Asiakaspalvelijat! Onko asiakas pyytänyt sinulta koskaan jotain asiaa/tuotetta jota et ole ymmärtänyt/tiennyt mikä se on?

Kerran asiakas kysyi aladoobia. Ilmeisesti ennen vanhaan ollut yleisempi sana?, mutta itse en sitä ollut ikinä kuullut. Tarkoitti siis (ainakin meillä) maalaishyytelö-nimellä myytävää tuotetta.

Joskus vasta myyjän työt aloitettuani joku nuori mies pyysi risloja. Nolona jouduin pyytämään selvennystä moneen otteeseen. Itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten siihen liittyvät termit olivat täysin vieraita alkuun, nykyään tosin tulleet tutuksi kassalla.

N20

Ihmetyttää että tietämättömät teinimyyjät eivät pelastaudu kuuklella?

Vierailija kirjoitti:

Kerran asiakas kysyi aladoobia. Ilmeisesti ennen vanhaan ollut yleisempi sana?, mutta itse en sitä ollut ikinä kuullut. Tarkoitti siis (ainakin meillä) maalaishyytelö-nimellä myytävää tuotetta.

Joskus vasta myyjän työt aloitettuani joku nuori mies pyysi risloja. Nolona jouduin pyytämään selvennystä moneen otteeseen. Itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten siihen liittyvät termit olivat täysin vieraita alkuun, nykyään tosin tulleet tutuksi kassalla.

N20

Se on sylttyä. Et varmaan tunne sitäkään sanaa. "maalaishyytelösi" on vain yksi syltyn alalaji, Terveisiä pulloon, vai oletko teini ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran asiakas kysyi aladoobia. Ilmeisesti ennen vanhaan ollut yleisempi sana?, mutta itse en sitä ollut ikinä kuullut. Tarkoitti siis (ainakin meillä) maalaishyytelö-nimellä myytävää tuotetta.

Joskus vasta myyjän työt aloitettuani joku nuori mies pyysi risloja. Nolona jouduin pyytämään selvennystä moneen otteeseen. Itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten siihen liittyvät termit olivat täysin vieraita alkuun, nykyään tosin tulleet tutuksi kassalla.

N20

Se on sylttyä. Et varmaan tunne sitäkään sanaa. "maalaishyytelösi" on vain yksi syltyn alalaji, Terveisiä pulloon, vai oletko teini ;-)

Niin, siksi kirjoitinkin tuohon, että _ainakin meillä_ (=ts meidän kaupassa) kulkee nimellä maalaishyytelö, sen tarkemmin en ole lihahyytelöihin perehtynyt :) Myös ikäni kirjoitin viestin loppuun, melkein teini olen kyllä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran asiakas kysyi aladoobia. Ilmeisesti ennen vanhaan ollut yleisempi sana?, mutta itse en sitä ollut ikinä kuullut. Tarkoitti siis (ainakin meillä) maalaishyytelö-nimellä myytävää tuotetta.

Joskus vasta myyjän työt aloitettuani joku nuori mies pyysi risloja. Nolona jouduin pyytämään selvennystä moneen otteeseen. Itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten siihen liittyvät termit olivat täysin vieraita alkuun, nykyään tosin tulleet tutuksi kassalla.

N20

No et oo eds Asterixia lukenut

Olin kesätöissä tukkuliikkeen puhelinmyynnissä. Otin tilausta puhelimitse vastaan, ja perehdyttäjä tarkkaili vieressä. Puhelun aikana pomo saapuu huoneen ovelle, ja odottaa että tilaus on valmis. 

Asiakas: "Vehnäjauhoja..."

Minä: Vehnäjauhoja, montako?

Asiakas: "viisi"

Minä: viisi...

Asiakas: "Pitkäkestomunaa..."

Minä: Anteeksi mitä?

Asiakas: "...sitten mä tahtosin sitä pitkäkestomunaa..."

Salamana mun päähän tulee vastaus "niin mäkin", pidätän naurua, tärisen ja olen tulipunanen. Joudun vielä toistamaan: Pitkäkestomunaa, montako?

Asiakas: "...kolme"

Minä: Pitkäkestomunaa, kolme...

Puhelun lopuksi kirjoitin tilausta koneelle ja jouduin vielä kysymään perehdyttäjältä pomon läsnäollessa "miten mä löytäsin pitkäkestomunan" (tuoterekisteristä siis). 

Kyseessä oli pitkäänsäilyvä munavalmiste.

Terkkuja tutuille.

Turistit hieman heikolla englannilla pyysivät sooppia. Minä saippuahyllylle näyttämään, pudistelivat päitään ja esittelin kaikki palasaippuoista pulloihin ja ilmapesin kainaloita. Olimme kaikki yhtä hämmentyneitä kun he siiten alkoivat esittää että se soop on syötävää. Juuri niin, he tarkoittivat pussikeittoja :D

Irlanninenglantia mun on jotenkin vaikea ymmärtää myös. Aurinkorasvaa halusivat mutta en saanut selvää ennenkuin yksi pisamainen mies riisui paitansa ja näytti kärventyneen ihonsa :D

Pantomiimina olen kerran esittänyt myös terveyssiteen ja tenan käyttötarkoitukset.....

