Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sairaanhoitajien "suuri vastuu"?
Ihmettelen siis olen
12.04.2016 |
Tänään taas törmäsin facebookissa Sairaanhoitajat pois palkkakuopasta tmv. ryhmän kirjoitteluun. Olen tätä pitkään miettinyt ja nyt haluaisin palstan sairaanhoitajilta rehellisen vastauksen, kun täällä näitä sairaanhoitajia kanssa näyttää aika paljon olevan. Mikä siinä teidän työssä on vastuullista? Siis eihän teillä ole virkavastuuta kuten lääkärillä, ettehän te tee mitään hoitopäätöksiä itsenäisesti, vai teettekö muka? Jotenkin itse olen vain jäänyt siihen käsitykseen että sairaanhoitajien käsitys vastuusta on se että tekee mitä käsketään, samalla tavalla rekkakuskin työ on todella vastuullista koska tekemällä vastoin määräyksiä voi tappaa montakin ihmistä.
Joten nyt sairaanhoitajat tänne kertomaan mikä teidän työstä tekee vastuullista? Eikä mitään ympäripyöreää vaan oikeita käytännön esimerkkejä.
Kommentit (398)
Ja ottakaapa huomioon, että sairaanhoitajalla tosiaan yöllä jopa 25 monisairasta potilasta vastuullaan. Kyllä siinä vaaditaan paineensietokykyä ja priorisointia sekä rautaista ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhoitoalalla ei ole kovin paljon vastuunkantajia ylipäätään. Suomessa on vallalla kummallisen vetäytyvä asenne hoitotyössä. Asiakasta ei lähtökohtaisesti oikein haluttaisi hoitaa, ja kuntouttavan työotteen nimessä laitetaan todella huonokuntoisia ihmisiä selviämään itse esim. vessa- ja suihkureissuista, pukemisista, syömisistä jne. Esimerkiksi Englannissa sairaaloissa hoidetaan paljon enemmän ja potilaiden voinnista puhutaan ja passataan. On tutkimustietoakin siitä, että kun potilasta oikeasti hoidetaan ja häneen kiinnitetään ystävällistä huomiota, toipuminen nopeutuu. Suomessa ilmeisesti ajatellaan, että jos potilaalla on sairaalassa hyvä olla, se tulee sinne heti uudestaan loisimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaan sydämen rytmin seuraaminen, omalla osastollani suurin osa potilaista on jatkuvassa rytmiseurannassa ja minun vastuullani on reagoida niissä tapahtuviin muutoksiin, tietää miten toimia, jos rytmihäiriö potilaalle tulee ja osata toimia erilaisissa tilanteissa (vrt esimerkiksi eteisvärinää ja kammiovärinää). Tätä tarvitaan myös lääkitystä miettiessä, voinko antaa potilaalle täyden annoksen beetasalpaajaa vai en, tuleeko huolestua esimerkiksi liian nopeasta sykkeen laskusta tms. Lisäksi meillä on oikeus antaa esimerkiksi Furesista ja morfiinia ilman lääkärin määräystä tietyissä tapauksissa.
Nämä tietyt tapaukset lienevät sellaisia, että hoitava lääkäri on itse katsonut potilaan terveydentilan ja muut lääkitykset sellaisiksi että noita lääkkeitä voidaan potilaalle antaa. Te tuskin teette päätöksiä mistään potilaalle täysin uusista lääkkeistä ja niiden aloittamisista? Ei hoitajien koulutukseen kuulu farmasia niin syvällisesti että heillä voisi olla oikeus aloittaa potilaalle mitään lääkityksiä ilman että ko. lääke on potilaalle jonkun muun toimesta ensin hyväksytty.
Vierailija kirjoitti:
Leikkaussalissa sairaanhoitajalla on yksi merkittävä vastuu, jota ei välttämättä ajatella. Vaikka kirurgi tekisi leikkauksen kuinka täydellisellä lopputuloksella, voi infektio pahimmassa tapauksessa tappaa potilaan. Sairaanhoitajan vastuulla on leikkausalueen desinfektio, huolellinen peittely ja leikkausinstrumenttien steriilinä pitäminen sekä huolehtia steriilin alueen pysymisestä steriilinä.
