Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita pelkkä ajatus äitiydestä kammottaa?
19.04.2016 |
Meinasin kirjoittaa tekee pahoinvoivaksi mutta sen olisi voinut ymmärtää liian helposti äitiyden halveksimisena tms.
Eli tilanne on se, että olen 24-vuotias ja ympärillä toitotetaan miten nyt olisi hyvä lastentekoikä. Mm. gynekologini vihjaisi, että ongelmia saattaa tulla, ei kannata viivytellä loputtomiin.
No niin, muuten ihan hyvä mutta olen yhä opiskelija eikä edes miestä ole.
Vaikka olisi, en todellakaan haluaisi nyt lapsia. Oikeastaan en edes tiedä, haluanko ikinä lapsia.
Olen aina kuunnellut ällistellen, miten muut kertovat heidän tienneen halunneensa "aina" äidiksi. En ole eläissäni, ikinä, koskaan miettinyt haluavani äidiksi, kaikkein vähiten lapsena.
En kykene edes ymmärtämään, miltä äidiksi haluaminen tuntuu. Mitä siinä tarkkaan ottaen halutaan? Miksi kukaan haluaa lapsia? Tämä ei todellakaan ole vttuilua tms vaan en aidosti ymmärrä.
Ajatus perhe-elämästä lähinnä yököttää, pelkkä sana "perheenäiti" on kammottava. On kuvottava ajatus, että minuun viitatattaisiin niin.
Hulluinta on se, että rakastan lapsia. Muiden lapsia. Lapset (huom. enimmäkseen n. alle 10-vuotiaat, 13-vuotiaat teinit taas.. No, sanotaanko, että yläasteikäiset ovat hieno esimerkki siitä, mitä lasten saaminen tuo tullessaan) ovat hauskoja, hellyyttäviä, ihania. Minua ei ole ikinä häirinnyt kiukuttelu tai edes riehuminen julkisilla paikoilla, vauvat ovat söpöintä ikinä.
Silti se pelkkä ajatus siitä, että oma elämä tähtäisi perheeseen saa olon niin masentuneeksi, että tekisi mieli hypätä parvekkeelta. En nää lasten saamisessa oikeastaan mitään hyvää, vain loputtoman työmaan vastuuta, syyllisyydentuntoa, huolta ja pelkoa. Lapsi voi hyvin olla vakavasti sairas, hänestä saattaa tulla hullu sarjamurhaaja, huumeidenkäyttäjä tms. Voin tehdä kaikkeni, mutta silti hän saattaa olla pohjattoman onneton ja päätyä vaikka itsemurhaan. Häntä saatetaan kiusata koulussa. Miljoona asiaa voi mennä vikaan.
Lisäksi näkemykseni parisuhteissa lapsiperheissä on todella negatiivinen. Äidistä tuler väkisin piika, mies laiskottelee, jahtaa nuorempia ja pettää.
Mikä mua vaivaa? :'( Onko täällä ketään kohtalontovereita? Olenko maailman ainoa nainen, joka ei todellakaan haluaisi äidiksi? Silti tuntuu, että se on "pakko" tehdä ja kadun jos en tee. Tuntuu ihan hirveältä, kun tuntemattomat ihmiset ja yhteiskunta painostaa elämään elämää mitä ei haluaisi. Tai entä jos haluankik mutta en tiedä sitä? Sen lapsen kanssa on vaan sitten myöhäistä katua.
Kommentit (82)
Vanhana ja lapsettomana naisena oleminen. Ei kiitos. Elin ja kehoni kesti sen hienosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sisko, kymmenisen vuotta minua vanhempi, on katunut todella syvästi sitä ettei ole koskaan hankkinut lapsia. Omien sanojensa mukaan hän vain jonain päivänä tajusi, että on liian vanha. Kai se johonkin eroon liittyi, että se suhde oli jonkin sortin "viimeinen" mahdollisuus ja nyt sitten on jo liian myöhä. Hän on asiasta todella katkeran oloinen ja lopputulemana tuo katkeruus ja suru on mielestäni paljon suurempi riski, kun se että hankkii ne lapset ja katsoo että mihin se tie vie.
Joudun esittämään poikkeavan mielipiteen. Oma äitini on hyvä esimerkki siitä, että lapsi tuli hankittua, vaikka ei ollut ihan varmaa, tahtooko hän olla äiti. Ei tahtonut. Tiedän, koska sain kuulla asiasta toistuvasti lapsena, toki syyttävään sävyyn.
