Lapsen keliakia - äitipuoli ei ymmärrä vakavuutta

Kyllähän se nyt on valitettavasti niin, että jos äiti/isäpuoleksi rupeaa toisen lapselle, niin silloin otetaan lapsen sairaus/allergiat huomioon. Silloin joutuu itsekin ottamaan vastuuta ja huolehtimaan ettei rueta saastuttamaan toisen eväitä. Lapsen hyvinvointi (oli se henkinen tai fyysinen) on myös sen äiti/isäpuolen vastuulla osittain väkisinkin kun toisen lapsi pyörii kuvioissa puolet ajasta.

Lapsen hyvinvointi menee KAIKKIEN muiden edelle. Lapsi ei ole osaansa valinnut, äitipuoli on.

Jos minun puolisoni lapsille tai lapselle puhkeaisi keliakia tai tulisi allergiseksi jollekin, huolehtisin ja katsoisin tarkkaan mitä ja milloin keittiössäni tekisin. Hänen lapsensa on myös perheeni jäseniä siinä missä puolisoni tai oma lapseni, vaikka he eivät koko aikaa täällä majailekaan.

Suosittelen äitipuolelle ravitsemusterapeutilla käymistä ja vakavaa keskustelua kaikkien osapuolien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap

Ei kyse ole opettelusta. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää keliakiaakikon vaatimukset minuutissa. Asiahan on perin yksinkertainen. Vain gluteenittomia tuotteita. Gluteenia ei saamennä kehoon hitustakaan. Gluteenittomissa tuotteissa lukee hyvin selvästi "gluteeniton". 

Kyse on siitä, onko äiti/isäpuolen tehtävä pitää tästä joka sekunti huolta omassa kodissaan. Katson, että ehdoton päävastuu on biologisella vanhemmalla. Näin ollen järjestelyt tulee olla vaikka sitten nämä valmisruuat. Mikä niissä nyt niin kauhistuttavaa on? Pääasia, että lapsi saa gluteenitonta ravintoa. 

Paljon suurempi vaara kotitekoisissa safkoissa on, että sinne livahtaa jokin leivänmuru kuin teollisissa, valvotuissa proseseissa. 

Eli toisen mukavuuden vuoksi heikennetään merkittävästi toisen olosuhteita. Taidan tietää, mitä puoluetta äänestät vaaleissa ;)

Mutta onhan se toisinkin päin ihan sama juttu. Äitipuolen olosuhteita heikennetään kohtuuttomasti lapsen sairauden takia. 

Miksi ei kelpaa tämä, että isä hoitaa asian ja toki äitipuoli on sitoutunut asiaan? 

Vihreitä yleensä olen äänestänyt, välillä hyvää demarityyppiä. On vaihdellut jonkin verran elämäni matkan varrella, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi.

Mutta miten päin tämän nyt katsoo? Aina tietyn ryhmän olosuhteiden parannus on heikennystä muille. Rikkaat kärsivät, kun veroja korotetaan. Köyhät kärsivät, kun lapsilisiä leikataan. Kovin epä-älyllinen heitto tuo ad-hominem äänestyskäyttäytymisestä. 

Mutta kun se äitipuoli on saanut valita asemansa. Lapsi ei ole keliakiaan valinnut. 

Eivätkö kaikki nyt ole täällä suunnilleen sitä mieltä, että toki äitipuolen pitää ottaa lapsen keliakia huomioon? Eli ei missään nimessä tarjota ruokaa, jossa on gluteenia. 

Rajanvetoa käydään lähinnä siitä, että onko esim. oikeus leipoa kotonaan, onko koko ajan syynättävä jokaikinen leivänmuru pöydältä.

Paras ratkaisu olisi mielestäni täällä jo moneen kertaa esitetty isän täysi vastuu asiasta. Tuskin se äitipuoli tahallaan levittää jauhoja kämppään. Mutta ei siis ole vastuussa kodin täydestä gluteenittomuudestakaan joka heti. 

Lapsi ei ole oma, ymmärtäkää se! Itse en ainakaan rupeaisi syömään karmean makuisia ja kalliita keliaakikkojen tuotteita vain siksi, että joku muu niitä taloudessa tarvitsee. Nämä olkoot erikseen hänelle. 

Mahtaa sun vanhemmat olla ylpeitä, kun ovat kasvattaneet on itsekkään ja empatiakyvyttömän ihmisen. Mulle on pienestä asti opetettu, että muut ihmiset on otettava huomioon. Sulle on nähtävästi opetettu, että oma etu on tärkein, muiden sairauksista viis. Tee palvelus, äläkä koskaan ota miestä jolla on lapsia tai lemmikkejä. Kiitos.

