houkuttelee sinut hankkimaan lapsen ja jäämään kotiäidiksi, jolloin hänen taloudellinen valtansa vain jatkuu ja jatkuu.

Ei pelkoa siitä, että haluaisi mun jäävän kotiäidiksi, sillä silloinhan olisin kotona tekemättä mitään rahan eteen! Lähinnä miehen pahin skenaario on että olisin kotona lapsen kanssa ja söisimme hänen pussistaan

-AP

Enpä usko. Jos puolison taloudellinen omavaraisuus olisi miehelle tärkeää, niin hän ei olisi kanssasi.

Eihän tuo mies halua puolisoksi ketään omavaraista, kun sitten hänellä ei olisi tuota valtaa mitä käyttää. Jos tekee tuollaisia uhkavaatimuksia ja painostuksia niin käyttää valtaa. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu vallankäyttö ja valtataistelu. Hyvässä parisuhteessa tuollaiset yhteisen kodin ostot tapahtuu yhdessä keskustelemalla ja suunnittelmalla, ei ilmoitusluontoisena asiana ja uhkauksin.

Avioliitto ei tuota tilannetta parantaisi, sittenhän mies voisi olla varma että nainen on hänen valtansa alla aina. Tuo vähäkin neuvottelu loppuisi. Tuollaista suhdetta ei paranna mikään muu kuin että vaihtaa miehen.

Suosittelen että otat tämän nyt ihan käänteentekevänä paljastuksena miehen todellisesta luonteesta, ja teidän suhteen todellisesta tilasta. Ja teet sen johtopäätöksen, että se rakastava mies ja hyvä suhde odottaa sinua vielä tuolla jossain.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeesti noin tarkkaa joillakin avopareilla? Meillä asunto ok talo on kokonaan mun eli miehen, avovaimo on asunut täällä 4 vuotta ja aina on eletty siinä että kaikki on yhteistä, lainan maksan automaattisesti mä itse ja ruoka, laskut, useamman yhteisen lapsen kulut maksetaan kumpikin miten milloinki kunhan maksettua tulee. Ikinä ei olla edes keskusteltu mitä kenenki kuuluisi maksaa. Eikai varsinkaan lapsiperheessä voi alkaa jakaa laskuja ja muita kuluja. Mielestäni kun yhdessä asutaan yhteistä on kaikki. M31v

Eli jos jossain vaiheessa eroatte, sinä olet kerryttänyt omaa omaisuutta maksamalla talolainaa ja avovaimosi on maksanut enemmän juoksevia kuluja, kuten ruokaa. Erotessa sinulla on kiva omaisuus takataskussa ja avovaimollasi ei mitään omaisuutta. Onhan tuo sinun kannaltasi ihan kiva tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos heittämisellä uhkailu on minusta sellainen juttu että sinun kannattaa poistua asunnosta omin avuin ennakoidusti, mielummin kuin että se tulee yllätyksenä jonku riidan yhteydessä.

Hankit itsellesi asunnon tai ainakin sovit kenen luokse voit mennä kun hetki koittaa.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Mies yrittää alistaa sinut taloudellisin keinoin. Voisin lyödä vetoa että et tule pääsemään työelämään valmistuttuasi, vaan mies houkuttelee sinut hankkimaan lapsen ja jäämään kotiäidiksi, jolloin hänen taloudellinen valtansa vain jatkuu ja jatkuu.

Ei pelkoa siitä, että haluaisi mun jäävän kotiäidiksi, sillä silloinhan olisin kotona tekemättä mitään rahan eteen! Lähinnä miehen pahin skenaario on että olisin kotona lapsen kanssa ja söisimme hänen pussistaan

-AP

Enpä usko. Jos puolison taloudellinen omavaraisuus olisi miehelle tärkeää, niin hän ei olisi kanssasi.

Kyllä avioliitto ilman avioehtoa muuttaisi asetelmaa. Mies ei voisi uhkailla ulosheittämisellä, vaan päin vastoin, hän joutuisi varomaan ettei nainen lähde ja hae eroa, koska omaisuudestaan jotain siirtyisi erossa naiselle.

Eihän tuo mies halua puolisoksi ketään omavaraista, kun sitten hänellä ei olisi tuota valtaa mitä käyttää. Jos tekee tuollaisia uhkavaatimuksia ja painostuksia niin käyttää valtaa. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu vallankäyttö ja valtataistelu. Hyvässä parisuhteessa tuollaiset yhteisen kodin ostot tapahtuu yhdessä keskustelemalla ja suunnittelmalla, ei ilmoitusluontoisena asiana ja uhkauksin.

Avioliitto ei tuota tilannetta parantaisi, sittenhän mies voisi olla varma että nainen on hänen valtansa alla aina. Tuo vähäkin neuvottelu loppuisi. Tuollaista suhdetta ei paranna mikään muu kuin että vaihtaa miehen.

Suosittelen että otat tämän nyt ihan käänteentekevänä paljastuksena miehen todellisesta luonteesta, ja teidän suhteen todellisesta tilasta. Ja teet sen johtopäätöksen, että se rakastava mies ja hyvä suhde odottaa sinua vielä tuolla jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos heittämisellä uhkailu on minusta sellainen juttu että sinun kannattaa poistua asunnosta omin avuin ennakoidusti, mielummin kuin että se tulee yllätyksenä jonku riidan yhteydessä.

