Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vastauksena sille joka ihmetteli miksi naiset antavat näille karseille tyypeille... Niin. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt jännämiesten, epätoivoisten, psykopaattien, käytöstavattomien, moukkien tai elämäänsä hallitsemattomien miesten kanssa sänkyyn menemisestä / tapailusta.

Tämän seurauksena olen kolmekymppinen ja kokematon, eikä se hyvä mies minua enää huolisi, kun jotain vikaahan minussa on kun en ole "kellekään kelvannut" (viime viikolla näin infottiin). Enköhän mä siis ole hävinnyt tän pelin...

(Ennen kuin joku älähtää - en väitä että suurin osa miehistä olisi yo. listan mukaisia. Mulla vain ollut huono tuuri ja vaihtoehto on sitten ollut olla yksin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa, mutta mitään fyysistä ei ollut. Myöskään treffeillä ei oltu käyty.

Yhden baari-illan päätteeksi lähdettiin hänen luokseen jatkoille. Se asunto... Kuukausien lehdet pinoissa ympäri kämppää, pytylle pelotti istua, pyykkikasoja nurkissa jne.

Pitkään mies soitteli perään ja pyysi treffeille. Ei kiitos. Kiva tyyppi, mutta itse etsin jotain ihan muuta kuin kotiapulaisen paikkaa.

Kävin ihan samanlaisessa asunnossa vierailulla, tosin olimme tapailleet jonkin aikaa. Minua ei haitannut yhtään. Eikä tullut mieleenkään pelätä että päätyisin kotiapulaiseksi, ei minusta sellaista vastoin tahtoani pysty tekemään.

Röyhistät rintaa sillä että suostuisit elämään läävässä? En itsekään ole mikään siivosufriikki, päinvastoin. Mutta jonkinlainen asuntoon liittyvä elämänhallinta on pakko olla jos haluaa esim. lapsia.

Mikäs sinua vaivaa? Kerroin vain että minua ei haitannut se mikä sinua haittasi. Ei siitä tarvitse suuttua.

Lehtipinot siellä täällä ja pyykkikasat nurkissa eivät ole minulle mikään ongelma eikä se tee asunnosta "läävää". Ihan kiva koti minullakin on, vaikka pöydillä lojuu aina valtavat määrät kirjoja ja niitä pyykkejä on nurkissa useinkin.

En ole tuo alkuperäinen jonka viestiin vastasit. Hän kirjoitti että pytylle pelotti istua, ja sinä kirjoitit käyneesi vastaavassa asunnossa eikä haittaa. Vastaukseesi otit vain viattomammmat jutut eli lehtikasat ja pyykkipinot.

Niin, pelotti. Mutta ei hän sanonut että vessa olisi ollut yhtään likainen. Joten oletin että ei ollut, vaan kirjoittajalla oli joku bakteerikammo kun pyykit ja lehtipinot jo olivat niin järkyttävä juttu. Ja luin kyllä että hän sanoi että ei ole siivousfriikki, mutta jokainen siivousfriikki on sitä mieltä että siivoaa vain sen tarpeellisen.

Voi luoja mitä saivartelua. En ole kyseisen tekstin kirjoittaja mutta voin luvata että se pönttö oli paskaisessa kunnossa. Mutta onko tästä siis ymmärrettävä että sinäkään et paskaisessa kämpässä viihtyisi? Ja lisäksi pointtisi on ettei jonkun tuollaisen yksinasuvan miehen kämppä suinkaan voi olla kamala läävä? Kyllä se voi. Mulla oli yksi tuttava joka asunnon siivoa kummastellessani kuittasi ettei ole pessyt kämppänsä saastaista ja läiskäistä lattiaa neljään (?) vuoteen koska pelkää että päällystettä irtoaa. Tekosyynsä kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena sille joka ihmetteli miksi naiset antavat näille karseille tyypeille... Niin. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt jännämiesten, epätoivoisten, psykopaattien, käytöstavattomien, moukkien tai elämäänsä hallitsemattomien miesten kanssa sänkyyn menemisestä / tapailusta.