Jokainen tehköön omat valintansa omista lähtökohdistaan, mitään kaikille sopivaa varmaa ratkaisua ei ole olemassakaan. Olen traumaattisen lapsuuden lisäksi introvertti erakkoluonne ja minulle on "aina" ollut selvää, että en tule äidiksi. Nyt olen jo yli 40 ja edelleen samaa mieltä.
Perinteisiin "vanhana kadut" -rallatuksiin tekisi joka kerta mieleni sanoa, että samalla tavallako et ole vanhana yksin kuin ne lukemattomat laitoksissa makaavat vanhemmat? Vai oikeastiko kuvittelet, että vain lapsettomat päätyvät sinne ja muut asuvat jossain monen sukupolven yhteisasumisessa?
En oikeasti ymmärrä, miten tässä ollaan niin todellisuudesta vieraantuneita. Itse ajattelen, että hyvillä ihmissuhteilla läheisiini takaan, että olemme toisillemme tärkeitä myös sitten, kun olen vanha. Jos niin ei käy, on peiliin katsomisen paikka. Joka tapauksessa yksineläjänä on koko ajan tietoinen siitä, että on täällä itsekseen: ei kaltaisillani ole ollut missään iässä ketään jatkuvasti läsnä tai tukena. Olen ollut myös parisuhteessa ja sellaisen otan mielelläni uudelleen, jos tarpeeksi ihana mies tulee vastaan. Jos ei, on näinkin hyvä.
Ap, vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevalta. Olet myös tosi nuori, en ymmärrä missä päin ikäisesi muka ovat jo "vanhoja"? :) Toivon, että otat ihan rauhassa ja mietit, mitä oikeasti haluat. Mieli ehkä muuttuu tai sitten ei, mutta muista, että et ole ainoa, joka on näitä pohtinut. Kummankin ratkaisun tekijöissä on niitä, jotka ovat hyvin sinut omansa kanssa. Uskon, että sinäkin löydät tiesi!
Täällä yksi ns äärivela. Olen aina tiennyt että en halua lapsia, enkä edes lapsena pitänyt muista lapsista. Ne olivat typeriä ja äänekkäitä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ylipäätään siedän lapsia, ja jos olisi mahdollista, eläisin mieluiten yhteiskunnassa jossa alle 20-vuotiaita ei näy eikä kuulu.
Ja rehellisesti sanottuna en hyväksy kenenkään lisääntymistä - se nimittäin ei ole yksityisasia, vaan lapset häiriköivät muita, ja ihmiset tuhoavat tämän maapallon. En voi aidosti kunnioittaa ketään joka tekee lapsia. Luopuisin enemmän kuin mielelläni vanhustenhoidosta yms kun olen vanha, jos ihmiset lakkaisivat lisääntymästa tällä sekunnilla. Sata vuotta ja maapallo alkaisi toipua.
Nyt on pakko kysyä: ap, käytkö kenties yths:n gynellä jonka sukunimi alkaa P-kirjaimella?
24-vuotiaan naisen ei todellakaan tarvitse vielä miettiä mitään lastenhankintaa. Yleisin synnytysikä on nykyään 30 v, ja paljon vanhemmatkin saavat vasta esikoisiaan.
T. N26, ajatus vanhemmuudesta ei ole ajankohtainen ainakaan 10 vuoteen, jos koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla alkoi vauvakuume noin vuosi sitten kun olin 28-vuotias. Sitä ennen ajattelin että haluan kyllä joskus äidiksi mutta asia ei tuntunut vielä niin tärkeältä tai ajankohtaiselta. Nyt olen kateellinen ja vihainen kaikille joilla on vauva :D Enkä halua vain vauvaa, haluan myös sen lapsen, teinin ja aikuisen joka hänestä kasvaa.
Pitää varmaan taas keskustella asiasta miehen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 10 v vanhempi enkä edelleenkään halua lapsia. Oma lapsuuteni oli niin kaamea että siitä tulee vieläkin ahdistavia flashbackeja joten luultavasti lapsi vieressä 24/7 tekisi minut totaalisen hulluksi ja joutuisin sairaalaan. Minä kylläkään en erityisemmin pidä lapsista. Olen jopa kateellinen tuttujen lapsille kun heillä on parempi lapsuus kuin minulla oli.
