Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kälyllä aivan eri kokemus yhteisestä anopista - miniöiden eri arvoinen kohtelu
18.04.2016 |
Olen nyt viimeisten vuosien aikana havahtunut huomaamaan, miten eri tavalla anoppi meitä poikiensa puolisoita kohtelee. Tyttären mies on tietysti asia erikseen, vävy kun mieheni perheessä on anopin ehdoton suosikki.
Mutta että me miniätkin olemme täysin eri arvoisissa asemissa! Ja lastenlapset.
Ei siis ihme, että kälylläni (mieheni veljen vaimolla) on varmastikin aivan eri kokemus anopista ja tämän käytöksestä. Tätä toista miniäänsä anoppi on kohdellut kuin kukkaa kämmenellä alusta alkaen. On leivottu, kudottu, ommeltu, autettu, kyläilty lähes viikottain. Minun (ja koko meidän perheen) kohtelu on aivan päinvastaista. Anoppi ei leivo, ei neulo, kyläillytkit on viimeisen 10 vuoden aikana kokonaiset kaksi kertaa! Kaksi kertaa! Aina on tullut viimetipassa jotakin estettä.
En ymmärrä miksi näin. :(
Olen aina yrittänyt olla anoppia kohtaan ystävällinen ja reilu, kohtelias ja huomioonottava. Meillä on ihan perusnätti, siisti koti. Lapset on hyvin puettuja ja mielestäni hyvin käyttäytyviäkin. Ollaan oltu toimeliaita ja säästäväisiä, osittain toki pakonkin edessä kun meille anoppi ei apen kanssa aikaa tai rahaa ole halunnut auttamismielessä lahjoittaa. Kuten muille lapsilleen ja näiden perheille.
Voisiko joku anoppi-ihminen tai kohtalotoveri-miniä auttaa minua ymmärtämään mitä teen/teemme perheenä väärin? :( Pahalta tuntuu. Olla ilman tukiverkkoja ja normaaleja lähisukulaissuhteita ilman että asiaan pystyy itse vaikuttamaan.
Kommentit (41)
Ette te varmasti tee mitään väärää, mutta teidän kemiat eivät vain kohtaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänkin pätee usein se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli kun vittuilet ja näytät nyrpeää naamaa, se toinen ihminen eli tässä tapauksessa anoppi tekee samoin. Jos olet iloinen ja herttainen, niin saat samanlaista kohtelua. On se kumma, kun ihmiset eivät näin yksinkertaista asiaa opi mieltämään!
Lopeta yrittäminen. Ehkä hän ajattelee, että pärjäätte itseksenne. Ehkä hän ei pidä sinusta. Ehkä hän ei pidä pojastaan. Ehkä hän on kateellinen ja "hyvittää" teidän hyvää perhe-elämää muille. Ehkä hän pelaa ihmissuhdepelejä. Syy voi olla mitä vaan. Mainitsin tuossa sellaisia, joita tiedän olevan vastaavien asetelmien taustalla.
Täällä samat tunnelmat. Eli minä ja koko perhe ollaan anopin sorsimia, se toinen miniä ja heidän perheensä taas anopin suosikkeja. Aikani asiaa märehdin ja murehdin. Miehen kanssa suurimmat ja pitkäkestoisemmat keskustelut on käyty (noloa myöntää) anopista ja tämän käytöksestä. Appi taas on anopin tossun alla, eli tekee ajattelematta mitä vaimonsa käskee.
Mun keittiöpsykologiset päätelmät: anoppi on mulle kateellinen ja on kokenut alusta asti jonkinlaista sairasta kilpailuasetelmaa välillämme. Minä olen koulutettu, sosiaalinen ihminen joka olen elämääni ihan tyytyväinen ja jos en sitä ole, teen itse asian hyväksi jotakin konkreettista että olisin. Tartun useimmiten rohkeasti toimeen vaikka en asiaa täydellisesti osaisikaan ja monesti asiat sujuvat ihan hyvin.
Anoppi on taas kaikkea muuta. Hän on negatiivnen, elämäänsä tympiintynyt katkeran kalkin juoja. Toinen miniä, se suosikki, on puolestaan hieman elämässään epäonnistunut, sellainen lievästi osaamaton, epävarma reppana. Hänen seurassaan anoppi tuntee ylemmyyttä ja pääsee pätemään. Tätä toista miniää anoppi voi ohjata ja hallita, manipuloida ja päsmäröidä. Kaikkea sitä, mitä minua kohtaan ei voi. Eikä ne kemiatkaan jostakin syystä kohtaa. Ja miten ihmeessä ne voisi kohdatakaan, jos anoppi suhtautuu miniäänsä kuin veriviholliseen?
