Millainen olet sinä mies josta naiset eivät kiinnostu
Minä aloitan, 36-v esimiesasemassa tehtaassa. 179 cm, 66 kg kuikelo. Tykkään musiikista, elokuvista, autoista ja videopeleistä. Viimeinen kai se uberturnoff naisille vaikka uskoisin pystyväni antamaan naiselle aikaa ja huomiota harrastuksesta huolimatta.
Kommentit (105)
Ilmeisestikin jollain tavalla viallinen.
Myös pilkan kohde, melankoliaan taipuvainen, nostalgikko ja yhä harvenevassa määrin naiivi romantikko.
Ihminen, mutta ei tähän maailmaan.
Ihan vaan mies, joka ei tee aloitteita. En vaan pysty, koska en koe itseäni naisen arvoiseksi.
Förevör aloun kirjoitti:
24-v nörtihkö ujo ja introvertti valtiotieteiden opiskelija. Pahoja tunnelukkoja myös, lapsuudesta saatuja varmaan. Olen myös melko lyhyt ja ruipelo tikku"mies" (176/60kg) ja mulla on huono itsetunto. Jos oon seurassa, jossa on enemmän kuin kaksi ihmistä mun lisäksi, niin meen ihan lukkoon enkä saa sanotuksi mitään.
Toisaalta mä olen kyllä kasvoilta ihan komea ja pukeudun tyylikkäästi. Saan hymyileviä katseita naisilta kaupungilla. Mulla on myös useita naispuolisia kavereita, mutta niiden kanssa on ollut helppo jutella, koska olen tiennyt heidän olevan varattuja. He ovat kehuneet mua älykkääksi ja hyvännäköiseksi myös. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, vaikka lihaksia mulla ei ole nimeksikään.
Ei kaikki naiset ole lihaksien perään todellakaan! älä siitä huoli, itse olen aina tykännyt hoikista miehistä, lihaksikkaat eivät vetoa ollenkaan. Ja en varmasti ole ainoa.
Tuohon lukkoonmenemiseen suosittelisin sinulle hypnoosia. Itse kärsin paniikkihäiriöistä, joiden syy on traumaperäinen. Saatan mennä puhetilanteissa lukkoon myös. Hypnoosi on minua helpottanut näissä oireissa, siinä tavallaan yritetään purkaa niitä tunnelukkoja.
Tsemppiä sinulle!
Enpä tiedä, kun en edes etsi mitään naista t. naispuoleisen henkilön tunnustusta. Kun on muutakin tekemistä kuin riiata ja pelata niitä vitun ärsyttäviä sosiaalisia pelejä.
38v. peräkammarin "poika"
Noniin noniin! Tätä työtä 7 vuotta tehneenä voin sanoa, että virkapuku se on, mikä poliisissa kiinnostaa. Kuten kaikki muukin erikoinen ja hieno, mistä ei mitään tiedä, voi tuottaa pettymyksen, kun kermat ottaa pois kakun päältä. Poliisit ovat aivan tavallisia kansalaisia - tosin ehkä parempikuntoisia ja elämätavoiltaan jopa tylsän nuhteettomia. Moni pettyy aivan valtavasti, kun se komea, virkamiesmäisen tuima ja söpö (kyllä, tällaisia kommentteja saa kokoajan...) onkin perustavallinen pulliainen.
Alle 30 -vuotiaana en väitä, että tietäisin mitään tosirakkaudesta, mutta tiedän, etten halua löytää sitä nettideittipalstoilta tai baarista kaatokännissä. Tietysti nämä sulkee aika hyvät ovet tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, mutta se nyt on oma periaate.