Lue keskustelun säännöt.
Mitä introvertit oikein salailee?
18.04.2016 |
Mitä salaisuuksia niillä on, että pitää olla niin sulkeutunut?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Mitä salaisuuksia niillä on, että pitää olla niin sulkeutunut?
Luojan kiitos että on olemassa myös introverttejä! Eli ihmisiä, joiden ei tarvitse hölöttää minulle kaikkia yksityiskohtia sairauksistaan ja ruokavaliostaan ja seksielämästään ja lastensa erinomaisuudesta ja anopistaan ja eilen katsomistaan realitysarjoista ja siitä mitä tapahtui työkaverin bestikselle Thaimaassa ja mitkä on omat lomasuunnitelmat ensi kesäksi ja mitä sattui kuulemaan kun viimeksi kävi kampaajalla ja ...
Pohjimmiltaan introvertti on ihminen, joka ei usko, että omat jutut, oma elämä, oma minäminäminä-napa kiinnostaa koko ihmiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämän vuoksi kun olet parivuotta käynyt (tai luullut käyneesi) syvällisiä keskusteluita hyvän ystävän kanssa ja luullut jakaneesi mielipiteitä monesta hyvinkin syvästä asiasta ja saat kaiken päälle kuulla kiusallisen "totuuden" ettei kaveria kiinnostanut pätkän vertaa ja on suurimmaksi osaksi vielä erimieltä asioista."
Tässä tuli musta aika olennainen esille. Opettele huomioimaan sitä keskustelukaveriakin. Jos pulputat vaan menemään ei toisella ole tilaa kertoa omaa kantaansa tai edes halua jutella.
Minä en ole ihan pahimman luokan introvertti, mutta paljon keskimääräistä ihmistä enemmän. Viihdyn kyllä ihmiten seurassa, mutta esimerkiksi monissa tapahtumissa, jotka ovat muiden mielestä "tosi kivoja" tuntisin oloni suorastaan tyhmäksi. En usein halua kuulua isoihin porukoihin, mennä massan mukana, tehdä ryhmätöitä ymv. Esimerkiksi en koskaan osallistu edes ystävieni polttareihin, koska ne eivät yhtään sovi minulle. Suorastaan ällöttää ajatuskin. Viihdyn kotona ja ennemmin haluan että ystävät tulevat tänne kylään, kuin lähden itse johonkin.
En silti salaile mitään. En vaan koe olevani niinkuin suurin osa kavereistani.
Kyllä introtkin nauttivat keskusteluista! Ihan huuhaata että introvertti = hiljainen.
Kohtalon ivaa: ekstrovertti palautuu uteliaisuutensa, jota introvertti ei tyydytä 😀 Harmillista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtalon ivaa: ekstrovertti palautuu uteliaisuutensa, jota introvertti ei tyydytä 😀 Harmillista!
*pakahtuu
Vierailija kirjoitti:
Kyllä introtkin nauttivat keskusteluista! Ihan huuhaata että introvertti = hiljainen.
Minä olen introvertti ja nautin kovasti, mutta vain tiettyjen/tietynlaisten ihmisten kanssa. Ja keskustelussa pitää heti mennä syvälle (mikä ei tarkoita että aina oltaisiin vakavia eikä naurettaisi vedet silmissä), muuten en osaa puhua eikä mikään small talk tai pinnalliset aiheet edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evvk. Eikös Uteliaalla-Ullalla ole tarpeeksi mielenkiintoinen oma elämä ku noin häiritsee?
Vai juoruillako elät ;-)
Vähä älyisen pelastus on maukkaat juorut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Introvertit eivät ole kiinnostuneita ihmisistä yleensä, pintatasolla. Mutta harvat ovat niin ääri-introvertteja että viihtyisivät ihan erakkoina. Useimmat haluavat kuitenkin yhden tai jokusen läheisen ihmissuhteen elämäänsä. Näiden kanssa sitten mennäänkin syvälle, sillä introverttia ei yleensä hyvänpäiväntuttuus kiinnsota vaan kokonaisvaltaisempi jakaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Minä introverttina olen kiinnostunut muista ihmisistä ja tuon julki jos joku on minusta jotain yllämainituista. En toki aina enkä kaikille. Mutta minua ei kiinnosta kännitoilailut, meikeistä jauhaminen, toisten asioista juoruilu jne. Olen kiinnostunut joistain asioista ja ihmisistä, en kaikista tai kaikenlaisista. Ja miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Minä olen introvertti, samoin puolisoni, ihan ollaan kykeneviä rakastumaan ja rakastamaan siinä, missä muutkin. Ihastuksen ja rakkauden kohde on toki mielenkiintoinen, mutta muut...en vaivautuisi ylläpitämään sosiaalisia suhteita tai teeskentelemään kiinnostusta, voit kuvitella miten suhtaudun kepeään deittikulttuuriin. Lähelle ehkä harva pääsee, mutta ne harvat tulevat jäädäkseen. Ihmissuhteita on, ne ovat hyviä (huonoistahan ei saa mitään), mutta vähälukuisia. Tarvitsen paljon tilaa parisuhteessa. Yleensäkin ihmiset ovat parhaimmillaan pieninä annoksina.
