Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto ja asumisjärjestelyt
20.04.2016 |
Eli kaipaan nyt vähän näkökulmia ja neuvoja miten itse toimisitte vastaavanlaisessa tilanteessa.
Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa melkein 5 vuotta. Aluksi asuimme vuokralla ja luonnollisesti maksoimme vuokran puoliksi. Sitten avomieheni osti asunnon kerostalosta ja osallistuin asumiskuluihin (ns. oman vuokran) maksamalla vastikkeen reilu 300 euroa. Nyt avomies on ostamassa rivitaloasuntoa, jossa vastikkeet ovat reilusti alle sadan eruon luokkaa. Sanoi, että jos muutan mukana niin on ok, jos jatkan saman verran maksamista mitä tähänkin asti nykyisiä vastikkeita.
Edellinen asunto oli ja tuleva asunto tulee olemaan täysin miehen omistuksessa. Olemme aika lailla samanikäisiä. Itse opiskelen ammattikorkeassa, enkä siksi voi osallistua tulevan asunnon ostoon. Mies on työelämässä.
Mietin vaan että, vastikkeiden maksu on ollut tähän mennessä ihan ookoo, tosin summa on korkeahko ajatellen sitä, olen opiskelija. Tulevassa asunnossa osallistuisin käytännössä vain lainan maksuun.
Miten te olette hoitaneet asumismenot avoliitossa, kun asunto on ollut kokonaan toisen osapuolen omistuksessa ja olette vielä itse olleet mahdollisesti opiskelijoita.
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on vähän kuin meidän miniäkokelas, joka muutti omistamaani asuntoon, jossa poikani jo asui. Pojan ei tarvinnut maksaa vuokraa, mutta tytön kanssa halusin tehdä vuokrasopimuksen, 480 e/kk puolet kaksiosta. Nimeä paperiin ei saatu millään, ei suostu maksamaan. Vetosi siihen, että poikakin asuu ilmaiseksi. Kuulemma minä halusin vain hyötyä hänestä. Poika ei olisi ollut reilu, jos olisi vaatinut, että vielä pitää vuokraakin maksaa keskellä Helsinkiä.
Asia ratkesi sillä, että serkkuni muutti pariksi kuukaudeksi samaan kämppään asumaan. Koska tytön kanssa ei ollut mitään sopimusta, ei hänellä ollut mitään sanomista siihen, ketä siellä omistajan luvalla oleskeli.
Miniäkokelas oli se, joka lähti, ja hyvä niin. Seuraavalla oli oma asunto.
Hirviöanoppi tai -appi ja hirviöäiti tai-isä. Kamalaa jos vanhemmat tuolla tavalla sotkee lapsensa elämää.
Aikuisten oikeassa elämässä vuokralainen ei tarvitse asunnon omistajan lupaa siihen että ottaa luokseen puolison asumaan.
Nössö poika jos ei katkaise välejään vanhempiinsa.
t.mies
Kuka tätä yläpeeukuttaa?! Asunto on siis anopin ja appiukon, ei pojan. Voi tietty katkaista välit poika vanhempiinsa mutta kannattaa sitten varautua siihen että ilmainen asuminen loppuu myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan mies periaatteessa haluta, että maksat vuokraa hänelle. Vaikea tilanne. Toisaalta kerrytät hänen omaisuuttaan, toisaalta asuisit ilmaiseksi. Miksei miehelle käy, että ostat häneltä asuntoa pois pikku hiljaa?
Koska haluaa omistaa yksin sen esim. erotilanteen sattuessa.
-Ap
No sinähän sen sanoit. Haluatko maksaa miehellesi asunnon, itsellesi ei jää mitään. Ja jos valmiiksi miettii jo eroa.
Muutaman vuoden päästä sitten tuleekin ero, sinulla ei ole mitään ja olet lyhentänyt miehesi asuntoa tuhansilla.Mitä aplle jää käteen jos maksaa jonkun tuntemattoman lainoja?
Ei poismuuttaessa mitään, mutta asumisen ajan hänellä on vuokrasopimus turvaamassa hänen oikeuksiaan, lyhyempi työ- ja koulumatka ja isommat tulot. Kuten täällä on monta, monta kertaa sanottu.
Minä voisin kertoa meidän tilanteesta. Kun tapasimme, molemmilla oli jo omat asunnot. Miehen asunto oli isompi, joten laitoin omani vuokralle kun muutimme yhteen ja muutin hänen luo. Molemmat maksoi omien asuntojensa vastikkeet ym. ja juoksevia kuluja yhteiseen kotiin makseltiin yhdessä. Remontoitukin on ja molemmat on maksanu omien asuntojensa remontteja, en siis koskaan maksanu vuokraa enkä edes hänen asunnon vastiketta.