Ei kait se se äitipuolen vastuulla ole. Hoitakoon isä hommat kuten tähänkin asti. Muutenkin vuoroviikko on perseestä joten voisit ottaa tytön asumaan luoksesi pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon kannatetaan että ap:een exän uusi muija pitäisi potkaista pellolle. Lapsi ei ole hänen vaan vanhempiensa. Mitäs jos muuttaisit viikko sulla viikko isällä systeemin pariksi vkonlopuksi kuukaudessa isän luona. Vai nytkö alat omaa uutta puolisoasi hehkuttaan ja kuinka hän reagoisi. Mitäs mysteerimies osaa? Osaa uusi isäpuoli hoitaa lasta viikon yksinään ilman gluteenia vai oletko siloittanut hommat hänelle mahdollisimman helpoksi?

No mä luulen, että tällainen järjestely ei lapsen isälle sovi, mutta tietenkin tähän on pakko siirtyä, jos se on lapsen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. 

Uusi isäpuoli on sitoutunut siihen, että meillä tehdään ruuat gluteenittomina. Asia, joka ei oikeasti ole temppu eikä mikään kun vähän perehtyy ja helpottaa ihan valtavasti elämää. Kun leivon, leivon gluteenitonta. Meiltä ei kaapista löydy gluteenijauhoja lainkaan. Gluteenituotteita meille ostetaan kyllä toisinaan valmiina ja säilytetään niitä huolellisest erillään. Ne eivät ole niin ongelma, kun aikalailla paljaalla silmällä näkee, missä menee pullanmuru ja jäljet on helppo siivota heti. Puolisoni osaa kyllä hoitaa lasta viikon jos toisenkin. ap

Ja kuinka kauan puolisoltasi siihen meni? Että oppi hoitamaan viikon jos toisenkin? Eikö kertaakaan mokaillut?

Puolisoni tuli kuvioihin viisi vuotta sitten tytön ollessa nelivuotias. Perusteet hän oppi nopeasti, mutta tottakai vahinkoja on sattunut matkan varrella muutamia kertoja. Välinpitämättömyydestä ne eivät ole kuitenkaan johtuneet. Sitä en osaa sanoa, koska oppi hoitamaan "viikon jos toisenkin"? Varmaan silloin kun olivat tytön kanssa niin tuttuja, että puolisollani oli riittävä itseluottamus siihen, että osaa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Ruuanlaiton kanssa sillä asialla ei ole mitään tekemistä, ruokaa hän osaa kyllä laittaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiennyt ennen tätä ketjua että joku voi reagoida noinkin pienistä jutuista keliakiassa että esim leivänmuru keitossa pilaa keiton tai minimaalinen jauhopöly sokeriastiassa pilaa sokerin. Ehkä eksäsi uusi puolisokaan ei ymmärrä miten todella pienistä asioista on kyse. Ehkä kannattaa jutella ihan hyvässä hengessä. Itsekin saattaisin ajatella että mitä väliä jollain margariiniastialla kun enhän minä sinne sitä leipää tunge vaan veitsen, mutta en hiffaisi että jo se veitsen kosketus leipään altistaa. Itse ainakin luulin että se riittää että valmistetaan ruoka gluteenittomista tuotteista koska esim laktoosin kohdalla se riittää.

Joo keliakian vakavuutta ei tosiaan ymmärretä riittävän hyvin, jo ihan ravintoloissakin ollaan välillä niin pihalla, että oikein puistattaa. Joskus lapsen salaattiin oli laitettu krutonkeja päälle ja kun pyydettiin uusi annos, niin tilalle tuli sama lautanen, josta krutongit oli vaan noukittu pois :O ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kait se se äitipuolen vastuulla ole. Hoitakoon isä hommat kuten tähänkin asti. Muutenkin vuoroviikko on perseestä joten voisit ottaa tytön asumaan luoksesi pysyvästi.

No tässäpä taas hienoa argumentaatiota! Vuoro viikko perseesta? Kenen mielestä? Isä varmaan riemastuisi tuosta, ettei näkisi tytärtään enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtuutonta vaatia että 'äitipuoli' osaisi parin kuukauden jälkeen jo aivan kaiken. Keliaakikoilla menee itselläänkin kauan oppia kaikki missä on gluteenia esim soijakastike. Ja ei kaikilla tule noin rajuja oireita noin pienistä määristä. Minulla on ollut tarjolla vierekkäin juhlissa vehnää sisältäviä tuotteita ja gluteenittomia ja ei mun ystävä ole ikinä kysynyt että ei kai murustakaan ole eksynyt pullista gluteenittomiin. En ole siis tiennyt että noinkin pikkutarkka tarvitsee olla. Helpottakaa toisen taakkaa(juu käytän taakka sanaa tarkoituksella) älkääkä hyökätkö. Ette te tiedä onko toisella vaikeuksia oppia gluteeniton elämäntyyli vai tekeekö muka virheitä koska ei vaan yhtään välitä. Kai aluksi voi pakata muovirasioihin ruunan jne. Ap vaatii liikaa, liian pian. Onko oma puolisosi täysin ilman gluteenia?