Mun rakkaalla ystävällä on samanlainen tilanne. Tosi kurjaa, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ei jostakin syystä osaa kohdata toista ihmistä tasavertaisesti. Ainoastaan joko alemmuuden tai ylemmyydentuntoisesti.
Oma anoppini kohtaa minut alemmuudentuntoisena ja tämän toisen suositumman miniänsä ylemmyydentuntoisena. Ja siihen asiaan minä en itse voi vaikuttaa. Olen tällainen kun olen, aiheutan anopissa jostakin syystä alemmuudentunnetta. Ja tämä on anopin ongelma, seurausta hänen henkisestä kyvyttömyydestään.
Harmittaa toki perheen puolesta, mutta olisiko tuollaisen ihmisen seura loppujen lopuksi hyväksikään?
Onko miehesi yhtä aktiivisesti tekemisissä äitinsä kanssa kuin veljensä? Syy ei välttämättä olekaan miniöissä vaan pojissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta yrittäminen. Ehkä hän ajattelee, että pärjäätte itseksenne. Ehkä hän ei pidä sinusta. Ehkä hän ei pidä pojastaan. Ehkä hän on kateellinen ja "hyvittää" teidän hyvää perhe-elämää muille. Ehkä hän pelaa ihmissuhdepelejä. Syy voi olla mitä vaan. Mainitsin tuossa sellaisia, joita tiedän olevan vastaavien asetelmien taustalla.
Check, check, check, check, check. Kaikki osuu ja uppoaa tässä osoitteessa. Tunnistan anopin käytöksen noista kaikista syistä.
Ja olen lopettanut yrittämisen jo jokin aika sitten. Helpottavaa, tietyllä tavalla myös surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin pätee usein se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli kun vittuilet ja näytät nyrpeää naamaa, se toinen ihminen eli tässä tapauksessa anoppi tekee samoin. Jos olet iloinen ja herttainen, niin saat samanlaista kohtelua. On se kumma, kun ihmiset eivät näin yksinkertaista asiaa opi mieltämään!
Luitko ollenkaan, mitä aloituksessa oli?
Ap, mielestäni kyse on henkilökemioista eli anoppi ei jostain syystä pidä sinusta. Ehkä hän ei pidä miehestäsikään. Erittäin ikävä tilanne, jonka muuttaminen on hyvin todennäköisesti mahdotonta.
Olen pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ei jostakin syystä osaa kohdata toista ihmistä tasavertaisesti. Ainoastaan joko alemmuuden tai ylemmyydentuntoisesti.
Kuulostaa narsismilta. Eikös tuo ole yksi selvä merkki?
Vierailija kirjoitti:
Täällä samat tunnelmat. Eli minä ja koko perhe ollaan anopin sorsimia, se toinen miniä ja heidän perheensä taas anopin suosikkeja. Aikani asiaa märehdin ja murehdin. Miehen kanssa suurimmat ja pitkäkestoisemmat keskustelut on käyty (noloa myöntää) anopista ja tämän käytöksestä. Appi taas on anopin tossun alla, eli tekee ajattelematta mitä vaimonsa käskee.
Mun keittiöpsykologiset päätelmät: anoppi on mulle kateellinen ja on kokenut alusta asti jonkinlaista sairasta kilpailuasetelmaa välillämme. Minä olen koulutettu, sosiaalinen ihminen joka olen elämääni ihan tyytyväinen ja jos en sitä ole, teen itse asian hyväksi jotakin konkreettista että olisin. Tartun useimmiten rohkeasti toimeen vaikka en asiaa täydellisesti osaisikaan ja monesti asiat sujuvat ihan hyvin.
Anoppi on taas kaikkea muuta. Hän on negatiivnen, elämäänsä tympiintynyt katkeran kalkin juoja. Toinen miniä, se suosikki, on puolestaan hieman elämässään epäonnistunut, sellainen lievästi osaamaton, epävarma reppana. Hänen seurassaan anoppi tuntee ylemmyyttä ja pääsee pätemään. Tätä toista miniää anoppi voi ohjata ja hallita, manipuloida ja päsmäröidä. Kaikkea sitä, mitä minua kohtaan ei voi. Eikä ne kemiatkaan jostakin syystä kohtaa. Ja miten ihmeessä ne voisi kohdatakaan, jos anoppi suhtautuu miniäänsä kuin veriviholliseen?
