Lue keskustelun säännöt.
Lapsen keliakia - äitipuoli ei ymmärrä vakavuutta
10.04.2016 |
Meillä on käsillä ihan superärsyttävä tilanne. Ja mitään mustasukkaisuuskuvioita minun puoleltani tähän on nyt turha alkaa esittämään, sillä olemme ex-mieheni kanssa eronneet jo hyvä tovi sitten ja itsellänikin on jo uusi puoliso.
Exäni on pari kuukautta sitten muuttanut asumaan yhteen uuden avopuolisonsa kanssa. Lapsemme (9-vuotias tyttö) viettää joka toisen viikon isällään ja joka toisen viikon minun luona. Nyt lapsella on toisinaan alkanut olla oireita isäviikkojen seurauksena, mikä kertoo siitä, että gluteenia pääsee lapsen ruokaan jotenkin. Ennen tilanne on ollut hyvin tasapainossa, joten muutos on selkeästi "äitipuolen" toimintatapojen seurausta. Exäni on kuulemma yrittänyt terävöittää nykyiselleen keliakiaperheen käytössääntöjä - ilmeisesti turhaan, ja itse olen suurinpiirtein ehdottanut, että voisin tulla ihan kädestä pitäen opettamaan vuosien varrella oppimiani kikkoja ja helpotuksia, joilla kontaminaatioriskiä saataisiin merkittävästi pienemmäksi. Ajatuksena varmaan kaikista tosi ärsyttävä, tiedän, mutta tällä hetkellä huolettaa lapsen terveys enemmän kuin se, pitääkö tämä nainen minua ihan ärsyttävänä narttuna. Mä en yhtään tiedä mitä tekisin :(
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Lapsi on siellä vain joka toinen viikko, mutta äitipuoli koko ajan. Se on hänen kotinsa 24/7. Sinä itse "oikeasti meinaat", ettei tämä nainen saisi IKINÄ asua kotonaan niinkuin kotonaan, eikä saisi tehdä niitä ruokia mitä haluaa, miten haluaa. Joillekin esim. se leipominen on rakas harrastus, joten on aika kova vaatimus että hänen pitäisi olla seuraavat 10 vuotta leipomatta koska lapselle pitää saada joka toinen viikko joka päivä juuri silloin valmistettu ruoka.
Itse muutes syön ihan vapaaehtoisesti viikolla vain "annospakattuja pöperöitä", koska ehdin kokata vain viikonloppuisin. Monet ruoat vain paranevat pakkasen kautta käydessään, joten on aika halveksuva asenne sulla että tuo vaihtoehto olisi jotenkin niin surkea ettei sitä voi edes harkita. Sen lisäksihän lapsi voi vapaasti syödä esim. hedelmiä, kun vain pesee ne ensin, jne. Liekö lapsikin yhtä nirppanokaksi opetettu.
Ongelma on siinä, että tämä äitipuoli on aivan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan lähtenyt exäni kelkkaan mukaan tietäen, että hänellä on lapsi, joka A) asuu joka toinen viikko isällään ja B) sairastaa keliakiaa. Hän on saanut tehdä ihan itse valinnan siitä, että joutuu elämään keliakiaperheen säännöillä - kukaan muu minun nykyistä miestäni lukuunottamatta ei ole tätä valintaa saanut tehdä itse, kaikista vähiten lapsi itse. Lapselle on koko hänen ikänsä pyritty tekemään niin, että hänelle olisi ruokavaliostaan mahdollisimman vähän haittaa omassa kodissaan ja myöhemmin omissa kodeissaan, sillä kotiovien ulkopuolella ne hankaluudet vasta alkavatkin.
Annospakatut pöperöt ovat varmasti ihan ok silloin tällöin, mutta haluaisitko itse lämmittää pakkasesta jonkun lihaperunasoselaatikon kun muu perhe herkuttelee vaikkapa salaatilla, savustetulla lohella ja perunamuusilla? Sekin ruoka kun olisi periaatteessa sinullekin sopivaa, mutta koska et voi toisen laiskuuden tähden olla varma, onko lohi suolattu suolalla, jonne on leipomisen yhteydessä mennyt vähän jauhoja tai onko perunamuusin valmistukseen käytetystä voirasiasta joskus voideltu tavallinen leipä, et voi annosta syödä. Saattaa olla niinkin, että salaatin valmistukseen käytetty lauta on ollut aiemmin päivällä leivän leikkuualustana ja siksi salaattikin on sinulle vaarallinen.
Jos leipominen on rakas harrastus, niin valitettavasti keliakiaperheessä se harrastus täytyy toteuttaa gluteenittomana, erillisissä tiloissa tai siten, että on valmis siivoamaan lattiasta kattoon harrastamisensa jälkeen. Tämä on valitettavasti asia, josta yksinkertaisesti ei ole olemassa kompromisseja. ap
Ensin tuohon loheen: Miksi tässäkin esimerkissä se ISÄ ei voi valmistaa ko. ateriaa: käyttää sitä lapsen erillispakattua suolaa ja voirasiaa (jotka ovat siellä jääkaapissa omassa isossa laatikossaan johon äitipuoli ei koskaan koske), ja pesee salaatin tekemiseen tarvittavan leikkuulaudan itse ennen salaatin leikkaamista. Ja tadaa, lapsikin voi syödä samaa ruokaa JOS isä vain viitsisi tämän vaivan itse nähdä. Mutta ei, jostain syystä tämä ratkaisu ei kelpaa.
Sitten: äitipuoli ei ole varmaan ennen muuttoaan vaan hoksannut, kuinka paljon joka toinen viikko vierailevan lapsen sairaus hänenkin elämäänsä rajoittaa. Ehkä hänkin on virheellisesti luullut, että isä hoitaa nuo kokkaamiset ja sairauden aiheuttamat lisähommat?
Ja kyllä, minusta on täysin kohtuutonta olettaa että äitipuoli joko lopettaisi kokonaan gluteeniruoan/leivonnaisten teon, tai olisi se joka joutuu ko. toiminnan jälkeen joka nurkan hinkkaamaan. Kyllähän se on isän homma tämä varmistaa, siivotkoot vaikka ennen lapsen tuloa kertaallen keittiön lattiasta kattoon (ja esim. ennen sitä lohen tekoa ne tekovälineet). Mutta ei, ei tämä käy koska [tähän joku hyvä tekosyy jolla asia saadaan äitipuolen syyksi].
Mutta kun se nainenkin haluaa laittaa ruokaa? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että laitetaan kaksi kertaa sama ruoka - toisella kerralla niin, että ollaan tarkkoja ja heti perään niin, ettei olla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta vaatia että 'äitipuoli' osaisi parin kuukauden jälkeen jo aivan kaiken. Keliaakikoilla menee itselläänkin kauan oppia kaikki missä on gluteenia esim soijakastike. Ja ei kaikilla tule noin rajuja oireita noin pienistä määristä. Minulla on ollut tarjolla vierekkäin juhlissa vehnää sisältäviä tuotteita ja gluteenittomia ja ei mun ystävä ole ikinä kysynyt että ei kai murustakaan ole eksynyt pullista gluteenittomiin. En ole siis tiennyt että noinkin pikkutarkka tarvitsee olla. Helpottakaa toisen taakkaa(juu käytän taakka sanaa tarkoituksella) älkääkä hyökätkö. Ette te tiedä onko toisella vaikeuksia oppia gluteeniton elämäntyyli vai tekeekö muka virheitä koska ei vaan yhtään välitä. Kai aluksi voi pakata muovirasioihin ruunan jne. Ap vaatii liikaa, liian pian. Onko oma puolisosi täysin ilman gluteenia?
