Miksei lihavat laihduta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on hyvä näin. Kunto on hyvä, eikä terveydessäkään oo vikaa.

Bmi 30

Miten joku, jonka Bmi on 30, voi sanoa oloaan hyväksi?

Miksi en sanoisi jos oloni on hyvä? Pitäiskö mun valehdella, että oloni on ihan hirveä?

Ei mutta aidosti, voiko todella olla hyvä olo tuolla bmi:llä, ihmettelen minäkin täysin vilpittömästi.

Millaisia konkreettisia ongelmia ehdotatte? Vai että henkilön pitäisi vaan yleisesti tuntea olonsa huonoksi?

Läskit on lepposia, eikä ne viitsi tressata itseä laihdutuskuureilla tai liikunnalla. Nii siksi.

Nämä ketjut ovat kyllä hauskoja. Aloitus ei ollut edes pahasti provosoiva, mutta heti siellä on ihmiset huutamassa, että aiheesta ei saa keskustella.

Epäilen, että nämä vastaan vänkääjät eivät edes ymmärrä mistä ap puhuu. Kun onhan se niin, että kevyempänä on moni asia helpompaa, jaksaa touhuta lasten kanssa ja pystyy tekemään asioita, joita ei painavana voi tehdä. Mutta varmasti osa ihmisistä on sellaisia, jotka ovat olleet lihavia lapsesta asti. Eivätkä he siten tiedä millaista se hoikkana eläminen on. Eivät osaa sitä kaivata, kun eivät ole sitä ikinä kokeneet.

Miksei köyhät rikastu?

Miksei lapsettomat tule raskaaksi?

Miksei jalaton kasvata jalkoja?

Miksei työtön mene töihin?

Miksei tourette lopeta kiroilua?

Miksei anorektikko syö hampurilaista?

Miksei koulukiusattu vaan ala kaveeraamaan kiusaajan kanssa?

Miksi joku tekee näitä aloituksia? Mene terapiaan.

Koska:

- olen tutkitusti terve enkä tästä terveemmäksi voi muuttua. Kolesterolit, sokerit, hapenottokyky, lihasrasitus jne erinomaisella tasolla. Fyysinen ikä oli stressitestin mukaan 5v nuorempi kuin biologinen ikäni.

- ei minkäänlaista lääkitystä.

- olen hyvinkin aktiivinen. Olen mukana kaikissa samoissa harrastuksissa kuin 10v sitten (silloin hoikkana) ja olen kehittynyt huimasti.

- en ollut kauniimpi hoikkana. Olin mielestäni jopa ruma. Oudot poskiluut korostuivat.

- itsearvostukseni riippuu ihan muista asioista kuin kiloista! Sinun kannattaisi ehkä hakea apua jos itsearvostuksesi ja omakuvasi rakentuu kilokaloreista.

- rakastan nykyistä elämääni, arkeani, kehoani. Laihduttaminen tuntuisi yhtä turhalta ja tylsältä kuin kesäpilkkimisen harrastaminen jäähallissa heinäkuussa. Anteeksi vaan kalamiehet ja -naiset.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla hoikempi.

Sairaus lihottaa ja hankaloittaa laihtumista. Nyt on kahden kk aikana tippunut 3,5kg! Haastavaa on syödä oikein, nukkua tarpeeksi ja yrittää liikkua pienten lasten äitinä.

Itellä osittain sama. Kaksi pientä lasta, joiden kaa on pinna kireellä melkein päivittäin. Stressiin ja ahdistukseen syön, mutta olen ottanut liikunnan takaisin kuvioihin ja tällä tavoin paino ei enää jatka nousemista, mutta ei myöskään laske liiallisen herkuttelun seurauksena.

Menemme mieheni kanssa aivan liian myöhään ja sitten kun taas menemme ajoissa niin eiköhän toisella lapsella ole korvatulehdus ja valvottaa koko yön, särkylääkkeet eivät auta, itkee ja huutaa. Milloin toisella sitten on kasvukipuja, hammaskipuja, flunssaa, milloin mitäkin, joten aina sekään ei auta että menee ajoissa nukkumaan, kun lapset kuitenkin herättävät yöllä.