Nyt hän myy tän ja ostaa talon, siellä maksellaan juoksevia kuluja yhdessä, mutta en edelleen maksa vuokraa, vaikka hänen omistamassa asunnossa/talossa asuminen onkin mahdollistanut minulle jopa sijoitusasunnon (se entinen kotini), remontteihin toki osallistun jos tarve vaatii ja yhtäkkiä tulee vaik kymppitonnin remppa, mutta hän on sellainen, että maksaa sitten takaisin niitä, koska minä en sitä taloa omista. Mitään vuokraa ei siis koskaan ole ehdottanut, nyt on naimisiinkin ehditty. Kyllä minusta se on niin, että puoliso ei ole vuokralainen vaan puoliso ja minusta on surullista, että omalta kumppanilta perittäisiin vuokraa ja suhteesta tehtäisiin sillä tavoin vuokralainen-vuokranantaja -suhde.
Minäkin toivon ap:lle pelkkää hyvää jatkossa :)
En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmeessä yhden talouden sisällä pitäisi maksaa toiselle asioista. Toisen tavaroita voi lainata, ja yhteiset kulut jaetaan puoliksi. Eikö siinä olla ns "samassa veneessä" ja tehdä asioita yhteisen hyvän vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan mies periaatteessa haluta, että maksat vuokraa hänelle. Vaikea tilanne. Toisaalta kerrytät hänen omaisuuttaan, toisaalta asuisit ilmaiseksi. Miksei miehelle käy, että ostat häneltä asuntoa pois pikku hiljaa?
Koska haluaa omistaa yksin sen esim. erotilanteen sattuessa.
-Ap
No tää kuulostaa siltä etten maksais miehelle asuntoa. Kerta noin varmistelee. Mulla meni vastaava tilanne miehen kans niin et hän maksoi itse lainansa ja mä maksoin alle 200 e vastikkeen ja netin ja jotain. Sit jaettiin kuluja. Mietihän pari kertaa. Toki voit tehdä niinkin miten mies pyytää mutta älä sitten ylläty jos käy huonosti.
Onhan totta että yksin asuessa maksaisit vuokraa enivei jonnekin mutta tuo kerryttää suoraa miehen omaisuutta. Minusta tuo on sellainen juttu mitä kehtaavat vain tietyntyyppiset ihmiset pyytää. Ystäväni teki miehelleen näin (mies maksoi osin hänen lainaansa) ja eron tultua mies ei saanut mitään ja on edelleen katkera, tavallaan aiheesta. Toiset on vaan itsekkäitä eivätkä näe toiminnassaan edes mitään väärää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teitkö jo päätöksen (pahoittelut jos oot kertonut ja on vaan menny ohi), että sanotko miehelle, että vuokralaisuussuhde ei sovi, muutat vasta puolisona, et vuokralaisena vai aiotko suostua?
Vierailija kirjoitti:
Asia ratkesi sillä, että serkkuni muutti pariksi kuukaudeksi samaan kämppään asumaan. Koska tytön kanssa ei ollut mitään sopimusta, ei hänellä ollut mitään sanomista siihen, ketä siellä omistajan luvalla oleskeli.
Eipä taida pojallakaan olla hirveästi sanomista siihen, ketä hänen kotonaan oleskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni teistä ottaisi miehen omaan omistusasuntoonsa asumaan ilmatteeksi? Sitähän minäkin
Kyllä minä ottaisin. Omistan asunnon ja maksaisin sen ihan samalla lailla vaikka asuisin siinä yksin. Jos mies muuttaa minun luokse, hän voi maksaan osuutensa sähköstä ja lämmityksestä. Ne eivät ole kauhean suuret kulut. Toisaalta hän myös auttaa minua pitämään asuntoa ja pihaa kunnossa, että minun asuntoni arvohan siinä säilyy tai jopa paranee. Siinä mielessä käytän miestäni hyväksi tässä, että hänhän pitää kunnossa ja parantelee asuntoa jota ei edes omista, ja jonka arvonnoususta ei hyödy mitenkään rahallisesti.
Miehen varat on sitten sijoitettuna, ettei käy niin että jos meille tulee ero, että hän jäisi tyhjän päälle. Rakastavat ihmiset ajattelevat toisenkin etua eikä vaan omaa. Minulle myös meidän parisuhteessa ei se maksimaalinen taloudellinen voitto ole päällimmäisenä. Tiedän että näillä järjestelyillä meidät molemmat on turvattu, vaikka parisuhde ei sitten joskus jatkuisikaan.
Mutta ap:n kohdalla mies ajattelee vain omaa etuaan, ettei vaan mitenkään ikinä tule yhtään taloudellista tappiota, ihan sama mikä on kumppanin etu, että minunkaan mielestä rakkaus ei ole vahvasti läsnä tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan mies periaatteessa haluta, että maksat vuokraa hänelle. Vaikea tilanne. Toisaalta kerrytät hänen omaisuuttaan, toisaalta asuisit ilmaiseksi. Miksei miehelle käy, että ostat häneltä asuntoa pois pikku hiljaa?