Aika jännä, että tällainen kommentti, koska olen saanut aiemmin viestejä siitä, kuinka lapanen exä on ja kuinka minun tulisi ryhdistäytyä asian vakavuuden kanssa :D Mielestäni myös aika hyvin sympatiseerasin uuden ihmisen vaikeuksia, mutta mahdoitkohan lukea ketjua ollenkaan? ap

En lukenut ehkä kovin tarkasti mutta luin kaikki sinun vastaukset ja luin aloituksesta että asia on ollut tapetilla pari kuukautta. Sinun vastauksista kylläkin paistaa tietty vihamielisyys ja turhautuminen että kaiken pahan alku ja juuri on 'äitipuoli'. Esim jankkaaminen voirasioista. Kai sinulla on varmaa tietoa että lapsesi margariini rasialla on käyty jne. Vai spekuloitko vaan? Kerroin siis oman mielipiteeni itsestäni että en hetkessä oppisi täydellistä gluteenittomuutta. Enkä minä olisi tiennyt jos (kuvitteellisella) mieheni lapsella olisi keliakia ja muutettaisiin yhteen että jauhopölyäkin täytyy koko ajan vehdata ja siivota. Kun ystävälläni ei tosiaan ole niin. Hän käy meillä kahvilla ja en minä ole kuurannut joka nurkkaa jauhoista. Ehkä exäsi kaunisteli työn määrää eli huijasi 'äitipuoleksi' tilanteeseen mistä hänellä ei ollut kokonaiskuvaa. Mutta olen tietenkin sitä mieltä että lapsi on tärkein ja aikuisten pitää tehdä kaikkensa hänen parhaakseen.

Tässä vaikka yksi suora lainaus eräästä vastauksestani:

"Sepä tästä asiasta niin vaikean tekeekin, kun toisaalta sympatiat on kyllä sen opettelemaan joutuvan puolella, vaikka samalla haluaisi vedellä ympäri korvien kun vaarantaa lapseni terveyden. Mutta samanlainen minä itsekin olin silloin kun tämä diagnoosi meille annettiin, joten omatunto kyllä kolkuttaa joka kerta kun ajattelee, miten haastava tilanne silloin oli ennen kuin oppi. Ainut vaan, että hänellä ei ole motivaattorina oman kaksivuotiaan kipuilevan lapsen olon helpottaminen kuin mitä itselläni silloin oli... ap"

Ja tuohon varmaan tietoon, kyllä, exäni on kertonut, että nykyinen kumppaninsa ei ole sopeutunut toistaiseksi elämään taloudessa, jossa asuu keliakiaa sairastava. Ymmärrän, että se on haastavaa, mutta kun lapsi kertoo, että välillä on näitä "hups hihihi oho"-tilanteita, niin turhautuminen todella alkaa nostaa päätään. Kyseessä on kuitenkin vielä aikuisten armoilla olevan lapsen terveys sekä tulevaisuus ja se on mielestäni asia, jolla ei pitäisi leikkiä ja ottaa välinpitämättömästi. ap

Mitä sinä sit täällä oikein mariset? Kun sinulla on vastaukset kaikkeen. Luulenpa että halusit lukea 'äitipuolta' herjaavia kommentteja ja saada sympatiaa. Mene tekemään lapsellesi parhaat päätökset vaikka se sit olisi viikko-järjestelmän muuttaminen. Ota vaikka kokonaan omalle vastuulle koko tyttö. Se on sit sun ja exän välinen taistelu eikä niinkään äitipuolen syy. Ja mä luin tunnissa tämän ketjun niin en muista sanatarkasti kaikkea jne. Johan totesin että gluteenittomuuden oppimiseenkin menisi kauan.

Juuri sinun kaltaisten idioottien takia tämä palsta on menettänyt tasoaan ja keskustelujen laatu laskenut. Ap kyselee asiallisesti neuvoja tilanteeseen niin te elämäntapa-sherlockit vedätte hatustanne analyysejä miten ap on milloinkin vain kateellinen/ katkera/ vihainen exille/nyxille/uusille puolisoille/ kumminkaimoille jne. Täytyykö kommentoida mitään, jos ei osaa kommentoisa asiaa?

Olisit itse jättänyt 'minun kaltaisten idioottien' herjaamisen välistä. En tosiaan ymmärrä mihin muuhunkaan ap muka pyrki aloittaessaan ketjun kuin äitipuolen mustamaalamiseen. Minä en kuitenkaan alkanut nimittelemään.