Leikkaussalihoitajan vastuulla on toki nuo asiat aivan kuten on rekkakuskin vastuulla ohjata rekkansa siten kuten liikennesäännöt ym. neuvoo. Edelleen, hoitaja tekee mitä hänen käsketään tekevän. Työsi suorittaminen niinkuin joku sen on määrännyt ei tee ko. työstä vastuullista.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan sitten käsittelyyn kätilön ammatti. Synnytyssalissa olet vastuussa kahden elämästä, sikiön sydänäänikäyrän muutoksiin tulee osata reagoida ja tietää mistä esimerkiksi myöhäiset hidastumat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Kätilö arvioi puudutustarpeen ja anestesialääkärin laittaman spinaalin/epiduraalin jälkeen seuraa synnyttäjää. Ponnistusvaiheessa arvioidaan mahdollinen episiotomian tarve, leikataan se ja ommellaan repeämät ja mahdollinen episiotomia. Kätilö arvioi oksitosiinin tarvetta, huolehtii vastasyntyneestä (ja aloittaa tarvittaessa toimenpiteet esimerkiksi huonon hengityksen vuoksi). Hätäsektiossa kätilö voi joutua instrumenttihoitajan rooliin. Kätilön tulee osata toimia verenvuototilanteissa, hartiadystokiassa, yllätysperätilassa... Aloituksessa kysyttiin sairaanhoitajan vastuusta, mutta kätilön ammatin otin tähän myös mukaan, kun palkkataso on sama.
Nimenomaan aloituksessa puhuttiin sairaanhoitajista, mutta toki otit kätilöt esille kun se omaan analogiaasi ja agendaasi sopii. Kätilöillä on ensiksikin aivan erilainen toimenkuva, he ovat itsenäisiä toimijoita paljon enemmän kuin sairaanhoitajat. Heillä on myös pidempi koulutus.
Niin kätilöillä on pidempi koulutus, mutta sh-koulutuksesta saamme tiedon ja taidon toimia lääkkeiden kanssa ja esimerkiksi verenvuototilanteissa. Sinä hyvin jätit kommentistani hyvin oleellisen asian kommentoimatta.
Leikkaussalityöskentelyyn viitatakseni, siihen ihon desinfektioon ei esimerkiksi ole yhtä (eikä etenkään lääkärin) määrittämää ohjetta. On eri asia valmistella elektiivinen leikkauspotilas kuin kolaripotilas, jolla on esimerkiksi likaisia avohaavoja.
Morfiinin ja furesiksen antoon, niistä ei ole yksittäisen potilaan kohdalla määräystä vaan yleisluonteinen osastonlääkärin laatima ohje. Sitä sitten hoitajan arvioinnin mukaan toteutetaan yksittäisen potilaan kohdalla.
Pelottavaa, siis varmaan kuitenkin hoitajat tutkii potilaan edelliset lääkitykset, sairaushistorian ym. koska esim. furosemidin käytölle on paljon vasta-aiheita eikä morfiinikaan ole niistä yksinkertaisimmista interaktioineen ja käyttöaiheineen. Toivottavasti sairaanhoitajille on lisätty farmasian opetusta, 3 vuotta sitten valmistunut sh-tuttuni ei ainakaan tajunnut mikrobilääkehoidosta hölkäsen pöläystä ("kerran mulle laitettiin antibioottia X ihotulehdukseen, miksi nyt mun ihotulehdkseen laitettiin antibioottia Y, onko tässä nyt virhe?").
Ja siihen leikkauslaueen desinfektioon löytyy varmasti ohjeet, ei mitään pilkuntarkkaa välttämättä mutta basic ohjeistus. Ihan sama onko sen tehnyt lääkäri, hygieniahoitaja vai kuka. Siltikään sekään ei ole mikään sooloilun paikka. Toiseksikin jos haava on jo itsessään kontaminoitunut (lasinsiruja, maa-ainesta ym.) niin ei se desinfektio tosiaan mitään rakettitiedettä ole....
Eli ymmärränkö oikein, jos jostain on ohje, ei sen toteuttaminen ole vastuullista työtä? Samalla periaatteellahan lääkäreiden työ ei ole vastuullista, asioita kun ohjaa hyvin suuresti jonkun toisen laatimat ohjeet, meillä on esimerkiksi Käypä hoito suosituksia hyvin monesta asiasta.
Älä huolehdi, jos morfiinia tai furosemidia joudumme käyttämään ilman lääkärin määräystä, yleensä paikalla on nopeasti tulossa lääkäri ja/tai elvytystiimi.
En enää itse luota täysin lääkäreihin, kun osastonlääkäri jätti minut pulaan ja käski soittaa päivystävälle lääkärille (vaikka siis oli itse fyysisesti osastolla eli paljon lähempänä kuin päikkäri ja ei ollut mitään kiireellisempää), kun osastolla olevalla potilaallamme happisaturaatio oli 82% ja verenpaine alle 85/50.
