Miksei lihavat laihduta?

Menisin Painonvartihoihin, jos sellainen vielä olisi. Eipä ole.

Se oli mulle toimiva systeemi. Pysyi kurissa siellä.

ssss kirjoitti:

99: Lääkkeiden takia lihoaa 0.00000001% väestöstä. Sattumoisin joka toisella on lihottava sairaus palstalla, joka on läskidenialismia. Lihavat ahmijat ja pyörätuolissa olevat ovat laiskoja.

101: Mitä opeteltavaa teidän tekosyissä on???

102: Itse korostat omaa paremmuuttasi minuun nähden ( Todennäköisesti olen monessa asiassa huomattavasti parempi, fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, pätevämpi, pidetympi jnejne kuin sinä. ) ...ja saarnaat kuinka se on väärin. Logiikka,missä olet???? Minä en ole missään vaiheessa korottanut itseäni sinun yläpuolellesi, mutta kerran lähdit tälle linjalle

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua ja se onkinvaikeasti nieltävä totuus

Voin todeta sinun olevan helvetisti minua rumempi läskeinesi

Sori, nyt vasta tajuan, että sulla ihan tuollaiset numerot tuossa juoksee. Oletko kuullut persoonallisuushäiriöistä?

Mikset sinä aloittaja tee lobotomiaa? Ihan ystävällisesti kysyn, tulis ehkä tarpeeseen..

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyhmät ei tee itsestään fiksuja?

Tämä on ihan yhtä aiheellinen kysymys itse asiassa. Ennen olin läski ja tyhmä, nyt olen laiha ja tyhmä. Ehkä alan joskus lukea tietokirjallisuutta, niin olen myöhemmin laiha ja fiksu,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, tietysti paras olisi jos ei lihavaksi koskaan edes päätyisi, eli ennakoimalla estäisi lihavuuden, mutta jos niin kurjasti on päässyt käymään että ihrat tursuaa niin miksi ei vaan laihduta ja näin pääse takaisin terveen elämän makuun? Sairauksien takia lihominen on tietysti asia erikseen, ymmärrän että voi olla hieman monimutkaisempaa ja hankalampaa laihduttaa jos jokin sairaus tai lääkitys nostaa painoa ja saattaa aiheuttaa henkisestikin voimattomuutta.

Muuten en tajua miten viitsii olla lihava, eikö hoikempana elämä olisi paljon helpompaa? Eikö arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta? Haluaako joku avata tätä hieman ilman liiallista provosoitumista ja lihavuutta vieroksuvien lyttäämistä?

En jaksa lukea yhtään muuta vastausta, vaan vastaan vain tämän hetkisestä tilanteestani, miksi en laihduta. Olen tällä hetkellä todella väsynyt. Teen päätyön lisäksi kahta muuta työtä, että saa perheen  elätettyä. Raahaudun päivästä toiseen ja nukun aina, kun ehdin. Olen stressaantunut ja minua huimaa ja oksettaa stressistä, väsymyksestä ja siitä ahdistuksesta, miten selviämme tässä elämäntilanteessa.

Syöminen on mitä on ja laihduttaminen ei ole nyt käynyt mielessä. Joten kiloja on tullut sen verran, että voin sanoa olevani ylipainoinen. Ehkä sitten joskus, kun elämäntilanne helpottaa ja pärjäämme minun yhdellä työllä ja saan nukkua ja levätä sen verran, että tämä kaamea väsymys, huimaus, huono olo, ahdistus menee ohi. Siihen asti yritetään vain selvitä päivä kerrallaan.

Ja tämä on vain minun vastaukseni, miksi tämä lihava ei nyt laihduta

Hyvä! On todella tyhmää lisätä enää stressiä siitä, että pitäisi miellyttää muuta habituksellaan. Onnellinen ihminen kun sattuu olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Sitten kun asiasi järjestyvät, luonto kyllä hoitaa asiat kuntoon, kun vain kiinnittää huomiota ruoan laatuun (eli etsii ne aineet, jotka saavat syömään yli tarpeen). Meissä kaikissa on olemassa nämä mekanismit, evoluution mukanaan tuomia hienouksia, joita mm. teollisuuden biokemistit ovat osanneet vuosikymmeniä hallita (ts. addiktoida ja saada sinut syömään liikaa). Hyvä esimerkki on Coca Cola: siinä on diureettina kofeiini (tekee janoiseksi), suoloja joita sitten peitetään makeudella. Kun juot kokista, tule vain janoisemmaksi. Samalla tunget itseesi järkyttävän määrän sokeria ja paljon muuta ja kun toleranssi makeaan kasvaa (kuten missä tahansa addiktiossa), kohta mikään makeus ei ole tarpeeksi.

En ole koskaan aiemmin ollut ylipainoinen, mutta tällä hetkellä ei ole elämässä muuta kuin työ ja täsmänukkuminen ja huolet ja väsymys. Pääsen töistä, nappaan jotain suuhuni ja menen seuraavaan työpaikkaan. Pääsen sieltä yöllä, nukun muutaman tunnin, lähden taas töihin. Käyn tämän jälkeen kotona, tekaisen kotiöitä ja yritän nukahtaa vähän aikaa ja lähden yötä vasten töihin. Aamulla käväisen kotona, nukun 2 tuntia, lähden töihin. Makea pitää käynnissä.

Yli tarpeen saa syömään väsymys ja se, että on pakko jaksaa. Uupuneessa olossa ei jaksa ajatella, mitä syö, kun yrittää pistää suuhun jotain, että verensokeri nousee ja painaa pään tyynyyn ja kellon soimaan muutaman tunnin päästä, kun on lähdettävä taas töihin.

Tämä on tätä nyt ja jonain toisena päivänä toisenlaista. En nyt usko alkavani laihduttamaan sittenkään. Kun saan nukkua tarpeeksi, ahditus ja huoli hellittää ja tämä sumuinen uupumus hellittää, uskon  palaavani entiseen painoon ilman erityisiä laihdutuksia. Jos en palaudu, niin sitten eletään loppuelämä ylipainoisena.

Ymmärrettävää. Makeanhimo kasvaa stressissä, koska stressin tarkoitus on tuottaa paljon energiaa sitä kuvitteellista leijonan pakenemista ajatellen (tällöin mm. sympaattinen hermosto ohjaa sisäelimiä ja maksimoidaan energian tuotto, mutta jätetään kehon korjaaminen kuten uusien solujen tuotanto pois).  Huomaa, että endokriinisiä rauhasia voi hallita vain joko para/ tai sympaattinen hermosto eri aikaan, ei yhtä aikaa. Levossa (jolloin parasympaattinen hermosto on vallitseva) korjataan kehoa ja tuotetaan uusia soluja. Tästä syystä, jos ihmistä väsyttää, pitäisi nukkua tai sitten selvittää taustasyyt, miksi on väsynyt.

