Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avoliitto ja asumisjärjestelyt
20.04.2016 |
Eli kaipaan nyt vähän näkökulmia ja neuvoja miten itse toimisitte vastaavanlaisessa tilanteessa.
Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa melkein 5 vuotta. Aluksi asuimme vuokralla ja luonnollisesti maksoimme vuokran puoliksi. Sitten avomieheni osti asunnon kerostalosta ja osallistuin asumiskuluihin (ns. oman vuokran) maksamalla vastikkeen reilu 300 euroa. Nyt avomies on ostamassa rivitaloasuntoa, jossa vastikkeet ovat reilusti alle sadan eruon luokkaa. Sanoi, että jos muutan mukana niin on ok, jos jatkan saman verran maksamista mitä tähänkin asti nykyisiä vastikkeita.
Edellinen asunto oli ja tuleva asunto tulee olemaan täysin miehen omistuksessa. Olemme aika lailla samanikäisiä. Itse opiskelen ammattikorkeassa, enkä siksi voi osallistua tulevan asunnon ostoon. Mies on työelämässä.
Mietin vaan että, vastikkeiden maksu on ollut tähän mennessä ihan ookoo, tosin summa on korkeahko ajatellen sitä, olen opiskelija. Tulevassa asunnossa osallistuisin käytännössä vain lainan maksuun.
Miten te olette hoitaneet asumismenot avoliitossa, kun asunto on ollut kokonaan toisen osapuolen omistuksessa ja olette vielä itse olleet mahdollisesti opiskelijoita.
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (218)
Ei minusta puolisot maksa toisilleen vuokraa, ei minusta silloin jos ollaan perhe ja yksikkö, peritä vuokraa kuin kämppikseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pakko vielä tarkentaa tänne se, että viimeeksi kun oli riitaa mies sanoin minulle etten omista mitään ja olen kohta alhaalla (viitaten raapukäytävään). Siksi aloin pohtimaan tätä. Vuokralla asuessani mulla olisi tietty turva ja oikeus asua. Kun asun miehen omistamassa asunnossa ilman mitään papereita, (ainoastaan vaan maksamalla 300 kuussa) voin hän heittää mut pellolle ihan koska vaan.
-AP
Jos kerran maksat vuokraa, teette tietysti vuokrasopimuksen asianmukaisesti. Se on vähintä. Täytyyhän sulla olla joku turva, ettei yön selkään tarvi joku kerta lähteä, kun miestä sattuu joku seikka ottamaan päähän.
Kuulostaa, että mies hakee selvää valta-asemaa sinuun nähden, että olisit hänen armoillaan. Mieti tarkkaan.
Yön selkään ei tarvitse lähteä muutenkaan jos on kirjoilla asunnossa.
Mies haluaa ap:n (siis kenen tahansa naisen) asumaan vain, koska haluaa tämän osallistumaan talonsa maksamiseen? Juu, ei kävisi minulle. Minusta kun yhteen muutetaan rakkaudesta, asunnon omistajan pitää ajatella näin: Ihanaa, kun saan rakkaani asumaan kanssani! Hänellä ei ole yhtä suuret tulot kuin minulla, mutta ei se mitään, hän maksaa nyt oman asumisensa kulut ja sitten, kun hänellä on paremmat tulot, hän voi auttaa minua maksamaan velkaa pois. Kaikkein tärkeintä on se, että asumme yhdessä ja hän tuntee minun asuntoni omaksi kodikseen. Olemme pariskunta, olemme yhtä.
Mistä te oikein löydätte näitä omaan napaansa tuijottavia narsistimiehiä? Oliko minulla epätavallisen suuri onni aikoinaan yli 25 vuotta sitten, kun löysin minua kaikin tavoin kunnioittavan miehen, jonka kanssa on jaettu elämän ilot ja surut yhdessä, se meistä maksumiehenä tai -naisena, jolla kulloinkin on lompsassa enemmän kahisevaa ollut?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies omisti jo asuntonsa tavatessamme. Kun muutin hänen luokseen, opiskelin enkä maksanut asumisesta mitään, sain vain 200e opintorahaa mikä meni sitten ruokaan, bensaan ja omiin juttuihin, eihän se kyllä pitkälle riittänyt, joten mies maksoi enemmän myös ruokia. Mentyäni töihin maksoin vastikkeen 200 ja kävin enemmän kaupassa.