Uskon, että tilanne helpottuu sitten kouluiässä, mutta siihen menee vielä "muutama" vuosi.... Hammasta purren mennään siihen saakka ja koitetaan, ettei paino enää nouse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla hoikempi.

Sairaus lihottaa ja hankaloittaa laihtumista. Nyt on kahden kk aikana tippunut 3,5kg! Haastavaa on syödä oikein, nukkua tarpeeksi ja yrittää liikkua pienten lasten äitinä.

Itellä osittain sama. Kaksi pientä lasta, joiden kaa on pinna kireellä melkein päivittäin. Stressiin ja ahdistukseen syön, mutta olen ottanut liikunnan takaisin kuvioihin ja tällä tavoin paino ei enää jatka nousemista, mutta ei myöskään laske liiallisen herkuttelun seurauksena.

Menemme mieheni kanssa aivan liian myöhään ja sitten kun taas menemme ajoissa niin eiköhän toisella lapsella ole korvatulehdus ja valvottaa koko yön, särkylääkkeet eivät auta, itkee ja huutaa. Milloin toisella sitten on kasvukipuja, hammaskipuja, flunssaa, milloin mitäkin, joten aina sekään ei auta että menee ajoissa nukkumaan, kun lapset kuitenkin herättävät yöllä.

Uskon, että tilanne helpottuu sitten kouluiässä, mutta siihen menee vielä "muutama" vuosi.... Hammasta purren mennään siihen saakka ja koitetaan, ettei paino enää nouse.

Unohdin nukkumaan sanan, eli menemme mieheni kanssa aivan liian myöhään nukkumaan ja sitten kun taas menemme ajoissa nukkumaan*

Sillä on väliä onko lihava vai ei, läskien hoitokustannukset menevät myös minun veroista, ja ne maksavat enemmän kuin tupakka+viina + huumeet yhteensä .

mutta, tottahan sekin ettei isoja luita voi laihduttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on hyvä näin. Kunto on hyvä, eikä terveydessäkään oo vikaa.

Bmi 30

Miten joku, jonka Bmi on 30, voi sanoa oloaan hyväksi?

Miksi en sanoisi jos oloni on hyvä? Pitäiskö mun valehdella, että oloni on ihan hirveä?

Ei mutta aidosti, voiko todella olla hyvä olo tuolla bmi:llä, ihmettelen minäkin täysin vilpittömästi.

Millaisia konkreettisia ongelmia ehdotatte? Vai että henkilön pitäisi vaan yleisesti tuntea olonsa huonoksi?

En ole tuo, jonka kanssa kiistelet. Mutta kyllä meidän perheessä esimerkiksi mies (BMI 32) jää paitsi jutuista, joita minä lasten kanssa teen. Mies ei jaksa juosta meidän kanssa, vaikka kunto on ok, mutta juokseminen ei suju. Eikä tuolla painolla ole asiaa trampoliineihin ja lasten liukumäkiin, pomppulinnoihin, kiipeilytelineisiin, jne. Minä voin touhuta lasten kanssa noissa. Huvipuistolaitteissa tulee mahtumisrajoituksia. Ja tietenkin monessa muussakin paikassa, esim. autossa. Tietenkin ruokaan menee rahaa, kun ei se lihavuus pysy yllä ilman riittävää syömistä. Ja miehen painon alla patjat, sohvat, nojatuolit, ym. kuluvat nopeasti. Polkupyöräänkin piti hankkia jotkin erikoisvahvistetut kumit, että pysyvät kasassa.