En ymmärrä miten jotkut ovat sitä mieltä, että uusi nainen menee perheeseen vain ottamaan mieheltä mitä itse tarvitsee. Ehkä myös antamaan miehelle jotain, mutta että hän voi jättää ihan hyvin huomioimatta perheen lapsen. Mielestäni, jos muuttaa miehen ja hänen lapsensa perheeseen, niin huomio koko perheen. Joutuu huomioimaan jopa sen perheen ex:nkin. Jos haluaa vain Pitää hauskaa miehen kanssa, niin silloin pidetään suhde erilaisena ja vähintäänkin omat asunnot. 

En lukenut koko ketjua, joten tämä on voinut tulla jo esille mutta itselleni tuli ensimmäisenä mieleen suora puhe sinun, exän ja tämän uuden naisystävän välillä. Ei mitään syyllistämistä mihinkään suuntaan vaan keskustelu koskien lapsen terveyttä. Että olet huomannut lapsen alkavan oireilla, ovatko exä ja puoliso huomanneet saman, onko mahdollista että jostain gluteenia. Ja erityisesti sen painottaminen että miten vaarallista tuo voi pidemmän päälle olla, herkistää suolistosyöpään jne.

Voiko lapsen voirasia nimikoida selkeästi/ laittaa pakasterasiaan, jotta uusi puoliso ei vahingossa tule ottaneeksi väärää rasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon kannatetaan että ap:een exän uusi muija pitäisi potkaista pellolle. Lapsi ei ole hänen vaan vanhempiensa. Mitäs jos muuttaisit viikko sulla viikko isällä systeemin pariksi vkonlopuksi kuukaudessa isän luona. Vai nytkö alat omaa uutta puolisoasi hehkuttaan ja kuinka hän reagoisi. Mitäs mysteerimies osaa? Osaa uusi isäpuoli hoitaa lasta viikon yksinään ilman gluteenia vai oletko siloittanut hommat hänelle mahdollisimman helpoksi?

No mä luulen, että tällainen järjestely ei lapsen isälle sovi, mutta tietenkin tähän on pakko siirtyä, jos se on lapsen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. 

Uusi isäpuoli on sitoutunut siihen, että meillä tehdään ruuat gluteenittomina. Asia, joka ei oikeasti ole temppu eikä mikään kun vähän perehtyy ja helpottaa ihan valtavasti elämää. Kun leivon, leivon gluteenitonta. Meiltä ei kaapista löydy gluteenijauhoja lainkaan. Gluteenituotteita meille ostetaan kyllä toisinaan valmiina ja säilytetään niitä huolellisest erillään. Ne eivät ole niin ongelma, kun aikalailla paljaalla silmällä näkee, missä menee pullanmuru ja jäljet on helppo siivota heti. Puolisoni osaa kyllä hoitaa lasta viikon jos toisenkin. ap

Ja kuinka kauan puolisoltasi siihen meni? Että oppi hoitamaan viikon jos toisenkin? Eikö kertaakaan mokaillut?

Puolisoni tuli kuvioihin viisi vuotta sitten tytön ollessa nelivuotias. Perusteet hän oppi nopeasti, mutta tottakai vahinkoja on sattunut matkan varrella muutamia kertoja. Välinpitämättömyydestä ne eivät ole kuitenkaan johtuneet. Sitä en osaa sanoa, koska oppi hoitamaan "viikon jos toisenkin"? Varmaan silloin kun olivat tytön kanssa niin tuttuja, että puolisollani oli riittävä itseluottamus siihen, että osaa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Ruuanlaiton kanssa sillä asialla ei ole mitään tekemistä, ruokaa hän osaa kyllä laittaa. ap

Oletan että sinulla on vain eksäsi puheiden perusteella kuva siitä mitä hänen avopuoliso tekee. En ihan usko että kaikki on välinpitämättömyydestä johtuvaa vain ihan että virheitä sattuu. Välinpitämättömyyttä on kun yksikään tuttu tai sukulainen ei opettele lapsen diabeteksen hoitoa vaan lapsi ja äiti ovat asian kanssa yksin. Olisin riemuissani jos ihmiset elämässäni yrittäisivät edes sen verran kuin teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap

Ei kyse ole opettelusta. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää keliakiaakikon vaatimukset minuutissa. Asiahan on perin yksinkertainen. Vain gluteenittomia tuotteita. Gluteenia ei saamennä kehoon hitustakaan. Gluteenittomissa tuotteissa lukee hyvin selvästi "gluteeniton". 

Kyse on siitä, onko äiti/isäpuolen tehtävä pitää tästä joka sekunti huolta omassa kodissaan. Katson, että ehdoton päävastuu on biologisella vanhemmalla. Näin ollen järjestelyt tulee olla vaikka sitten nämä valmisruuat. Mikä niissä nyt niin kauhistuttavaa on? Pääasia, että lapsi saa gluteenitonta ravintoa. 