Neuroendokrinologisesti tilaasi on olemassa myös toinen näkemys: väsymyksesi johtuu siitä, että aivot ja kilpirauhanen ohjaa sinua lepäämään, koska aivot tulkitsee sinun olevan sellaisessa maailmassa, jossa ei ole energiaa. Miten tämä sitten on mahdollista, vaikka jääkaappi on täynnä ruokaa? Käytännössä esimerkiksi siten, että kun syöt voimakkaasti insuliinia erittävää ruokaa (insuliini pyrkii tasaamaan verensokerin eli glukoosin), siirretäänkin verensokeria (glukoosia) maksan avulla rasvasoluihin liikaa, jolloin käyttöön jäävä energia on vähemmän kuin tarpeesi. Tuolloin mm. aivolisäke huomaa tilan ja ohjaa kilpirauhasta tuottamaan vähemmän tyroksiinia, jotta solusi (ja mitokondriosi) eivät käyttäisi niin paljon energiaa. Samalla sinua väsyttää, koska liikkuminen kuluttaisi energiaa, jota  aivosi haluavat säätellä. Tämän mekanismin toimivuutta voit kokeilla syömällä mahdollisimman vähän hiilihydraatteja: vedä kehosi kokeeksi kehoosi ja kas kummaa, sinulla on loputtoman oloisesti energiaa ja unentarpeesikin vähenee! Kysymys kuuluukin: mikäli on monta vuotta vetänyt siten, että stressaantuneena vetää täysillä vastoin sitä mitä keho sanoo, milloin jokin elin laukeaa? Aivot lasketaan tässä elimeksi.

Hieno teoria, kiitos siitä. Ihanaa, että yrität auttaa. Kiitos myös siitä.

Mutta realistinen tosiasia väsymykseen on se, että ei ehdi nukkua. Kun on töissä 7-15, vaihtaa paikkaa, on töissä 16-22, tulee kotiin, nukkuu muutaman tunnin, töihin klo 7-15, kotiin, nukkuu pari tuntia, töihin 20-07, nukkuu pari tuntia, töihin 13-21 jne...

Kiitos vielä selvityksestäsi, miten elimistö toimii. Mutta tällä hetkellä ei vain jaksa edes ajatella hermoston toimintaa yms. Nytkin makaan viltin alla ja kohta yritän nukkua jonkin verran, koska lähden taas illemmalla töihin ja olen aamuun asti.  Tällä hetkellä on aivan sama, mitä syö, kunhan vain syö jotain, että jaksaa valvoa ja jaksaa tehdä ja pysyy pystyssä.

Uskon, että tämän elämänkokemuksen jälkeen en pahemmin enää välitä, olenko hoikka vai lihava. Olen ennen ollut tarkka ulkonäöstäni ja ajatellut halveksien muista, että miten he eivät jaksa muka pitää itsestään huolta, kun minä saan pidettyä itseni hoikkana ja timminä ja jaksavana. Tämä on opettanut nöyryyttä oikein roppakaupalla ja en usko, että tämän jälkeen välitän, onko vyötärössäni läskimakkara vai ei. Jos tästä selviän täysissä järjissä ja fyysisesti kunnossa, ei pari makkaraa taida minua pahemmin heilauttaa.

Sitten kun alkaa mennä niin, että perjantaina illalla sairastut (kuumeilet) ja sunnuntaina olet taas terve töihin, niin olet mennyt liian pitkälle (olettaen, ettet tee vuorotöitä viikonloppuisin). Stressi nimittäin tekee sitä, että stresaantuneena otetaan kaikki irti ja kun hetken levähdät, sairastut (= kroppa korjaa itseään). Tarkkaile myös vatsaasi ja mielialaasi. Pitkäkestoinen stressi on todella tuhoisaa. Toivotaan, että elämäntilanteesi paranee ja pääset oravanpyörästä eroon. Kuten mainittu, kun asiat helpottaa, kehosi kyllä korjaa asiat ihan itsekseen, eli ei ruokailusta, ulkonäöstä, laardista tai muistakaan elämän asioista saa ottaa liikaa stressiä!

Vierailija kirjoitti:

Teitä läskejä ei tarvitse edes provosoida, kun te provosoidutte ihan itsestään. Siksi näitä aloituksia on koko ajan, kun nämä vaan ovat niin helppo ja varma keino saada tänne vilkkautta.

Ja hassusti, vaikka läskejä lähestyisi mistä näkökulmasta tahansa, niin te vauhkoonnutte välittömästi luulemaan, että kaikessa on kyse vain ulkonäöstä. Ihan kuin läskeistä ei olisi muuta haittaa kuin ulkonäköhaitta.

Ihmeen paljon teitä haittaa nämä aloitukset, vaikka kuinka vakuuttelette, ettei teitä haittaa mitä muut ajattelevat. Teillä itsellä kun on niin hyvä olla.

Minua enemmän harmittaa väärän tiedon levittäminen. Miksi ihmeessä lihavia saisi arvostella, jos edes maahanmuuttajia ei saa arvostella? Arvostelu ei johda yhtään mihinkään, etenkään, jos ihminen, joka arvostelee, ei tajua mitään koko asiasta!

ssss kirjoitti:

99: Lääkkeiden takia lihoaa 0.00000001% väestöstä. Sattumoisin joka toisella on lihottava sairaus palstalla, joka on läskidenialismia. Lihavat ahmijat ja pyörätuolissa olevat ovat laiskoja.

101: Mitä opeteltavaa teidän tekosyissä on???

102: Itse korostat omaa paremmuuttasi minuun nähden ( Todennäköisesti olen monessa asiassa huomattavasti parempi, fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, pätevämpi, pidetympi jnejne kuin sinä. ) ...ja saarnaat kuinka se on väärin. Logiikka,missä olet???? Minä en ole missään vaiheessa korottanut itseäni sinun yläpuolellesi, mutta kerran lähdit tälle linjalle

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua ja se onkinvaikeasti nieltävä totuus

Voin todeta sinun olevan helvetisti minua rumempi läskeinesi

Mistä tuo tilasto on? Ahmimishäiriö ja muut syömishäiriöt ovat sairauksia. Ihmiskehon toiminnan opiskeleminen ei ole tekosyy. En ole kirjoittaja nro 102, mutta korotat jatkuvasti itseäsi muiden yläpuolelle. Laihuus ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä, mielipiteesi eivät ole ainoita oikeita, haukkuminen ei inspiroi ketään laihduttamaan ja tuon naurattavan "läskidenialismi -käsitteen" hokeminen ei tee sinusta yhtään fiksumpaa.

ssss kirjoitti:

99: Lääkkeiden takia lihoaa 0.00000001% väestöstä. Sattumoisin joka toisella on lihottava sairaus palstalla, joka on läskidenialismia. Lihavat ahmijat ja pyörätuolissa olevat ovat laiskoja.

101: Mitä opeteltavaa teidän tekosyissä on???

102: Itse korostat omaa paremmuuttasi minuun nähden ( Todennäköisesti olen monessa asiassa huomattavasti parempi, fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, pätevämpi, pidetympi jnejne kuin sinä. ) ...ja saarnaat kuinka se on väärin. Logiikka,missä olet???? Minä en ole missään vaiheessa korottanut itseäni sinun yläpuolellesi, mutta kerran lähdit tälle linjalle

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua ja se onkinvaikeasti nieltävä totuus

Voin todeta sinun olevan helvetisti minua rumempi läskeinesi

Mistä tuollainen luku? Mikäli otat vain yhden lihottavan kategorian, eli mielialalääkkeet, niin onhan heitäkin jo todella paljon. Päälle lasket kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät yms. Oletko tyhmä, vai tekeydytkö tyhmäksi?