Ja onhan näitä mitä ei voi vaan tietää:

-vihree lm ilman mentholia

-paljon maksaa kiuaskivien postikulut Alanyaan (ei ole postinpalveluita meillä)

-megis jossa sininen täplä pohjassa

-onko meidän Mara käynyt tänään (en tiedä kuka on meidän Mara)

Vihreä Kent, kiitos! Ai tää tummempi vai? Juu, kiitos, tuo on oikea (vaikka sitä on tummempaakin).

Pitää alkaa pyytää keskivihreää, katsotaan sitten, mitä tarjotaan..

Vierailija kirjoitti:

Ensimmaisen kerran en ymmartanyt asiakasta kun pyydettiin "raneja". Olin tarjoilijana ravintolassa enka ollut ikina kuullut kenenkaan kutsuvan ranskalaisia raneiksi. Onko tuo yleistakin?

Toisella kertaa olin toissa kierratystavaratalossa taalla Hollannissa, ja yksi paiva asiakas kysyi minulta kassalla etta olisiko meilla tuotetta "vijzel". Kysyin takaisin mikahan tuollainen tuote on (mortteli) ja ohjasin asiakkaan sitten oikealle osastolle. Tuolla tyoskenteleminen oli kylla mita mainoin sanastonlaajennuskurssi 😄

No ranuista oon kuullut puhuttavan useinkin, mutta rane on kyllä uus tuttavuus näin ruokien osalta. :D 

Vierailija kirjoitti:

No ranuista oon kuullut puhuttavan useinkin, mutta rane on kyllä uus tuttavuus näin ruokien osalta. :D 

Rane on se luokan kovisjätkä, jolla on keravaviikset jo 13-vuotiaana, vetää röökiä välitunneilla nurkan takana ja väittää kaataneensa aikuisia naisia jo ennen ripari-ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)

Aijaa :D Pakkoruotsiksi, okei :D no, minkä minä sille voin, etten tiedä edes sanan kirjoitusasua ja kun ihmiset sen ovat lausuneet, niin se ei ole ollut selkeä hEfta, vaan he ovat lausuneet häfta/ hæfta. Kuulen sen ä:n siis siellä. Ja vaikka isoäitini äidin kotikieli on ollut ruotsi, niin edes isoäitini ei koskaan käyttänyt tuota sanaa :)

Kuka se juntti olikaan 😉

No se, joka ei pysty sanomaan laastaria laastariksi, vaan sanalla, joka ei ole suomea. Meillä päin se oi laastari nimenomaan siksi, että ei olla juntteja. Mutta ole sä juntti tajuamatta omasta junttimaailmastasi käsin, että heftasta puhuminen on junttia. Olisin kuullut sanan, jos se kuuluisi sofistikoituneiden eli hienostuneiden ihmisten sanastoon.

Pilponaatista tulee mieleen vielä apteekissa asiakkaiden väännöksiä lääkkeiden nimistä. Tämä paljonkäytetty kolesterolilääke Atorvastatiini on ollut asiakkaan suussa "Arvosatiinia" ja hengitettävä astmalääke(laite) Turbuhaler "Tupruhaler".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)

Aijaa :D Pakkoruotsiksi, okei :D no, minkä minä sille voin, etten tiedä edes sanan kirjoitusasua ja kun ihmiset sen ovat lausuneet, niin se ei ole ollut selkeä hEfta, vaan he ovat lausuneet häfta/ hæfta. Kuulen sen ä:n siis siellä. Ja vaikka isoäitini äidin kotikieli on ollut ruotsi, niin edes isoäitini ei koskaan käyttänyt tuota sanaa :)

Kuka se juntti olikaan 😉

No se, joka ei pysty sanomaan laastaria laastariksi, vaan sanalla, joka ei ole suomea. Meillä päin se oi laastari nimenomaan siksi, että ei olla juntteja. Mutta ole sä juntti tajuamatta omasta junttimaailmastasi käsin, että heftasta puhuminen on junttia. Olisin kuullut sanan, jos se kuuluisi sofistikoituneiden eli hienostuneiden ihmisten sanastoon.

Mielestäni hafta on sellainen harsomainen rasvainen laastari. Ei tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää että tietämättömät teinimyyjät eivät pelastaudu kuuklella?