Nyt meillä on omakotitalo, miehen laina, mies maksaa asumiskulut. Sisustuksen olen minä maksanut, ja edelleen käyn enemmän kaupassa ja ostan omat ja lapsemme vaatteet ja suureksi osaksi myös miehen. Olen kotona puolivuotiaan kanssa, kotihoidontuen alkaessa mies maksaa taas enemmän ruokia. Ei avioehtoa. Mies maksaa myös autot. Toimii meillä. Tämä on meidän koti, autot on meidän. Kaikki on yhteistä, paitsi mun vaatteet ja asusteet, riippumatta siitä kuka sen maksaa.
Joillain tietty on selvempi jako, sun ja mun rahat ja omaisuus, ja hyvinkin tarkkaa että molemmat maksaa osansa.
Tässä avainsana on avioliitto ilman avioehtoa, eli teillä on kaikki yhteistä ja sillä ei ole käytännössä merkitystä kuka maksaa mitä. Jos niin huonosti kävisi, että ero tulisi (tai miehesi kuolisi) niin et joutuisi puille paljaille ja miehelle jäisi omaisuus. Hyvä teille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa kaiken asunnon arvoon liittyvän. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kerryttää toisen omaisuutta. Eli älä ihmeessä ala toisen lainaa maksamaan!
Meillä kun minä olin opiskelija ja miehellä asuntolaina, mies maksoi kaikki asunnon lainaan yms liittyvät. Yhdessä maksettiin sitten juoksevia kuluja, kuten sähköä, vettä, nettiä, jätemaksua kummankin maksukyvyn mukaan. Mies luonnollisesti enemmän kun oli töissä, minä vähemmän kun opiskelin.
Nyt kun itsekin olen työelämässä, olemme naimisissa, meillä on avioehto, talo on yksin miehen. En osallistu talon arvon ylläpitämiseen mitenkään. En maksa remontteja enkä mitään muitakaan. Juoksevia kuluja suurin piirtein fifty-fifty. Lähinnä sen mukaan minkä laskun eräpäivä on lähempänä tilipäivää. Mulla tilipäivä puolessa välissä kuuta, miehellä kuun lopussa.
Ei voi muuta sanoa kuin reilu mies sinulla!
Tuosta tulee mieleen, että ap:n mies voi käyttää p:ta rahallisesti saavuttaakseen paremman asunnon itselleen kun taas sinun miehesi todella rakastaa sinua ja tämä on yksi esimerkki siitä:)
Kolikon kääntöpuolena asetelma toisinpäin; ap käyttää miestä hyväkseen asumalla lähes ilmaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitiin avoliisossa vain siihen asti kun ei ollut merkittävää omaisuutta, eikä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa kaiken asunnon arvoon liittyvän. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kerryttää toisen omaisuutta. Eli älä ihmeessä ala toisen lainaa maksamaan!
Meillä kun minä olin opiskelija ja miehellä asuntolaina, mies maksoi kaikki asunnon lainaan yms liittyvät. Yhdessä maksettiin sitten juoksevia kuluja, kuten sähköä, vettä, nettiä, jätemaksua kummankin maksukyvyn mukaan. Mies luonnollisesti enemmän kun oli töissä, minä vähemmän kun opiskelin.
Nyt kun itsekin olen työelämässä, olemme naimisissa, meillä on avioehto, talo on yksin miehen. En osallistu talon arvon ylläpitämiseen mitenkään. En maksa remontteja enkä mitään muitakaan. Juoksevia kuluja suurin piirtein fifty-fifty. Lähinnä sen mukaan minkä laskun eräpäivä on lähempänä tilipäivää. Mulla tilipäivä puolessa välissä kuuta, miehellä kuun lopussa.
Ei voi muuta sanoa kuin reilu mies sinulla!
Tuosta tulee mieleen, että ap:n mies voi käyttää p:ta rahallisesti saavuttaakseen paremman asunnon itselleen kun taas sinun miehesi todella rakastaa sinua ja tämä on yksi esimerkki siitä:)
Kolikon kääntöpuolena asetelma toisinpäin; ap käyttää miestä hyväkseen asumalla lähes ilmaiseksi?
Varmaan parasta jättää se mies heti että ei tule mitään lompakkoloisepäilyä.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos muutat mukana". Olipa kivasti sanottu mieheltäsi :D mutta asiaan. Kun muutin omakotitaloon jonka mieheni omisti, hän luonnollisesti lyhensi lainaa mutta minä maksoin veden ja sähkön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te ihmiset sekoilette? Onko mielestänne aivan oikein, että joku muuttaa ilmaiseksi asumaan toisen yksin omistamaan asuntoon?