Olisit voinut aluksi määritellä, mitä tarkoitat lihavalla. Käsitykset nimittäin vaihtelevat paljon. Jos olet perus-av-mamma, niin painotaulukon mukaan normaalipainoiset ovat jo ihan kaameita läskivuoria. Jos mittakin kertoo, että ihan hyvässä kuosissa ollaan, niin ainakin mielestäsi tyyppi on laiha läski. Anorektisten av-mammojen silmissä olen varmasti hirvittävän lihava, normaalipainoisten silmissä hieman pullukka, ei kuitenkaan mikään ihravuori. Miksi painoa sitten on tullut yli oman tarpeen, johtuu sairauden sivuvaikutuksesta eli liikkumisen vaikeudesta, kun koskee joka paikkaan.  Ruokavalio on pääsääntöisesti asiallinen ja terveellinen, joskus tietysti poikkeuksiakin, mutta niitähän tekee jokainen tervepäinen ihminen. Mutta jos kulutus on lähes minimissä, niin johonkinhan se energia säilöytyy, vaikka sitten jenkkakahvoihin. Jos ja kun tulet kadulla vastaani, katso muualle, jos esteettinen silmääsi alkaa särkeä, kun näet ihmisen, joka on muodoltaan ei-anorektinen, siis erilainen kuin sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tietysti paras olisi jos ei lihavaksi koskaan edes päätyisi, eli ennakoimalla estäisi lihavuuden, mutta jos niin kurjasti on päässyt käymään että ihrat tursuaa niin miksi ei vaan laihduta ja näin pääse takaisin terveen elämän makuun? Sairauksien takia lihominen on tietysti asia erikseen, ymmärrän että voi olla hieman monimutkaisempaa ja hankalampaa laihduttaa jos jokin sairaus tai lääkitys nostaa painoa ja saattaa aiheuttaa henkisestikin voimattomuutta.

Muuten en tajua miten viitsii olla lihava, eikö hoikempana elämä olisi paljon helpompaa? Eikö arvosta itseään sen vertaa että pitäisi itsestään huolta? Haluaako joku avata tätä hieman ilman liiallista provosoitumista ja lihavuutta vieroksuvien lyttäämistä?

Ymmärtääksesi sinun pitäisi hieman opiskella asioita. Aloita endokrinologiasta, genetiikasta ja neurologiasta. Psykologiaakin kannattaa opiskella. Ensinnäkin syyllistyt klisheisiin, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kannalta. Toiseksi, harva lihava haluaa olla lihava. Taustalla on biokemialliset syyt, jotka johtuvat monesta eri tekijästä (lääkkeet, sairaudet,genetiikka, ruokavalio jne). Lihavuus EI aiheuta sairauksia, mutta lihavuus on RISKI. Tämä menee jotenkin ihmisiltä koko ajan sekaisin. Mikäli haluat endokrinologisen näkemyksen asioille, katso tämä sarja: http://www.uctv.tv/skinny-on-obesity/ ja sen jälkeen voimme keskustella aiheesta lisää. Mikäli endokrinologia sattuu olemaan jo hanskassa, niin katso tämä powerpointti ja keskustellaan lisää http://www.slideshare.net/ancestralhealth/ahs-slidesrobert-lustig

Näiden jälkeen voitaisiin mennä neurologiaan (neuroendokrinologiaan). Sitä varten voisit suorittaa vaikka undergraduated-ohjelman. Ilmaiseksi löydät mm. professori Robert Sapolskyn luennot youtubesta.

Sitten kun sekin on selvää, voisimme mennä genetiikkaan, aloittakaamme FTO-geeneistä, epigenetiikasta ja nutrigenomiikasta. Nämä kun tajuat, alat olla sitä mieltä, että se graalin malja on todellakin leptiiniresistenssi ja geenien ohjelmoituminen "väärin". Mikä tämän on aiheuttanut, siitä voimme kiistellä.

Auttoiko? Mikäli ei, kerron mielelläni lisää.

Jos ei olisi lihavia, ei olisi laihojakaan. Vertailukohta puuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on hyvä näin. Kunto on hyvä, eikä terveydessäkään oo vikaa.

Bmi 30

Miten joku, jonka Bmi on 30, voi sanoa oloaan hyväksi?

Miksi en sanoisi jos oloni on hyvä? Pitäiskö mun valehdella, että oloni on ihan hirveä?

Ei mutta aidosti, voiko todella olla hyvä olo tuolla bmi:llä, ihmettelen minäkin täysin vilpittömästi.

Millaisia konkreettisia ongelmia ehdotatte? Vai että henkilön pitäisi vaan yleisesti tuntea olonsa huonoksi?