Tämän seurauksena olen kolmekymppinen ja kokematon, eikä se hyvä mies minua enää huolisi, kun jotain vikaahan minussa on kun en ole "kellekään kelvannut" (viime viikolla näin infottiin). Enköhän mä siis ole hävinnyt tän pelin...

(Ennen kuin joku älähtää - en väitä että suurin osa miehistä olisi yo. listan mukaisia. Mulla vain ollut huono tuuri ja vaihtoehto on sitten ollut olla yksin.)

Itsekin ajattelin monesta miehestä, että nyt tuon kanssa pitää viimein kokeilla, vaikka mies oli täysin kelvoton. Ajattelin vain että ei niitä parempiakaan ole tarpeeksi, tai ainakaan minä en kykene sellaista löytämään. En sitten kuitenkaan pystynyt, kun halveksin niitä miehiä niin kovasti. Onneksi. Hyvää nimittäin kannatti odottaa.

Ei sinussa vikaa ole. Netissäkö noin infottiin? Täällä on vaikka miten paljon ihmisiä, joiden mielipiteillä ei ole mitään arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytti etanalta :DDD Oliko se siis rullalla vai? Vai tarkoitatko sellaista kuoretonta etanaa?

No kyllä oli siis rullaa ja poimua ja tuntosarvetkin voin kuvitella, mutta enemmän siis kuoretonta tarkoitin. Oikein sellainen hyllyvä massa nahkaa nahkan päällä. Jossain siellä kai oli loputkin peniksen osat.

http://goo.gl/xHNQM4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa, mutta mitään fyysistä ei ollut. Myöskään treffeillä ei oltu käyty.

Yhden baari-illan päätteeksi lähdettiin hänen luokseen jatkoille. Se asunto... Kuukausien lehdet pinoissa ympäri kämppää, pytylle pelotti istua, pyykkikasoja nurkissa jne.

Pitkään mies soitteli perään ja pyysi treffeille. Ei kiitos. Kiva tyyppi, mutta itse etsin jotain ihan muuta kuin kotiapulaisen paikkaa.

Kävin ihan samanlaisessa asunnossa vierailulla, tosin olimme tapailleet jonkin aikaa. Minua ei haitannut yhtään. Eikä tullut mieleenkään pelätä että päätyisin kotiapulaiseksi, ei minusta sellaista vastoin tahtoani pysty tekemään.

Röyhistät rintaa sillä että suostuisit elämään läävässä? En itsekään ole mikään siivosufriikki, päinvastoin. Mutta jonkinlainen asuntoon liittyvä elämänhallinta on pakko olla jos haluaa esim. lapsia.

Mikäs sinua vaivaa? Kerroin vain että minua ei haitannut se mikä sinua haittasi. Ei siitä tarvitse suuttua.

Lehtipinot siellä täällä ja pyykkikasat nurkissa eivät ole minulle mikään ongelma eikä se tee asunnosta "läävää". Ihan kiva koti minullakin on, vaikka pöydillä lojuu aina valtavat määrät kirjoja ja niitä pyykkejä on nurkissa useinkin.

En ole tuo alkuperäinen jonka viestiin vastasit. Hän kirjoitti että pytylle pelotti istua, ja sinä kirjoitit käyneesi vastaavassa asunnossa eikä haittaa. Vastaukseesi otit vain viattomammmat jutut eli lehtikasat ja pyykkipinot.

Niin, pelotti. Mutta ei hän sanonut että vessa olisi ollut yhtään likainen. Joten oletin että ei ollut, vaan kirjoittajalla oli joku bakteerikammo kun pyykit ja lehtipinot jo olivat niin järkyttävä juttu. Ja luin kyllä että hän sanoi että ei ole siivousfriikki, mutta jokainen siivousfriikki on sitä mieltä että siivoaa vain sen tarpeellisen.