Siis miten sä voit olla anopin sorsima, kun kerrot, että olet koulutettu ja sosiaalinen ja pärjäävä eikä sinua voi manipuloida ja päsmäröidä.
Voisiko olla niin, että se kilpailu on vain sinun päässäsi, koko muu porukka on semmoista tavallista väkeä, joka ei lähde mukaan kisoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kokevat kaiken negatiivisesti kuten ap. Sitten on niitä, jotka ei kaivele virheitä muista. He tulevat toimeen anopin kanssa.
Te näytätte pärjäävän itsekin, toinen perhe tarvitsee apua. Vanhemmat eivät myöskään ole tasapuolisia omia lapsiaan kohtaan ja sinun miehesi ei ole se anopin kultamussukka, joka täytyy auttaa matonreunan yli vielä aikuisena. Ei sille mitään voi. Mutta teillä voi silti olla läheiset suhteet muihin lähisukulaisiin, miehesi sisaruksiin ja sinun sukulaisiisi, ette te täysin ilman turvaverkkoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä särähti tuo että olette säästeliäitä koska appivanhemmat ei auta. Öh. Ja ikää oli? Kyllähän te nyt itse aikuiset ihmiset olette elintasostanne vastuussa, eikä anoppi! Olisiko tässä se syy?
Vierailija kirjoitti:
"Viime tippa" ei ole yhdyssana.
Toisaalta eriarvoinen kirjoitetaan yhteen, joten keskimäärin menee lähelle oikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä särähti tuo että olette säästeliäitä koska appivanhemmat ei auta. Öh. Ja ikää oli? Kyllähän te nyt itse aikuiset ihmiset olette elintasostanne vastuussa, eikä anoppi! Olisiko tässä se syy?
Tuskin.
Ainakin meillä miehen suvussa appivanhemmat on ottaneet tehtäväkseen kilpavarustella aikuisten lapsiensa perheet. Tai siis kaikkien muiden lastensa perheet paitsi mieheni, vanhimman poikansa.
Ostetaan huonekalut (joo-o, ja ikää näillä aikuisilla perheellisillä "lapsilla" on jo 35 ja 31), kustannetaan lasten harrastukset, maksetaan lomamatkat, osallistutaan isoihin remontteihin jnejne. Ei siinä, kyllä me tietysti pystytään nämä asiat itse itsellemme hankkimaan ja maksamaan, mutta onhan tuo ihan h*lvetin epäreilua toimintaa. Ennakkoperintöähän tuossa jaetaan epäreilusti vain tietyille lapsille!
Jospa se anoppi näkee että teillä menee hyvin ja pärjäätte hienosti omillannekin. Jospa miehesi veli vaimoineen ei pärjää niin hyvin ja tarvitsee enemmän apua? Ehkä he tarvitsevat apua niin paljon, ettei anopin resurssit riitä teidän auttamiseen enää? Toisaalta, oma lapsi se miehesi velikin anopille on ja hänen on varmaan vaikeaa olla auttamatta omaa lastaan jos tämä selvästi apua tarvitsee.
Avain on varmaan siinä avun pyytämisessä. Jos selviää itse, saa henkisesti valmistautua siihen, että selviää itse koko elämänsä. Meillekin appivanhemmat on ihan ääneen naureskelleet, että kun on aina hoitanut asiansa hyvin ilman apuja, niin paukut keskitetään niille, jotka apua pyytävät.
Toisekseen toinen käly on varmaan sellainen anopin mieleinen, kehuu, halailee, lipoo jne. Pidättyväisempi jää aina toiseksi.
Jos anopin ja miniän koulutusero on iso ja mielenkiinnon kohteet on erilaiset, silloin ei myöskään natsaa.
Alue: Aihe vapaa
Ikävää tuollainen.
Olisikohan kyse ihan vain henkilökemioista? En väitä että sinussa olisi mitään vikaa, mutta ehkä se anoppi kokee sen toisen miniän helposti lähestyttävämmäksi tms.?
Jos tuo epäreilu kohtelu yltää lapsiinkin, niin sitten sanoisin miehelle että puhuu asiasta äidilleen.