En ole tuo, jonka kanssa kiistelet. Mutta kyllä meidän perheessä esimerkiksi mies (BMI 32) jää paitsi jutuista, joita minä lasten kanssa teen. Mies ei jaksa juosta meidän kanssa, vaikka kunto on ok, mutta juokseminen ei suju. Eikä tuolla painolla ole asiaa trampoliineihin ja lasten liukumäkiin, pomppulinnoihin, kiipeilytelineisiin, jne. Minä voin touhuta lasten kanssa noissa. Huvipuistolaitteissa tulee mahtumisrajoituksia. Ja tietenkin monessa muussakin paikassa, esim. autossa. Tietenkin ruokaan menee rahaa, kun ei se lihavuus pysy yllä ilman riittävää syömistä. Ja miehen painon alla patjat, sohvat, nojatuolit, ym. kuluvat nopeasti. Polkupyöräänkin piti hankkia jotkin erikoisvahvistetut kumit, että pysyvät kasassa.

Ja heti unohtui ainakin se älytön hikoileminen, mikä on oikeasti iljettävää. Kun mitään ei voida tehdä ilman että mies on hikoillut paitansa märäksi. Ja kuorsaus tunnetusti lisääntyy samaa tahtia painon kanssa. Minä olenkin jo siirtynyt eri huoneeseen nukkumaan miehen kuorsausta pakoon. Ei sitä jaksa vuosikausia kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Sillä on väliä onko lihava vai ei, läskien hoitokustannukset menevät myös minun veroista, ja ne maksavat enemmän kuin tupakka+viina + huumeet yhteensä .

mutta, tottahan sekin ettei isoja luita voi laihduttaa

Sosialisti ja narsisti? Tällä perusteella pitäisi minun mielestäni ampua jokainen työtön, lapsilisiä saava tai mitä tahansa yhteiskunnan loisia. Suurin osa nimittäin sosiaalimenoista kohdistuu ihan muuhun kuin laardiin tai laardin "aiheuttamiksi" kuvattuihin menoihin. Mistä aloitetaan? Sinustako?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyhmät ei tee itsestään fiksuja?

Helposti, laihduttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on hyvä näin. Kunto on hyvä, eikä terveydessäkään oo vikaa.

Bmi 30

Miten joku, jonka Bmi on 30, voi sanoa oloaan hyväksi?

Miksi en sanoisi jos oloni on hyvä? Pitäiskö mun valehdella, että oloni on ihan hirveä?

Ei mutta aidosti, voiko todella olla hyvä olo tuolla bmi:llä, ihmettelen minäkin täysin vilpittömästi.

Millaisia konkreettisia ongelmia ehdotatte? Vai että henkilön pitäisi vaan yleisesti tuntea olonsa huonoksi?

En ole tuo, jonka kanssa kiistelet. Mutta kyllä meidän perheessä esimerkiksi mies (BMI 32) jää paitsi jutuista, joita minä lasten kanssa teen. Mies ei jaksa juosta meidän kanssa, vaikka kunto on ok, mutta juokseminen ei suju. Eikä tuolla painolla ole asiaa trampoliineihin ja lasten liukumäkiin, pomppulinnoihin, kiipeilytelineisiin, jne. Minä voin touhuta lasten kanssa noissa. Huvipuistolaitteissa tulee mahtumisrajoituksia. Ja tietenkin monessa muussakin paikassa, esim. autossa. Tietenkin ruokaan menee rahaa, kun ei se lihavuus pysy yllä ilman riittävää syömistä. Ja miehen painon alla patjat, sohvat, nojatuolit, ym. kuluvat nopeasti. Polkupyöräänkin piti hankkia jotkin erikoisvahvistetut kumit, että pysyvät kasassa.

Ja heti unohtui ainakin se älytön hikoileminen, mikä on oikeasti iljettävää. Kun mitään ei voida tehdä ilman että mies on hikoillut paitansa märäksi. Ja kuorsaus tunnetusti lisääntyy samaa tahtia painon kanssa. Minä olenkin jo siirtynyt eri huoneeseen nukkumaan miehen kuorsausta pakoon. Ei sitä jaksa vuosikausia kuunnella.