Hankit itsellesi asunnon tai ainakin sovit kenen luokse voit mennä kun hetki koittaa.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Mies yrittää alistaa sinut taloudellisin keinoin. Voisin lyödä vetoa että et tule pääsemään työelämään valmistuttuasi, vaan mies houkuttelee sinut hankkimaan lapsen ja jäämään kotiäidiksi, jolloin hänen taloudellinen valtansa vain jatkuu ja jatkuu.

Ei pelkoa siitä, että haluaisi mun jäävän kotiäidiksi, sillä silloinhan olisin kotona tekemättä mitään rahan eteen! Lähinnä miehen pahin skenaario on että olisin kotona lapsen kanssa ja söisimme hänen pussistaan

-AP

Enpä usko. Jos puolison taloudellinen omavaraisuus olisi miehelle tärkeää, niin hän ei olisi kanssasi.

Eihän tuo mies halua puolisoksi ketään omavaraista, kun sitten hänellä ei olisi tuota valtaa mitä käyttää. Jos tekee tuollaisia uhkavaatimuksia ja painostuksia niin käyttää valtaa. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu vallankäyttö ja valtataistelu. Hyvässä parisuhteessa tuollaiset yhteisen kodin ostot tapahtuu yhdessä keskustelemalla ja suunnittelmalla, ei ilmoitusluontoisena asiana ja uhkauksin.

Avioliitto ei tuota tilannetta parantaisi, sittenhän mies voisi olla varma että nainen on hänen valtansa alla aina. Tuo vähäkin neuvottelu loppuisi. Tuollaista suhdetta ei paranna mikään muu kuin että vaihtaa miehen.

Suosittelen että otat tämän nyt ihan käänteentekevänä paljastuksena miehen todellisesta luonteesta, ja teidän suhteen todellisesta tilasta. Ja teet sen johtopäätöksen, että se rakastava mies ja hyvä suhde odottaa sinua vielä tuolla jossain.

Kyllä avioliitto ilman avioehtoa muuttaisi asetelmaa. Mies ei voisi uhkailla ulosheittämisellä, vaan päin vastoin, hän joutuisi varomaan ettei nainen lähde ja hae eroa, koska omaisuudestaan jotain siirtyisi erossa naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos heittämisellä uhkailu on minusta sellainen juttu että sinun kannattaa poistua asunnosta omin avuin ennakoidusti, mielummin kuin että se tulee yllätyksenä jonku riidan yhteydessä.

Hankit itsellesi asunnon tai ainakin sovit kenen luokse voit mennä kun hetki koittaa.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Mies yrittää alistaa sinut taloudellisin keinoin. Voisin lyödä vetoa että et tule pääsemään työelämään valmistuttuasi, vaan mies houkuttelee sinut hankkimaan lapsen ja jäämään kotiäidiksi, jolloin hänen taloudellinen valtansa vain jatkuu ja jatkuu.

Ei pelkoa siitä, että haluaisi mun jäävän kotiäidiksi, sillä silloinhan olisin kotona tekemättä mitään rahan eteen! Lähinnä miehen pahin skenaario on että olisin kotona lapsen kanssa ja söisimme hänen pussistaan

-AP

Enpä usko. Jos puolison taloudellinen omavaraisuus olisi miehelle tärkeää, niin hän ei olisi kanssasi.

Eihän tuo mies halua puolisoksi ketään omavaraista, kun sitten hänellä ei olisi tuota valtaa mitä käyttää. Jos tekee tuollaisia uhkavaatimuksia ja painostuksia niin käyttää valtaa. Ei hyvään parisuhteeseen kuulu vallankäyttö ja valtataistelu. Hyvässä parisuhteessa tuollaiset yhteisen kodin ostot tapahtuu yhdessä keskustelemalla ja suunnittelmalla, ei ilmoitusluontoisena asiana ja uhkauksin.

Avioliitto ei tuota tilannetta parantaisi, sittenhän mies voisi olla varma että nainen on hänen valtansa alla aina. Tuo vähäkin neuvottelu loppuisi. Tuollaista suhdetta ei paranna mikään muu kuin että vaihtaa miehen.

Suosittelen että otat tämän nyt ihan käänteentekevänä paljastuksena miehen todellisesta luonteesta, ja teidän suhteen todellisesta tilasta. Ja teet sen johtopäätöksen, että se rakastava mies ja hyvä suhde odottaa sinua vielä tuolla jossain.

Kyllä avioliitto ilman avioehtoa muuttaisi asetelmaa. Mies ei voisi uhkailla ulosheittämisellä, vaan päin vastoin, hän joutuisi varomaan ettei nainen lähde ja hae eroa, koska omaisuudestaan jotain siirtyisi erossa naiselle.

