Lapsen keliakia - äitipuoli ei ymmärrä vakavuutta

Vierailija kirjoitti:

Onko mieheltäsi muuten tutkittu keliakiaa? Jos ei ole, kannattaa tutkia. Tuttavaperheeni pojan isältä löytyi keliakia kun hänet tutkittiin rutiinisti sen jälkeen kun poika oli saanut diagnoosin. En oikein ymmärrä miten isä ei itse oireitaan tunnistanut. On kuitenkin siitä lähtien noudattanut tarkkaa keliakiaruokavaliota ja voi huonosti jos tulee poikkeamia.  Voi tietysti olla että alttius on tullut sinun sukusi puolelta.

Siis exältäni? Kävimme silloin molemmat tutkimuksissa kun lapsella todettiin sairaus, kun molemmilla oli ollut suolisto-ongelmia aiemmin, mutta meiltä kummaltakaan ei keliakiaa löytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla tilakysymyskin ja varmasti on, mutta onko keliaakikkokodeissa käytetty sellaisia ratkaisuja että keliaakikolle olisi oma jääkaappi ja ruoka-ainekaappi ja omat erikseen säilytettävät mittalusikat?  

Kun jollakin perheessä on keliakia, on yleensä sata kertaa helpompaa että kaikki vain syövät gluteenitonta. Äitipuolelta toki huono alkaa tälläistä vaatimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla tilakysymyskin ja varmasti on, mutta onko keliaakikkokodeissa käytetty sellaisia ratkaisuja että keliaakikolle olisi oma jääkaappi ja ruoka-ainekaappi ja omat erikseen säilytettävät mittalusikat?  

Varmasti toisissa perheissä on näin. Minä en tosin itse juurikaan tee sellaista ruokaa, joka ei keliaakikolle kävisi, osittain siitä syystä, että keittiön siivoaminen on aina tosi työläs prosessi. Usein ostetaan sitten tavalliset leivät valmiina ja säilytetään niitä erillään ym. Myöskin exäni luona on ollut ennen näin - kaapeista ei ole jauhopusseja pahemmin löytynyt kun kaikki ruoka on automaattisesti tullut tehtyä gluteenittomaksi. ap

Voisit ehkä exällesi ehdottaa, että tässä olisi yksi tapa yrittää saada roti hommaan jos ei muut keinot pure. Koska kai se muuten on lastensuojeluilmoituksen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lähete ravitsemusterapeutille ja kaikki kolme menette sinne. Ota etukäteen yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja selitä hänelle tilanne. Hän voi sitten selittää oikean ruokavalion tarpeellisuuden alkeista alkaen.

Ja odotellessanne voisitte vaikka katsoa, olisko Keliakialiiton sivuilla jotakin opastusaineistoa-for-beginners-tyyppistä, ne vois lukea jotta olis perusasiat hallussa kun menee ravitsemusterapeutille, jolloin siitä käynnistä saisi enemmän irti.

Joo mä laiton viimeksi tytön matkaan näitä ison nivaskan ja ilmeisesti lapsen isäkin on niitä kumppanilleen antanut luettavaksi. Mutta on kuulemma niin vaikea muuttaa toimintatapoja, kun aina on tehnyt niinkuin tekee (ja joo kyllä mä sen ymmärrän, ettei se helppoa ole) eikä voi aina muistaa, että omassa kotonaan ei voi olla niinkuin haluaisi. Huoh. ap

Eksäsi on täysi lapanen. Tunnut puolustelevan häntä kovasti, en ymmärrä miksi. On selvää, että hänen täytyy huolehtia siitä, että oman lapsen terveys ei kotona vaaraannu. Miten hän voi päästää puolisonsa sorkkimaan tytön voirasioita tai pöläyttelemään jauhoja ympäriinsä? Mieti, jos sinun puolisosi käyttäytyisi noin. Eiköhän tilanne olisi aika selvä, jos joku aivan välinpitämättömyyttään lähestulkoon myrkyttäisi lastasi.

Mielestäni sinun on myös aivan älytöntä puuttua heidän kotiasioihinsa ja yrittää kouluttaa äitipuolta. Se on eksäsi tehtävä, ei sinun. En usko, että voit puuttumisellasi saada mitään hyvää aikaan.