Ap kirjoittaa, että 300 on hyvä diili ja te ehdotette, että ennemmin kannattaa muuttaa johonkin kimppakämppään, ettei mies vaan saa mitään etua.
Jos 300 on ok Ap:lle niin sittenhän diili on hyvä. Ap saa asua miehensä kanssa ja saa edullisen asunnon. Myöhemmin voivat ostaa yhteisen asunnon tai Ap voi ostaa osuuden tuosta asunnosta.
Yleisesti, vähintä mitä vastaavissa järjestelyissä voi noudattaa, on puolittaa vastikemaksut, vedet, sähköt, vakuutukset JA lainan korkokulut. Lyhennyksistä omistaja vastaa yksin.
Uusi asunto tulee olemaan korvessa. Minulla kestäisi koulumatkat n. 1h per. suunta lisäksi työmatkat kestävät myös sen 1h per. suunta. 300 ei sinänsä ole ongelma, mutta uuden sijainnin kanssa kyllä on. Vuoroni alkavat viikonloppuisin aamu kuudelta, joten en tulisi niihin ihan helposti ehtimään. Saisin 300 eurolla helposti (rahaa jäisi yli) esim. soluasunnon aivan keskustasta koulun naapurista. Minulla olisi oikeudet omiin neliöihini ja liikkuminen olisi vaivatonta.
-Ap
Hanki solukämppä, säästyt kaikelta mielipahalta mitä luultavasti sulla ja miehelläs on edessä. Sitten kun oot valmistunut ja saanut duunia, ja jos olette silloin vielä miehes kanssa yhdessä, hankitte yhteisen kämpän 50/50 meiningillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut koko ketjua, mutta voisitko ostaa vaikka 10 % asunnosta? Ja maksaa sen osuuden lainaa? Pankkiahan kiinnostaa joka tapauksessa koko talouden tulot ja menot.
Sitten kun valmistut, voit ostaa lisää asunnosta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
On pakko vielä tarkentaa tänne se, että viimeeksi kun oli riitaa mies sanoin minulle etten omista mitään ja olen kohta alhaalla (viitaten raapukäytävään). Siksi aloin pohtimaan tätä. Vuokralla asuessani mulla olisi tietty turva ja oikeus asua. Kun asun miehen omistamassa asunnossa ilman mitään papereita, (ainoastaan vaan maksamalla 300 kuussa) voin hän heittää mut pellolle ihan koska vaan.
-AP
Mitä tarkoitat ilman papereita? Tottakai sä olisit siellä kirjoilla kuten normaalit ihmiset vai olisitko vailla vakinaista asuntoa oleva? Eihän siinä edes silloin eletä avoliitossa. Alkaa mennä jo provon puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pakko vielä tarkentaa tänne se, että viimeeksi kun oli riitaa mies sanoin minulle etten omista mitään ja olen kohta alhaalla (viitaten raapukäytävään). Siksi aloin pohtimaan tätä. Vuokralla asuessani mulla olisi tietty turva ja oikeus asua. Kun asun miehen omistamassa asunnossa ilman mitään papereita, (ainoastaan vaan maksamalla 300 kuussa) voin hän heittää mut pellolle ihan koska vaan.
-AP
Mitä tarkoitat ilman papereita? Tottakai sä olisit siellä kirjoilla kuten normaalit ihmiset vai olisitko vailla vakinaista asuntoa oleva? Eihän siinä edes silloin eletä avoliitossa. Alkaa mennä jo provon puolelle.
Olisin kirjoilla kyllä, mutta meinaan että kun vuokrasopimuksissa on esim. 6kk irtisanomisaika, niin minulla ei olisi sitä. Ei ole provosta kyse, haluan vilpittömästi saadu neuvoja ja ajatuksia täältä.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli noin kuin ap:lla. Veli maksoi yksin asuntoa ja päätti itse sen sisustuksesta, koska oli maksajana myös huonekaluhankinnoissa. Avopuoliso maksoi puolet ruuasta, sähköstä jne. juoksevista kuluista. Ja kun avopuolisolle ei sopinut veljen valitsema sohva, saattoi veli näyttää ovea ja todeta, että vain toinen maksaa tästä asunnosta, joten tuosta sopii lähteä.
Ap säästää joka kuukausi noin 400 e, jos asuu miehen siivellä. Sitäkö säästöä ei tarvitse kenenkään miettiä, vain miehen omaisuuden karttuminen on ongelma.
Tämä on se pointti.
Veljen vaimolla ei ole sanavaltaa eikä siis omaa kotia, jossa voi rauhassa asua. Toinen voi koska vaan näyttää ovea. Tai antaa ymmärtää, että minun talossa ollaan
Tätä ei poista se että toinen maksaa kuluja kykynsä mukaan.