Mikä sinussa on vialla, että olet päästänyt miehesi siihen tilaan? Oletko masentanut hänet pihtaamalla pillua? Juossut vieraissa? Jättänyt huomiotta?

ssss kirjoitti:

TE kiertelette kyseenalaistamalla MINUN ajankäyttöni, opiskeluni ja terveyteni! Tämä ketju EI ole minusta!!! Vastatakseni ad homineuntenne, en ole aina palstalla, opiskeluni ovat fine ENKÄ ole missään laitoksessa, TSIISUSSS!

Opiskelua sinä nimenomaan kaipaatkin! Otappa vaari tuosta aiemmin kirjoittamastani listasta, aloita endokrinologiasta. Onnea ja menestystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyhmät ei tee itsestään fiksuja?

Helposti, laihduttamalla.

Laihat ne vasta idiootteja ovatkin. Asiaa voi korreloida vaikka niin, että suurin osa maan hallituksesta on laihoja, mutta silti he ovat idiootteja ja maan tilanne on perseestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on hyvä näin. Kunto on hyvä, eikä terveydessäkään oo vikaa.

Bmi 30

Miten joku, jonka Bmi on 30, voi sanoa oloaan hyväksi?

Miksi en sanoisi jos oloni on hyvä? Pitäiskö mun valehdella, että oloni on ihan hirveä?

Ei mutta aidosti, voiko todella olla hyvä olo tuolla bmi:llä, ihmettelen minäkin täysin vilpittömästi.

Millaisia konkreettisia ongelmia ehdotatte? Vai että henkilön pitäisi vaan yleisesti tuntea olonsa huonoksi?

En ole tuo, jonka kanssa kiistelet. Mutta kyllä meidän perheessä esimerkiksi mies (BMI 32) jää paitsi jutuista, joita minä lasten kanssa teen. Mies ei jaksa juosta meidän kanssa, vaikka kunto on ok, mutta juokseminen ei suju. Eikä tuolla painolla ole asiaa trampoliineihin ja lasten liukumäkiin, pomppulinnoihin, kiipeilytelineisiin, jne. Minä voin touhuta lasten kanssa noissa. Huvipuistolaitteissa tulee mahtumisrajoituksia. Ja tietenkin monessa muussakin paikassa, esim. autossa. Tietenkin ruokaan menee rahaa, kun ei se lihavuus pysy yllä ilman riittävää syömistä. Ja miehen painon alla patjat, sohvat, nojatuolit, ym. kuluvat nopeasti. Polkupyöräänkin piti hankkia jotkin erikoisvahvistetut kumit, että pysyvät kasassa.

Mistä tuo muuten johtuu, että juokseminen ei suju vaikka kunto on muuten hyvä? Mietin vain, kun ei suju minullakaan ja olen normaalipainoinen. Muuten jaksaa vaikka mitä, mutta juostessa alkaa kolmessa minuutissa rinnasta pistämään niin että on pakko lopettaa. Sama vaiva ollut koko elämäni, myös silloin kun olin lievästi alipainoinen.

Koska lääkäri on kieltänyt. Minulla on vähän isompia terveysongelmia kuin merkittävä ylipainoni.

Aina näissä aloituksissa muistetaan korostaa, miten ihmettely ei koske niitä lihavia joilla sairaus estää laihduttamisen tai on aiheuttanut lihomisen. Kiinnostaisi tietää, miten te erotatte itsekurin puutteen takia lihavat niistä joiden taustalla on jotain vakavampaa? Ette mitenkään, arvaisin, vaan mulkoilette ja halveksutte ihan kaikkia lihavia, myös niitä joiden lihavuus johtuu sairaudesta. Esimerkiksi minusta sairauteni ei näy päälle päin. Näytän reippaalta kun en ole kotona lepäämässä, pukeudun hyvin ja olen huoliteltu. Liikun ja käyttäydyn normaalisti. Saatan jopa syödä tai ostaa herkkuja, koska tässä tilanteessa sekin on terveydelleni hyväksi. Ihan totta, hyväksi. Vaikka olen lihava. Kyllä, sekin on mahdollista!

Ette te ole oikeasti huolissanne ihmisten terveydestä, haluatte vain olla ilkeitä ja päästä pönkittämään heikkoa itsetuntoanne muiden kustannuksella. Miksi ette hae apua pahaan oloonne vaan levitätte sitä sellaisten ihmisten kannettavaksi joilla on muutenkin raskasta?