Asemassasi tekisin itse niin, että eksän kanssa keskusteltaisiin rauhallisesti ja vakavasti. Tuskin hänkään haluaa sairastuttaa omaa lastaan. Lapsi ei voi siellä siis majoittua niin kauan kun hänen terveytensä on uhattuna. Miehen asia (ei sinun) on sitten ratkaista, mitä tilanteessa tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Eksäsi on täysi lapanen. Tunnut puolustelevan häntä kovasti, en ymmärrä miksi. On selvää, että hänen täytyy huolehtia siitä, että oman lapsen terveys ei kotona vaaraannu. Miten hän voi päästää puolisonsa sorkkimaan tytön voirasioita tai pöläyttelemään jauhoja ympäriinsä? Mieti, jos sinun puolisosi käyttäytyisi noin. Eiköhän tilanne olisi aika selvä, jos joku aivan välinpitämättömyyttään lähestulkoon myrkyttäisi lastasi.

Mielestäni sinun on myös aivan älytöntä puuttua heidän kotiasioihinsa ja yrittää kouluttaa äitipuolta. Se on eksäsi tehtävä, ei sinun. En usko, että voit puuttumisellasi saada mitään hyvää aikaan.

Asemassasi tekisin itse niin, että eksän kanssa keskusteltaisiin rauhallisesti ja vakavasti. Tuskin hänkään haluaa sairastuttaa omaa lastaan. Lapsi ei voi siellä siis majoittua niin kauan kun hänen terveytensä on uhattuna. Miehen asia (ei sinun) on sitten ratkaista, mitä tilanteessa tehdään. 

Ehkäpä siksi, että tiedän hänen toimineen esimerkillisesti viimeiset 7 vuotta jona tämä diagnoosi lapsellamme on ollut. Meillä on hyvät välit ja tiedän, että hän tekee ihan kaikkensa niissä rajoissa, missä aikuista ihmistä nyt voi valvoa. Hän on avoimesti kertonut, mitä ongelmia nyt on ollut ja tottakai tämä uusi nainen on lähes aina kerrasta tajunnut tuollaiset isoimmat asiat, kuten tuoteselosteen lukemisen ennen kun tarjoaa jotain ruokaa lapselle. Mutta sitten nämä pienet arkipäiväiset jutut tuntuvat häneltä unohtuvan tai hänellä ei riitä kiinnostus muuttaa omia toimintatapojaan niin, että ne olisivat mahdollisimman synkronoitu keliaakikkoperheen elämään. Koska jos joku haluaa leipoa omassa keittiössään vehnäjauhoilla, niin se siivoaminen on pakko tehdä lapsen vuoksi perusteellisesti vaikkei yhtään huvittaisi. Ja kun lapsi on viikon aina muualla, niin ymmärrän toisaalta ettei erityisesti niinä "vapaaviikkoina" huvita, vaikka pitäisi. Ei minuakaan huvita ja tästä syystä leivon ja kokkaan lähes pelkästään gluteenitonta. Mutta miten tämän ajatusmallin saisi sitten tähän rumbaan tottumattoman päähän... ap

Gluteenittoman elämäntyylin oppiminen on monesti vanhemmillekkin todella vaikea urakka diagnoosin jälkeen vaikka oman lapsen eteenhän on valmis tekemään mitä hyvänsä, niin voin vain kuvitella kuinka hankalaa sitä on saada juurtumaan tälläisessä tapauksessa osa-aika-äitipuolen päähän, ja millaisiin elämänmuutoksiin hän sitten on valmis miesystävän lapsen vuoksi... Toivottavasti jotain järkeä saatte tuohon hommaan, ja onneksi eksäsi kuulostaa fiksulta yksilöltä. Mutta vaikka olen sitä mieltä että keliaakikon kanssa elämistä on vaikea kuivaharjoitella, niin jos tuo gluteenille altistuminen vain jatkuu ja jatkuu eikä uutta emäntää tunnu alkavan millään kiinnostamaan niin hommalle on lapsen takia pakko tehdä jonkunlainen stoppi.

Tuo on tosi kurjaa.

Meillä on yksi keliaakikko ja aluksi olin ihan pulassa kaiken kanssa. Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että meillä koko koti on gluteeniton, kaksi ei-keliaakikko lasta ja aikuiset saavat syödä gluteeninsa muualla (koulussa, töissä, mummolassa, kavereilla, sukulaisilla, ravintolassa) kuin tässä talossa. En vain jaksanut enää sitä leipomisen jälkeistä siivoamista ja erillisiä margariinirasioita ja erillisiä leivänpaahtimia.

Ymmärrän jotenkin exäsi nyxää. Se on hirveä stressi, kun keliakia paiskataan elämään tosta noin vaan. Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäsi on täysi lapanen. Tunnut puolustelevan häntä kovasti, en ymmärrä miksi. On selvää, että hänen täytyy huolehtia siitä, että oman lapsen terveys ei kotona vaaraannu. Miten hän voi päästää puolisonsa sorkkimaan tytön voirasioita tai pöläyttelemään jauhoja ympäriinsä? Mieti, jos sinun puolisosi käyttäytyisi noin. Eiköhän tilanne olisi aika selvä, jos joku aivan välinpitämättömyyttään lähestulkoon myrkyttäisi lastasi.

