Vittu tätä kirkon touhua!
Saatana nyt viimeistään eroaisin kirkosta jos en olisi sitä tehnyt jo aikoja sitten!
Ukko on kirkon koulutuksessa jossain satojen kilometrien päässä eikä se kuulemma voi puhua lapsen kanssa puhelimessa eikä järjestää edes sellaisia asioita, joita voisi hoitaa puhelimella tai sähköpostilla! Siis kokonaiseen viikkoon! Se on joku vitun hiljaisuuden retriitti, eikä siellä saa kuulemma puhua edes puhelimessa eikä edes oman lapsen kanssa, jolla on hätä ja ikävä.
Tää on kyllä viimeinen pisara! Miten ne voi vaatia, että joku on koulutuksessa kokonaisen viikon 24/7 eikä saa sinä aikana pitää yhteyttä lapsiinsa? Ihan tarpeeksi rankkaa, että joutuu olemaan koko viikon yksinhuoltajana.
Argh, vittu, saatana!!!! Että mä vihaan tota saatanan sovinistista patriarkaalista systeemiä jossa oletetaan, että vaimo hoitaa kaiken ja mies voi lepäillä hiljaa "koulutuksessa".
Kommentit (99)
Työnantajalla ei ole velvollisuutta miettiä, miten työntekijä voi perustaa perheen, haloo. Kyllä se on ihan työntekijän ja puolison keskenään mietittävä, miten ammatit sopivat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole mukavaa että maanantaina kun tulet töistä kotiin niin puoliso on siellä jo ruuan kanssa odottamassa, eikä lastenkaan tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ööö, ja näin päättelet mistä? Toki arkipäiviin sijoittuvilla vapaapäivillä on puolensa (lasten kuljettelu onnistuu helpommin, mutta ei meillä kukaan silti kotona ole). En ole missään vaiheessa arvostellut töiden sijoittumista tiettyihin viikonpäiviin tai edes kellonaikoihin vaan sitä, että niitä töitä teetetään enemmän kuin kohtuulliset (ja palkan perusteena olevat ) n. 8 tuntia päivässä / 40 tuntia viikossa.
ap
Pappien palkkaa ei lasketa noin. Ei papin työ sinun kiukuttelullasi muutu tavalliseksi työksi.
Kyllä pappien palkan perusteena ovat muut vastaavan koulutus- ja osaamistason vaativat työt, joiden palkkaus taas perustuu työaikaan. Tässä mielessä kirkolla pitäisi olla vähintäänkin moraalinen velvollisuus noudattaa samanlaisia työaikoja, mutta työajattomuuden varjolla papeilla teetetään hirvittäviä määriä ylitöitä.
Ettei nyt kyse olisi siitä, että sun miehesi pakenee teidän kodin ilmapiiriä töihin, joita tosiaan VOI työajattomuuden vuoksi tehdä vaikka 24/7. Leireistä ym. ainakin mun lähipiirin papeille tulee leirivapaita (eli vapaapäiviä loma- ja vapaapäivien päälle) joten ei se ihan niin kohtuutonta meidän perheellekään ole ollut.
Oli sitä sitten pappi lukkari talonpoika tai kuppari, niin ap:n kaltainen pirttihirmu kuulostaa ihan kamalalta puolisoksi. Kerää ittes nainen. Pitäisikö sun vähän vähentää hommiasi, jos viikko "yksinhuoltajana" on noin rankkaa?
Mikä lapsen asia isälleen on? "Isi mä näin eilen kärpäsen" tai jotain vastaavaa? Sanot lapselle, että isin leiriin kuuluu nyt se, että hänelle ei soiteta, kerro minulle ja kirjoitetaan paperille, kerrotaan isille sitten kaikki kun hän tulee kotiin! Lapsella on ikävä, kerrot että isi ajattelee varmasti lasta ja isilläkin on ikävä, mutta kyllä nämä muutamat päivät jaksaa! (Vai ahdistaako lastasi kireä ilmapiii kotona, ts. oletko sinä heille turvallinen aikuinen?)