Koska haluaa omistaa yksin sen esim. erotilanteen sattuessa.
-Ap
No sinähän sen sanoit. Haluatko maksaa miehellesi asunnon, itsellesi ei jää mitään. Ja jos valmiiksi miettii jo eroa.
Muutaman vuoden päästä sitten tuleekin ero, sinulla ei ole mitään ja olet lyhentänyt miehesi asuntoa tuhansilla.Mitä aplle jää käteen jos maksaa jonkun tuntemattoman lainoja?
Varmaan se, että hän ei oo lähtökohtaisestikaan tän tuntemattoman puoliso ja siten joudu suremaan sitä, että tää tuntematon näkee hänet vuokralaisena, ei puolisona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään tuo uhkaus, että se on sitten ero, soittaa hälytyskelloja minun päässäni. Rakastavaan suhteeseen ei kuulu uhkavaatimukset, vaan ne liittyvät vallankäyttöön.
Minun miesystävä olisi halunnut että muutamme yhteen. Sanoin kuitenkin että vaikka hän elämäni rakkaus, niin nyt en kyllä tässä tilanteessa halua vielä muuttaa yhteen. Ihan käytännön asioista on järkevämpää että asumme erillään. Tapaamme kyllä paljon ja vietämme kaiket viikonloput ja viikon illat yhdessä.
Hänen reaktionsa oli pettymys, mutta ei siitä eroa tullut. Hän ymmärtää perusteluni, mutta uskoo myös sen, että rakastan häntä silti. Muutamme yhteen joidenkin vuosien kuluttua, kun käytännön asiat on hoidettu, juuri niin kuin sinulla tuo opiskelu.
Meidän parisuhde ei kaatunut siihen, eikä kumpikaan uhkaillut toista millään. Me keskustelimme ja perustelimme, ja oli asioita joihin en vain voinut ryhtyä tässä tilanteessa. Hän teki minun vuokseni kompromissin tässä asiassa, ja minä olen tehnyt hänelle kompromisseja joissain toisissa asioissa. Parisuhde on asioiden yhteen sovittamista ja järjestelyä kuitenkin. Ei ne kompromissit siitä vaikkapa lasten tultua yhtään vähene.
Miksi miehen on välttämätöntä muuttaa? Jos syynä on ihan vain "koska haluun", ja uhkavaatimuksena on se että jos et muuta mukaan niin tulee ero, niin se ei lupaa hyvää. Parisuhteessa pitää osata tehdä kompromisseja ja ottaa myös toisen tarpeet huomioon. Jos mies ei ole valmis joustamaan, niin hän tuskin on kovin vahvasti mukana suhteessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulos heittämisellä uhkailu on minusta sellainen juttu että sinun kannattaa poistua asunnosta omin avuin ennakoidusti, mielummin kuin että se tulee yllätyksenä jonku riidan yhteydessä.
Hankit itsellesi asunnon tai ainakin sovit kenen luokse voit mennä kun hetki koittaa.
Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Mies yrittää alistaa sinut taloudellisin keinoin. Voisin lyödä vetoa että et tule pääsemään työelämään valmistuttuasi, vaan mies houkuttelee sinut hankkimaan lapsen ja jäämään kotiäidiksi, jolloin hänen taloudellinen valtansa vain jatkuu ja jatkuu.
Ei pelkoa siitä, että haluaisi mun jäävän kotiäidiksi, sillä silloinhan olisin kotona tekemättä mitään rahan eteen! Lähinnä miehen pahin skenaario on että olisin kotona lapsen kanssa ja söisimme hänen pussistaan
-AP
EROA nainen tuollaisesta miehestä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies osti asunnon, otti sinne vuokralaiset ja me asuttiin miehen kanssa vuokralla, maksettiin vuokra puoliksi. Näin kumpikaan ei hyötynyt toisesta.
Jotenkin outoa ajatella, että olisi asuttu yhdessä miehen asunnossa ja minä olisin maksanut vain jonkun satasen, vaikka siitä sai vapailla markkinoilla vuokraa yli 900 e/kk.
Huh huh. Miksi ihmiset on näin pihejä? Minä maksan tällä hetkellä meidän vuokran. Tililleni jää sen jälkeen alle 200e. Mies makselee melkein kaiken ruuan jne. Lapsille ostaa molemmat.
Ollaan muuttamassa asumisoikeusasnutoon. Mies ottaa lainan, sillä on jo silloin työelämässä, minä opiskelen. Maksetaan sen mukaan kummalla vain sillä hetkellä rahaa on.