Aika jännä, että tällainen kommentti, koska olen saanut aiemmin viestejä siitä, kuinka lapanen exä on ja kuinka minun tulisi ryhdistäytyä asian vakavuuden kanssa :D Mielestäni myös aika hyvin sympatiseerasin uuden ihmisen vaikeuksia, mutta mahdoitkohan lukea ketjua ollenkaan? ap
En lukenut ehkä kovin tarkasti mutta luin kaikki sinun vastaukset ja luin aloituksesta että asia on ollut tapetilla pari kuukautta. Sinun vastauksista kylläkin paistaa tietty vihamielisyys ja turhautuminen että kaiken pahan alku ja juuri on 'äitipuoli'. Esim jankkaaminen voirasioista. Kai sinulla on varmaa tietoa että lapsesi margariini rasialla on käyty jne. Vai spekuloitko vaan? Kerroin siis oman mielipiteeni itsestäni että en hetkessä oppisi täydellistä gluteenittomuutta. Enkä minä olisi tiennyt jos (kuvitteellisella) mieheni lapsella olisi keliakia ja muutettaisiin yhteen että jauhopölyäkin täytyy koko ajan vehdata ja siivota. Kun ystävälläni ei tosiaan ole niin. Hän käy meillä kahvilla ja en minä ole kuurannut joka nurkkaa jauhoista. Ehkä exäsi kaunisteli työn määrää eli huijasi 'äitipuoleksi' tilanteeseen mistä hänellä ei ollut kokonaiskuvaa. Mutta olen tietenkin sitä mieltä että lapsi on tärkein ja aikuisten pitää tehdä kaikkensa hänen parhaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Lapsi on siellä vain joka toinen viikko, mutta äitipuoli koko ajan. Se on hänen kotinsa 24/7. Sinä itse "oikeasti meinaat", ettei tämä nainen saisi IKINÄ asua kotonaan niinkuin kotonaan, eikä saisi tehdä niitä ruokia mitä haluaa, miten haluaa. Joillekin esim. se leipominen on rakas harrastus, joten on aika kova vaatimus että hänen pitäisi olla seuraavat 10 vuotta leipomatta koska lapselle pitää saada joka toinen viikko joka päivä juuri silloin valmistettu ruoka.
Itse muutes syön ihan vapaaehtoisesti viikolla vain "annospakattuja pöperöitä", koska ehdin kokata vain viikonloppuisin. Monet ruoat vain paranevat pakkasen kautta käydessään, joten on aika halveksuva asenne sulla että tuo vaihtoehto olisi jotenkin niin surkea ettei sitä voi edes harkita. Sen lisäksihän lapsi voi vapaasti syödä esim. hedelmiä, kun vain pesee ne ensin, jne. Liekö lapsikin yhtä nirppanokaksi opetettu.
Ongelma on siinä, että tämä äitipuoli on aivan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan lähtenyt exäni kelkkaan mukaan tietäen, että hänellä on lapsi, joka A) asuu joka toinen viikko isällään ja B) sairastaa keliakiaa. Hän on saanut tehdä ihan itse valinnan siitä, että joutuu elämään keliakiaperheen säännöillä - kukaan muu minun nykyistä miestäni lukuunottamatta ei ole tätä valintaa saanut tehdä itse, kaikista vähiten lapsi itse. Lapselle on koko hänen ikänsä pyritty tekemään niin, että hänelle olisi ruokavaliostaan mahdollisimman vähän haittaa omassa kodissaan ja myöhemmin omissa kodeissaan, sillä kotiovien ulkopuolella ne hankaluudet vasta alkavatkin.
Annospakatut pöperöt ovat varmasti ihan ok silloin tällöin, mutta haluaisitko itse lämmittää pakkasesta jonkun lihaperunasoselaatikon kun muu perhe herkuttelee vaikkapa salaatilla, savustetulla lohella ja perunamuusilla? Sekin ruoka kun olisi periaatteessa sinullekin sopivaa, mutta koska et voi toisen laiskuuden tähden olla varma, onko lohi suolattu suolalla, jonne on leipomisen yhteydessä mennyt vähän jauhoja tai onko perunamuusin valmistukseen käytetystä voirasiasta joskus voideltu tavallinen leipä, et voi annosta syödä. Saattaa olla niinkin, että salaatin valmistukseen käytetty lauta on ollut aiemmin päivällä leivän leikkuualustana ja siksi salaattikin on sinulle vaarallinen.
Jos leipominen on rakas harrastus, niin valitettavasti keliakiaperheessä se harrastus täytyy toteuttaa gluteenittomana, erillisissä tiloissa tai siten, että on valmis siivoamaan lattiasta kattoon harrastamisensa jälkeen. Tämä on valitettavasti asia, josta yksinkertaisesti ei ole olemassa kompromisseja. ap
Ensin tuohon loheen: Miksi tässäkin esimerkissä se ISÄ ei voi valmistaa ko. ateriaa: käyttää sitä lapsen erillispakattua suolaa ja voirasiaa (jotka ovat siellä jääkaapissa omassa isossa laatikossaan johon äitipuoli ei koskaan koske), ja pesee salaatin tekemiseen tarvittavan leikkuulaudan itse ennen salaatin leikkaamista. Ja tadaa, lapsikin voi syödä samaa ruokaa JOS isä vain viitsisi tämän vaivan itse nähdä. Mutta ei, jostain syystä tämä ratkaisu ei kelpaa.
Sitten: äitipuoli ei ole varmaan ennen muuttoaan vaan hoksannut, kuinka paljon joka toinen viikko vierailevan lapsen sairaus hänenkin elämäänsä rajoittaa. Ehkä hänkin on virheellisesti luullut, että isä hoitaa nuo kokkaamiset ja sairauden aiheuttamat lisähommat?
Ja kyllä, minusta on täysin kohtuutonta olettaa että äitipuoli joko lopettaisi kokonaan gluteeniruoan/leivonnaisten teon, tai olisi se joka joutuu ko. toiminnan jälkeen joka nurkan hinkkaamaan. Kyllähän se on isän homma tämä varmistaa, siivotkoot vaikka ennen lapsen tuloa kertaallen keittiön lattiasta kattoon (ja esim. ennen sitä lohen tekoa ne tekovälineet). Mutta ei, ei tämä käy koska [tähän joku hyvä tekosyy jolla asia saadaan äitipuolen syyksi].
Mutta kun se nainenkin haluaa laittaa ruokaa? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että laitetaan kaksi kertaa sama ruoka - toisella kerralla niin, että ollaan tarkkoja ja heti perään niin, ettei olla. ap
Meneekö jo ihan sun mielikuvituksen puolelle, jos väität että tämä ei käy koska nainen ei suostu siihen että mies tekee ruoan kun lapsi on siellä??? Jos näin ihan oikeasti on ja näin on sinulle kerrottu, niin voivathan he tehdä ruoan YHDESSÄ. Mies varmistaa esim. tuon välineiden puhtauden, jne.