Kuulostaa siltä, että et ole päässyt jostain syystä kasvamaan aikuiseksi, ainakaan kaikilla osa-alueilla. Jos lapsuuden traumat ahdistaa vieläkin, kannattaisiko harkita terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ns äärivela. Olen aina tiennyt että en halua lapsia, enkä edes lapsena pitänyt muista lapsista. Ne olivat typeriä ja äänekkäitä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ylipäätään siedän lapsia, ja jos olisi mahdollista, eläisin mieluiten yhteiskunnassa jossa alle 20-vuotiaita ei näy eikä kuulu.
Ja rehellisesti sanottuna en hyväksy kenenkään lisääntymistä - se nimittäin ei ole yksityisasia, vaan lapset häiriköivät muita, ja ihmiset tuhoavat tämän maapallon. En voi aidosti kunnioittaa ketään joka tekee lapsia. Luopuisin enemmän kuin mielelläni vanhustenhoidosta yms kun olen vanha, jos ihmiset lakkaisivat lisääntymästa tällä sekunnilla. Sata vuotta ja maapallo alkaisi toipua.
Juttusi kuulostavat sairaan pimeiltä... onneksi et ole yhdenkään lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat vielä tosi pieneltä jos mietit oletko ainoa joka ei halua lapsia. Etkö ole kuullut vapaaehtoisesti lapsettomista? Hyvä kasvaa vielä ja avartaa maailmaa. Toiset tykkää kissoista ja toiset koirista. Toiset haaveilee perheestä toiset ei. Entäs sitten? Superhieno ekoteko jos et Hanki jälkeläisiä. 👍
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olen nyt 41 lapseton. Oli erittäin vapauttavaa parikymppisenä tajuta, ettei niitä lapsia ole pakko hankkia kun ei kerta haluta. Jos minun pitäisi valita vuosi vankilassa tai vuosi vauvan hoitoa, valitsisin vankilan. Pitäisi vankilaelämää mukavampana vaihtoehtona. Elämäni ei ole tyhjää vaan täynnä kaikkea perheen perustamista mielenkiintoisempaa. Joutuisin luopumaan lähes kaikesta mukavasta, jos hankkisin vielä vanhoilla päivillä lapsen.
Joutuisit luopumaan joistain asioista joksikin aikaa, kyllä, se on totta. Mutta tilalle saisit jotain todella upeaa ja hienoa, asioita, joita et lapsettomana osaa edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään joka toinen ei halua lapsia. Mikä iso asia se edes on? Ette halua ja sillä selvä. Jos vanhana kaduttaa niin sitten kaduttaa, minkäs sille voi. Päätös olla tekemättä lapsia on tehty aikanaan sillä hetkellä parhaan tietämyksen mukaan.
Itselläni on lapsia, tuttavapiirissä lapsellisia ja lapsettomia, ihan rehellisesti sanoen lähinnä ärsyttää, kun siitä lapsettomuudesta täytyy alkaa pitää meteliä jo parikymppisenä. Olette tekemättä lapsia ja that's it.
Mamma betalar kirjoitti:
35 v on ihan hyvä lapsentekoikä. Älä kuuntele tyhmää gynekologia. Ja todellakaan kenenkään ei tarvitse tehdä tai haluta lapsia. Itse tiedät mitä haluat.
PS minusta 24 on liian nuori. Mutta sekin on yksilöllistä.
Tsemppiä itsesi kuuntelemiseen!
Kyllä gynet on oikeassa, tahaton lapsettomuus lisääntyy, koska lasten tekeminen jätetään liian myöhäiselle iälle. Totta kai monet 35 vuotiaat ja paljon vanhemmatkin naiset saavat lapsia aivan helposti, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se onnistuisi kaikilta. Kukaan ei voi tietää, kumpaan joukkoon kuuluu, joten parempi aiemmin kuin liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me velat olemme empaattisempia, ympäristötietoisempia ja henkisesti vahvempia mitä perheelliset. Olkaamme ylpeitä itsestämme.
Vierailija kirjoitti:
Me velat olemme empaattisempia, ympäristötietoisempia ja henkisesti vahvempia mitä perheelliset. Olkaamme ylpeitä itsestämme.
Tai sitten empaattisia, ympäristötietoisia ja henkisesti vahvoja ihmisiä löytyy molemmista puolista. Ei tämä ole mikään kilpailu tai vastakkainasettelu.