En ole ujo tai hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Kuka sanoi ettei puhu. Itse ainakin olen ollut huomaavanina, että monesti ne ovat ne puheliaimmat jotka höpöttävät eniten omista asioistaan, eli kaikesta joka liittyy heihin oli kyseessä sitten oma puoliso tai puolison työkaverin kissan täti. Introvertti on kiinnostunut puhumaan ihmisistä joilla on merkitystä heidän elämälleen. Ei jahakailemaan kaikenmaailman turhia juoruja, joilla ei ole mitään kosketusta heihin.
Introvertti kiinnostuu aiheesta, jos hän kiinnostunut sinusta ja sinä hänestä. Ja voihan sitä aina etsiä toisten ekstrovertin höpöttämään, mutta siinä voi olla vaarana ettei kumpikaan kuule toisen juttuja omalta höpötykseltään, mutta ainakin saat puhua, jos ei ole väliä ettei kukaan kuuntele.
Voi, voi mitä välii!
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
T. IE - SEKOTUS
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Minä olen introvertti, samoin puolisoni, ihan ollaan kykeneviä rakastumaan ja rakastamaan siinä, missä muutkin. Ihastuksen ja rakkauden kohde on toki mielenkiintoinen, mutta muut...en vaivautuisi ylläpitämään sosiaalisia suhteita tai teeskentelemään kiinnostusta, voit kuvitella miten suhtaudun kepeään deittikulttuuriin. Lähelle ehkä harva pääsee, mutta ne harvat tulevat jäädäkseen. Ihmissuhteita on, ne ovat hyviä (huonoistahan ei saa mitään), mutta vähälukuisia. Tarvitsen paljon tilaa parisuhteessa. Yleensäkin ihmiset ovat parhaimmillaan pieninä annoksina.
En ole ujo tai hiljainen.
Saanko kysyä miten tapasit kumppanisi? Tuntuu että nimenomaan nykyajan tinderöintiin ja kevyeen deittailuun menee hermot! Haluaisin mielellään tapailla yhtä ihmistä kerrallaan, sen lisäksi toivoisin että mieskään ei tapailisi viittä naista samaan aikaan. Tätähän ei saa sanoa, koska on omistushaluinen ja outo. Haluaisin oikean aikuisen ihmissuhteen, mutta ikäisistäni sen löytäminen on lähes mahdotonta. Olen 25-vuotias. En halua heti perustaa perhettä, mutta haluaisin kumppanin jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Pelkkä seksi ei riitä, enkä halua viettää enempää aikaa ihmisen kanssa johon ei voi luottaa. Missä niitä kunnollisia miehiä on? En tarvitse mitään alfaurosta tai jännämiestä, joku ihminen joka kuuntelee minua ja käyttäytyy hyvin.
Oon se luonnonextro, joka aiemmin kirjoitteli.
Joskus tykkään kuunnella superextroja. Selkeästi he tarvitsevat välillä kuuntelijaa ajatustensa järjestelyyn. Siinä usein kuulee mielenkiintoisista elämänkohtaloista. Eivät he mitään pahuuttaan täytä jok'ikistä hetkeä hölinällä vaan se tulee luonnostaan. Minä taas tykkään tutustua erilaisiin ihmisiin ja kokemuksiin. Kuuntelin esim. joskus pari tuntia erästä vanhaa rouvaa labrasta päästyäni. Hänellä oli tarvetta purkautua asioistaan eikä minulla ollut kiirettä. Sinänsä hänelle oli varmaan samantekevää kuka kuunteli, mutta nainen oli yli 80 ja yksinäisen oloinen. Mietin kyllä siinä parin tunnin aikana monasti, että koska tämä loppuu, mutta kunnioitin naista paljon ja kuuntelin. Pidän näitä vanhoja ihmisiä arvossa. Montakohan kuuntelijaa hänelläkään on arjessaan?
Sitten hiljaisempien kanssa olen itse äänessä. Yritän saada heitä kuorestaan. Moni tosi intro tykkää kun joku on mukana seurassa hiljaakin, välillä jutellen. Tosi introista tulee kyllä välillä epävarma olo kun ei tiedä mitä heidän mielessä liikkuu. Suorat ja rehelliset ovat helpompia, mutta harvinaisia.
Tykkään monenlaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos introvertti ei puhu koskaan muista ihmisistä, kuinka joku oli kiinnostava, kiva, rasittava tai hassu niin kuulostaa, ettei sitä kiinnosta muut. Niin että olenko ihan turhan toiveikas kuvitellessa, että introvertti kiinnostuisi tästä kaikesta huolimatta minusta? Vai olisiko suosiolla parempi jättää väliin kaikki introvertit ihmiset ja etsiä seuraa, jotka todennäköisemmin kiinnostuvat muista ihmisistä (ja myös minusta)?