Et ymmärtänyt tuota pointtia. Että tässä vaiheessa kun mies on ilmennyt tuollaiseksi, on enää turha ja vahingollista edes miettiä avioliittoa. Koska itsekkään paskiaisen kanssa ei pidä mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeesti noin tarkkaa joillakin avopareilla? Meillä asunto ok talo on kokonaan mun eli miehen, avovaimo on asunut täällä 4 vuotta ja aina on eletty siinä että kaikki on yhteistä, lainan maksan automaattisesti mä itse ja ruoka, laskut, useamman yhteisen lapsen kulut maksetaan kumpikin miten milloinki kunhan maksettua tulee. Ikinä ei olla edes keskusteltu mitä kenenki kuuluisi maksaa. Eikai varsinkaan lapsiperheessä voi alkaa jakaa laskuja ja muita kuluja. Mielestäni kun yhdessä asutaan yhteistä on kaikki. M31v

Eli jos jossain vaiheessa eroatte, sinä olet kerryttänyt omaa omaisuutta maksamalla talolainaa ja avovaimosi on maksanut enemmän juoksevia kuluja, kuten ruokaa. Erotessa sinulla on kiva omaisuus takataskussa ja avovaimollasi ei mitään omaisuutta. Onhan tuo sinun kannaltasi ihan kiva tilanne.

Juuri näin. Omasta kokemuksesta sanon, että miehillä ei ole ilmeisesti mitään käsitystä, kuinka paljon rahaa menee ruokakauppaan, vaippoihin, lasten vaatteisiin ja leluihin ym. ym. Jos molemmat maksavat mitä eteen tulee, ja nainen käy aina ruokakaupassa ja lasten vaatekaupassa, niin häneltä menee paljon rahaa joka ei koskaan näy missään.

Lisäksi jos nainen tekee lyhennettyä työpäivää että voi hakea lapset hoidosta, ja mies voi tehdä ylitöitä ja maksaa taloa, mies tulee kerryttäneeksi eläkettä ja omaisuutta, nainen ei kumpaakaan.

Kiva kuvio.

Kaikki tuntemani varakkaat miehet suojaavat omaisuutensa naisten varalta. Ap:n ei varsinaisesti varakas, mutta näkee naisen jo uhkana.

Tulethan ap päivittämään tilannetta kun asia etenee! Kaikkea hyvää sulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeesti noin tarkkaa joillakin avopareilla? Meillä asunto ok talo on kokonaan mun eli miehen, avovaimo on asunut täällä 4 vuotta ja aina on eletty siinä että kaikki on yhteistä, lainan maksan automaattisesti mä itse ja ruoka, laskut, useamman yhteisen lapsen kulut maksetaan kumpikin miten milloinki kunhan maksettua tulee. Ikinä ei olla edes keskusteltu mitä kenenki kuuluisi maksaa. Eikai varsinkaan lapsiperheessä voi alkaa jakaa laskuja ja muita kuluja. Mielestäni kun yhdessä asutaan yhteistä on kaikki. M31v

Eli jos jossain vaiheessa eroatte, sinä olet kerryttänyt omaa omaisuutta maksamalla talolainaa ja avovaimosi on maksanut enemmän juoksevia kuluja, kuten ruokaa. Erotessa sinulla on kiva omaisuus takataskussa ja avovaimollasi ei mitään omaisuutta. Onhan tuo sinun kannaltasi ihan kiva tilanne.

Juuri näin. Omasta kokemuksesta sanon, että miehillä ei ole ilmeisesti mitään käsitystä, kuinka paljon rahaa menee ruokakauppaan, vaippoihin, lasten vaatteisiin ja leluihin ym. ym. Jos molemmat maksavat mitä eteen tulee, ja nainen käy aina ruokakaupassa ja lasten vaatekaupassa, niin häneltä menee paljon rahaa joka ei koskaan näy missään.

Lisäksi jos nainen tekee lyhennettyä työpäivää että voi hakea lapset hoidosta, ja mies voi tehdä ylitöitä ja maksaa taloa, mies tulee kerryttäneeksi eläkettä ja omaisuutta, nainen ei kumpaakaan.

Kiva kuvio.

No just joo, heti kun mies omistaa asunnon asetelma on väärin vaikka kaikki kulut maksetaan puoliksi, joka jo todettiin oikedenmukaiseksi kuvioksi. Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ymmärrä että jos ei ole talosta osuutta itselleen ostanut eikä lainaa maksa, ei myöskään omaisuus kerry. Ehkä avokin rahatilanne ei edes riitä asuntolainaan. Ei se miehen vika ole eikä naiselta pois.

Ja arvaa mitä?

Jos nainen maksaisikin juoksevia kuluja huomattavasti miestä enemmän ja tekisi vaikka 80% kotitöistä ne huomioidaan erotessa jos toinen osapuoli tätä pyytää. Avoliittolaki on muuttunut nimenomaan tältä osin.

Ap, niin pian kuin pystyt, ryhdy kerryttämään omaa omaisuutta! Miehen varaan ei kannata mitään laskea. Ilmaisia "lounaita" ei ole. Itse olen tämän karvaasti oppinut, kun olen miehiä siipeillyt. Kunnon koulutus, työpaikka, tuhlailu minimiin, säästä/sijoita vaikka vain pienikin summa.