Paljon suurempi vaara kotitekoisissa safkoissa on, että sinne livahtaa jokin leivänmuru kuin teollisissa, valvotuissa proseseissa. 

Eli toisen mukavuuden vuoksi heikennetään merkittävästi toisen olosuhteita. Taidan tietää, mitä puoluetta äänestät vaaleissa ;)

Mutta onhan se toisinkin päin ihan sama juttu. Äitipuolen olosuhteita heikennetään kohtuuttomasti lapsen sairauden takia. 

Miksi ei kelpaa tämä, että isä hoitaa asian ja toki äitipuoli on sitoutunut asiaan? 

Vihreitä yleensä olen äänestänyt, välillä hyvää demarityyppiä. On vaihdellut jonkin verran elämäni matkan varrella, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi.

Mutta miten päin tämän nyt katsoo? Aina tietyn ryhmän olosuhteiden parannus on heikennystä muille. Rikkaat kärsivät, kun veroja korotetaan. Köyhät kärsivät, kun lapsilisiä leikataan. Kovin epä-älyllinen heitto tuo ad-hominem äänestyskäyttäytymisestä. 

Mutta kun se äitipuoli on saanut valita asemansa. Lapsi ei ole keliakiaan valinnut. 

Eivätkö kaikki nyt ole täällä suunnilleen sitä mieltä, että toki äitipuolen pitää ottaa lapsen keliakia huomioon? Eli ei missään nimessä tarjota ruokaa, jossa on gluteenia. 

Rajanvetoa käydään lähinnä siitä, että onko esim. oikeus leipoa kotonaan, onko koko ajan syynättävä jokaikinen leivänmuru pöydältä.

Paras ratkaisu olisi mielestäni täällä jo moneen kertaa esitetty isän täysi vastuu asiasta. Tuskin se äitipuoli tahallaan levittää jauhoja kämppään. Mutta ei siis ole vastuussa kodin täydestä gluteenittomuudestakaan joka heti. 

Lapsi ei ole oma, ymmärtäkää se! Itse en ainakaan rupeaisi syömään karmean makuisia ja kalliita keliaakikkojen tuotteita vain siksi, että joku muu niitä taloudessa tarvitsee. Nämä olkoot erikseen hänelle. 

Mahtaa sun vanhemmat olla ylpeitä, kun ovat kasvattaneet on itsekkään ja empatiakyvyttömän ihmisen. Mulle on pienestä asti opetettu, että muut ihmiset on otettava huomioon. Sulle on nähtävästi opetettu, että oma etu on tärkein, muiden sairauksista viis. Tee palvelus, äläkä koskaan ota miestä jolla on lapsia tai lemmikkejä. Kiitos.

Vanhempani ovat kasvattaneet minut vahvaksi ihmiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että osaan ottaa omankin etuni huomioon. En ole siis ns. kiltti uhriutuja. 

Uusperheistä ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta rajojeni puitteissa toki huomioisin muiden erityistarpeet. Mitä se kulloinkin olisi, on vaikea arvioida. 

” Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?”

Aika kurja asenne on, jos oman rakkaan lapsi, kuka kuitenkin viettää luonanne 50% ajasta, on niin vieras että kokisit olevasi hänen elämässään täysin ulkopuolinen… Mitenkäs se menikään, jos otat lapsellisen puolison, otat koko paketin? Kuka normaali, aikuinen ihminen oikeasti odottaa etteikö puolison edellisen liiton lapsi/lapset MITENKÄÄN vaikuttaisi nykyhetkeen? Miksi edes alkaa suhteeseen miehen kanssa, kenellä on lapsi, etenkin kun lapsi viettää isänsä luona merkittävän osan ajasta?

Tottakai isän kuuluu ottaa päävastuu lapsensa ruokavaliosta, mutta aika karseaa jos osan mielestä isän uusi puoliso/äitipuoli saa täysin luistaa vastuustaan ja vältellä kaikkea lisävaivaa. Kysymys on kuitenkin hänen puolisonsa lapsen terveydestä (!). Kysymys ei kuitenkaan todellakaan ole mistään rakettitieteestä vaan huolellisuudesta ja huomaavaisuudesta. Sen ymmärtämisestä, minkälaatuinen sairaus keliakia on moneen ”tavalliseen” allergiaan verrattuna. Siinä on aikalailla kaksi vaihtoehtoa: Joko kaikki tehdään gluteenittomana tai sitten ollaan oikeasti huolellisia sen suhteen, ettei esimerkiksi niitä jauhoja ja leivänmuruja päädy väärään paikkaan.