Yksinkertainen kysymys, mutta vastaus ei niin yksinkertainen:
Miten teete diagnoosia onko potilaalla aivoveritulppa, vai aivoverenvuoto? Jos akuuttiosastolla tapahtuu tapaus?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys, mutta vastaus ei niin yksinkertainen:
Miten teete diagnoosia onko potilaalla aivoveritulppa, vai aivoverenvuoto? Jos akuuttiosastolla tapahtuu tapaus?
Katsomalla CT-kuvasta.
Voi olla myös, että kyseessä on ohimenevä AVH, jolloin käteen ei jää muuta. Kuin että se oli AVH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun esimerkiksi pidän päivystyksessä hoitajan vastaanottoa, tutkin potilaita kuten lääkärikin, ja päätän itsenäisesti, riittääkö kotihoito-ohjeet vai pitääkö saada lääkkeitä/jatkotutkimuksia, jolloin ohjaan lääkärille. Muussa tapauksessa ohjaan kotiin ja tarvittaessa kontrolliin muutaman päivän päästä.
Ambulanssissa teen päätöksiä henkeä uhkaavien sairauksien hoitamisesta, mm. akuutin sydäninfarktin liuottamisesta, joka siis on erikoislääkärin tehtävä sairaalan sisäpuolella. Hoidamme monenlaisia hätätilapotilaita, joskus harvoin saamme lääkärin paikalle, usein voimme soittaa ja kysyä neuvoa. Aika omillamme olemme silti.. vastuullistako, tuskin? :D
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys, mutta vastaus ei niin yksinkertainen:
Miten teete diagnoosia onko potilaalla aivoveritulppa, vai aivoverenvuoto? Jos akuuttiosastolla tapahtuu tapaus?
Lääkäri tulee ja näkee potilasta katsomalla kaikki diagnoosiin tarvittavat tiedot. Sitten hän älykkäillä aivoillaan päättelee diagnoosin ja lausuu ilmoille toimenpiteet ja lääkityksen pilkuntarkasti. Näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitotyöhän ei tuota mitään muuta kun menoja, niinkun ei mitkään terveyspalvelut yleensäkään. Siksi tuosta ei makseta enempää koska ei ole tuottavaa työtä.
Onhan tuossa työssä vastuunsa, mutta ei siinäkään ole mitään niin suurta vastuuta josta ei normaalilla maalaisjärjellä + alan koulutuksella selviäisi.
Ja ammatinvalintakysymys tuo on, jos haluaa olla hoitoalalla hyvällä palkalla niin miksi ei sitten pyrkisi lääkikseen?
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyöhän ei tuota mitään muuta kun menoja, niinkun ei mitkään terveyspalvelut yleensäkään. Siksi tuosta ei makseta enempää koska ei ole tuottavaa työtä.
Onhan tuossa työssä vastuunsa, mutta ei siinäkään ole mitään niin suurta vastuuta josta ei normaalilla maalaisjärjellä + alan koulutuksella selviäisi.
Ja ammatinvalintakysymys tuo on, jos haluaa olla hoitoalalla hyvällä palkalla niin miksi ei sitten pyrkisi lääkikseen?
Hoito asiakkaiden maksettavaksi, niin johan alkaa tulosta syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luulet että lääkärit saavat tietonsa? Eivät he osastolla ole koko aikaa ja silloin kun ovat, tekevät päätöksensä hoitajien kertoman perusteella. Eli hoitajat tarkkailevat voinninmuutoksia ja oireita, tekevät päätöksen että tarvitseeko päivystyksellistä apua vai riittääkö virka-aikaan tapahtuva lääkärinkierto, akuuteimmissa tilanteissa alkavat jo heti hoitotoimenpiteisiin ja niihin soitetaan vaan "kuittaus" päivystävältä lääkäriltä. Jos hoitaja eivät osaa hommiaan niin ei lääkärinkään työstä tule mitään.
Näin minäkin sen olen ymmärtänyt. Poliklinikalla usein potilaiden voinnin kartoituksen tekee hoitaja, samoin hoitaja antaa hoito-ohjeet sen jälkeen, kun potilas on tullut pää pyörällä ulos lääkärin "hepreankieliseltä" vastaanotolta. Kontrollikäynnitkin on nykyään yleensä ulkoistettu hoitajille, jotka antavat audienssin lääkärille vain tarvittaessa.
Sama terveyskeskuksissa. Hoitajat toimivat portinvartijoina, jotka seulovat isosta potilasmassasta ne, jotka tarvitsevat tarkempaa syyniä. Se on todella hyvin vastuullista, koska virhepäätelmien vaara on iso, kun puhutaan ajoittain sekavasti ja heikosti kommunikoivista potilaista.