Voi luoja mitä saivartelua. En ole kyseisen tekstin kirjoittaja mutta voin luvata että se pönttö oli paskaisessa kunnossa. Mutta onko tästä siis ymmärrettävä että sinäkään et paskaisessa kämpässä viihtyisi? Ja lisäksi pointtisi on ettei jonkun tuollaisen yksinasuvan miehen kämppä suinkaan voi olla kamala läävä? Kyllä se voi. Mulla oli yksi tuttava joka asunnon siivoa kummastellessani kuittasi ettei ole pessyt kämppänsä saastaista ja läiskäistä lattiaa neljään (?) vuoteen koska pelkää että päällystettä irtoaa. Tekosyynsä kullakin.

En nyt edes jaksa vastailla tuohon raivoamiseen. Teet täysin perusteettomia oletuksia sekä edellisen kirjoittajan että minun teksteistäni. Miten joku voi seota ihan täysin siitä, että kaksi ventovierasta ihmistä netissä on eri mieltä siivouksen tasovaatimuksista? En vastaa sinulle enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderistä bongattu mies katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi miksi olen niin lyhyt. Joo, tiedän kyllä olevani lyhyt, mutta ei ihan asiallista kommentoida tuolla tyylillä. :D

Mutta lyhyethän ovat sellaisia lutusia. Kantaisisin milloin vain turvaan maailman pahuudelta. <3

T: Pekka-Inkeri Himokoljonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena sille joka ihmetteli miksi naiset antavat näille karseille tyypeille... Niin. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt jännämiesten, epätoivoisten, psykopaattien, käytöstavattomien, moukkien tai elämäänsä hallitsemattomien miesten kanssa sänkyyn menemisestä / tapailusta.

Tämän seurauksena olen kolmekymppinen ja kokematon, eikä se hyvä mies minua enää huolisi, kun jotain vikaahan minussa on kun en ole "kellekään kelvannut" (viime viikolla näin infottiin). Enköhän mä siis ole hävinnyt tän pelin...

(Ennen kuin joku älähtää - en väitä että suurin osa miehistä olisi yo. listan mukaisia. Mulla vain ollut huono tuuri ja vaihtoehto on sitten ollut olla yksin.)

Itsekin ajattelin monesta miehestä, että nyt tuon kanssa pitää viimein kokeilla, vaikka mies oli täysin kelvoton. Ajattelin vain että ei niitä parempiakaan ole tarpeeksi, tai ainakaan minä en kykene sellaista löytämään. En sitten kuitenkaan pystynyt, kun halveksin niitä miehiä niin kovasti. Onneksi. Hyvää nimittäin kannatti odottaa.

Ei sinussa vikaa ole. Netissäkö noin infottiin? Täällä on vaikka miten paljon ihmisiä, joiden mielipiteillä ei ole mitään arvoa.

Ihan päin naamaa... Kiitos sulle kuitenkin kauniista sanoista ja toivosta. Yritän itsekin vielä uskoa tuohon :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, jankkaaminen ketjussa alkoi... :/

Aiheeseen eli treffikokemuksiin; olin töissä eräässä pienessä luovan alan yrityksessä, jossa olin ainoita naispuolisia työntekijöitä. Porukka oli nuorta, henki rento ja hyvä. Tuli kerran puhetta, että olen ompelutaitoinen ja minulla on ompelukone, jolloin eräs kollegani kysäisi, että voisinko lyhentää hänen farkkujensa lahkeet? Korjausompelu ei ole mielipuuhaani, mutta ajattelin, että tehdään nyt tämän kerran kaverille palvelus, joten hoidin homman. Mies kysyi lyhennetyt farkkunsa saatuaan, että mitä haluan korvaukseksi työstä. Heitin, että kaljapalkalla tämä hoituu ajatellen, että hän voi kipaista minulle alakerran Siwasta yhden oluen tai siiderin, jolla juttu on kuitattu. Työkaverini olikin tähän, että "joo, sovitaan vain milloin mennään ja minne?" Eli päädyimme yllätyksekseni sopimaan tapaamisen erääseen keskustan baariin. Tapaaminen sujuivat ihan ok, joimme yhdet kaljat ja juttelimme niitä näitä, mutta en missään vaiheessa saanut selville, että oliko työkaverini liikkeellä romanttisella agendalla vai ei, eli olimmeko keskenämme treffeillä vai emmekö? Seuraavaa kahdenkeskistä tapaamista ei kumpikaan ehdottanut ja jatkoimme työskentelyä kuten ennenkin. Tosin jotain virettä tämän miehen puolella saattoi olla, sillä hänellä oli aina myöhemmin vaikeuksia katsoa minua silmiin, kun hän jutteli kanssani...