Vaikka päävastuu tottakai on lapsen isällä, täytyy uudenkin puolison osansa hoitaa – Eihän lapsen isä nyt voi kokoajan vahtia aikuisen ihmisen perässä että mitä tapahtuu, miten toimitaan jne vaan pitäisi pystyä luottamaan siihen toiseen aikuiseen. Jos ei halua opetella, kertonee siitä kuinka paljon sitä puolisonsa lasta (ja mielestäni samalla myös puolisoa) arvostaa. Mies voi sitten itse miettiä, mikä vaikutus uuden naisen suhtautumisella on.

Kompromissiehdotuksia voisi olla esimerkiksi:

Lapsen isäviikoilla ei yksikertaisesti leivota gluteenillista. Puoliso voi halutessaan leipoa niillä toisilla viikoilla, siivota jälkensä normaalisti ja ennen leipomista huolehtia ettei pöydälle ole jäänyt sellaisia tarvikkeita jotka eivät missään nimessä saa ”saastua”. Isä puolestaan sitten tekee perusteellisemman allergiasiivouksen ennen lapsen tuloa ja uusi puoliso sitoutuu siihen, että tämän siivouksen jälkeen keittiössä ei pölyytetä allergisoivia jauhoja yms ennen kuin lapsi on lähtenyt takaisin äidilleen.
Lapsen omat tuotteet merkitään jääkaappiin selkeästi, esim. isolla nimi kanteen. Juustonkin saa valmiina viipaleina. Ja uusi puoliso ottaa sen päänsä pois takapuolesta, opettelee lukemaan ja ei yksikertaisesti koske näihin tavaroihin.
Maustesekoituksiin ym yhteiskäytössä oleviin isä merkitsee myös selkästi gluteeniton, niin ei tarvitse tuoteselostuksia kytätä ja niihin kosketaan vain puhtain lusikoin jne. Helposti saastuvat on kokonaan erilliset, joita lapsiviikolla sitten käytetään ja helpommin puhtaana pysyvät (esim. se soijakastike) voidaan ostaa ihan ylipäätään gluteenittomana. Ei niitä nyt kovin montaa erikseen hankittavaa tuotetta kuitenkaan tule.
Jos puoliso ei ole varma jonkin ruuan gluteenittomuudesta, hän ei sitä lapselle tarjoa. Ei ole mahdoton tehtävä aikuiselle ihmiselle.
Lapsen leipätarvikkeet esim. aamupalalla nostetaan pöytään, aikuiset puolestaan tekevät leipänsä tiskipöydällä/muulla keittiön tasolla. Jokaisella omat lautaset. Pieni vaiva, eikä tarvitse joka murua stressata.
Isäviikoilla yhteiset ruuat suunnitellaan kokonaan pääosin gluteenittomiksi. Jos on esim. erilliset makaronilisukkeet, niin äitipuoli keskittyy sen verran, että homma sujuu. Voidaan panostaa esim. peruna- ja riisiruokiin, keittoihin jne, on paljon perusruokaa jonka valmistaminen gluteenittomasti ei ole mikään vaikea homma. Esimerkiksi pitsaa ei ole pakko tehdä juuri lapsiviikolla jos sen valmistaminen gluteenittomasti tuntuu työläältä.
Isä ottaa tietysti päävastuun lapsiviikon kokkailuista/viikon ruokien suunnittelusta ja antaa tarvittaessa äitipuolelle selkeät ohjeet.
Uusi puoliso sitoutuu siihen, että lapsiviikolla ei napsita leipää välipalaksi yhteistä ruokaa laittaessa tms. Välipala syödään erikseen. Ei ole sekään nyt niin järkyttävä myönnytys etteikö aikuinen ihminen selviäisi.

Varmasti voi joskus, etenkin alkuun, moka käydä, se on inhimillistä. Mutta jos niitä mokia käy jatkuvasti useammankin viikon opettelun jälkeen, on kyse jo huolimattomuudesta/välinpitämättömyydestä jos kyse on ihan normaaleista aikuisista ihmisistä. Mielestäni ap:lla on ihan perusteltu syy olla huolissaan lapsensa terveydestä ja vaatia ratkaisua asiaan. Hänen tehtävänsä ei tietenkään ole exän uutta puolisoa kouluttaa, mutta exälleen hän saa huolensa ilmaista ja ehdottaa mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen. Uudelta puolisolta on myös (lapsen isän) oikeus odottaa asiallista suhtautumista sen vaatimalla vakavuudella, niin ettei lapsen terveys vaarannu. Uusi puoliso voi sitten miettiä, ovatko vaatimukset liikaa ja haluaako hän jäädä niiden kanssa elämään.

No menipäs rivityksen pieleen kun kirjoitti ensin wordiin :(

-132

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lapsen isä huolehdi lapsensa ruokkimisesta?