Musta tuntuu että sinä alat nyt vastustamaan tätä ratkaisua ihan tahallaan, kun haluat tehdä uudesta naisesta pahiksen. En nimittäin hetkeäkään usko, että mies ei halutessaan saisi vastata ruokahuollosta joka toinen viikko, tai esim. pestä ruoantekovälineitä ennen yhteistä kokkausta. Höpöhöpö sun kahden kerran ruoantekojuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Ei kyse ole opettelusta. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää keliakiaakikon vaatimukset minuutissa. Asiahan on perin yksinkertainen. Vain gluteenittomia tuotteita. Gluteenia ei saamennä kehoon hitustakaan. Gluteenittomissa tuotteissa lukee hyvin selvästi "gluteeniton".
Kyse on siitä, onko äiti/isäpuolen tehtävä pitää tästä joka sekunti huolta omassa kodissaan. Katson, että ehdoton päävastuu on biologisella vanhemmalla. Näin ollen järjestelyt tulee olla vaikka sitten nämä valmisruuat. Mikä niissä nyt niin kauhistuttavaa on? Pääasia, että lapsi saa gluteenitonta ravintoa.
Paljon suurempi vaara kotitekoisissa safkoissa on, että sinne livahtaa jokin leivänmuru kuin teollisissa, valvotuissa proseseissa.
Eli toisen mukavuuden vuoksi heikennetään merkittävästi toisen olosuhteita. Taidan tietää, mitä puoluetta äänestät vaaleissa ;)
Mutta onhan se toisinkin päin ihan sama juttu. Äitipuolen olosuhteita heikennetään kohtuuttomasti lapsen sairauden takia.
Miksi ei kelpaa tämä, että isä hoitaa asian ja toki äitipuoli on sitoutunut asiaan?
Vihreitä yleensä olen äänestänyt, välillä hyvää demarityyppiä. On vaihdellut jonkin verran elämäni matkan varrella, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi.
Mutta miten päin tämän nyt katsoo? Aina tietyn ryhmän olosuhteiden parannus on heikennystä muille. Rikkaat kärsivät, kun veroja korotetaan. Köyhät kärsivät, kun lapsilisiä leikataan. Kovin epä-älyllinen heitto tuo ad-hominem äänestyskäyttäytymisestä.
Mutta kun se äitipuoli on saanut valita asemansa. Lapsi ei ole keliakiaan valinnut.
Eivätkö kaikki nyt ole täällä suunnilleen sitä mieltä, että toki äitipuolen pitää ottaa lapsen keliakia huomioon? Eli ei missään nimessä tarjota ruokaa, jossa on gluteenia.
Rajanvetoa käydään lähinnä siitä, että onko esim. oikeus leipoa kotonaan, onko koko ajan syynättävä jokaikinen leivänmuru pöydältä.
Paras ratkaisu olisi mielestäni täällä jo moneen kertaa esitetty isän täysi vastuu asiasta. Tuskin se äitipuoli tahallaan levittää jauhoja kämppään. Mutta ei siis ole vastuussa kodin täydestä gluteenittomuudestakaan joka heti.
Lapsi ei ole oma, ymmärtäkää se! Itse en ainakaan rupeaisi syömään karmean makuisia ja kalliita keliaakikkojen tuotteita vain siksi, että joku muu niitä taloudessa tarvitsee. Nämä olkoot erikseen hänelle.
Puolison lasta tulee kohdella kuin omaansa. Muu ei lapsen kodissa käy päinsä. Aikuinen joka ei tätä ymmärrä ei kuulu sinne kotiin.
Kukaan ihminen ei kaarioksennuttaisi omaa lastaan. Ei ole ok sairastuttaa vieraita lapsia, saati sitten lasta jonka kanssa elää joka toisen viikon.
Gluteenittomia jauhoja on nykyisin tarjolla runsaasti, ja jos vähän ottaa selvää asioista, on leivontaharrastusta mahdollista jatkaa. Ilman että joku perheenjäsen saa vakavia oireita.
Mikä tahansa muu ratkaisu on aikuiselta ihmiseltä laiskuutta ja itsekkyyttä. Mahdollisesti peräti laskelmointia ja silkkaa pahuuttakin, mutta tapanahan on luottaa siihen että ihmiset ovat ennemmin typeriä kuin ilkeitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta vaatia että 'äitipuoli' osaisi parin kuukauden jälkeen jo aivan kaiken. Keliaakikoilla menee itselläänkin kauan oppia kaikki missä on gluteenia esim soijakastike. Ja ei kaikilla tule noin rajuja oireita noin pienistä määristä. Minulla on ollut tarjolla vierekkäin juhlissa vehnää sisältäviä tuotteita ja gluteenittomia ja ei mun ystävä ole ikinä kysynyt että ei kai murustakaan ole eksynyt pullista gluteenittomiin. En ole siis tiennyt että noinkin pikkutarkka tarvitsee olla. Helpottakaa toisen taakkaa(juu käytän taakka sanaa tarkoituksella) älkääkä hyökätkö. Ette te tiedä onko toisella vaikeuksia oppia gluteeniton elämäntyyli vai tekeekö muka virheitä koska ei vaan yhtään välitä. Kai aluksi voi pakata muovirasioihin ruunan jne. Ap vaatii liikaa, liian pian. Onko oma puolisosi täysin ilman gluteenia?
Aika jännä, että tällainen kommentti, koska olen saanut aiemmin viestejä siitä, kuinka lapanen exä on ja kuinka minun tulisi ryhdistäytyä asian vakavuuden kanssa :D Mielestäni myös aika hyvin sympatiseerasin uuden ihmisen vaikeuksia, mutta mahdoitkohan lukea ketjua ollenkaan? ap
En lukenut ehkä kovin tarkasti mutta luin kaikki sinun vastaukset ja luin aloituksesta että asia on ollut tapetilla pari kuukautta. Sinun vastauksista kylläkin paistaa tietty vihamielisyys ja turhautuminen että kaiken pahan alku ja juuri on 'äitipuoli'. Esim jankkaaminen voirasioista. Kai sinulla on varmaa tietoa että lapsesi margariini rasialla on käyty jne. Vai spekuloitko vaan? Kerroin siis oman mielipiteeni itsestäni että en hetkessä oppisi täydellistä gluteenittomuutta. Enkä minä olisi tiennyt jos (kuvitteellisella) mieheni lapsella olisi keliakia ja muutettaisiin yhteen että jauhopölyäkin täytyy koko ajan vehdata ja siivota. Kun ystävälläni ei tosiaan ole niin. Hän käy meillä kahvilla ja en minä ole kuurannut joka nurkkaa jauhoista. Ehkä exäsi kaunisteli työn määrää eli huijasi 'äitipuoleksi' tilanteeseen mistä hänellä ei ollut kokonaiskuvaa. Mutta olen tietenkin sitä mieltä että lapsi on tärkein ja aikuisten pitää tehdä kaikkensa hänen parhaakseen.