SSSS:lle vinkiksi: opettele asiat, tule vasta sitten mukaan tällaisiin viestiketjuihin.

ssss kirjoitti:

99: Lääkkeiden takia lihoaa 0.00000001% väestöstä. Sattumoisin joka toisella on lihottava sairaus palstalla, joka on läskidenialismia. Lihavat ahmijat ja pyörätuolissa olevat ovat laiskoja.

101: Mitä opeteltavaa teidän tekosyissä on???

102: Itse korostat omaa paremmuuttasi minuun nähden ( Todennäköisesti olen monessa asiassa huomattavasti parempi, fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, pätevämpi, pidetympi jnejne kuin sinä. ) ...ja saarnaat kuinka se on väärin. Logiikka,missä olet???? Minä en ole missään vaiheessa korottanut itseäni sinun yläpuolellesi, mutta kerran lähdit tälle linjalle

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua ja se onkinvaikeasti nieltävä totuus

Voin todeta sinun olevan helvetisti minua rumempi läskeinesi

Meidän masokistipuoli runkkaa itsensä kuoliaaksi kaikella materiaalilla, mitä tuotat! Kiitos siitä! Sadistipuoli taas tahtoisi antaa "meidän tuhmalle tytölle" taas piiskaa. Tule takaisin, ssss!

@Fat Pride

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, tietysti paras olisi jos ei lihavaksi koskaan edes päätyisi, eli ennakoimalla estäisi lihavuuden, mutta jos niin kurjasti on päässyt käymään että ihrat tursuaa niin miksi ei vaan laihduta ja näin pääse takaisin terveen elämän makuun? Sairauksien takia lihominen on tietysti asia erikseen, ymmärrän että voi olla hieman monimutkaisempaa ja hankalampaa laihduttaa jos jokin sairaus tai lääkitys nostaa painoa ja saattaa aiheuttaa henkisestikin voimattomuutta.

Muuten en tajua miten viitsii olla lihava, eikö hoikempana elämä olisi paljon helpompaa? Eikö arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta? Haluaako joku avata tätä hieman ilman liiallista provosoitumista ja lihavuutta vieroksuvien lyttäämistä?

En jaksa lukea yhtään muuta vastausta, vaan vastaan vain tämän hetkisestä tilanteestani, miksi en laihduta. Olen tällä hetkellä todella väsynyt. Teen päätyön lisäksi kahta muuta työtä, että saa perheen  elätettyä. Raahaudun päivästä toiseen ja nukun aina, kun ehdin. Olen stressaantunut ja minua huimaa ja oksettaa stressistä, väsymyksestä ja siitä ahdistuksesta, miten selviämme tässä elämäntilanteessa.

Syöminen on mitä on ja laihduttaminen ei ole nyt käynyt mielessä. Joten kiloja on tullut sen verran, että voin sanoa olevani ylipainoinen. Ehkä sitten joskus, kun elämäntilanne helpottaa ja pärjäämme minun yhdellä työllä ja saan nukkua ja levätä sen verran, että tämä kaamea väsymys, huimaus, huono olo, ahdistus menee ohi. Siihen asti yritetään vain selvitä päivä kerrallaan.

Ja tämä on vain minun vastaukseni, miksi tämä lihava ei nyt laihduta

Hyvä! On todella tyhmää lisätä enää stressiä siitä, että pitäisi miellyttää muuta habituksellaan. Onnellinen ihminen kun sattuu olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Sitten kun asiasi järjestyvät, luonto kyllä hoitaa asiat kuntoon, kun vain kiinnittää huomiota ruoan laatuun (eli etsii ne aineet, jotka saavat syömään yli tarpeen). Meissä kaikissa on olemassa nämä mekanismit, evoluution mukanaan tuomia hienouksia, joita mm. teollisuuden biokemistit ovat osanneet vuosikymmeniä hallita (ts. addiktoida ja saada sinut syömään liikaa). Hyvä esimerkki on Coca Cola: siinä on diureettina kofeiini (tekee janoiseksi), suoloja joita sitten peitetään makeudella. Kun juot kokista, tule vain janoisemmaksi. Samalla tunget itseesi järkyttävän määrän sokeria ja paljon muuta ja kun toleranssi makeaan kasvaa (kuten missä tahansa addiktiossa), kohta mikään makeus ei ole tarpeeksi.

En ole koskaan aiemmin ollut ylipainoinen, mutta tällä hetkellä ei ole elämässä muuta kuin työ ja täsmänukkuminen ja huolet ja väsymys. Pääsen töistä, nappaan jotain suuhuni ja menen seuraavaan työpaikkaan. Pääsen sieltä yöllä, nukun muutaman tunnin, lähden taas töihin. Käyn tämän jälkeen kotona, tekaisen kotiöitä ja yritän nukahtaa vähän aikaa ja lähden yötä vasten töihin. Aamulla käväisen kotona, nukun 2 tuntia, lähden töihin. Makea pitää käynnissä.

Yli tarpeen saa syömään väsymys ja se, että on pakko jaksaa. Uupuneessa olossa ei jaksa ajatella, mitä syö, kun yrittää pistää suuhun jotain, että verensokeri nousee ja painaa pään tyynyyn ja kellon soimaan muutaman tunnin päästä, kun on lähdettävä taas töihin.

Tämä on tätä nyt ja jonain toisena päivänä toisenlaista. En nyt usko alkavani laihduttamaan sittenkään. Kun saan nukkua tarpeeksi, ahditus ja huoli hellittää ja tämä sumuinen uupumus hellittää, uskon  palaavani entiseen painoon ilman erityisiä laihdutuksia. Jos en palaudu, niin sitten eletään loppuelämä ylipainoisena.

Ymmärrettävää. Makeanhimo kasvaa stressissä, koska stressin tarkoitus on tuottaa paljon energiaa sitä kuvitteellista leijonan pakenemista ajatellen (tällöin mm. sympaattinen hermosto ohjaa sisäelimiä ja maksimoidaan energian tuotto, mutta jätetään kehon korjaaminen kuten uusien solujen tuotanto pois).  Huomaa, että endokriinisiä rauhasia voi hallita vain joko para/ tai sympaattinen hermosto eri aikaan, ei yhtä aikaa. Levossa (jolloin parasympaattinen hermosto on vallitseva) korjataan kehoa ja tuotetaan uusia soluja. Tästä syystä, jos ihmistä väsyttää, pitäisi nukkua tai sitten selvittää taustasyyt, miksi on väsynyt.