Miksei ihmiset lue ketjua ennen kommentointia?

Ketään kiinnosta lukea kuutta sivua jankkaamista.

Minusta vastuu on isän. Hän ruokkikoon lapsensa. Jos se ei onnistu niin sitten lapsi ei voi olla siellä ollenkaan. Minusta ei voi velvoittaa vierasta ihmistä huolehtimaan toisen sairaan lapsen ruokkimisesta. Isä tehkööt valintansa. Joko tapaa lastansa äidin luona tai sitten huolehtii täysin lapsensa ruokkimisesta.

En ainakaan itse koskisi tikullakaan mieheni lasten ruokkimiseen. Etenkään jos ne olisivat jollakin tavalla ruokarajotteisia.

Jos äitipuoli ajattelee näin, niin ainoa valinta, jonka isä voi tehdä, on muuttaa erilleen äitipuolesta. Jos äitipuoli haluaa leipoa, hän siivoaa keittiön lattiasta kattoon tai leipoo gluteenittomista tuotteista. Voipakettiin voi kirjoittaa lapsen nimen tussilla. Jos äitipuoli silti onnistuu sotkemaan lapsen voin, niin vähän kyllä ihmettelen.

Jos olisin itse äitipuolen asemassa, haluaisin kyllä, että minulle väännetään rautalangasta, miten estetään kontaminaatio. En todellakaan haluaisi mitenkään hankaloittaa lapsen elämää tai vaarantaa lapsen terveyttä.

Ihan kummallista vääntöä tässä ketjussa. Mielestäni aloittaja on siinä täysin oikeassa, että keliakian kanssa ei leikitä. Ihmettelen kovasti, miksi lapsen isä ei tunnu ymmärtävän asiaa ja sen vakavuutta. Käsittämätöntä, että hän vain toteaa, että "puoliso ei ole vielä ymmärtänyt, millaista keliaakikon taloudessa eläminen on". Ja antaa tilanteen vain jatkua! Uskomatonta, että vanhempi vaarantaa oman lapsensa näin.

Mielestäni aloittaja ei saa missään nimessä päästää lasta paikkaan, jossa hänen terveydestään ei välitetä. Turha syyttää uutta puolisoa, sillä emme tiedä hänen syitään ja vaikuttimiaan. Mies on lapsen isä, ja jos hän ei pysty suojelemaan lasta, ei se talous ole sopiva paikka lapselle. Jos itse tuntisin aloittajan entisen miehen perheen, tekisin heistä lastensuojeluilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitipuoli ei ole lapsen piika.

Miehesi kuuluu huolehtia itse jälkikasvunsa terveydestä ja tehdä lapselleen ruuat.

Turha on äitipuolta syyttää jos lapsen oma vanhempi ei jaksa omalle lapselleen tehdä sopivaa ruokaa ja huolehtia ettei lapsi syö gluteenia.

Isä vois ottaa lapsestaan vastuun kuten kuuluukin.

Äitipuolen ei tartte opetella yhtään mitään. Se on lapsen vanhemman homma.

Turha täällä huudella, että lapsi ei ole turvassa. Mikä sitä lasta siellä uhkaa? Ei ainakaan äitipuoli vaan saamaton isä!

Naurattaa noi puheet äitipuolen koulutuksesta. Kouluta kuule ex miehes huolehtimaan lapsestaan. Se tässä koulutusta kaipaa, ei äitipuoli.

Toivottavasti sä et ole -eikä susta tule- kenenkään äitipuoli. Kuulostat kylmältä ja julmalta ihmiseltä. Ethän sä ole vastuussa kavereistasikaan, mutta juotatko silti tahallaan salaa laktoosi-intolerantikolle tavallista maitoa? Tai jos näät kaverisi kävelevän tien yli, vaikka vasemmalta tulee täyttä vauhtia auto, jätätkö varoittamatta, koska kaverin pitäisi osata katsoa itse kunnolla tien yli? Asenteella "et ole mun vastuulla"! Jos koskaan alan seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia, on heidän hyvinvointinsa tietenkin myös mun vastuulla. Lapset "kuuluvat pakettiin". En missään nimessä syöttäisi tai juottaisi (kenellekään) mitään, mikä saa oksennuksen lentämään kaaressa pitkin lattioita. Sä varmaan käskisit vielä lasta itse siivoamaankin! Toivottavasti et kuulu mun lähipiiriin...