Jos ollaan yhdessä, miksi laskea joka euro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestä tuntuu vähän oudolta tiukka jako puolison rahoihin ja omiin rahoihin. En nyt sano, että kenenkään pitäisi päästä kenenkään siivellä elämään, mutta elämäntilanteet vaihtelee ja jos puhutaan pitkästä suhteesta, niin pidetään kumppanista huolta myös huonoina aikoina. Jos mieheni jäisi työttömäksi tms. ja minä olisin varakkaampi, totta kai maksaisin suhteessa enemmän menoista. Eikä olisi mun mielestä taakka tai muutenkaan ikävää, toisesta pidetään huolta myös rahallisesti, jos tarvitsee. Toki mulle tää on ehkä niin selvää, koska lapsuuden kodissani vanhemmilla on aina ollut yhteiset rahat. Koskaan ei mietitty kumman tililtä maksetaan tms. Yhteistä talouttahan siinä ylläpidettiin. Äitinikin joutui olemaan työelämästä pois muutaman vuoden sairastelun takia, ja olisi kyllä oudolta tuntunut, jos isä olisi heittänyt äidin susille ja käskenyt pärjäämään pienillä tuillaan - kyseessä kuitenkin lapsiensa äiti, jonka kanssa elämää jaettu vuosikymmeniä.
Meillä ainakin on niin, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi, mies taas sitten hoitaa oman lainansa.
Miksi, ette tee vuokrasopimusta, maksat vuokrana sen miehelle. Kyllä minusta kotain voisi maksaa, kun siinä asuu kerran. Joutuisithan maksamaan muuallakin asuessa vuokran muiden menojen lisäksi.
Tuo on aina oma valinta muuttaa vain miehen omistamaan asuntoon. Asuminen nyt vaan maksaa eikä tuo ole edes kovin suuri raha. Minulla maksoi aikanaan hoasin opiskelisolu 300 e kk.
Vierailija kirjoitti:
Miksi, ette tee vuokrasopimusta, maksat vuokrana sen miehelle. Kyllä minusta kotain voisi maksaa, kun siinä asuu kerran. Joutuisithan maksamaan muuallakin asuessa vuokran muiden menojen lisäksi.
Tuo on aina oma valinta muuttaa vain miehen omistamaan asuntoon. Asuminen nyt vaan maksaa eikä tuo ole edes kovin suuri raha. Minulla maksoi aikanaan hoasin opiskelisolu 300 e kk.
Luuletko, että mies tekee lainvoimaisen vuokrasopimuksen ja maksaa siitä vielä verot? En minäkään.
Ap:n rahojen on tarkoitus tulla pimeänä miehen hyödyksi.
Entä etkö voisi asua omassa asunnossa, kunnes valmistut ja saat töitä, sitten voisi etsiä yhdessä mieluista asuntoa. Itsestäni tuntuisi ahdistetulle muuttaa vain miehen valitsemaan asuntoon, jossa minulla ei olisi mitään valtaa. Avioliitossa tilanne olisi toinen ainakin siltä osin, että ilman lupaa ei saa myydä yhteistä kotia.
Niinhän se kerryttää miehen omaisuutta, mutta niin kerryttäisi vuokra- asuminenkin , itsellä ei ole varaa omaan edes vaikka olen töissä enkä voi ajatella, että en halua maksaa muille kun jossain on kuitenkin asuttava.
Minusta noissa on aina riski, että jos noin iso omaisuus on vain toisen, sitten ero tai riita asioissa on helppo sanoa, että se on muuten minun, et oo penniäkää maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi : en lukenut koko ketjua ja en ehkä aloitustakaan kovin hyvin.
Maksat nyt 300/ kk, jos muutat seuraavan kämppään mukana mies haluaa sinun edelleen maksavan 300 .
Riippuen vähän missäpäin Suomea majailette niin 300:lla ei saa kovin kaksista kämppää oikein mistään ja ei varsinkaan pääkaupunki seudulta- Eli asuisit halvalla edelleen ellet sitten saisi yksinasuessasi jotain yhteiskunnan tukia. Yksinasuessasi et pystyisi maksamaan "itsellesi" yhtään sen enempää kuin miehen kanssa.
Oletko koskaan kuullut asumistuesta? Ap saisi asumistuen jos asuisi vuokralla toisen tulottaman kanssa tai yksin, jolloin se olisi halvempaa kuin nykyisen miehen kanssa asuminen.
Kyllä ap saa tuohon miehenkin asuntoon asumistukea kunhan tekevät vuokrasopimuksen ja todistaa esim. tiliotteella, että maksaa tosiasiallisesti vuokraa joka kuukausi.
Tällöin kyse ei olisi avoliitosta vaan kimppakämpästä. Avoliitossa puoliso on elatusvelvollinen, kun on kyse tukiaisista, joihin vaikuttaa talouden tulot.
Mitä aplle jää käteen jos maksaa jonkun tuntemattoman lainoja?