Niin että siinä tilanteessa kaivetaan kännykkä kassan alta: "Sorry odotapas hetki, mä etin täältä googlesta, mitä tuo tarkoittaa". Jeps! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)

Aijaa :D Pakkoruotsiksi, okei :D no, minkä minä sille voin, etten tiedä edes sanan kirjoitusasua ja kun ihmiset sen ovat lausuneet, niin se ei ole ollut selkeä hEfta, vaan he ovat lausuneet häfta/ hæfta. Kuulen sen ä:n siis siellä. Ja vaikka isoäitini äidin kotikieli on ollut ruotsi, niin edes isoäitini ei koskaan käyttänyt tuota sanaa :)

Kuka se juntti olikaan 😉

No se, joka ei pysty sanomaan laastaria laastariksi, vaan sanalla, joka ei ole suomea. Meillä päin se oi laastari nimenomaan siksi, että ei olla juntteja. Mutta ole sä juntti tajuamatta omasta junttimaailmastasi käsin, että heftasta puhuminen on junttia. Olisin kuullut sanan, jos se kuuluisi sofistikoituneiden eli hienostuneiden ihmisten sanastoon.

Mielestäni hafta on sellainen harsomainen rasvainen laastari. Ei tavallinen.

Rasvalappu? Meilä lapsuudessani hefta oli rullatavaraa (vihreä muovirulla?) ja muistutti silkkiteippiä (Durapore ym)., mutta oli ihonväristä. Ja laastari oli laastari :D

Vierailija kirjoitti:

Turistit hieman heikolla englannilla pyysivät sooppia. Minä saippuahyllylle näyttämään, pudistelivat päitään ja esittelin kaikki palasaippuoista pulloihin ja ilmapesin kainaloita. Olimme kaikki yhtä hämmentyneitä kun he siiten alkoivat esittää että se soop on syötävää. Juuri niin, he tarkoittivat pussikeittoja :D

Irlanninenglantia mun on jotenkin vaikea ymmärtää myös. Aurinkorasvaa halusivat mutta en saanut selvää ennenkuin yksi pisamainen mies riisui paitansa ja näytti kärventyneen ihonsa :D

Pantomiimina olen kerran esittänyt myös terveyssiteen ja tenan käyttötarkoitukset.....

Ja onhan näitä mitä ei voi vaan tietää:

-vihree lm ilman mentholia

-paljon maksaa kiuaskivien postikulut Alanyaan (ei ole postinpalveluita meillä)

-megis jossa sininen täplä pohjassa

-onko meidän Mara käynyt tänään (en tiedä kuka on meidän Mara)

Miten pantomiimasit ton siteen käyttötarkoituksen? Olisin halunnu olla näkemässä. 😂

Eräs kioskiasiakas aina asioinnin päätteeksi pyytää yhden "turhanpäiväisen". Täytyy myöntää, etten ensimmäisellä kerralla ihan heti keksinyt herran tarkoittavan viiden euron Casinoarpaa. :D

vierailija9898989 kirjoitti:

Olen asiakkaan roolissa kohdannut tämän.

Menin isoon ns. halpahallikauppaan ja sanoin myyjälle, että etsin rotanmyrkkyä. Sitä mentiin tämän tytön johdolla etsimään sitten lemmikkiosastolta.

Mulla taas oli lemmikkinä rottia ja menin apteekista kysymään jotain rotille sopivaa shampoota. Nuori apteekkari meni kysymään toiselta löytyyks heiltä rotanmyrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseoppinut baarityöntekijä olin nuorena minäkin. Kerran asiakas tilasi lonkeron ahtojäillä ja olin huuli pyöreänä, että millä. Tarkoitti sitä, että pieni juoma isoon tuoppiin ja perään niin paljon jäitä kun mahtuu.

Välillä meteli oli niin kova etten saanut selvää, jos asiakas tilasi "biniä", "binhoa" tms. lempinimellä olutta.  Lopulta ihmiset luovuttivat binhojensa kanssa ja huusivat "KALJAA!"  :D

Meitä itseoppineitahan onkin täällä monta! Nykyisin 7 vuotta ravintolassa työskennelleenä sanasto jo täysin hallussa, mutta uran alkuajoilta muistan myös hämmästelleeni kyseistä termiä. Juuri 18 vuotta täyttäneenä ei kysymättä auennut tilaus "betonivettä ahtojäillä".

Eräs asiakas sanoi, että laitas yks birra. Hetki meni selatessa päänsisäistä sanakirjaa ja osasin yhdistää olueen sen. Laitoin tuopillisen ja annoin asiakkaalle. Mielessäni ajattelin, että toivottavasti meni oikein. Asiakas ei puhunut mitään ja maksoi juomansa. Kotona tarkistin googlesta päivän päätteeksi, että menikö oikein.

Asiakas kysyi miten pääsee sinne pyörityspaikkaan. JepJep aika monta lisäkysymystä vaati, että selvisi mihin hän siis haluaa... Yritin eri tavoin kysellä selvennöstä (mihin tarkoitukseen se on, mitä siellä tehdään jne) mutta vastaus oli aina että no sellainen pyörityspaikka, pyörityspaikka.