Tuo on muuten jännä asenne, ettei puolison lasten eteen tarvitse tehdä mitään. Miehelläni on jo täysi-ikäinen tytär, joka asuu toisella paikkakunnalla. Viimeksi, kun tyttö oli meillä käymässä poikaystävänsä kanssa, miehellä oli jotain menoa ja tuli myöhemmin kotiin. Minä laitoin kaikille ruokaa ja söimme yhdessä meidän yhteisen lapsen, miehen tytön ja tämän poikaystävän kanssa. Millainen ihminen ilmoittaisi, että ruokin vain itseni ja oman lapseni?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kummallista vääntöä tässä ketjussa. Mielestäni aloittaja on siinä täysin oikeassa, että keliakian kanssa ei leikitä. Ihmettelen kovasti, miksi lapsen isä ei tunnu ymmärtävän asiaa ja sen vakavuutta. Käsittämätöntä, että hän vain toteaa, että "puoliso ei ole vielä ymmärtänyt, millaista keliaakikon taloudessa eläminen on". Ja antaa tilanteen vain jatkua! Uskomatonta, että vanhempi vaarantaa oman lapsensa näin.

Mielestäni aloittaja ei saa missään nimessä päästää lasta paikkaan, jossa hänen terveydestään ei välitetä. Turha syyttää uutta puolisoa, sillä emme tiedä hänen syitään ja vaikuttimiaan. Mies on lapsen isä, ja jos hän ei pysty suojelemaan lasta, ei se talous ole sopiva paikka lapselle. Jos itse tuntisin aloittajan entisen miehen perheen, tekisin heistä lastensuojeluilmoituksen.

Ei oksentamiseen kuole. Lapsia on oikeuden määräyksellä viikonloppuja isille missä ovat hengenvaarassa. Turhaan tekisit lasun. Ja sepä lapsen parhaaksi juu vähiten olisi, lakatkaa huutamasta lausua joka asian koska ap siinä syyniin joutuisi.

Huutamasta lasu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kummallista vääntöä tässä ketjussa. Mielestäni aloittaja on siinä täysin oikeassa, että keliakian kanssa ei leikitä. Ihmettelen kovasti, miksi lapsen isä ei tunnu ymmärtävän asiaa ja sen vakavuutta. Käsittämätöntä, että hän vain toteaa, että "puoliso ei ole vielä ymmärtänyt, millaista keliaakikon taloudessa eläminen on". Ja antaa tilanteen vain jatkua! Uskomatonta, että vanhempi vaarantaa oman lapsensa näin.

Mielestäni aloittaja ei saa missään nimessä päästää lasta paikkaan, jossa hänen terveydestään ei välitetä. Turha syyttää uutta puolisoa, sillä emme tiedä hänen syitään ja vaikuttimiaan. Mies on lapsen isä, ja jos hän ei pysty suojelemaan lasta, ei se talous ole sopiva paikka lapselle. Jos itse tuntisin aloittajan entisen miehen perheen, tekisin heistä lastensuojeluilmoituksen.

Ei oksentamiseen kuole. Lapsia on oikeuden määräyksellä viikonloppuja isille missä ovat hengenvaarassa. Turhaan tekisit lasun. Ja sepä lapsen parhaaksi juu vähiten olisi, lakatkaa huutamasta lausua joka asian koska ap siinä syyniin joutuisi.

Juu, oksentamiseen ei kuole, mutta hoitamattomaan keliakiaan tai sen tuottamaan syöpään kyllä voi kuolla.

Minä en tunne ketään keliaakikkoa niin läheisesti, että olisin mitään syötävää koskaan tarjonnut, joten todellakin yllätys miten tarkkaa ruokavalion kanssa eläminen on. Olen siis kuvitellut kuin laktoosi-intoleranssiksi, mutta laktoosin sijalla vain gluteeni. Tämä ketju on avannut silmiä siis aikalailla.

Äitipuolen huolimattomuus on mielestäni pöyristyttävää. Hän on todennäköisesti ollut tietoinen sairauden vaatimasta tarkkuudesta jo ennen miehen kanssa yhteenmuuttamista. Myöskään se, että hän muuttaa lapsen KOTIIN, ei ole voinut olla yllätys. Se huolellisuuden tarve gluteenin suhteen on voinut tulla yllätyksenä käytännössä, mutta normaaliälyisen olisi tullut huomata se suunnilleen siinä vaiheessa, kun rajut oireet ovat iskeneet. Parin kuukauden jälkeen ei mene enää oppimattomuuden ja vahinkojen piikkiin. Eli suoraan sanottuna pidän äitipuolta huolimattomuuden sijaan kylmänä ja tunteettomana. Kyse ei edes ole siitä, että lapsi olisi ollut samassa taloudessa tänä aikana kerran tai kaksi, vaan viikkoja! Jos olisin lapsen isä, haluaisin muuttaa joko erilleen tai erota.

Tässä se hekumoitu äitipuolen syyllistysviesti, olkaa hyvät. Toisten terveyden kustannuksella ei vaan saa olla huolimaton!