Neuroendokrinologisesti tilaasi on olemassa myös toinen näkemys: väsymyksesi johtuu siitä, että aivot ja kilpirauhanen ohjaa sinua lepäämään, koska aivot tulkitsee sinun olevan sellaisessa maailmassa, jossa ei ole energiaa. Miten tämä sitten on mahdollista, vaikka jääkaappi on täynnä ruokaa? Käytännössä esimerkiksi siten, että kun syöt voimakkaasti insuliinia erittävää ruokaa (insuliini pyrkii tasaamaan verensokerin eli glukoosin), siirretäänkin verensokeria (glukoosia) maksan avulla rasvasoluihin liikaa, jolloin käyttöön jäävä energia on vähemmän kuin tarpeesi. Tuolloin mm. aivolisäke huomaa tilan ja ohjaa kilpirauhasta tuottamaan vähemmän tyroksiinia, jotta solusi (ja mitokondriosi) eivät käyttäisi niin paljon energiaa. Samalla sinua väsyttää, koska liikkuminen kuluttaisi energiaa, jota  aivosi haluavat säätellä. Tämän mekanismin toimivuutta voit kokeilla syömällä mahdollisimman vähän hiilihydraatteja: vedä kehosi kokeeksi kehoosi ja kas kummaa, sinulla on loputtoman oloisesti energiaa ja unentarpeesikin vähenee! Kysymys kuuluukin: mikäli on monta vuotta vetänyt siten, että stressaantuneena vetää täysillä vastoin sitä mitä keho sanoo, milloin jokin elin laukeaa? Aivot lasketaan tässä elimeksi.

Hieno teoria, kiitos siitä. Ihanaa, että yrität auttaa. Kiitos myös siitä.

Mutta realistinen tosiasia väsymykseen on se, että ei ehdi nukkua. Kun on töissä 7-15, vaihtaa paikkaa, on töissä 16-22, tulee kotiin, nukkuu muutaman tunnin, töihin klo 7-15, kotiin, nukkuu pari tuntia, töihin 20-07, nukkuu pari tuntia, töihin 13-21 jne...

Kiitos vielä selvityksestäsi, miten elimistö toimii. Mutta tällä hetkellä ei vain jaksa edes ajatella hermoston toimintaa yms. Nytkin makaan viltin alla ja kohta yritän nukkua jonkin verran, koska lähden taas illemmalla töihin ja olen aamuun asti.  Tällä hetkellä on aivan sama, mitä syö, kunhan vain syö jotain, että jaksaa valvoa ja jaksaa tehdä ja pysyy pystyssä.

Uskon, että tämän elämänkokemuksen jälkeen en pahemmin enää välitä, olenko hoikka vai lihava. Olen ennen ollut tarkka ulkonäöstäni ja ajatellut halveksien muista, että miten he eivät jaksa muka pitää itsestään huolta, kun minä saan pidettyä itseni hoikkana ja timminä ja jaksavana. Tämä on opettanut nöyryyttä oikein roppakaupalla ja en usko, että tämän jälkeen välitän, onko vyötärössäni läskimakkara vai ei. Jos tästä selviän täysissä järjissä ja fyysisesti kunnossa, ei pari makkaraa taida minua pahemmin heilauttaa.

Sitten kun alkaa mennä niin, että perjantaina illalla sairastut (kuumeilet) ja sunnuntaina olet taas terve töihin, niin olet mennyt liian pitkälle (olettaen, ettet tee vuorotöitä viikonloppuisin). Stressi nimittäin tekee sitä, että stresaantuneena otetaan kaikki irti ja kun hetken levähdät, sairastut (= kroppa korjaa itseään). Tarkkaile myös vatsaasi ja mielialaasi. Pitkäkestoinen stressi on todella tuhoisaa. Toivotaan, että elämäntilanteesi paranee ja pääset oravanpyörästä eroon. Kuten mainittu, kun asiat helpottaa, kehosi kyllä korjaa asiat ihan itsekseen, eli ei ruokailusta, ulkonäöstä, laardista tai muistakaan elämän asioista saa ottaa liikaa stressiä!

Teen tällä hetkellä parhaimmillani kahden viikon työputkia ilman vapaita ja tosiaan kun saan lisätunteja, niin useampaa vuoroa peräkkäin muutaman tunnin nukkumisella.

Tilanne kyllä paranee tässä jonkin ajan päästä. Joskus vain elämä yllättää ja turvaverkot pettävät. Kiitos sinulle, että jaksoit kirjoittaa elimistön rektioista. Tiedän itsekin, että olen aika piipussa ja kiikun kaakun rajalla, mitä jaksan.  Mutta tästä mennään yli ja sen jälkeen elämä jatkuu normaalina. Laardit sulaa jos on sulatakseen. Tällä hetkellä ei jaksa ajatella niitä. Toivottavasti tulevaisuudessakin kiinnitän niihin vähemmän huomiota, koska ulkoiset seikat ovat merkinneet minulle ihan liikaa ennen tätä elämänkokemusta. Ensi viikolla pidän kokonaisen vapaapäivän, enkä ota töitä vastaan. Sitä odotellessa toivotan jaksamista kaikille, jotka painivat erilaisten huolien kanssa. Elämä on ihan hyvää, vaikka muutama kilo onkin vyötäröllä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

99: Lääkkeiden takia lihoaa 0.00000001% väestöstä. Sattumoisin joka toisella on lihottava sairaus palstalla, joka on läskidenialismia. Lihavat ahmijat ja pyörätuolissa olevat ovat laiskoja.

101: Mitä opeteltavaa teidän tekosyissä on???

102: Itse korostat omaa paremmuuttasi minuun nähden ( Todennäköisesti olen monessa asiassa huomattavasti parempi, fiksumpi, ahkerampi, kauniimpi, pätevämpi, pidetympi jnejne kuin sinä. ) ...ja saarnaat kuinka se on väärin. Logiikka,missä olet???? Minä en ole missään vaiheessa korottanut itseäni sinun yläpuolellesi, mutta kerran lähdit tälle linjalle

Maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua ja se onkinvaikeasti nieltävä totuus

Voin todeta sinun olevan helvetisti minua rumempi läskeinesi

Mistä tuo tilasto on? Ahmimishäiriö ja muut syömishäiriöt ovat sairauksia. Ihmiskehon toiminnan opiskeleminen ei ole tekosyy. En ole kirjoittaja nro 102, mutta korotat jatkuvasti itseäsi muiden yläpuolelle. Laihuus ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä, mielipiteesi eivät ole ainoita oikeita, haukkuminen ei inspiroi ketään laihduttamaan ja tuon naurattavan "läskidenialismi -käsitteen" hokeminen ei tee sinusta yhtään fiksumpaa.

Hieman kyllä hirvittää se, että edustaako ssss mahdollisesti nuorta uusavuntonta, kyseenalaistamatonta, oppimatonta ja laaja-alaiseen ajatteluun kykenemätöntä sukupolvea. Mikäli näin on, niin tulevaisuus on kyllä sen verran karmean näköistä, että jokainen viisas lähtee tästä maasta karkuun ja jättää ssss:n kaltaiset keskenään ihastelemaan toistensa kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, tietysti paras olisi jos ei lihavaksi koskaan edes päätyisi, eli ennakoimalla estäisi lihavuuden, mutta jos niin kurjasti on päässyt käymään että ihrat tursuaa niin miksi ei vaan laihduta ja näin pääse takaisin terveen elämän makuun? Sairauksien takia lihominen on tietysti asia erikseen, ymmärrän että voi olla hieman monimutkaisempaa ja hankalampaa laihduttaa jos jokin sairaus tai lääkitys nostaa painoa ja saattaa aiheuttaa henkisestikin voimattomuutta.