En ole alalla, mutta pakko ihmetellä ap:n mustavalkoista ajattelutapaa. Totta kai kuka tahansa saa auton ratissa törttöillessään suurta vahinkoa aikaan, mutta harvan työ on olennaisesti jatkuvaa valintojen tekemistä, joiden mönkään meno herkästi on hyvinkin vakava juttu.
Ja lääkärit eivät todellakaan pärjäisi ilman hoitajia. Lääkäreille ei tietääkseni juurikaan - tai jopa lainkaan - opeteta hoitotiedettä, joten ilman hoitajia moni käytännön asia tulisi huonosti hoidetuksi tai jäisi hoitamatta kokonaan.
Tähän on kyllä pakko kertoa sukulaisestani.
Hän kaatui ja jalka murtui ja se leikattiin.
Sh kävi kotona hoitamassa haavaa noin 3 kk joka ei parantunut.
Hoitaja vaihtui välillä mutta yksikään ei kehottanut menemään näyttämään lääkärille.
Kontrolliaika tuli ja uusi leikkaus ja taas haavanhoitoa samalla tavalla.
Joutui vuodeosastolle jossa makasi melkein 4 kk. Valitti kipuja ja sai Panadolia. Kukaan sh ei vienyt lääkärille viestiä että niitä kipuja on niin ettei Panadol riitä.
Kaikkialle levinnyt syöpä todettiin 2 viikkoa ennen kuolemaa ja potilas melkein koko sairastamisen ajan sai pelkkää Panadolia , toki viimeisellä 2 viikolla sai sitten kunnon kipulääkkeet.
Ei syy ollut tietenkään pelkästään sairaanhoitajien joita potilas kuitenkin näki koko sairastamisen ajan lukuisia.
Toki syytä oli lääkäreissä jotka vain makuuttivat mutteivät kunnolla tutkineet.
Ja potilas oli tyypillinen nöyrä jonka olisi pitänyt pitää enemmän itsestään ääntä.
Mutta kyllä on ihmetyttänyt se haavan hoito. Että yksikään sh ei ihmetellyt haavan olematonta paranemista ei pahentuvia kipuja niin että olisi lääkärille painokkaasti kertonut.Miksi potilas itse tai hänen omaisensa eivät vieneet asiaa lääkärin tietoon?
Hänhän oli kaatumisesta saakka terveydenhoidon piirissä.
Koko noin 8 kk ajan.
Oli kotona tuosta ajasta noin 3 kk ja joka viikko kävi sh.
Eli me kauempana asuvat luultiin ( mielestäni perustellusti) että homma on hoidossa.
Tkn vuodeosastolla 5 kk lähes ilman mitään tutkimuksia perusterve ihminen ( tarkoitan ettei esim diabetesta mikä vaikeuttaisi haavan paranemista).
Lopulta lähempänä asuvat puuttuivatkin ja tuli lopulta tutkimukset 2 viikkoa ennen kuolemaa.
Eikä nämä hoitotieteen ammattilaiset kukaan ilmeisesti käyttäneet sitä ammattitaitoaan.
Potilas itse ihan täysjärkinen ja muistinen mutta luonteeltaan sellainen että ei tuo itseään esille.
Oli kyllä valittanut kipuja niin sairaanhoitajille kuin lääkärillekin mutta varmaan aivan liian nöyrästi.
Väliin toivoisin, ettei yksikään hoitaja osallistuisi tähän päivittäiseen jankutukseen hoitajien työstä. Jätetään nämä keskenään tunkiollensa taistelemaan ja keskitytään me vaan työmme tekemiseen.
-sh teholta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyöhän ei tuota mitään muuta kun menoja, niinkun ei mitkään terveyspalvelut yleensäkään. Siksi tuosta ei makseta enempää koska ei ole tuottavaa työtä.
Onhan tuossa työssä vastuunsa, mutta ei siinäkään ole mitään niin suurta vastuuta josta ei normaalilla maalaisjärjellä + alan koulutuksella selviäisi.
Ja ammatinvalintakysymys tuo on, jos haluaa olla hoitoalalla hyvällä palkalla niin miksi ei sitten pyrkisi lääkikseen?