No, provohan tää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole mukavaa että maanantaina kun tulet töistä kotiin niin puoliso on siellä jo ruuan kanssa odottamassa, eikä lastenkaan tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ööö, ja näin päättelet mistä? Toki arkipäiviin sijoittuvilla vapaapäivillä on puolensa (lasten kuljettelu onnistuu helpommin, mutta ei meillä kukaan silti kotona ole). En ole missään vaiheessa arvostellut töiden sijoittumista tiettyihin viikonpäiviin tai edes kellonaikoihin vaan sitä, että niitä töitä teetetään enemmän kuin kohtuulliset (ja palkan perusteena olevat ) n. 8 tuntia päivässä / 40 tuntia viikossa.
ap
Pappien palkkaa ei lasketa noin. Ei papin työ sinun kiukuttelullasi muutu tavalliseksi työksi.
Kyllä pappien palkan perusteena ovat muut vastaavan koulutus- ja osaamistason vaativat työt, joiden palkkaus taas perustuu työaikaan. Tässä mielessä kirkolla pitäisi olla vähintäänkin moraalinen velvollisuus noudattaa samanlaisia työaikoja, mutta työajattomuuden varjolla papeilla teetetään hirvittäviä määriä ylitöitä.
Hengellinen työ on ihan erityinen juttu, ja työntekijät sen tietää ja hyväksyy työhön mennessään. Jos puoliso ei hyväksy, niin ehkä ero oisi hyvä ratkaisu. Ap, sinun ongelmasi ei ole puolisosi työnantajan eli kirkon vika. Olet siinä ihan vapaaehtoisesti. Sulla on elämänhallinnan, hermojen hallinnan ja organisoinnin puutteen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole mukavaa että maanantaina kun tulet töistä kotiin niin puoliso on siellä jo ruuan kanssa odottamassa, eikä lastenkaan tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ööö, ja näin päättelet mistä? Toki arkipäiviin sijoittuvilla vapaapäivillä on puolensa (lasten kuljettelu onnistuu helpommin, mutta ei meillä kukaan silti kotona ole). En ole missään vaiheessa arvostellut töiden sijoittumista tiettyihin viikonpäiviin tai edes kellonaikoihin vaan sitä, että niitä töitä teetetään enemmän kuin kohtuulliset (ja palkan perusteena olevat ) n. 8 tuntia päivässä / 40 tuntia viikossa.
ap
Pappien palkkaa ei lasketa noin. Ei papin työ sinun kiukuttelullasi muutu tavalliseksi työksi.
Kyllä pappien palkan perusteena ovat muut vastaavan koulutus- ja osaamistason vaativat työt, joiden palkkaus taas perustuu työaikaan. Tässä mielessä kirkolla pitäisi olla vähintäänkin moraalinen velvollisuus noudattaa samanlaisia työaikoja, mutta työajattomuuden varjolla papeilla teetetään hirvittäviä määriä ylitöitä.
Hengellinen työ on ihan erityinen juttu, ja työntekijät sen tietää ja hyväksyy työhön mennessään. Jos puoliso ei hyväksy, niin ehkä ero oisi hyvä ratkaisu. Ap, sinun ongelmasi ei ole puolisosi työnantajan eli kirkon vika. Olet siinä ihan vapaaehtoisesti. Sulla on elämänhallinnan, hermojen hallinnan ja organisoinnin puutteen ongelmia.
Kuten olen todennut, niin itse olen eroa ehdottanut ja halunnut jo monta vuotta, mutta mies ei suostu, koska ero olisi hänelle imagotappio töiden ja uran kannalta ja haittaa etenemismahdollisuuksia. Jos otan eron, tulee mies tekemään siitä erittäin riitaisan ja sotkuisan. Tästä syystä en ole lähtenyt yksinäni eroa viemään eteenpäin, koska katson että lasten kannalta nykytilanne on parempi kuin iso riitely.
Yritän elää omaa elämääni, mutta se, että vastuu sekä perheen elättämisestä että lastenhoidosta jää jatkuvasti enemmän minulle ei ole mielestäni kohtuullista. Syyllinen on miehen työnantaja, joka ei mahdollista työntekijöilleen 50% vastuun ottoa perheestä.
Minulla on oma vastuullinen työ, joka vaatii myös sitoutumista ja joka on välttämätön perheen elättämiseksi (toisin kuin miehen työ, joka on lähinnä harrastus).Miehen työnantaja kuitenkin jatkuvasti vaatii tällaisia tyhjänpäiväisiä huuhaakoulutuksia sekä perhettä paljon rasittavia leirejä, joiden kaikkien rasitus kaatuu minun niskaani.