Minä olen introvertti, samoin puolisoni, ihan ollaan kykeneviä rakastumaan ja rakastamaan siinä, missä muutkin. Ihastuksen ja rakkauden kohde on toki mielenkiintoinen, mutta muut...en vaivautuisi ylläpitämään sosiaalisia suhteita tai teeskentelemään kiinnostusta, voit kuvitella miten suhtaudun kepeään deittikulttuuriin. Lähelle ehkä harva pääsee, mutta ne harvat tulevat jäädäkseen. Ihmissuhteita on, ne ovat hyviä (huonoistahan ei saa mitään), mutta vähälukuisia. Tarvitsen paljon tilaa parisuhteessa. Yleensäkin ihmiset ovat parhaimmillaan pieninä annoksina.
En ole ujo tai hiljainen.Saanko kysyä miten tapasit kumppanisi? Tuntuu että nimenomaan nykyajan tinderöintiin ja kevyeen deittailuun menee hermot! Haluaisin mielellään tapailla yhtä ihmistä kerrallaan, sen lisäksi toivoisin että mieskään ei tapailisi viittä naista samaan aikaan. Tätähän ei saa sanoa, koska on omistushaluinen ja outo. Haluaisin oikean aikuisen ihmissuhteen, mutta ikäisistäni sen löytäminen on lähes mahdotonta. Olen 25-vuotias. En halua heti perustaa perhettä, mutta haluaisin kumppanin jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Pelkkä seksi ei riitä, enkä halua viettää enempää aikaa ihmisen kanssa johon ei voi luottaa. Missä niitä kunnollisia miehiä on? En tarvitse mitään alfaurosta tai jännämiestä, joku ihminen joka kuuntelee minua ja käyttäytyy hyvin.
Toki saa. Tapasimme töissä, jossa tutustuttiin kuten tykkään: selvin päin, kirkkaassa päivänvalossa ja ennen kaikkea riittävän hitaasti. Tuosta on aikaa yli 10 v, joten tinderiä ja kumppaneita ei oltu vielä keksittykään.
Olin alkuun todella varautunut ja epäluuloinen, suojelin itseäni pettymyksiltä. Vihaan ihmissuhdepelejä ja pintaliitoa, mikä ei tee vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisesta yhtään helpompaa. Takanani oli tuolloin yksi epäonnistunut liitto, mikä vaikuttanee asiaan.
Kuten arvata saattaa, suhteeni ovat olleet pitkiä, yhden yön juttuihin minusta ei ole juuri tuon luottamuksen takia. Puolisoni on samankaltainen. Olemme molemmat perhekeskeisiä ja arvomaailmalta ja elämäntavalta jotenkin vanhanaikaisia. Viimeiset mammutit tai jotain. Olisi kärsimystä olla nyt treffimarkkinoilla. Mutta kyllä meitä vielä on, jossakin kirjaston ja harrastusten kätköissä, uskoisin.
Kaikki ihmiset vain eivät halua levitellä asioitaan turuilla ja toreilla. Ei kyse ole piilottelusta. Mutta ehkä me olemme tarkempia luottamuksellisuuden suhteen. Monella on huonoja kokemuksia siitä, miten luotettava ihminen osoittautuikin todelliseksi lörppäsuuksi. Minulla jopa oma äitini levitteli asioitani tuttavilleen, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä. Kylältä sitten kuulin muunnettua totuutta kuulumisistani.
Yksi hyvä muistisääntö keskusteluun. Puhutko toisen kanssa vai itseksesi? Jos joudut miettimään tätä kysymystä niin todennäköisesti puhut yksinäsi ja sinulle on oikeastaan yksi ja sama kuunteleeko kukaan. Puhumisessa ei ole mitään vikaa, mutta siinä vaiheessa kun höpöttäminen on keskustelun päätavoite ts. paljon puhetta vähän asiaa, mennään metsään. Se ei ole keskustelua vaan puhumista. Keskustelussa kumpikin osapuoli osallistuu aiheeseen ja toivon mukaan kumpaakin kiinnostaa. Jos ei enää kiinnosta aihetta vaihdetaan. Toista keskustelijaa kannattaa huomioida. Oletko kiinnostunut aidosti heistä vai vain omasta jutustasi. Jos sua ei nimittäin kiinnosta niin ei ole ihme jos toistakaan ei kiinnosta.
Olet varmaan ihan kiva tyyppi, mutta näin introverttinä olen joutunut aika usein huomaamaan että ektrovertin kanssa jutteleminen voi olla aika uuvuttavaa. Toinen höpöttää jostain aiheesta ilman että saa puheenvuoroa ja jos saakin niin se menee kuuroille korville. Loppujen lopuksi on monesti hempompi vaan olla hiljaa ja olla omissa maailmoissaan, koska toinen ei edes tajua kuuntelenko vai en.