Muuten en tajua miten viitsii olla lihava, eikö hoikempana elämä olisi paljon helpompaa? Eikö arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta? Haluaako joku avata tätä hieman ilman liiallista provosoitumista ja lihavuutta vieroksuvien lyttäämistä?

En jaksa lukea yhtään muuta vastausta, vaan vastaan vain tämän hetkisestä tilanteestani, miksi en laihduta. Olen tällä hetkellä todella väsynyt. Teen päätyön lisäksi kahta muuta työtä, että saa perheen  elätettyä. Raahaudun päivästä toiseen ja nukun aina, kun ehdin. Olen stressaantunut ja minua huimaa ja oksettaa stressistä, väsymyksestä ja siitä ahdistuksesta, miten selviämme tässä elämäntilanteessa.

Syöminen on mitä on ja laihduttaminen ei ole nyt käynyt mielessä. Joten kiloja on tullut sen verran, että voin sanoa olevani ylipainoinen. Ehkä sitten joskus, kun elämäntilanne helpottaa ja pärjäämme minun yhdellä työllä ja saan nukkua ja levätä sen verran, että tämä kaamea väsymys, huimaus, huono olo, ahdistus menee ohi. Siihen asti yritetään vain selvitä päivä kerrallaan.

Ja tämä on vain minun vastaukseni, miksi tämä lihava ei nyt laihduta

Hyvä! On todella tyhmää lisätä enää stressiä siitä, että pitäisi miellyttää muuta habituksellaan. Onnellinen ihminen kun sattuu olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Sitten kun asiasi järjestyvät, luonto kyllä hoitaa asiat kuntoon, kun vain kiinnittää huomiota ruoan laatuun (eli etsii ne aineet, jotka saavat syömään yli tarpeen). Meissä kaikissa on olemassa nämä mekanismit, evoluution mukanaan tuomia hienouksia, joita mm. teollisuuden biokemistit ovat osanneet vuosikymmeniä hallita (ts. addiktoida ja saada sinut syömään liikaa). Hyvä esimerkki on Coca Cola: siinä on diureettina kofeiini (tekee janoiseksi), suoloja joita sitten peitetään makeudella. Kun juot kokista, tule vain janoisemmaksi. Samalla tunget itseesi järkyttävän määrän sokeria ja paljon muuta ja kun toleranssi makeaan kasvaa (kuten missä tahansa addiktiossa), kohta mikään makeus ei ole tarpeeksi.

En ole koskaan aiemmin ollut ylipainoinen, mutta tällä hetkellä ei ole elämässä muuta kuin työ ja täsmänukkuminen ja huolet ja väsymys. Pääsen töistä, nappaan jotain suuhuni ja menen seuraavaan työpaikkaan. Pääsen sieltä yöllä, nukun muutaman tunnin, lähden taas töihin. Käyn tämän jälkeen kotona, tekaisen kotiöitä ja yritän nukahtaa vähän aikaa ja lähden yötä vasten töihin. Aamulla käväisen kotona, nukun 2 tuntia, lähden töihin. Makea pitää käynnissä.

Yli tarpeen saa syömään väsymys ja se, että on pakko jaksaa. Uupuneessa olossa ei jaksa ajatella, mitä syö, kun yrittää pistää suuhun jotain, että verensokeri nousee ja painaa pään tyynyyn ja kellon soimaan muutaman tunnin päästä, kun on lähdettävä taas töihin.

Tämä on tätä nyt ja jonain toisena päivänä toisenlaista. En nyt usko alkavani laihduttamaan sittenkään. Kun saan nukkua tarpeeksi, ahditus ja huoli hellittää ja tämä sumuinen uupumus hellittää, uskon  palaavani entiseen painoon ilman erityisiä laihdutuksia. Jos en palaudu, niin sitten eletään loppuelämä ylipainoisena.

Ymmärrettävää. Makeanhimo kasvaa stressissä, koska stressin tarkoitus on tuottaa paljon energiaa sitä kuvitteellista leijonan pakenemista ajatellen (tällöin mm. sympaattinen hermosto ohjaa sisäelimiä ja maksimoidaan energian tuotto, mutta jätetään kehon korjaaminen kuten uusien solujen tuotanto pois).  Huomaa, että endokriinisiä rauhasia voi hallita vain joko para/ tai sympaattinen hermosto eri aikaan, ei yhtä aikaa. Levossa (jolloin parasympaattinen hermosto on vallitseva) korjataan kehoa ja tuotetaan uusia soluja. Tästä syystä, jos ihmistä väsyttää, pitäisi nukkua tai sitten selvittää taustasyyt, miksi on väsynyt.

Neuroendokrinologisesti tilaasi on olemassa myös toinen näkemys: väsymyksesi johtuu siitä, että aivot ja kilpirauhanen ohjaa sinua lepäämään, koska aivot tulkitsee sinun olevan sellaisessa maailmassa, jossa ei ole energiaa. Miten tämä sitten on mahdollista, vaikka jääkaappi on täynnä ruokaa? Käytännössä esimerkiksi siten, että kun syöt voimakkaasti insuliinia erittävää ruokaa (insuliini pyrkii tasaamaan verensokerin eli glukoosin), siirretäänkin verensokeria (glukoosia) maksan avulla rasvasoluihin liikaa, jolloin käyttöön jäävä energia on vähemmän kuin tarpeesi. Tuolloin mm. aivolisäke huomaa tilan ja ohjaa kilpirauhasta tuottamaan vähemmän tyroksiinia, jotta solusi (ja mitokondriosi) eivät käyttäisi niin paljon energiaa. Samalla sinua väsyttää, koska liikkuminen kuluttaisi energiaa, jota  aivosi haluavat säätellä. Tämän mekanismin toimivuutta voit kokeilla syömällä mahdollisimman vähän hiilihydraatteja: vedä kehosi kokeeksi kehoosi ja kas kummaa, sinulla on loputtoman oloisesti energiaa ja unentarpeesikin vähenee! Kysymys kuuluukin: mikäli on monta vuotta vetänyt siten, että stressaantuneena vetää täysillä vastoin sitä mitä keho sanoo, milloin jokin elin laukeaa? Aivot lasketaan tässä elimeksi.

Hieno teoria, kiitos siitä. Ihanaa, että yrität auttaa. Kiitos myös siitä.

Mutta realistinen tosiasia väsymykseen on se, että ei ehdi nukkua. Kun on töissä 7-15, vaihtaa paikkaa, on töissä 16-22, tulee kotiin, nukkuu muutaman tunnin, töihin klo 7-15, kotiin, nukkuu pari tuntia, töihin 20-07, nukkuu pari tuntia, töihin 13-21 jne...

Kiitos vielä selvityksestäsi, miten elimistö toimii. Mutta tällä hetkellä ei vain jaksa edes ajatella hermoston toimintaa yms. Nytkin makaan viltin alla ja kohta yritän nukkua jonkin verran, koska lähden taas illemmalla töihin ja olen aamuun asti.  Tällä hetkellä on aivan sama, mitä syö, kunhan vain syö jotain, että jaksaa valvoa ja jaksaa tehdä ja pysyy pystyssä.