Tilanne on yksinkertaisesti perheelle täysin kohtuuton.
ap
Hei ap. Sinä et miehen lupaa tarvii eroamiseen ("mies ei suostu"). Lähde, ennenkuin sairastut katkeruuteen nykyistäkin pahemmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole mukavaa että maanantaina kun tulet töistä kotiin niin puoliso on siellä jo ruuan kanssa odottamassa, eikä lastenkaan tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ööö, ja näin päättelet mistä? Toki arkipäiviin sijoittuvilla vapaapäivillä on puolensa (lasten kuljettelu onnistuu helpommin, mutta ei meillä kukaan silti kotona ole). En ole missään vaiheessa arvostellut töiden sijoittumista tiettyihin viikonpäiviin tai edes kellonaikoihin vaan sitä, että niitä töitä teetetään enemmän kuin kohtuulliset (ja palkan perusteena olevat ) n. 8 tuntia päivässä / 40 tuntia viikossa.
ap
Pappien palkkaa ei lasketa noin. Ei papin työ sinun kiukuttelullasi muutu tavalliseksi työksi.
Kyllä pappien palkan perusteena ovat muut vastaavan koulutus- ja osaamistason vaativat työt, joiden palkkaus taas perustuu työaikaan. Tässä mielessä kirkolla pitäisi olla vähintäänkin moraalinen velvollisuus noudattaa samanlaisia työaikoja, mutta työajattomuuden varjolla papeilla teetetään hirvittäviä määriä ylitöitä.
Hengellinen työ on ihan erityinen juttu, ja työntekijät sen tietää ja hyväksyy työhön mennessään. Jos puoliso ei hyväksy, niin ehkä ero oisi hyvä ratkaisu. Ap, sinun ongelmasi ei ole puolisosi työnantajan eli kirkon vika. Olet siinä ihan vapaaehtoisesti. Sulla on elämänhallinnan, hermojen hallinnan ja organisoinnin puutteen ongelmia.
Kuten olen todennut, niin itse olen eroa ehdottanut ja halunnut jo monta vuotta, mutta mies ei suostu, koska ero olisi hänelle imagotappio töiden ja uran kannalta ja haittaa etenemismahdollisuuksia. Jos otan eron, tulee mies tekemään siitä erittäin riitaisan ja sotkuisan. Tästä syystä en ole lähtenyt yksinäni eroa viemään eteenpäin, koska katson että lasten kannalta nykytilanne on parempi kuin iso riitely.
Yritän elää omaa elämääni, mutta se, että vastuu sekä perheen elättämisestä että lastenhoidosta jää jatkuvasti enemmän minulle ei ole mielestäni kohtuullista. Syyllinen on miehen työnantaja, joka ei mahdollista työntekijöilleen 50% vastuun ottoa perheestä.
Minulla on oma vastuullinen työ, joka vaatii myös sitoutumista ja joka on välttämätön perheen elättämiseksi (toisin kuin miehen työ, joka on lähinnä harrastus).Miehen työnantaja kuitenkin jatkuvasti vaatii tällaisia tyhjänpäiväisiä huuhaakoulutuksia sekä perhettä paljon rasittavia leirejä, joiden kaikkien rasitus kaatuu minun niskaani.
Tilanne on yksinkertaisesti perheelle täysin kohtuuton.
ap
Ihan oikeasti ap, ei se ole työnantajan vika tai syy. Kussakin duunissa on omat säännöt ja kirkossa sattuu nyt olemaan tuollaiset. Miehesi on valinnut tuon työn tietäen mitä se on. Hengellistä työtä on varmasti ateistin vaikea ymmärtää. Mutta valinnan on tehnyt miehesi ja sinä valitset olla tuon miehen kanssa.
Kumpikohan ap on toteutettavissa oleva ratkaisu teidän perheen ongelmiin:
-kirkko muuttaa tuhansien pappien virkaehtosopimusta just sun mieleiseksesi
-sä teet omaa elämääsi koskevan valinnan ja joko lähdet jos et tilannetta siedä tai jäät ja organisoitte kumpikin duuninne ja perhe-elämänne paremmin?