Kysy ap itseltäsi seuraavat kysymykset:
Haluatko käydä vanhempainilloissa?
Haluatko siivota oksennusta sängystä?
Haluatko viedä lasta neuvolaan ja hammaslääkäriin?
Haluatko kerätä rahaa leirikouluun?
Haluatko sanoa käsienpesusta ja pissalla käynnistä monta kertaa päivässä vuosien ja taas vuosien ajan?
Haluatko järjestää ja valvoa kaverisynttäreitä? Viedä lastasi niille?
Haluatko kokata lämmintä ruokaa joka päivä?
Haluatko pestä tosi paljon pyykkiä?
Haluatko katsella kihomatojen kiemurtelua pyllyreiässä?
Haluatko lukea Wilma-viestejä?
Haluatko vahtia läksyjentekoa?
Haluatko kyytsätä lasta harrastuksiin?
Haluatko tapella teinin kanssa kotiintuloajoista?
Minä en halua mitään noista. Lapsiperhe-elämässä ei ole yhtään seikkaa joka houkuttelisi minua. Tykkään vauvoista, mutta lapset on vauvoja tosi vähän aikaa.
Joten olen vela. 39-vuotias. Päivääkään en ole katunut, joka kerta kun kuuntelen ystävieni märinää yllälistaamistani asioista, olen kiitollinen siitä ettei minulla ole lapsia.
Lapsia ei missään nimessä kannata tehdä siksi, etä gyne käskee ja ihmiset painostaa. Niitä kannattaa tehdä vain jos on aivan varma että haluaa kaikki nuo ylläolevat asiat elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ns äärivela. Olen aina tiennyt että en halua lapsia, enkä edes lapsena pitänyt muista lapsista. Ne olivat typeriä ja äänekkäitä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ylipäätään siedän lapsia, ja jos olisi mahdollista, eläisin mieluiten yhteiskunnassa jossa alle 20-vuotiaita ei näy eikä kuulu.
Ja rehellisesti sanottuna en hyväksy kenenkään lisääntymistä - se nimittäin ei ole yksityisasia, vaan lapset häiriköivät muita, ja ihmiset tuhoavat tämän maapallon. En voi aidosti kunnioittaa ketään joka tekee lapsia. Luopuisin enemmän kuin mielelläni vanhustenhoidosta yms kun olen vanha, jos ihmiset lakkaisivat lisääntymästa tällä sekunnilla. Sata vuotta ja maapallo alkaisi toipua.
Juttusi kuulostavat sairaan pimeiltä... onneksi et ole yhdenkään lapsen äiti.
Malliesimerkki siitä millaisiin ihmisiin en halua tulla millään lailla rinnastetuksi. Niin, onneksi en ole äiti kun en voi sietää lapsia enkä hyväksy lasten tekemistä, daa mikä älynväläys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me velat olemme empaattisempia, ympäristötietoisempia ja henkisesti vahvempia mitä perheelliset. Olkaamme ylpeitä itsestämme.
Tai sitten empaattisia, ympäristötietoisia ja henkisesti vahvoja ihmisiä löytyy molemmista puolista. Ei tämä ole mikään kilpailu tai vastakkainasettelu.
Yksikään ympäristötietoinen ihminen ei lisäänny.
Toinen samanlainen täällä, sillä erolla että en todellakaan ajattele sen olevan "pakko". En tee lapsia, enkä aio niitä koskaan tehdä, enkä ainakaan tunne siitä syyllisyyttä. Enemmän kaduttaisi jos tekisin lapsen, niin monet aatteeni sotivat sitä (lasten tekoa) vastaan. Eikä muiden painostusta tarvitse kuunnella :) Eivät sua tunne, eivät siis voi myöskään puolestasi puhua.
En myöskään ymmärrä, miksi lasten tekemättä jättäminen kyseenalaistaan. Miksei samoin tehdä silloin, kun joku ilmoittaakin haluavansa lapsen? Minkä takia sitä aina ihastellaan, mutta sitten katsotaankin kieroon kun joku ei halua lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Jos teillä on mennyt näin niin se ei tarkoita että kaikilla muillakin menisi. Toki juu synnytys, imetys yms kuuluu äidille jo ihan biologisistakin syistä, mutta todella karkeaa yleistämistä nyt.