Tällainen suhde on hyväksikäyttöä ja alistamista
Mielummin asun omassa kodissa vaikka vuokralla. Se on ainakin oma ja saa päättää millaisen sohvan ostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin lapsen kanssa miehen ok-taloon. ehdotin, että ottaisin puolet lainasta nimiini ja muut kulut maksettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin minä vielä hankin paremmin kuin mies.
Hän ei suostunut. oli karvas kokemus erosta takana, kun oli yhteinen velka ja riitainen ero..
No, sovittiin että maksan juoksevia kuluja, käyn kaupassa jne. tilanne oli ihan jees,kunnes tuli eka kriisi. siitä kyllä selvittiin,mutta jäin miettimään,mitä mulle ja muksulle käteen jäis: ei mitään, sillä aikaa kun toinen maksaa omaisuutta itselleen..
ei kiitos siis.
otin lainan ja ostin asunnon. Ilmoitin etten enää juoksevia kuluja voi samallailla maksaa kuin ennen, kun on omakin asuntolaina.
Näin molemmilla omaisuus kertyy!
tilanne on hiukan muuttunut vuosien varrella.. yhteisiä lapsia,avioliitto,ei avioeroa ja miehen tulot nyt 4x entiseen ja 3x minun tuloihin nähden.
Minun asunto vuokrattu,maksaa itseään pois siis. Asumme ok-talossa,josta lainaa vähän enää jäljellä.. Maksan juoksevia kuluja (vakuutukset, lasten tarvikkeet, ruoat ja muut vastaavat kulut). Mies maksaa lasten päivähoitomaksut,koska ne hänen tulojen vuoksi korkeimmat mahdolliset, omat lainansa+ talon kulut (sähkö+vesi+verot). auto hänellä töiden kautta, samoin luottokortti polttoaineeseen.. mulla oma,jonka kulut maksan.
tilanne silti se,että mulla tili aina tyhjä ennen tilipäivää , miehellä tonneja aina tilillä..
mut tää on ok. en käy täysipäiväisesti töissä kun taas mies on aina töissä. . kuuluu kai sille jäädä enemmän ku mulle vaikka minä hoidankin lapset+kotityöt .
jos ero tulis nyt kun ei avioeroa ole,joutuisi mulle tasinkoa maksamaan,mut vähemmän kuin jos mulla ei omaa asuntoa olis.. tilanne olis eri jos olis avioehto.
Tuo ap:n kuvio on ihan hanurista!
minä muuttaisin kimppakämppään enkä osallistui toisen omaisuuden karyuttamiseen mitenkään, jos kerran vielä henkistä väkivaltaa (vihjailuja että lentää pihalle..)! seurustella voi ilman yhteistä asuntoakin.
eri juttu jos perhettä sattuisi siunaantumaan!
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin lapsen kanssa miehen ok-taloon. ehdotin, että ottaisin puolet lainasta nimiini ja muut kulut maksettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin minä vielä hankin paremmin kuin mies.
Hän ei suostunut. oli karvas kokemus erosta takana, kun oli yhteinen velka ja riitainen ero..No, sovittiin että maksan juoksevia kuluja, käyn kaupassa jne. tilanne oli ihan jees,kunnes tuli eka kriisi. siitä kyllä selvittiin,mutta jäin miettimään,mitä mulle ja muksulle käteen jäis: ei mitään, sillä aikaa kun toinen maksaa omaisuutta itselleen..
ei kiitos siis.otin lainan ja ostin asunnon. Ilmoitin etten enää juoksevia kuluja voi samallailla maksaa kuin ennen, kun on omakin asuntolaina.
Näin molemmilla omaisuus kertyy!
tilanne on hiukan muuttunut vuosien varrella.. yhteisiä lapsia,avioliitto,ei avioeroa ja miehen tulot nyt 4x entiseen ja 3x minun tuloihin nähden.