Tässä vaikka yksi suora lainaus eräästä vastauksestani:
"Sepä tästä asiasta niin vaikean tekeekin, kun toisaalta sympatiat on kyllä sen opettelemaan joutuvan puolella, vaikka samalla haluaisi vedellä ympäri korvien kun vaarantaa lapseni terveyden. Mutta samanlainen minä itsekin olin silloin kun tämä diagnoosi meille annettiin, joten omatunto kyllä kolkuttaa joka kerta kun ajattelee, miten haastava tilanne silloin oli ennen kuin oppi. Ainut vaan, että hänellä ei ole motivaattorina oman kaksivuotiaan kipuilevan lapsen olon helpottaminen kuin mitä itselläni silloin oli... ap"
Ja tuohon varmaan tietoon, kyllä, exäni on kertonut, että nykyinen kumppaninsa ei ole sopeutunut toistaiseksi elämään taloudessa, jossa asuu keliakiaa sairastava. Ymmärrän, että se on haastavaa, mutta kun lapsi kertoo, että välillä on näitä "hups hihihi oho"-tilanteita, niin turhautuminen todella alkaa nostaa päätään. Kyseessä on kuitenkin vielä aikuisten armoilla olevan lapsen terveys sekä tulevaisuus ja se on mielestäni asia, jolla ei pitäisi leikkiä ja ottaa välinpitämättömästi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen paljon kannatetaan että ap:een exän uusi muija pitäisi potkaista pellolle. Lapsi ei ole hänen vaan vanhempiensa. Mitäs jos muuttaisit viikko sulla viikko isällä systeemin pariksi vkonlopuksi kuukaudessa isän luona. Vai nytkö alat omaa uutta puolisoasi hehkuttaan ja kuinka hän reagoisi. Mitäs mysteerimies osaa? Osaa uusi isäpuoli hoitaa lasta viikon yksinään ilman gluteenia vai oletko siloittanut hommat hänelle mahdollisimman helpoksi?
Vierailija kirjoitti:
Gluteenittomia jauhoja on nykyisin tarjolla runsaasti, ja jos vähän ottaa selvää asioista, on leivontaharrastusta mahdollista jatkaa.
Mitä nyt ovat todella kalliita, pahan makuisia ja muutenkin vaikea valmistaa niin että esim. kohoaisivat samalla lailla kuin normaalit jauhot.. Ei todellakaan vaihtoehto. Itsekästä vaatia äitipuolta tällaiseen, kun reilumpi ratkaisu olisi jättää lapsiviikkojen ajaksi ruokahuolto isälle ja hän huolehtisi myös keittiön siivouksesta ennen lapsen vierailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Lapsi on siellä vain joka toinen viikko, mutta äitipuoli koko ajan. Se on hänen kotinsa 24/7. Sinä itse "oikeasti meinaat", ettei tämä nainen saisi IKINÄ asua kotonaan niinkuin kotonaan, eikä saisi tehdä niitä ruokia mitä haluaa, miten haluaa. Joillekin esim. se leipominen on rakas harrastus, joten on aika kova vaatimus että hänen pitäisi olla seuraavat 10 vuotta leipomatta koska lapselle pitää saada joka toinen viikko joka päivä juuri silloin valmistettu ruoka.
Itse muutes syön ihan vapaaehtoisesti viikolla vain "annospakattuja pöperöitä", koska ehdin kokata vain viikonloppuisin. Monet ruoat vain paranevat pakkasen kautta käydessään, joten on aika halveksuva asenne sulla että tuo vaihtoehto olisi jotenkin niin surkea ettei sitä voi edes harkita. Sen lisäksihän lapsi voi vapaasti syödä esim. hedelmiä, kun vain pesee ne ensin, jne. Liekö lapsikin yhtä nirppanokaksi opetettu.
Ongelma on siinä, että tämä äitipuoli on aivan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan lähtenyt exäni kelkkaan mukaan tietäen, että hänellä on lapsi, joka A) asuu joka toinen viikko isällään ja B) sairastaa keliakiaa. Hän on saanut tehdä ihan itse valinnan siitä, että joutuu elämään keliakiaperheen säännöillä - kukaan muu minun nykyistä miestäni lukuunottamatta ei ole tätä valintaa saanut tehdä itse, kaikista vähiten lapsi itse. Lapselle on koko hänen ikänsä pyritty tekemään niin, että hänelle olisi ruokavaliostaan mahdollisimman vähän haittaa omassa kodissaan ja myöhemmin omissa kodeissaan, sillä kotiovien ulkopuolella ne hankaluudet vasta alkavatkin.
Annospakatut pöperöt ovat varmasti ihan ok silloin tällöin, mutta haluaisitko itse lämmittää pakkasesta jonkun lihaperunasoselaatikon kun muu perhe herkuttelee vaikkapa salaatilla, savustetulla lohella ja perunamuusilla? Sekin ruoka kun olisi periaatteessa sinullekin sopivaa, mutta koska et voi toisen laiskuuden tähden olla varma, onko lohi suolattu suolalla, jonne on leipomisen yhteydessä mennyt vähän jauhoja tai onko perunamuusin valmistukseen käytetystä voirasiasta joskus voideltu tavallinen leipä, et voi annosta syödä. Saattaa olla niinkin, että salaatin valmistukseen käytetty lauta on ollut aiemmin päivällä leivän leikkuualustana ja siksi salaattikin on sinulle vaarallinen.
Jos leipominen on rakas harrastus, niin valitettavasti keliakiaperheessä se harrastus täytyy toteuttaa gluteenittomana, erillisissä tiloissa tai siten, että on valmis siivoamaan lattiasta kattoon harrastamisensa jälkeen. Tämä on valitettavasti asia, josta yksinkertaisesti ei ole olemassa kompromisseja. ap
Ensin tuohon loheen: Miksi tässäkin esimerkissä se ISÄ ei voi valmistaa ko. ateriaa: käyttää sitä lapsen erillispakattua suolaa ja voirasiaa (jotka ovat siellä jääkaapissa omassa isossa laatikossaan johon äitipuoli ei koskaan koske), ja pesee salaatin tekemiseen tarvittavan leikkuulaudan itse ennen salaatin leikkaamista. Ja tadaa, lapsikin voi syödä samaa ruokaa JOS isä vain viitsisi tämän vaivan itse nähdä. Mutta ei, jostain syystä tämä ratkaisu ei kelpaa.
Sitten: äitipuoli ei ole varmaan ennen muuttoaan vaan hoksannut, kuinka paljon joka toinen viikko vierailevan lapsen sairaus hänenkin elämäänsä rajoittaa. Ehkä hänkin on virheellisesti luullut, että isä hoitaa nuo kokkaamiset ja sairauden aiheuttamat lisähommat?
Ja kyllä, minusta on täysin kohtuutonta olettaa että äitipuoli joko lopettaisi kokonaan gluteeniruoan/leivonnaisten teon, tai olisi se joka joutuu ko. toiminnan jälkeen joka nurkan hinkkaamaan. Kyllähän se on isän homma tämä varmistaa, siivotkoot vaikka ennen lapsen tuloa kertaallen keittiön lattiasta kattoon (ja esim. ennen sitä lohen tekoa ne tekovälineet). Mutta ei, ei tämä käy koska [tähän joku hyvä tekosyy jolla asia saadaan äitipuolen syyksi].