Heh, retriitissä. Se on nylpyttämässä jotain Irmeliä.
Vaan sinäpä voit käydä alakerran Ramilla kylässä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Retriitissä on tarkoitus olla hiljaa. Itse, kun aikoinaan olin, sieltä ei yhteyksiä otettu ulkopuolelle. Puhelimet piti sulkea kokonaan. Jokainen antoi lähiomaisen yhteystiedot retriitin ohjaajalle ja ohjaajan tiedot lähiomaiselle. Että näin se homma toimii.
Minä en suostuisi tuollaiseen.
Ja retriitti on vapaaehtoista, miten se voi olla koulutus??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole mukavaa että maanantaina kun tulet töistä kotiin niin puoliso on siellä jo ruuan kanssa odottamassa, eikä lastenkaan tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ööö, ja näin päättelet mistä? Toki arkipäiviin sijoittuvilla vapaapäivillä on puolensa (lasten kuljettelu onnistuu helpommin, mutta ei meillä kukaan silti kotona ole). En ole missään vaiheessa arvostellut töiden sijoittumista tiettyihin viikonpäiviin tai edes kellonaikoihin vaan sitä, että niitä töitä teetetään enemmän kuin kohtuulliset (ja palkan perusteena olevat ) n. 8 tuntia päivässä / 40 tuntia viikossa.
ap
Pappien palkkaa ei lasketa noin. Ei papin työ sinun kiukuttelullasi muutu tavalliseksi työksi.
Kyllä pappien palkan p
Tuosta on muutkin kirjoittaneet, mikään ei muutu.
Joku idiootti kaivoi lähes kymmenen vuotta vanhan ketjun esiin 🤣
Aloituksen perusteella tavallaan ymmärrän miksi ap:n ukko haluaa olla viikon retriitissä.....
Kirkon koulutuksiin ei työnantaja määrää, vaan työntekijä anoo seurakuntaneuvostolta mahdollisuutta osallistua tarvitsemaansa koulutukseen. Seurakuntaneuvosto arvioi, että onko koulutus tarpeellista/hyödyllistä ko. papin viran kuvassa. Jos näin on, niin seurakuntaneuvosto myöntää koulutusmäärärahan. Koulutuksiin ei siis niin vaan mennä, eikä määrätä, kuin ihan poikkeustapauksissa vaan koulutusta anotaan. Ensi vuoden koulutukset on anottu tämän vuoden syys-lokakuussa. Koulutus ei siis ole tullut yllätyksenä.
Ymmärrän ap:ta, itseäkin ärsyttäis yksin hoitaa yhteisiä lapsia. Etenkin kun tämän retriitin lisäksi niitä leirejä ym. Miksi kirkolla ylipäänsä on niin paljon leirejä joissa ollaan pois kotoa, miksei enemmän päivätoimintaa? Ilmeisesti kirkon jäsenet tykkää leireistä.
Moni luterilainen pappi on eronnut, ei se mikään imagotappio ole uralle.
Jos kielenkäyttösi on tuollaista kotoa, niin todella mielelläni lähtisin hiljaisuuden retriittiin vaikka joka viikko. Siivoa suusi, puhu kauniisti puolisollesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuilemma voi soittaa, kun siellä pitää olla ihan hiljaa. Ja kyseessä siis pakollinen koulutus. Mutta mun mielestä on kohtuutonta jos koulutuksessa on kiinni yli 8-10 tuntia päivässä eikä saa vapaa-ajallaankaan olla yhteydessä perheeseensä.
Eikö sun miestäsi infottu etukäteen millaisesta koulutuksesta on kyse?
Varmaan sitä on infottu joo, mutta mitä väliä? Pakollinen koulutus on pakollinen koulutus. En valita siitä, että ei olisi infottu vaan siitä, että tämä on TÄYSIN KOHTUUTONTA lapsia kohtaan, että he eivät saisi pitää yhteyttä isäänsä. Lisäksi se on varsin kohtuutonta myös minua kohtaan, koska joudun hoitamaan perheen ja kodin täysin yksin ilman että mies hoitaisi edes niitä asioita, joita pystyy sieltä tekemään.
Hel vetti mikä uhriutuja! Normaali ihminen pärjää viikon vaikka aidan seipäänä jos on tarvis.
Jätä se sika