Uskon, että tämän elämänkokemuksen jälkeen en pahemmin enää välitä, olenko hoikka vai lihava. Olen ennen ollut tarkka ulkonäöstäni ja ajatellut halveksien muista, että miten he eivät jaksa muka pitää itsestään huolta, kun minä saan pidettyä itseni hoikkana ja timminä ja jaksavana. Tämä on opettanut nöyryyttä oikein roppakaupalla ja en usko, että tämän jälkeen välitän, onko vyötärössäni läskimakkara vai ei. Jos tästä selviän täysissä järjissä ja fyysisesti kunnossa, ei pari makkaraa taida minua pahemmin heilauttaa.

Sitten kun alkaa mennä niin, että perjantaina illalla sairastut (kuumeilet) ja sunnuntaina olet taas terve töihin, niin olet mennyt liian pitkälle (olettaen, ettet tee vuorotöitä viikonloppuisin). Stressi nimittäin tekee sitä, että stresaantuneena otetaan kaikki irti ja kun hetken levähdät, sairastut (= kroppa korjaa itseään). Tarkkaile myös vatsaasi ja mielialaasi. Pitkäkestoinen stressi on todella tuhoisaa. Toivotaan, että elämäntilanteesi paranee ja pääset oravanpyörästä eroon. Kuten mainittu, kun asiat helpottaa, kehosi kyllä korjaa asiat ihan itsekseen, eli ei ruokailusta, ulkonäöstä, laardista tai muistakaan elämän asioista saa ottaa liikaa stressiä!

Teen tällä hetkellä parhaimmillani kahden viikon työputkia ilman vapaita ja tosiaan kun saan lisätunteja, niin useampaa vuoroa peräkkäin muutaman tunnin nukkumisella.

Tilanne kyllä paranee tässä jonkin ajan päästä. Joskus vain elämä yllättää ja turvaverkot pettävät. Kiitos sinulle, että jaksoit kirjoittaa elimistön rektioista. Tiedän itsekin, että olen aika piipussa ja kiikun kaakun rajalla, mitä jaksan.  Mutta tästä mennään yli ja sen jälkeen elämä jatkuu normaalina. Laardit sulaa jos on sulatakseen. Tällä hetkellä ei jaksa ajatella niitä. Toivottavasti tulevaisuudessakin kiinnitän niihin vähemmän huomiota, koska ulkoiset seikat ovat merkinneet minulle ihan liikaa ennen tätä elämänkokemusta. Ensi viikolla pidän kokonaisen vapaapäivän, enkä ota töitä vastaan. Sitä odotellessa toivotan jaksamista kaikille, jotka painivat erilaisten huolien kanssa. Elämä on ihan hyvää, vaikka muutama kilo onkin vyötäröllä enemmän.

Ihminen kestää kyllä muutaman viikon rääkin, mutta kuukausien ja toisinaan vuosienkin rääkki tekee pahaa tuhoa. Työterveyslaitokselta saat tarvittaessa ihan hyviä neuvoja (http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/aivojen_hyvinvointi/sivut/default.a…) ja pyydät työterveyslääkäriltäsi lähetettä jos tarpeen. Lopuksi pieni varoitus: osa ihmisistä tottuu elämään stressin kanssa ja stressistä tulee osa minuutta. He voivat ajaa 100 lasissa kunnesa jokin paikka pettää lopullisesti. Usein kuulee, että tällainen ihminen ihmettelee jälkikäteen, miten ihmeessä hän onkin voinut tehdä noin hirveästi töitä ja miten muisti pätkikään aiemmin (muistin pätkiminen on ensioireita eikä välttämättä palaudu koskaan). Mikäli ystäväsi sanoo sinulle, että olisi aika ottaa rauhallisemmin, usko heitä! Liian moni pitää sellaisia ihmisiä luusereina, jotka eivät ole niin tehokkaita eivätkä ole valmiita tekemään 24/7 töitä. Tosiasiassa ne, jotka osaavat kuunnella kehoaan, ovat fiksuja ja välttyvät stressin tuomilta sairauksilta.

Miksi te muut naiset aina loukkaannutte näistä?? Älkää sitten vastatko jos pitää olla naama norsun vitulla :D Itse olen 170/82 eli todella ylipainoinen, läski näkyy mahassa ja reisillä. En varmaan laihdu sen takia että rakastan roskaruokaa ja suklaata. Limua en juo enkä kaljaa koskaan. Syön noita 2/3 x viikossa ja aika paljonkin, muuten kyllä liikun ja käyn salilla mutta ehkä en pääse laihtumaan noiden herkkujen takia. Totuus on vaan se että läski syö liikaa, koska itse huomasin sairaana miten kiloja tippui kun en koko ajan mättänyt suuhuni jotain. Niitä lihavia en ymmärrä jotka lähentelee sataa kiloa ja yli, koska silloin syödään todella todella paljon. Paljon enemmän mitä esim itse suurena herkuttelijana pystyisin syödä. Että huhhuh :/

En lukenut kaikkia kommentteja läpi, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kenenkään terveydentilasta mitään. Ei mun otsassa lue diagnoosia, mutta ylimääräiset kilot näkyy kyllä.

Ulkopuoliset voi ihmetellä miksi mä olen ylipainoinen, mutta mulla on erittäin hyväkuntoinen mies ja hoikat lapset. Ajatus on varmaan se, että syön yksin sipsiä ja munkkeja :)

Todellisuudessa olen aina ollut hoikka. Sairastuin viime syksynä kilpirauhasen vajaatoimintaan ja ennen kuin sairaus varmistui, painoa kertyi 15kg. Painon nousu oli mulla se merkittävin oire, väsymyksen lisäksi.

No, nyt on lääkitys ja paino jo laskusuunnassa. Mutta on varmaankin turhaa nähdä vaivaa kenenkään toisen painosta, kun syitä ei voi tietää.

Rehellisesti näin suurimman osan elämästä lihavana elääneenä en jaksa enää välittää ulkonäköpaineista. Elämä oli niin raskasta laihdutuspaineiden kanssa kamppaillessa ja entistä masentavampaa siitä teki se etten koskaan onnistunut. Olen viimein oppinyt hyväksymään itseni tällaisena kuin olen ja nyt vasta tuntuu että elämä on elämistä ja täysin rinnoin nauttimista. Tämän myötä olen hyväksynyt myös sen, että mahdollisesti kuolen jo n. 60-vuotiaana, mutta pitkä elämä ei ole koskaan kiehtonut minua joten tämä ei ole ongelma. Sitä paitsi saatanhan jo kuolla huomenna auton alle, ja siinä vaiheessa ei todellakaan kaduttaisi ne läskit vaan elämätön elämä.

Koska laihduttaessa on nälkä. Ja nälkä on ikävä tunne.

ssss kirjoitti:

117: Ihmiskeho on toiminut VUOSIKAUDET samalla tavalla! Ennen ei ollut lihavuutta, nykyään ON! Lihavuus Ei todellakaan johdu "ihmiskehon toiminnasta uliuli"!