Mutta kun se nainenkin haluaa laittaa ruokaa? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että laitetaan kaksi kertaa sama ruoka - toisella kerralla niin, että ollaan tarkkoja ja heti perään niin, ettei olla. ap
Meneekö jo ihan sun mielikuvituksen puolelle, jos väität että tämä ei käy koska nainen ei suostu siihen että mies tekee ruoan kun lapsi on siellä??? Jos näin ihan oikeasti on ja näin on sinulle kerrottu, niin voivathan he tehdä ruoan YHDESSÄ. Mies varmistaa esim. tuon välineiden puhtauden, jne.
Musta tuntuu että sinä alat nyt vastustamaan tätä ratkaisua ihan tahallaan, kun haluat tehdä uudesta naisesta pahiksen. En nimittäin hetkeäkään usko, että mies ei halutessaan saisi vastata ruokahuollosta joka toinen viikko, tai esim. pestä ruoantekovälineitä ennen yhteistä kokkausta. Höpöhöpö sun kahden kerran ruoantekojuttuja.
Ja musta tuntuu, että sä et yhtään ymmärrä millaista on elää taloudessa, jossa sairastetaan keliakiaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Lapsi on siellä vain joka toinen viikko, mutta äitipuoli koko ajan. Se on hänen kotinsa 24/7. Sinä itse "oikeasti meinaat", ettei tämä nainen saisi IKINÄ asua kotonaan niinkuin kotonaan, eikä saisi tehdä niitä ruokia mitä haluaa, miten haluaa. Joillekin esim. se leipominen on rakas harrastus, joten on aika kova vaatimus että hänen pitäisi olla seuraavat 10 vuotta leipomatta koska lapselle pitää saada joka toinen viikko joka päivä juuri silloin valmistettu ruoka.
Itse muutes syön ihan vapaaehtoisesti viikolla vain "annospakattuja pöperöitä", koska ehdin kokata vain viikonloppuisin. Monet ruoat vain paranevat pakkasen kautta käydessään, joten on aika halveksuva asenne sulla että tuo vaihtoehto olisi jotenkin niin surkea ettei sitä voi edes harkita. Sen lisäksihän lapsi voi vapaasti syödä esim. hedelmiä, kun vain pesee ne ensin, jne. Liekö lapsikin yhtä nirppanokaksi opetettu.
Ongelma on siinä, että tämä äitipuoli on aivan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan lähtenyt exäni kelkkaan mukaan tietäen, että hänellä on lapsi, joka A) asuu joka toinen viikko isällään ja B) sairastaa keliakiaa. Hän on saanut tehdä ihan itse valinnan siitä, että joutuu elämään keliakiaperheen säännöillä - kukaan muu minun nykyistä miestäni lukuunottamatta ei ole tätä valintaa saanut tehdä itse, kaikista vähiten lapsi itse. Lapselle on koko hänen ikänsä pyritty tekemään niin, että hänelle olisi ruokavaliostaan mahdollisimman vähän haittaa omassa kodissaan ja myöhemmin omissa kodeissaan, sillä kotiovien ulkopuolella ne hankaluudet vasta alkavatkin.
Annospakatut pöperöt ovat varmasti ihan ok silloin tällöin, mutta haluaisitko itse lämmittää pakkasesta jonkun lihaperunasoselaatikon kun muu perhe herkuttelee vaikkapa salaatilla, savustetulla lohella ja perunamuusilla? Sekin ruoka kun olisi periaatteessa sinullekin sopivaa, mutta koska et voi toisen laiskuuden tähden olla varma, onko lohi suolattu suolalla, jonne on leipomisen yhteydessä mennyt vähän jauhoja tai onko perunamuusin valmistukseen käytetystä voirasiasta joskus voideltu tavallinen leipä, et voi annosta syödä. Saattaa olla niinkin, että salaatin valmistukseen käytetty lauta on ollut aiemmin päivällä leivän leikkuualustana ja siksi salaattikin on sinulle vaarallinen.
Jos leipominen on rakas harrastus, niin valitettavasti keliakiaperheessä se harrastus täytyy toteuttaa gluteenittomana, erillisissä tiloissa tai siten, että on valmis siivoamaan lattiasta kattoon harrastamisensa jälkeen. Tämä on valitettavasti asia, josta yksinkertaisesti ei ole olemassa kompromisseja. ap
Ensin tuohon loheen: Miksi tässäkin esimerkissä se ISÄ ei voi valmistaa ko. ateriaa: käyttää sitä lapsen erillispakattua suolaa ja voirasiaa (jotka ovat siellä jääkaapissa omassa isossa laatikossaan johon äitipuoli ei koskaan koske), ja pesee salaatin tekemiseen tarvittavan leikkuulaudan itse ennen salaatin leikkaamista. Ja tadaa, lapsikin voi syödä samaa ruokaa JOS isä vain viitsisi tämän vaivan itse nähdä. Mutta ei, jostain syystä tämä ratkaisu ei kelpaa.
Sitten: äitipuoli ei ole varmaan ennen muuttoaan vaan hoksannut, kuinka paljon joka toinen viikko vierailevan lapsen sairaus hänenkin elämäänsä rajoittaa. Ehkä hänkin on virheellisesti luullut, että isä hoitaa nuo kokkaamiset ja sairauden aiheuttamat lisähommat?
Ja kyllä, minusta on täysin kohtuutonta olettaa että äitipuoli joko lopettaisi kokonaan gluteeniruoan/leivonnaisten teon, tai olisi se joka joutuu ko. toiminnan jälkeen joka nurkan hinkkaamaan. Kyllähän se on isän homma tämä varmistaa, siivotkoot vaikka ennen lapsen tuloa kertaallen keittiön lattiasta kattoon (ja esim. ennen sitä lohen tekoa ne tekovälineet). Mutta ei, ei tämä käy koska [tähän joku hyvä tekosyy jolla asia saadaan äitipuolen syyksi].
Mutta kun se nainenkin haluaa laittaa ruokaa? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että laitetaan kaksi kertaa sama ruoka - toisella kerralla niin, että ollaan tarkkoja ja heti perään niin, ettei olla. ap
Meneekö jo ihan sun mielikuvituksen puolelle, jos väität että tämä ei käy koska nainen ei suostu siihen että mies tekee ruoan kun lapsi on siellä??? Jos näin ihan oikeasti on ja näin on sinulle kerrottu, niin voivathan he tehdä ruoan YHDESSÄ. Mies varmistaa esim. tuon välineiden puhtauden, jne.
Musta tuntuu että sinä alat nyt vastustamaan tätä ratkaisua ihan tahallaan, kun haluat tehdä uudesta naisesta pahiksen. En nimittäin hetkeäkään usko, että mies ei halutessaan saisi vastata ruokahuollosta joka toinen viikko, tai esim. pestä ruoantekovälineitä ennen yhteistä kokkausta. Höpöhöpö sun kahden kerran ruoantekojuttuja.