En kyllä ihan ymmärtänyt tätä. Tuollaisiahan on valtaosa treffeistä. Ihan kivaa jne, mutta ei sen kummempaa ja homma jää siihen.

Joo mutta kun nuo eivät olleet edes treffit :D Siinä mielessä minäkään en oikein ymmärtänyt.

Olin 17-vuotiaana erään samanikäisen pojan luona ja katsoimme elokuvaa, pussailimme siinä samalla. Hän meni tekemään meille popcornia ja palasi kulhon kanssa sohvalle. Piti sitä sylissään ja kun kurotin ottamaan niitä, hän läpsäisi kovaa käteeni ja sanoi "Se käsi vittuun siitä nyt" :D Söi koko kulhollisen itse.

Vierailija kirjoitti:

Olin 17-vuotiaana erään samanikäisen pojan luona ja katsoimme elokuvaa, pussailimme siinä samalla. Hän meni tekemään meille popcornia ja palasi kulhon kanssa sohvalle. Piti sitä sylissään ja kun kurotin ottamaan niitä, hän läpsäisi kovaa käteeni ja sanoi "Se käsi vittuun siitä nyt" :D Söi koko kulhollisen itse.

Ei tehnyt reikää pohjalle ja seisokki siellä poppareiden seassa?

Tämä nyt on lähinnä huvittava mutta kuitenkin. Olin juuri muuttanut omilleni ja kutsuin yhden miehen käymään. Olin ostanut kirpputorilta sisustustyynyjä ja ne odottivat koneessa pesua. Mies tuli ja istui sohvalle, hain hänelle viiniä. Hän oli omituisen oloinen ja kysyi että eikö minulla ole tyynyjä. Sanoin että pesua odottamassa kun kirpputorilta toin. Hän vaati minua hakemaan itselleen tyynyt kun selkä on kuulemma kipeä. Piti kuitenkin sitä tyynyä etupuolella sylissään. Tässä kohtaa olisi varmaan pitänyt tajuta että hän peitteli seisokkiaan :D Minulla ei kuitenkaan sytyttänyt sillä hetkellä. Ihmettelin vain kun kävi keittiössäkin pitäen sitä tyynyä haaravälissä. 

Olin pari kuukautta sitten eronnut. Tapailin yhtä miestä ihan hauskanpito mielessä (tämä oli molemmille alusta asti selvää).

Mies oli ihan komea, mutta jotenkin epävarma. Näki mm. eksäni kuvan fb:ssä ja haukkui tämän rumaksi ja kehui omaa komeuttaan.

Olin muuttamassa omaan asuntooni eron jälkeen ja mies sitten ehdotti, että ottaisin hänen sänkynsä omaan kotiini. Wot? Kysyin ihmeissäni, että missä hän sitten nukkuisi, niin vastaus oli vaivaantunutta mutinaa. Kuvitteli ilmeisesti muuttavansa luokseni asumaan.

Kerran kun tavattiin hänen luonaan, tyyppi pisti soimaan (muistaakseni) coldplayn? kappaleen wonderwall ja kertoi kuinka minun tapaaminen on pelastanut hänen elämänsä ja, että kuinka hän on niin rakastunut. Tätä ihmettelin, koska olimme tunteneet vain muutaman viikon ja mies tiesi, etten ollut kiinnostunut seurustelusta hänen kanssaan.