Miten korotan itseni sinun yläpuolellesi?? Tiedostamalla ylipainon yksinkertaisuuden???

118: miten Mieliala- ja kilpirauhaslääkitys estää kalorien rajoittamisen???

119: Sinua ei olekaan näkynyt palstalla pitkään aikaan. missä olet ollut?

Mistä tiedät, ettei ennen ollut lihavuutta (silloin kun ravintoa oli yllin kyllin)? Lihavuus on täysin normaalia, muuten ei olisi edes rasvasoluja! Oletko jotenkin heikkolahjainen, kun et tätä tajua?

Mielialalääkkeet sekoittavat serotoniinin takaisinottoa ja serotoniini on yksi tärkeimmistä nälän hallintaan liittyvistä välittäjäaineista. Tutustu ja opettele edes perusasiat! Tässä Duodecimin artikkeli. Keskity sanaan serotoniini!

Vierailija kirjoitti:

Koska laihduttaessa on nälkä. Ja nälkä on ikävä tunne.

Suoraan asian ytimeen! Laihdustuslääkkeet (jotka nyt kaikki on vedetty pois markkinoilta) keskittyi tähän ongelmaa. Eli mielialalääkkeillä poistettiin nälän tunne. Mutta kas kummaa, vie pois mielihyvä, niin viet pois tahdon elää! Todella moni kerkesi tappaa itsensä, ennen kuin lääkkeet vedettiin pois markkinoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, tietysti paras olisi jos ei lihavaksi koskaan edes päätyisi, eli ennakoimalla estäisi lihavuuden, mutta jos niin kurjasti on päässyt käymään että ihrat tursuaa niin miksi ei vaan laihduta ja näin pääse takaisin terveen elämän makuun? Sairauksien takia lihominen on tietysti asia erikseen, ymmärrän että voi olla hieman monimutkaisempaa ja hankalampaa laihduttaa jos jokin sairaus tai lääkitys nostaa painoa ja saattaa aiheuttaa henkisestikin voimattomuutta.

Muuten en tajua miten viitsii olla lihava, eikö hoikempana elämä olisi paljon helpompaa? Eikö arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta? Haluaako joku avata tätä hieman ilman liiallista provosoitumista ja lihavuutta vieroksuvien lyttäämistä?

En jaksa lukea yhtään muuta vastausta, vaan vastaan vain tämän hetkisestä tilanteestani, miksi en laihduta. Olen tällä hetkellä todella väsynyt. Teen päätyön lisäksi kahta muuta työtä, että saa perheen  elätettyä. Raahaudun päivästä toiseen ja nukun aina, kun ehdin. Olen stressaantunut ja minua huimaa ja oksettaa stressistä, väsymyksestä ja siitä ahdistuksesta, miten selviämme tässä elämäntilanteessa.

Syöminen on mitä on ja laihduttaminen ei ole nyt käynyt mielessä. Joten kiloja on tullut sen verran, että voin sanoa olevani ylipainoinen. Ehkä sitten joskus, kun elämäntilanne helpottaa ja pärjäämme minun yhdellä työllä ja saan nukkua ja levätä sen verran, että tämä kaamea väsymys, huimaus, huono olo, ahdistus menee ohi. Siihen asti yritetään vain selvitä päivä kerrallaan.

Ja tämä on vain minun vastaukseni, miksi tämä lihava ei nyt laihduta

Hyvä! On todella tyhmää lisätä enää stressiä siitä, että pitäisi miellyttää muuta habituksellaan. Onnellinen ihminen kun sattuu olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Sitten kun asiasi järjestyvät, luonto kyllä hoitaa asiat kuntoon, kun vain kiinnittää huomiota ruoan laatuun (eli etsii ne aineet, jotka saavat syömään yli tarpeen). Meissä kaikissa on olemassa nämä mekanismit, evoluution mukanaan tuomia hienouksia, joita mm. teollisuuden biokemistit ovat osanneet vuosikymmeniä hallita (ts. addiktoida ja saada sinut syömään liikaa). Hyvä esimerkki on Coca Cola: siinä on diureettina kofeiini (tekee janoiseksi), suoloja joita sitten peitetään makeudella. Kun juot kokista, tule vain janoisemmaksi. Samalla tunget itseesi järkyttävän määrän sokeria ja paljon muuta ja kun toleranssi makeaan kasvaa (kuten missä tahansa addiktiossa), kohta mikään makeus ei ole tarpeeksi.

En ole koskaan aiemmin ollut ylipainoinen, mutta tällä hetkellä ei ole elämässä muuta kuin työ ja täsmänukkuminen ja huolet ja väsymys. Pääsen töistä, nappaan jotain suuhuni ja menen seuraavaan työpaikkaan. Pääsen sieltä yöllä, nukun muutaman tunnin, lähden taas töihin. Käyn tämän jälkeen kotona, tekaisen kotiöitä ja yritän nukahtaa vähän aikaa ja lähden yötä vasten töihin. Aamulla käväisen kotona, nukun 2 tuntia, lähden töihin. Makea pitää käynnissä.

Yli tarpeen saa syömään väsymys ja se, että on pakko jaksaa. Uupuneessa olossa ei jaksa ajatella, mitä syö, kun yrittää pistää suuhun jotain, että verensokeri nousee ja painaa pään tyynyyn ja kellon soimaan muutaman tunnin päästä, kun on lähdettävä taas töihin.

Tämä on tätä nyt ja jonain toisena päivänä toisenlaista. En nyt usko alkavani laihduttamaan sittenkään. Kun saan nukkua tarpeeksi, ahditus ja huoli hellittää ja tämä sumuinen uupumus hellittää, uskon  palaavani entiseen painoon ilman erityisiä laihdutuksia. Jos en palaudu, niin sitten eletään loppuelämä ylipainoisena.

Ymmärrettävää. Makeanhimo kasvaa stressissä, koska stressin tarkoitus on tuottaa paljon energiaa sitä kuvitteellista leijonan pakenemista ajatellen (tällöin mm. sympaattinen hermosto ohjaa sisäelimiä ja maksimoidaan energian tuotto, mutta jätetään kehon korjaaminen kuten uusien solujen tuotanto pois).  Huomaa, että endokriinisiä rauhasia voi hallita vain joko para/ tai sympaattinen hermosto eri aikaan, ei yhtä aikaa. Levossa (jolloin parasympaattinen hermosto on vallitseva) korjataan kehoa ja tuotetaan uusia soluja. Tästä syystä, jos ihmistä väsyttää, pitäisi nukkua tai sitten selvittää taustasyyt, miksi on väsynyt.