Ja musta tuntuu, että sä et yhtään ymmärrä millaista on elää taloudessa, jossa sairastetaan keliakiaa. ap
Hyvin perusteltu argumentti sitä vastaan, miksi lapsen isä ei voi huolehtia asiasta ehdottamillani tavoilla.
vai
Ad-hominem hyökkäys kun huomattiin että mitään järkevää vasta-argumenttia ei olekaan.
Eipä yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9-vuotias tiedä jo itsekin, mitä voi syödä ja mitä ei? Ja eikö lapsen isän velvollisuus ole laittaa lapselle sopivaa ruokaa tai perehdyttää puoliso siihen?
Ei aikuinenkaan välttämättä tiedä sisältääkö tuote gluteenia vai. Pitää kysellä koko ajan ja lukea tuoteselosteet. Asiaa ymmärtämätön ei tiedä kuinka tarkka pitää olla. Kakku saatetaan tehdä gluteenittomista jauhoista mutta vuoka jauhotetaan tavallisilla korppujauhoilla. Samoilla välineillä ei saa hämmentää, leikata jne gluteenittomia ja tavallisia tuotteita pesemättä välineitä välillä jne.
t. 16-vuotiaan keliaakikon äiti
Kiitos valistuksesta. Tiedän nämä asiat hyvin, olen keliaakikko itsekin. Luulisi, että ap:n tapauksessa isä olisi huolehtinut esim. oman margariinirasian tytölle.
Ap:llä ei sitä paitsi ole nyt mitään varmaa tietoa siitä, mistä tytön oireet johtuvat. Suolistovaivaisilla voi olla oireita monesta syystä, syy voi tietysti olla isän luona vierailuissa, mutta se voi olla yhtä hyvin vaikka kouluruokailussa tai missä tahansa muussa. Nuorten kohdalla pitää aina miettiä sitäkin, onko oma motivaatio dieettiin kohdallaan.
Mikä pätemisen tarve sulla on? Eiköhän se nyt ole täysin helposti yhdistettävissä isällä oloon, jos säännöllisesti juuri näinä viikkoina on ongelmia. Olet rasittava.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon kannatetaan että ap:een exän uusi muija pitäisi potkaista pellolle. Lapsi ei ole hänen vaan vanhempiensa. Mitäs jos muuttaisit viikko sulla viikko isällä systeemin pariksi vkonlopuksi kuukaudessa isän luona. Vai nytkö alat omaa uutta puolisoasi hehkuttaan ja kuinka hän reagoisi. Mitäs mysteerimies osaa? Osaa uusi isäpuoli hoitaa lasta viikon yksinään ilman gluteenia vai oletko siloittanut hommat hänelle mahdollisimman helpoksi?
No mä luulen, että tällainen järjestely ei lapsen isälle sovi, mutta tietenkin tähän on pakko siirtyä, jos se on lapsen turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
Uusi isäpuoli on sitoutunut siihen, että meillä tehdään ruuat gluteenittomina. Asia, joka ei oikeasti ole temppu eikä mikään kun vähän perehtyy ja helpottaa ihan valtavasti elämää. Kun leivon, leivon gluteenitonta. Meiltä ei kaapista löydy gluteenijauhoja lainkaan. Gluteenituotteita meille ostetaan kyllä toisinaan valmiina ja säilytetään niitä huolellisest erillään. Ne eivät ole niin ongelma, kun aikalailla paljaalla silmällä näkee, missä menee pullanmuru ja jäljet on helppo siivota heti. Puolisoni osaa kyllä hoitaa lasta viikon jos toisenkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gluteenittomia jauhoja on nykyisin tarjolla runsaasti, ja jos vähän ottaa selvää asioista, on leivontaharrastusta mahdollista jatkaa.
Mitä nyt ovat todella kalliita, pahan makuisia ja muutenkin vaikea valmistaa niin että esim. kohoaisivat samalla lailla kuin normaalit jauhot.. Ei todellakaan vaihtoehto. Itsekästä vaatia äitipuolta tällaiseen, kun reilumpi ratkaisu olisi jättää lapsiviikkojen ajaksi ruokahuolto isälle ja hän huolehtisi myös keittiön siivouksesta ennen lapsen vierailua.
Aikuisen harrastus käy lapsen kodin ja isäsuhteen edelle.
Jee.
P.s: olet ihan oikeassa että gluteeniton leivonta vaatii enemmän tietotaitoa. Mutta eihän nyt aikuiselta voi olettaa että harrastuksessaan kehittyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta vaatia että 'äitipuoli' osaisi parin kuukauden jälkeen jo aivan kaiken. Keliaakikoilla menee itselläänkin kauan oppia kaikki missä on gluteenia esim soijakastike. Ja ei kaikilla tule noin rajuja oireita noin pienistä määristä. Minulla on ollut tarjolla vierekkäin juhlissa vehnää sisältäviä tuotteita ja gluteenittomia ja ei mun ystävä ole ikinä kysynyt että ei kai murustakaan ole eksynyt pullista gluteenittomiin. En ole siis tiennyt että noinkin pikkutarkka tarvitsee olla. Helpottakaa toisen taakkaa(juu käytän taakka sanaa tarkoituksella) älkääkä hyökätkö. Ette te tiedä onko toisella vaikeuksia oppia gluteeniton elämäntyyli vai tekeekö muka virheitä koska ei vaan yhtään välitä. Kai aluksi voi pakata muovirasioihin ruunan jne. Ap vaatii liikaa, liian pian. Onko oma puolisosi täysin ilman gluteenia?
Aika jännä, että tällainen kommentti, koska olen saanut aiemmin viestejä siitä, kuinka lapanen exä on ja kuinka minun tulisi ryhdistäytyä asian vakavuuden kanssa :D Mielestäni myös aika hyvin sympatiseerasin uuden ihmisen vaikeuksia, mutta mahdoitkohan lukea ketjua ollenkaan? ap
En lukenut ehkä kovin tarkasti mutta luin kaikki sinun vastaukset ja luin aloituksesta että asia on ollut tapetilla pari kuukautta. Sinun vastauksista kylläkin paistaa tietty vihamielisyys ja turhautuminen että kaiken pahan alku ja juuri on 'äitipuoli'. Esim jankkaaminen voirasioista. Kai sinulla on varmaa tietoa että lapsesi margariini rasialla on käyty jne. Vai spekuloitko vaan? Kerroin siis oman mielipiteeni itsestäni että en hetkessä oppisi täydellistä gluteenittomuutta. Enkä minä olisi tiennyt jos (kuvitteellisella) mieheni lapsella olisi keliakia ja muutettaisiin yhteen että jauhopölyäkin täytyy koko ajan vehdata ja siivota. Kun ystävälläni ei tosiaan ole niin. Hän käy meillä kahvilla ja en minä ole kuurannut joka nurkkaa jauhoista. Ehkä exäsi kaunisteli työn määrää eli huijasi 'äitipuoleksi' tilanteeseen mistä hänellä ei ollut kokonaiskuvaa. Mutta olen tietenkin sitä mieltä että lapsi on tärkein ja aikuisten pitää tehdä kaikkensa hänen parhaakseen.