Olin päättänyt, että tämän täytyy loppua, koska mies haluaa suhteeltamme enemmän kuin minä. Menin hänen luokseen kertomaan asiani. Mies sitten alkoi vonkaamaan minulta seksiä niin epätoivoisesti. "Anna viimisen kerran, pliis" jne. Tilanne oli jotenkin tosi ahdistava ja ahdistavuutta lisäsi se, että miehen asunnon ulko-ovessa oli lukko jonka sai sisältäkin auki vain avaimella. Pelkäsin, että hän ei päästä minua ulos. Mies rukoili kirjaimellisesti jalkojeni juuressa "Anna nyt vielä sitä pillua" "Rakastan sinua". Mies alkoi vaikuttaa jotenkin ihan pakkomielteiseltä. Lopulta tuntien anelujen jälkeen hän päästi minut ulos. Tajusi varmaan itsekin kuinka creepy tilanne oli minulle tai sitten ei vaan enää jaksanut jankata.

Olin n. viikko tämän jälkeen matkustamassa äitini luo joulun viettoon. Kun palasin kotiin lähetti mies minulle fb:ssä viestin, että oli ollut minua odottamassa juna-asemalla, mutta olin ilmeisesti tullut toisella junalla. Perään tuli litania kuvia A4 papereille kirjoitetuista sanoista, jotka julistivat hänen rakkauttaan minuun, nämä kädessä hän oli seissyt juna-asemalla minua odottamassa (liikaa romanttisia komedioita??). Olin niin helpottunut, että hän oli ollut minua odottamassa väärään aikaan, ja lähetin hänelle vastaukseksi pyynnön jättää minut rauhaan.

Hauskaa tässä on se, että jos olisin tuntenut häntä kohtaan samoin, tämä olisi ollut varmaan ihan suloinen rakkaustarina, eikä kertomus pakkomielteisestä hyypiöstä.

Pahoittelen, jos kertomus on sekava. En muista tapauksesta enää kaikkea niin selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisimmat treffit:

-juttu sujui alusta loppuun, oli todella hauskaa

-harrastimme loistavaa seksiä samana iltana

-molemmat saivat orgasmeja (monikossa)

-tapasimme uudelleen samalla viikolla

-muutimme yhteen kuukauden tapailun jälkeen

-olemme edelleen onnellisia

Itse asiassa itselläni meni juuri näin :D

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut on niin hirveitä.

Suomalaiset miehet ovat kertakaikkiaan järkyttäviä. Alan lesboksi.

Vierailija kirjoitti:

94 jatkaa:

Anteeksi kirjoitusvirheet. Kirjoitan puhelimella ja aina onnistun tällä paineleen väärin.

Unohdin myös mainita, että fb profiilin kuva oli selvästi vuosia vanha ja mies näytti todella erilaiselta. Paljon pyöreämpi ja vähän epäsiisti luonnossa. Ihan ok näköinen oli silti, mutta sekin oli yksi tekijä minkä koin luotaan työntävänä. Varsinkin kun mies itse kysyi nähdä minusta tuoreen kuva ja kysyin tuoretta kuvaa vastineeksi häneltä, niin hän linkki fbn. Sanoin kyllä, että mulla ei fb ole ja hän sanoi, että näen silti profiilikuvan.

En ymmärrä. Tehän Skypetitte? Miksi ihmeessä ette soittaneet siis kuvapuheluita? Miksi Skypettää, jos käyttää sitä vain chattailuun?

Tapasin ravintolassa hoitoalalla työskentelevän naisen. Ilta meni mukavasti, joten vaihdettiin puhelinnumeroita. Muutaman päivän kuluttua tapaamisesta soitin naiselle. Nainen alkoi välittömästi kertoilla iloisesti, niin sinähän asut samassa talossa kuin yksi meidän lääkäreistä, eri rapussa vain ja kuvaili taloa ja sen sijaintia tarkasti. Sitten hän jatkoi iloisesti, voi, voi, tuleekohan tästä meidän jutusta mitään, kun sinä olet minua 6 vuotta nuorempi.

Olin vähän niin sanotusti äimän käkenä, koska en ollut kertonut naiselle tarkkaa osoitettani enkä ikäänikään, koska hänkään ei tuolloin ravintolassa suostunut ikäänsä tai tarkkaa osoitettaan minulle kertomaan. Kysyin naiselta, mistä sinä tiedät osoitteeni ja ikäni. Nainen sanoi iloisesti, minulla on omat keinot, ja tirskui päälle. Siinä vaiheessa aloin miettiä, miten lopettaisin puhelun kohteliaasti mutta nopeasti. Kun nainen alkoi kertoilla jotain työhönsä liittyvää, sanoin hänelle, hei sori mun ovikello soi; siellä on varmaan se kaveri, jonka läppäriä mä lupasin katsoa; soittelen sulle joskus myöhemmin, no moi.