Neuroendokrinologisesti tilaasi on olemassa myös toinen näkemys: väsymyksesi johtuu siitä, että aivot ja kilpirauhanen ohjaa sinua lepäämään, koska aivot tulkitsee sinun olevan sellaisessa maailmassa, jossa ei ole energiaa. Miten tämä sitten on mahdollista, vaikka jääkaappi on täynnä ruokaa? Käytännössä esimerkiksi siten, että kun syöt voimakkaasti insuliinia erittävää ruokaa (insuliini pyrkii tasaamaan verensokerin eli glukoosin), siirretäänkin verensokeria (glukoosia) maksan avulla rasvasoluihin liikaa, jolloin käyttöön jäävä energia on vähemmän kuin tarpeesi. Tuolloin mm. aivolisäke huomaa tilan ja ohjaa kilpirauhasta tuottamaan vähemmän tyroksiinia, jotta solusi (ja mitokondriosi) eivät käyttäisi niin paljon energiaa. Samalla sinua väsyttää, koska liikkuminen kuluttaisi energiaa, jota  aivosi haluavat säätellä. Tämän mekanismin toimivuutta voit kokeilla syömällä mahdollisimman vähän hiilihydraatteja: vedä kehosi kokeeksi kehoosi ja kas kummaa, sinulla on loputtoman oloisesti energiaa ja unentarpeesikin vähenee! Kysymys kuuluukin: mikäli on monta vuotta vetänyt siten, että stressaantuneena vetää täysillä vastoin sitä mitä keho sanoo, milloin jokin elin laukeaa? Aivot lasketaan tässä elimeksi.

Hieno teoria, kiitos siitä. Ihanaa, että yrität auttaa. Kiitos myös siitä.

Mutta realistinen tosiasia väsymykseen on se, että ei ehdi nukkua. Kun on töissä 7-15, vaihtaa paikkaa, on töissä 16-22, tulee kotiin, nukkuu muutaman tunnin, töihin klo 7-15, kotiin, nukkuu pari tuntia, töihin 20-07, nukkuu pari tuntia, töihin 13-21 jne...

Kiitos vielä selvityksestäsi, miten elimistö toimii. Mutta tällä hetkellä ei vain jaksa edes ajatella hermoston toimintaa yms. Nytkin makaan viltin alla ja kohta yritän nukkua jonkin verran, koska lähden taas illemmalla töihin ja olen aamuun asti.  Tällä hetkellä on aivan sama, mitä syö, kunhan vain syö jotain, että jaksaa valvoa ja jaksaa tehdä ja pysyy pystyssä.

Uskon, että tämän elämänkokemuksen jälkeen en pahemmin enää välitä, olenko hoikka vai lihava. Olen ennen ollut tarkka ulkonäöstäni ja ajatellut halveksien muista, että miten he eivät jaksa muka pitää itsestään huolta, kun minä saan pidettyä itseni hoikkana ja timminä ja jaksavana. Tämä on opettanut nöyryyttä oikein roppakaupalla ja en usko, että tämän jälkeen välitän, onko vyötärössäni läskimakkara vai ei. Jos tästä selviän täysissä järjissä ja fyysisesti kunnossa, ei pari makkaraa taida minua pahemmin heilauttaa.

Sitten kun alkaa mennä niin, että perjantaina illalla sairastut (kuumeilet) ja sunnuntaina olet taas terve töihin, niin olet mennyt liian pitkälle (olettaen, ettet tee vuorotöitä viikonloppuisin). Stressi nimittäin tekee sitä, että stresaantuneena otetaan kaikki irti ja kun hetken levähdät, sairastut (= kroppa korjaa itseään). Tarkkaile myös vatsaasi ja mielialaasi. Pitkäkestoinen stressi on todella tuhoisaa. Toivotaan, että elämäntilanteesi paranee ja pääset oravanpyörästä eroon. Kuten mainittu, kun asiat helpottaa, kehosi kyllä korjaa asiat ihan itsekseen, eli ei ruokailusta, ulkonäöstä, laardista tai muistakaan elämän asioista saa ottaa liikaa stressiä!

Teen tällä hetkellä parhaimmillani kahden viikon työputkia ilman vapaita ja tosiaan kun saan lisätunteja, niin useampaa vuoroa peräkkäin muutaman tunnin nukkumisella.

Tilanne kyllä paranee tässä jonkin ajan päästä. Joskus vain elämä yllättää ja turvaverkot pettävät. Kiitos sinulle, että jaksoit kirjoittaa elimistön rektioista. Tiedän itsekin, että olen aika piipussa ja kiikun kaakun rajalla, mitä jaksan.  Mutta tästä mennään yli ja sen jälkeen elämä jatkuu normaalina. Laardit sulaa jos on sulatakseen. Tällä hetkellä ei jaksa ajatella niitä. Toivottavasti tulevaisuudessakin kiinnitän niihin vähemmän huomiota, koska ulkoiset seikat ovat merkinneet minulle ihan liikaa ennen tätä elämänkokemusta. Ensi viikolla pidän kokonaisen vapaapäivän, enkä ota töitä vastaan. Sitä odotellessa toivotan jaksamista kaikille, jotka painivat erilaisten huolien kanssa. Elämä on ihan hyvää, vaikka muutama kilo onkin vyötäröllä enemmän.

Ihminen kestää kyllä muutaman viikon rääkin, mutta kuukausien ja toisinaan vuosienkin rääkki tekee pahaa tuhoa. Työterveyslaitokselta saat tarvittaessa ihan hyviä neuvoja (http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/aivojen_hyvinvointi/sivut/default.a…) ja pyydät työterveyslääkäriltäsi lähetettä jos tarpeen. Lopuksi pieni varoitus: osa ihmisistä tottuu elämään stressin kanssa ja stressistä tulee osa minuutta. He voivat ajaa 100 lasissa kunnesa jokin paikka pettää lopullisesti. Usein kuulee, että tällainen ihminen ihmettelee jälkikäteen, miten ihmeessä hän onkin voinut tehdä noin hirveästi töitä ja miten muisti pätkikään aiemmin (muistin pätkiminen on ensioireita eikä välttämättä palaudu koskaan). Mikäli ystäväsi sanoo sinulle, että olisi aika ottaa rauhallisemmin, usko heitä! Liian moni pitää sellaisia ihmisiä luusereina, jotka eivät ole niin tehokkaita eivätkä ole valmiita tekemään 24/7 töitä. Tosiasiassa ne, jotka osaavat kuunnella kehoaan, ovat fiksuja ja välttyvät stressin tuomilta sairauksilta.

Työterveysasemat ei paljon elämäntilanteeseen nyt vaikuta. Elämää helpotta lisäraha ja sitähän ei tavallinen ihminen saa kuin tekemällä töitä. Ihminen jaksaa, kun on pakko. En ole vastuussa pelkästään itsestäni ja siksi on venyttävä ja jaksettava.

Hyvää keväänjatkoa sinulle, minä yritän nukkua vähän aikaa, että jaksan valvoa ensi yön taas töissä ja tehdä työni hyvin, että saan lisätunteja jatkossakin. Tämä kestää vain aikansa ja sen jälkeen helpottaa.

ssss kirjoitti:

119: Sinua ei olekaan näkynyt palstalla pitkään aikaan. missä olet ollut?

Terve! Tunnistitko? Risto täällä, ei Sakke tai muut tällä kertaa. Sattumalta avasin palstan. Mut joo, tule takaisin. Voidaan taas vaikka levittää iholles hunajaa, ja sit me nuollaan se pois. Vanhat hyvät ajat!

Risto @Fat Pride