Minun asunto vuokrattu,maksaa itseään pois siis. Asumme ok-talossa,josta lainaa vähän enää jäljellä.. Maksan juoksevia kuluja (vakuutukset, lasten tarvikkeet, ruoat ja muut vastaavat kulut). Mies maksaa lasten päivähoitomaksut,koska ne hänen tulojen vuoksi korkeimmat mahdolliset, omat lainansa+ talon kulut (sähkö+vesi+verot). auto hänellä töiden kautta, samoin luottokortti polttoaineeseen.. mulla oma,jonka kulut maksan.
tilanne silti se,että mulla tili aina tyhjä ennen tilipäivää , miehellä tonneja aina tilillä..mut tää on ok. en käy täysipäiväisesti töissä kun taas mies on aina töissä. . kuuluu kai sille jäädä enemmän ku mulle vaikka minä hoidankin lapset+kotityöt .
jos ero tulis nyt kun ei avioeroa ole,joutuisi mulle tasinkoa maksamaan,mut vähemmän kuin jos mulla ei omaa asuntoa olis.. tilanne olis eri jos olis avioehto.Tuo ap:n kuvio on ihan hanurista!
minä muuttaisin kimppakämppään enkä osallistui toisen omaisuuden karyuttamiseen mitenkään, jos kerran vielä henkistä väkivaltaa (vihjailuja että lentää pihalle..)! seurustella voi ilman yhteistä asuntoakin.
eri juttu jos perhettä sattuisi siunaantumaan!
avioehto piti avioeron sijaan lukea :D
No jos tämä 300e ei ole hyvä diili vaan asuisit halvemmalla paremmalla sijainnilla ja selkeämmillä oikeuksilla, niin tietenkään ei kannata maksaa noin paljon. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että asumisesta on kohtuullista maksaa kotain, ellei toinen nimenomaan tarjoudu elättämään. Mutta se "jotain" pitää olla taloudellisesti erittäin hyvä diili verrattuna muihin vaihtoehtoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pakko vielä tarkentaa tänne se, että viimeeksi kun oli riitaa mies sanoin minulle etten omista mitään ja olen kohta alhaalla (viitaten raapukäytävään). Siksi aloin pohtimaan tätä. Vuokralla asuessani mulla olisi tietty turva ja oikeus asua. Kun asun miehen omistamassa asunnossa ilman mitään papereita, (ainoastaan vaan maksamalla 300 kuussa) voin hän heittää mut pellolle ihan koska vaan.
-AP
Mitä tarkoitat ilman papereita? Tottakai sä olisit siellä kirjoilla kuten normaalit ihmiset vai olisitko vailla vakinaista asuntoa oleva? Eihän siinä edes silloin eletä avoliitossa. Alkaa mennä jo provon puolelle.
Olisin kirjoilla kyllä, mutta meinaan että kun vuokrasopimuksissa on esim. 6kk irtisanomisaika, niin minulla ei olisi sitä. Ei ole provosta kyse, haluan vilpittömästi saadu neuvoja ja ajatuksia täältä.
"Tavanomaisissa" eroissa annetaan kohtuullinen aika muuttaa pois ja exäsi ei voi sua oman käden oikeudella heittää ulos samana päivänä. Joskus on näitäkin tilanteita, että ex ei suostu lähtemään ja silloin joudutaan hakemaan häätö käräjäoikeudesta. Toki erossa hän voi tehdä sun elämästä tosi veemäisen, että muutaisit pois. Mielestäni avoliitto on väärällä pohjalla jos pitää miettiä alivuokralaissopimuksen tekemistä, että voi taata katon pään päälle eron sattuessa.
Kun on oma vuokra-asunto, siihen saa asumistukea. Näihin yhteisiin kuluihin osallistumisesta ei saa asumistukea. Miettisin kyllä toiseenkin kertaan, että haluanko asua miehen kanssa, jolle toiseen asuntoon muuttaminen on lähinnä tiedustelu-asia. Haluaako hän oikeasti asua sinun kanssa yhdessä?
Osa miehistä on hyvin pihejä ja tarkkoja siitä, ettei nainen vain pääse hyötymään. Unohtavat siinä samassa hyötyvänsä naisen maksamista asumiskuluista.
Mieti tarkkaan, että onko mies sinulle se Oikea vai oletteko vain muuten yhdessä.
Mina en muuttaisi miehen kanssa, jos ei asioista olisi sovittu kunnolla (esim. kirjallinen sopimus). Asuisin mieluummin yksin/solussa siihen saakka, etta olisin toissa ja voisin maksaa puolet kuluista (mutta myos siirtyisin "ostamaan" asuntoa hanen kanssaan).
Alue: Aihe vapaa
Jos kerran maksat vuokraa, teette tietysti vuokrasopimuksen asianmukaisesti. Se on vähintä. Täytyyhän sulla olla joku turva, ettei yön selkään tarvi joku kerta lähteä, kun miestä sattuu joku seikka ottamaan päähän.
Kuulostaa, että mies hakee selvää valta-asemaa sinuun nähden, että olisit hänen armoillaan. Mieti tarkkaan.