En sitten enää soitellut enkä käynyt vähään aikaan siinä ravintolassa, missä naisen tapasin.

Vierailija kirjoitti:

Netistä:

*Mies jonka tapasin, oli laittanut itsestään todella vanhan kuvan. Väitti silti itseään 28-vuotiaaksi, vaikka oikea ikä 40+. Itse olin tuolloin 28. Piti mennä kahvilaan, mutta lähellä ei ollut sellaista, joten suostuin  hänen autonsa kyytiin. Ajelimme lähialueella, mutta kahvilaa ei löytynyt (tuntematon kaupunginosa ainakin minulle).... Siinä sitten lämpimikseen muka alkoi puhumaan mulle seksistä. Kyseli millaisesta pidän jne. Siinä vaiheessa aloin miettimään miten pääsisin autosta pois, vastailin jotain ympäripyöreitä ja yritin miettiä miten selvitä tilanteesta. Lopulta pyysin jättämään paikkaan, josta hän ei voisi seurata minua kotiin autollaan. Onneksi päästi pois, ei ollut sillä tavalla uhkaava mutta eihän noista tiedä.. Laittoi vielä viestiä perään, kuinka oli todella positiivisesti yllättynyt ja tapaisi mielellään uudelleen ja voisi vaikka tulla mun luo. Sanoin ettei kiinnosta, pommitus jatkui mutta uskoi jossain vaiheessa...

*Kundi tuli paikalle polkypyörällä, kännissä ja kännihiki iholla. Ne treffit kestivät n. kaksi minuuttia.

*Tämän kundin kanssa viestittelin seksimielessä. Maalasi kuvaa  urheilullisesta ulkonäöstään yms ja lopulta kun tapasimme taloni edessä, vastassa oli ruipelo hieman takkuiset hiukset omaava mies. Mentiin kuitenkin sisään, kun ajattelin antaa silti mahdollisuuden makuuhuoneen puolella. Eipä kiinnostanut paljoa esileikit ja heti kun laukesi niin puki vaatteet päälle ja lähti. Kehtasi vielä ehdotella uusia treffejä.

* Meidän oli tarkoitus tavata eräässä julkisessa, rauhallisenomaisessa paikassa jossa kävisimme kävelyllä. Menin odottamaan. Pian tuli tekstiviesti: "mua jännittää ihan tosi paljon, en taida pystyä tähän". Vastasin että ihan turha pelätä, täällä mä jo häntä odottelen ja olen ihan rento nainen. Viesteily jatkui, kertoi istuvansa autossa lähellä  (oli muitakin autoja, eikä tapaamispaikalta näkynyt selkeästi missä autossa istui). Lopulta lähdin pois paikalta kun hermot meni. Kun olin kotona, tuli taas viestiä että no nyt hän uskaltaa. Sovimme että tapaamme taloni edessä. Taas sama juttu. Kundi oli jossain autossa istumassa ja sanoi ettei uskalla. Lopulta viestitin että nyt oli vika tsänssi, adios.

* Olin 15 vuotta sitten treffeille menossa kundin kanssa, joka tuli hakemaan mua kavereidensa kanssa. Oli siis ilmeisesti kaverin auto ja  kaksi kaveria. Menimme Essolle kahville/drinkille ja kaverit tietysti mukana vieressä:D. Muistan kundin kiroilleen kovasti. Treffien lopuksi menimme katsomaan Manaaja-elokuvaa, jossa kundi nauroi ja välillä kiroili "ihan vitun paskaa"-fraaseja. Ei tavattu enää.....

* Olen ollut myös treffeillä kundin kanssa joka tuli rassaamasta juuri autoaan, miehen kanssa joka ei puhunut juuri mitään ja miehen kanssa joka puhui pelkästään työpaikastaan...