Tässä vaikka yksi suora lainaus eräästä vastauksestani:
"Sepä tästä asiasta niin vaikean tekeekin, kun toisaalta sympatiat on kyllä sen opettelemaan joutuvan puolella, vaikka samalla haluaisi vedellä ympäri korvien kun vaarantaa lapseni terveyden. Mutta samanlainen minä itsekin olin silloin kun tämä diagnoosi meille annettiin, joten omatunto kyllä kolkuttaa joka kerta kun ajattelee, miten haastava tilanne silloin oli ennen kuin oppi. Ainut vaan, että hänellä ei ole motivaattorina oman kaksivuotiaan kipuilevan lapsen olon helpottaminen kuin mitä itselläni silloin oli... ap"
Ja tuohon varmaan tietoon, kyllä, exäni on kertonut, että nykyinen kumppaninsa ei ole sopeutunut toistaiseksi elämään taloudessa, jossa asuu keliakiaa sairastava. Ymmärrän, että se on haastavaa, mutta kun lapsi kertoo, että välillä on näitä "hups hihihi oho"-tilanteita, niin turhautuminen todella alkaa nostaa päätään. Kyseessä on kuitenkin vielä aikuisten armoilla olevan lapsen terveys sekä tulevaisuus ja se on mielestäni asia, jolla ei pitäisi leikkiä ja ottaa välinpitämättömästi. ap
Mitä sinä sit täällä oikein mariset? Kun sinulla on vastaukset kaikkeen. Luulenpa että halusit lukea 'äitipuolta' herjaavia kommentteja ja saada sympatiaa. Mene tekemään lapsellesi parhaat päätökset vaikka se sit olisi viikko-järjestelmän muuttaminen. Ota vaikka kokonaan omalle vastuulle koko tyttö. Se on sit sun ja exän välinen taistelu eikä niinkään äitipuolen syy. Ja mä luin tunnissa tämän ketjun niin en muista sanatarkasti kaikkea jne. Johan totesin että gluteenittomuuden oppimiseenkin menisi kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pahoitteluni inhottavasta tilanteesta. Minäkin olen sen kannalla, että exäsi pitäisi hoitaa asiat kotonaan niin, että tyttö ei altistu. Ymmärrän että isä osaa hoitaa keliakiaa, mutta hänen pitäisi pitää vaimonsa kokonaan ulkona keittiöstä aina tytön vierailujen ajan, jos tyttö saa noin pahoja oireita hänen huolimattomuudestaan.
Siis oksentaako tyttö siellä isällään kaaressa useinkin, ja silti asioihin ei tule muutosta?
Vierailija kirjoitti:
Kun äitipuoli ei ole lapsen piika.
Miehesi kuuluu huolehtia itse jälkikasvunsa terveydestä ja tehdä lapselleen ruuat.
Turha on äitipuolta syyttää jos lapsen oma vanhempi ei jaksa omalle lapselleen tehdä sopivaa ruokaa ja huolehtia ettei lapsi syö gluteenia.
Isä vois ottaa lapsestaan vastuun kuten kuuluukin.
Äitipuolen ei tartte opetella yhtään mitään. Se on lapsen vanhemman homma.
Turha täällä huudella, että lapsi ei ole turvassa. Mikä sitä lasta siellä uhkaa? Ei ainakaan äitipuoli vaan saamaton isä!
Naurattaa noi puheet äitipuolen koulutuksesta. Kouluta kuule ex miehes huolehtimaan lapsestaan. Se tässä koulutusta kaipaa, ei äitipuoli.
Toivottavasti sä et ole -eikä susta tule- kenenkään äitipuoli. Kuulostat kylmältä ja julmalta ihmiseltä. Ethän sä ole vastuussa kavereistasikaan, mutta juotatko silti tahallaan salaa laktoosi-intolerantikolle tavallista maitoa? Tai jos näät kaverisi kävelevän tien yli, vaikka vasemmalta tulee täyttä vauhtia auto, jätätkö varoittamatta, koska kaverin pitäisi osata katsoa itse kunnolla tien yli? Asenteella "et ole mun vastuulla"! Jos koskaan alan seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia, on heidän hyvinvointinsa tietenkin myös mun vastuulla. Lapset "kuuluvat pakettiin". En missään nimessä syöttäisi tai juottaisi (kenellekään) mitään, mikä saa oksennuksen lentämään kaaressa pitkin lattioita. Sä varmaan käskisit vielä lasta itse siivoamaankin! Toivottavasti et kuulu mun lähipiiriin...
Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa ihmisen oma immuunijärjestelmä reagoi gluteeniin hyökkäämällä ihmisen omia kudoksia vastaan. Keliakiassa pienenkin gluteenimäärän syöminen aiheuttaa ohutsuoleen suolinukkavaurion.
Keliakian ainoa hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavaliohoito.
Keliakian ennuste on oikealla hoidolla hyvä. Hoitamattomaan keliakiaan liittyy komplikaationa mm. osteoporoosi, joka usein korjaantuu siirryttäessä gluteenittomaan ruokavalioon ja huolehtimalla riittävästä kalsiumin saannista. Vakavin keliakian komplikaatio on maligni lymfooma. Lymfooma liittyy yleensä hoitamattomaan keliakiaan ja sitä tulee epäillä varsinkin vanhoilla ihmisillä, joiden oireet eivät lievity oikeasta hoidosta huolimatta.
Eli lapsi on hengenvaarassa jos joutuu syömään muuta kuin gluteenintonta ruokaa. Kuka hullu haluaa aiheuttaa lapselle syövän, oli se oma tai jonkun toisen, kysyn vaan?!?!?!
Toisaalta, onhan näitäkin jotka tupakoivat ja altistavat lapsen sille tai käyttävät päihteitä ollessaan raskaana tai imettäessään. Uskomatonta sakkia! Nyt jokainen järki käteen. Joka ikinen aikuinen on vastuussa lapsesta joka hänen luonaan asuu. Jos ei ole kypsä ottamaan vastuuta, tästä voi tehdä johtopäätökset.
Itse en ap:n tilanteessa päästäisi omaa lastani eksän luo jos uusi puoliso olisi tuollainen tollero. Yhden virheen sallisin ja sitten olisi vakavan keskustelun paikka, sen jälkeen ei kestäisi enää mokailla! Kyse on lapsen terveydestä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon kannatetaan että ap:een exän uusi muija pitäisi potkaista pellolle. Lapsi ei ole hänen vaan vanhempiensa. Mitäs jos muuttaisit viikko sulla viikko isällä systeemin pariksi vkonlopuksi kuukaudessa isän luona. Vai nytkö alat omaa uutta puolisoasi hehkuttaan ja kuinka hän reagoisi. Mitäs mysteerimies osaa? Osaa uusi isäpuoli hoitaa lasta viikon yksinään ilman gluteenia vai oletko siloittanut hommat hänelle mahdollisimman helpoksi?
