Suomen ja Espanjan sisällissotien yhtäläisyydet

Länsimaissa parin viime vuosisadan aikana käydyistä sisällissodista ainoastaan Espanjan sisällissota nousee uhrimäärältään samaan mittaluokkaan kuin Suomen kansalaissota. Suomessa kuoli yli prosentti maan väestöstä, Espanjassa lähes kaksi prosenttia.

Alkuasetelmat olivat suorastaan toistensa peilikuvat: Suomessa työväestö ja köyhä kansa ryhtyivät kapinaan epätasa-arvoista luokkayhteiskuntaa vastaan. Espanjassa taas tapahtui tasavallan vastainen sotilaskapina, jonka taustalla oli perinteisen omistavan luokan pelko etuoikeuksiensa menettämisestä.

Rinnakkaisuudet ovat kuitenkin huomattavia esimerkiksi rankaisutoimissa.

– Niin Suomen valkoisilla kuin Espanjan nationalisteilla oli massaprosesseja, joilla haluttiin rangaista laajasti ja ankarasti.

Kummankin sodan alkuvaiheessa käytettiin, varsinaisten taistelujen ulkopuolellakin, runsaasti rankaisu- ja kostoluontoista väkivaltaa, jolle ei edes yritetty etsiä juridisia perusteluja. Espanjassa sotilaskapinan johtajat ohjeistivat jo ennalta ”äärimmäiseen väkivaltaan” vastapuolen lamaannuttamiseksi alkuvaiheessa.

Sodan jatkuessa Suomen valkoiset jakoivat tuomioita kenttäoikeuksissaan ja Espanjan nationalistit sotaneuvostoissaan. Molemmat syrjäyttivät normaalin oikeudenkäytön prosessit, ja niissä voitiin tuomita kuolemaan. Vastaavalla tavalla, vaikkakin vähemmän, tuomioita jakoivat Suomen punakaartit ja Espanjan tasavaltalaisten joukot.

Kummassakin konfliktissa niskan päälle pääsi ylempiä yhteiskuntaluokkia edustanut osapuoli – Suomessa valkoiset, Espanjassa nationalistit. Tämä näkyi myös väkivallan ja uhrilukujen jakautumisessa:

– Suomessa noin kolme neljännestä poliittisesta väkivallasta menee voittajien tilille ja yksi neljäsosa hävinneiden, Espanjassa osuudet ovat noin kaksi kolmasosaa ja yksi kolmasosa

Jälkitoimissa tuomioita jakoivat Suomessa valtiorikosoikeudet, Espanjassa sotilas- sekä erityistuomioistuimet. Tuomiot olivat vahvasti poliittisia, vastoin jo tuolloin vakiintuneita klassisen rikosoikeuden oppeja. Esimerkiksi syytetyn aiempi toiminta työväenliikkeessä oli monesti raskauttavaa. Vankileireillä virui molemmissa maissa iso osa hävinneistä, ja kuolleisuus oli suurta.

Yhteistä oli toisaalta sekin, että rankaisu- ja kostotoimille, erityisesti sodan jälkeen, haettiin edes jonkinlaista oikeudellista selkänojaa.

– Vallanpitäjät ajattelevat aina vähän kansainvälistä yhteisöä ja omaa mainettaankin. Vaikka on alastoman väkivallan vaiheita, hyvin nopeasti halutaan jotain juridiikkaa mukaan, edes viikunanlehdeksi

Sisällissotien varjo ulottuu pitkälle kummankin maan historiassa. Suomessa piittaamattomuus oikeusvaltiollisista periaatteista jatkui 1920–30-luvulla.

– Juridiikka syrjäytettiin säännönmukaisesti poliittisista syistä. Oikeistolaiset ja vasemmistolaiset saivat oikeutta eri mitalla

Jatkosodan aikana sama linja näkyi sodanvastustajien kohtelussa. Sotien jälkeen oikeistolaiset joutuivat puolestaan itse kärsimään samantyyppisestä juridisesta menettelystä asekätkentä- ja sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä.

Espanjassa nationalistien joukkoja johtaneen kenraali Francisco Francon diktatuuri jatkui aina vuoteen 1975 saakka. Sisällissodan aikaisia tapahtumia on pystytty Espanjassa käsittelemään vapaasti vasta sen jälkeen.

– Siellä kaivetaan edelleen hautapaikkoja ja etsitään menehtyneitä