Kyseessä on kaksi täysin eri ammattia. Lääkärit eivät toimi hoitoalalla, vaan sairaanhoitajat. Suomessa viidessä yliopistossa opetetaan hoitotiedettä, johon sisäänpääsyvaatimuksena on sh:n tutkinto, joka korvaa kandin tutkinnon. Terveystieteiden maisterit pääaineenaan hoitotyö toimivat hoitotyön esimiehinä eli osastonhoitajina, ja terveystieteiden tohtorit ylihoitajina (vrt. ylilääkäri). Alalla tehdääb myös kansainvälisesti merkittävää tutkimusta Lääkärit eivät ole sairaanhoitajien esimiehiä eivätkä sairaanhoitajat mitään pikkulääkäreitä vaan näin suurella ammattikunnalla on vahva edustus sairaalan ylintä johtoa myöten. Osaston toiminnasta vastaa osastonhoitaja, ei lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys, mutta vastaus ei niin yksinkertainen:
Miten teete diagnoosia onko potilaalla aivoveritulppa, vai aivoverenvuoto? Jos akuuttiosastolla tapahtuu tapaus?
Katsomalla CT-kuvasta.
Sairaanhoitajan koulutus taitaa olla todella laaja, kun CT-kuviakin osataan tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hoitotiede ei ole mitään pään paijailua ja silittelyä, vaan oma, itsenäinen tieteenalansa, jolla on vahva professio.
Vierailija kirjoitti:
Väliin toivoisin, ettei yksikään hoitaja osallistuisi tähän päivittäiseen jankutukseen hoitajien työstä. Jätetään nämä keskenään tunkiollensa taistelemaan ja keskitytään me vaan työmme tekemiseen.
-sh teholta
Tuo väite :jankutus, kuuluu usein, kun jotain asiaa pohditaan puolin ja toisin.
Mutta lisää kansantajuisia esimerkkejä vastuusta. Tämähän on kiinnostava aihe vimeaikaisten tapahtumien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luulet että lääkärit saavat tietonsa? Eivät he osastolla ole koko aikaa ja silloin kun ovat, tekevät päätöksensä hoitajien kertoman perusteella. Eli hoitajat tarkkailevat voinninmuutoksia ja oireita, tekevät päätöksen että tarvitseeko päivystyksellistä apua vai riittääkö virka-aikaan tapahtuva lääkärinkierto, akuuteimmissa tilanteissa alkavat jo heti hoitotoimenpiteisiin ja niihin soitetaan vaan "kuittaus" päivystävältä lääkäriltä. Jos hoitaja eivät osaa hommiaan niin ei lääkärinkään työstä tule mitään.
Hoitaja ei kuitenkaan toivottavasti ole se, joka PÄÄTTÄÄ millaisista arvoista hälytetään lääkäri paikalle, vaan lääkäri on ohjeistanut, että minkä alle esimerkiksi verenpaine ei saa laskea.
Voi, voi kun se juuri on hoitaja joka päättää, minusta vastuu juuri on siinä, herättääkö hoitaja lääkäri, jonka tietää valvoneen pari vuorokautta vai odotetaanko virka-aikaa.
Hoitsut hoi! kirjoitti:
Oli miten oli. Ainakin hoitajia kautta linjan selvästikin vihataan. Ellei vihata niin ainakaan ei tykätä. Mistäs se sitten kertoo teille?
Ei pidä sotkea asioita ja olla heti piikit pystyssä. Ei tässä kukaan vihaa hoitajia tai aliarvioi heidän työnsä tärkeyttä. Kyse on vain siitä, että kaikki eivät purematta niele ajatusta, että hoitajan työ olisi poikkeuksellisen vastuullista tai että hoitajat olisivat keskipalkkaisena ammattiryhmänä palkkakuopassa. Hoitajan työ on ihan normaali työ ja sairaanhoitajan koulutus on ihan tavallinen koulutus. Valtaosa kaikista työtehtävistä on jotain ihan muuta kuin välittömästi hengen pelastavaa hoitoa tai ensiapua kriisitilanteessa.
Tsempit myös labran puolelta kaikille sairaanhoitajille! En teitä juuri kohtaa kuin osastokierroilla ja puhelimessa, mutta silti huomaan, miten raskaasta työstä on kyse. Älkää lannistuko tietämättömien huuteluista.
Jostain syystä tietyillä ihmisillä on kova tarve vähätellä hoitohenkilökunnan työtä ja osaamista. Myös me labrahoitajat saamme tästä osamme, kun suuri osa ihmisistä ei ymmärrä, millaisessa roolissa eri labrat ovat lähes jokaisen potilaan hoidossa.
Vain hullu haluaisi itselleen hoitajan, jonka työ ei ole erityisen vastuullista! T. potilas
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se mielestäni on vain niin yksinkertaista, että se vastuu ihmishengestä on paljon konkreettisempi hoitotyössä, kuin esim. säilyketölkkien pakkaajalla. Ei sitä voi oikein selittämällä muuksi muuttaa.