No mä luulen, että tällainen järjestely ei lapsen isälle sovi, mutta tietenkin tähän on pakko siirtyä, jos se on lapsen turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
Uusi isäpuoli on sitoutunut siihen, että meillä tehdään ruuat gluteenittomina. Asia, joka ei oikeasti ole temppu eikä mikään kun vähän perehtyy ja helpottaa ihan valtavasti elämää. Kun leivon, leivon gluteenitonta. Meiltä ei kaapista löydy gluteenijauhoja lainkaan. Gluteenituotteita meille ostetaan kyllä toisinaan valmiina ja säilytetään niitä huolellisest erillään. Ne eivät ole niin ongelma, kun aikalailla paljaalla silmällä näkee, missä menee pullanmuru ja jäljet on helppo siivota heti. Puolisoni osaa kyllä hoitaa lasta viikon jos toisenkin. ap
Ja kuinka kauan puolisoltasi siihen meni? Että oppi hoitamaan viikon jos toisenkin? Eikö kertaakaan mokaillut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta vaatia että 'äitipuoli' osaisi parin kuukauden jälkeen jo aivan kaiken. Keliaakikoilla menee itselläänkin kauan oppia kaikki missä on gluteenia esim soijakastike. Ja ei kaikilla tule noin rajuja oireita noin pienistä määristä. Minulla on ollut tarjolla vierekkäin juhlissa vehnää sisältäviä tuotteita ja gluteenittomia ja ei mun ystävä ole ikinä kysynyt että ei kai murustakaan ole eksynyt pullista gluteenittomiin. En ole siis tiennyt että noinkin pikkutarkka tarvitsee olla. Helpottakaa toisen taakkaa(juu käytän taakka sanaa tarkoituksella) älkääkä hyökätkö. Ette te tiedä onko toisella vaikeuksia oppia gluteeniton elämäntyyli vai tekeekö muka virheitä koska ei vaan yhtään välitä. Kai aluksi voi pakata muovirasioihin ruunan jne. Ap vaatii liikaa, liian pian. Onko oma puolisosi täysin ilman gluteenia?
Aika jännä, että tällainen kommentti, koska olen saanut aiemmin viestejä siitä, kuinka lapanen exä on ja kuinka minun tulisi ryhdistäytyä asian vakavuuden kanssa :D Mielestäni myös aika hyvin sympatiseerasin uuden ihmisen vaikeuksia, mutta mahdoitkohan lukea ketjua ollenkaan? ap
En lukenut ehkä kovin tarkasti mutta luin kaikki sinun vastaukset ja luin aloituksesta että asia on ollut tapetilla pari kuukautta. Sinun vastauksista kylläkin paistaa tietty vihamielisyys ja turhautuminen että kaiken pahan alku ja juuri on 'äitipuoli'. Esim jankkaaminen voirasioista. Kai sinulla on varmaa tietoa että lapsesi margariini rasialla on käyty jne. Vai spekuloitko vaan? Kerroin siis oman mielipiteeni itsestäni että en hetkessä oppisi täydellistä gluteenittomuutta. Enkä minä olisi tiennyt jos (kuvitteellisella) mieheni lapsella olisi keliakia ja muutettaisiin yhteen että jauhopölyäkin täytyy koko ajan vehdata ja siivota. Kun ystävälläni ei tosiaan ole niin. Hän käy meillä kahvilla ja en minä ole kuurannut joka nurkkaa jauhoista. Ehkä exäsi kaunisteli työn määrää eli huijasi 'äitipuoleksi' tilanteeseen mistä hänellä ei ollut kokonaiskuvaa. Mutta olen tietenkin sitä mieltä että lapsi on tärkein ja aikuisten pitää tehdä kaikkensa hänen parhaakseen.
Tässä vaikka yksi suora lainaus eräästä vastauksestani:
"Sepä tästä asiasta niin vaikean tekeekin, kun toisaalta sympatiat on kyllä sen opettelemaan joutuvan puolella, vaikka samalla haluaisi vedellä ympäri korvien kun vaarantaa lapseni terveyden. Mutta samanlainen minä itsekin olin silloin kun tämä diagnoosi meille annettiin, joten omatunto kyllä kolkuttaa joka kerta kun ajattelee, miten haastava tilanne silloin oli ennen kuin oppi. Ainut vaan, että hänellä ei ole motivaattorina oman kaksivuotiaan kipuilevan lapsen olon helpottaminen kuin mitä itselläni silloin oli... ap"
Ja tuohon varmaan tietoon, kyllä, exäni on kertonut, että nykyinen kumppaninsa ei ole sopeutunut toistaiseksi elämään taloudessa, jossa asuu keliakiaa sairastava. Ymmärrän, että se on haastavaa, mutta kun lapsi kertoo, että välillä on näitä "hups hihihi oho"-tilanteita, niin turhautuminen todella alkaa nostaa päätään. Kyseessä on kuitenkin vielä aikuisten armoilla olevan lapsen terveys sekä tulevaisuus ja se on mielestäni asia, jolla ei pitäisi leikkiä ja ottaa välinpitämättömästi. ap
Mitä sinä sit täällä oikein mariset? Kun sinulla on vastaukset kaikkeen. Luulenpa että halusit lukea 'äitipuolta' herjaavia kommentteja ja saada sympatiaa. Mene tekemään lapsellesi parhaat päätökset vaikka se sit olisi viikko-järjestelmän muuttaminen. Ota vaikka kokonaan omalle vastuulle koko tyttö. Se on sit sun ja exän välinen taistelu eikä niinkään äitipuolen syy. Ja mä luin tunnissa tämän ketjun niin en muista sanatarkasti kaikkea jne. Johan totesin että gluteenittomuuden oppimiseenkin menisi kauan.
Juuri sinun kaltaisten idioottien takia tämä palsta on menettänyt tasoaan ja keskustelujen laatu laskenut. Ap kyselee asiallisesti neuvoja tilanteeseen niin te elämäntapa-sherlockit vedätte hatustanne analyysejä miten ap on milloinkin vain kateellinen/ katkera/ vihainen exille/nyxille/uusille puolisoille/ kumminkaimoille jne. Täytyykö kommentoida mitään, jos ei osaa kommentoisa asiaa?
Enpä tiennyt ennen tätä ketjua että joku voi reagoida noinkin pienistä jutuista keliakiassa että esim leivänmuru keitossa pilaa keiton tai minimaalinen jauhopöly sokeriastiassa pilaa sokerin. Ehkä eksäsi uusi puolisokaan ei ymmärrä miten todella pienistä asioista on kyse. Ehkä kannattaa jutella ihan hyvässä hengessä. Itsekin saattaisin ajatella että mitä väliä jollain margariiniastialla kun enhän minä sinne sitä leipää tunge vaan veitsen, mutta en hiffaisi että jo se veitsen kosketus leipään altistaa. Itse ainakin luulin että se riittää että valmistetaan ruoka gluteenittomista tuotteista koska esim laktoosin kohdalla se riittää.
Minä en voi vaatia naiselta mitään, totta, mutta jos tilanne ei muutu, minun on haettava toisenlaista huoltajuussuhdetta, vaikken sitä haluaisi ja tiedän, ettei exäni siihen suostu. Ja tottakai voi syödä, mutta tulee vaan olla tosi huolellinen syömisessään ja jälkiensä siivoamisessa. Ja se on nyt tässä se ongelma nimenomaan. ap