Olisin toivonut, että olisit purkanut auki nämä treffitiivistelmät. Jokaisesta saisi varmasti aikaiseksi todella hauskan laajemman kertomuksen.

Ei erityisen paha, mutta elämäni hirvein. Tapasin kaverin kaverin, joka vaikutti aluksi ihan mukavalta ja olin kiinnostunut. Käytiin kaksilla treffeillä, jotka oli ihan ok, mutta samaan aikaan mulle alkoi tulla miehen takia epämukava ja vähän ahdistunutkin olo.  Aina kun viestiteltiin niin kyseli ja tivasi, että mitä oon tehnyt ja kenen kanssa.  Ahdistunut tunne vain vahvistui kolmansilla treffeillä ja totesin, että tää on tässä ja ei nähdä enää.  Oltiin treffeillä mun lähellä olevassa kahvilassa ja mies halusi "hyvässä hengessä" saattaa mut kotiin  kun oli jokatapauksessa menossa bussipysäkille, joka oli samassa suunnassa (mikä oli totta).  Kun tultiin alaoven kohdalle, mies alkoi vänkäämään, että eikö kuitenkin jatkettaisi treffailua ja että eikö voitaisi mennä mun luokse panemaan kun niin tekee mieli. Ilmoitin, että ei todellakaan nähdä enää ja ihan turha kuvitella, että kutsuisin kotiini. Tästä suuttuneena mies kävi käsiksi ja löi todella lujaa. Mulla kesti pari sekuntia tajuta, että mitä helvettiä just tapahtui ja tajuamisen jälkeen huusin painu helvettiin sellaisella äänellä, että varmasti koko katu raikui.  Mies lähti kalppimaan eikä onneksi ottanut yhteyttä.

Nyt täytyy kyllä jakaa omakin nettitreffikokemus. Olin jutellut pitemmän aikaa ihan mukavan miekkosen kanssa internetin syövereissä. Kuvankin olin nähnyt ja siinä näytti ihan mukiinmenevältä nuorelta mieheltä. No, päätettiin sitten tavata, mutta mikään minun ehdottamistani paikoista ei käynyt, koska "noi on kaikki liian kalliita". Sanomattakin selvää, että mies oli ulkona sekä työ- että opiskeluelämästä. Itse olin tuolloin opiskelija, eikä sitä rahaa mitenkään liikaa ollut, mutta en tosiaan ehdottanut mitään normipaikkoja ihmeellisempiä.

Päädyimme sitten hänen ehdotuksestaan erääseen lähiräkälään. Ulkoiselta habitukseltaan mies näytti Quasimodon ja heinäseipään risteytykseltä. Puistatti, vaikkei saisi tuomita. Tilasin sitten itselleni tuopillisen siideriä, maksoin, ja jäin odottelemaan, että mies tekee tilauksensa. Hän pitkän aikaa mietiskeli (ja jälkeenpäin ilmoitti toivoneensa, että minä olisin maksanut hänen juomansa, koska selkeästi olin paremmissa rahoissa) ja päätti lopulta tilata salmarin. Siis sen shotin. Listan halvimman. Maksoikohan alta kaksi euroa tuolloin. Ajattelin, että ok, eipä siinä mitään. Hän kuitenkin joi salmarinsa hörppimällä siitä pieniä siemauksia. Valehtelematta lipitti sitä salmariaan saman aikaa kuin join oman 0,45 l siiderini. Ihmettelin tätä hänelle ääneen ja vastaus oli, että "ei tartte sitten tuhlata ja ostaa toista". Juu, ei nähty enää toiste, vaikka mies kovasti viestittelikin miten kivaa meillä oli ollut. Minä muistin vain salmarin.

Tinderistä olin löytänyt hyvännäköisen miehen, joka tuli luokseni kylään. Pettymys oli valtava! Miehellä oli ylikasvaneet hiukset, haisi hielle ja muutenkin keskustelu oli jotenkin vaikeaa. Ei ollutkaan hyvännäköinen toisin kuin kuvissa. Liekö sitten panostanut kuviin, mutta ei muuten itseensä. Hyih ällöttävä kokemus.