Mielestäni sinun on myös aivan älytöntä puuttua heidän kotiasioihinsa ja yrittää kouluttaa äitipuolta. Se on eksäsi tehtävä, ei sinun. En usko, että voit puuttumisellasi saada mitään hyvää aikaan.

Asemassasi tekisin itse niin, että eksän kanssa keskusteltaisiin rauhallisesti ja vakavasti. Tuskin hänkään haluaa sairastuttaa omaa lastaan. Lapsi ei voi siellä siis majoittua niin kauan kun hänen terveytensä on uhattuna. Miehen asia (ei sinun) on sitten ratkaista, mitä tilanteessa tehdään. 

Ehkäpä siksi, että tiedän hänen toimineen esimerkillisesti viimeiset 7 vuotta jona tämä diagnoosi lapsellamme on ollut. Meillä on hyvät välit ja tiedän, että hän tekee ihan kaikkensa niissä rajoissa, missä aikuista ihmistä nyt voi valvoa. Hän on avoimesti kertonut, mitä ongelmia nyt on ollut ja tottakai tämä uusi nainen on lähes aina kerrasta tajunnut tuollaiset isoimmat asiat, kuten tuoteselosteen lukemisen ennen kun tarjoaa jotain ruokaa lapselle. Mutta sitten nämä pienet arkipäiväiset jutut tuntuvat häneltä unohtuvan tai hänellä ei riitä kiinnostus muuttaa omia toimintatapojaan niin, että ne olisivat mahdollisimman synkronoitu keliaakikkoperheen elämään. Koska jos joku haluaa leipoa omassa keittiössään vehnäjauhoilla, niin se siivoaminen on pakko tehdä lapsen vuoksi perusteellisesti vaikkei yhtään huvittaisi. Ja kun lapsi on viikon aina muualla, niin ymmärrän toisaalta ettei erityisesti niinä "vapaaviikkoina" huvita, vaikka pitäisi. Ei minuakaan huvita ja tästä syystä leivon ja kokkaan lähes pelkästään gluteenitonta. Mutta miten tämän ajatusmallin saisi sitten tähän rumbaan tottumattoman päähän... ap

Edelleen jankutat samaa. En usko, että sinä voit eksäsi puolison päähän saada yhtän mitään, ja luulen, että puuttumisellasi pahennat tilannetta. Sinun ex-miehesi tehtävä on taata lapselleen turvalliset olot kotonaan. Nyt hän ei sitä tee. Suhtaudut eksääsi myös vähän niin kuin lapseen. Mitäs jos alkaisit kohdella häntä tasavertaisena aikuisena, joka tarkoittaa sitä että hänen on kannettava vastuunsa tilanteesta?

Mitä itse tekisit, jos oma puolisosi suhtautuisi välinpitämättömästi lapsesi sairauteen, ja aiheuttaisi hänelle vakavan terveysriskin tahallaan tai laiskuuttaan? Haluaisitko, että eksäsi tulisi neuvomaan ja kouluttamaan häntä, vai hoitaisitko asian itse, tavalla tai toisella?

Vierailija kirjoitti:

Gluteenittoman elämäntyylin oppiminen on monesti vanhemmillekkin todella vaikea urakka diagnoosin jälkeen vaikka oman lapsen eteenhän on valmis tekemään mitä hyvänsä, niin voin vain kuvitella kuinka hankalaa sitä on saada juurtumaan tälläisessä tapauksessa osa-aika-äitipuolen päähän, ja millaisiin elämänmuutoksiin hän sitten on valmis miesystävän lapsen vuoksi... Toivottavasti jotain järkeä saatte tuohon hommaan, ja onneksi eksäsi kuulostaa fiksulta yksilöltä. Mutta vaikka olen sitä mieltä että keliaakikon kanssa elämistä on vaikea kuivaharjoitella, niin jos tuo gluteenille altistuminen vain jatkuu ja jatkuu eikä uutta emäntää tunnu alkavan millään kiinnostamaan niin hommalle on lapsen takia pakko tehdä jonkunlainen stoppi.

Joo se on kyllä totta, että kovin kauaa tämä opettelujakso ei enää voi kestää. Helpoimmalla pääsisi kaikki, kun vaan tämä uusi nainen sopeutuisi nopeasti tilanteeseen. Koska jos lapsi muuttaa kokoaikaisesti minun luokseni, joudun etsimään uuden työn ja muutenkin koko loistavasti kaikkien kannalta toiminut viikko-viikko-systeemi menee pilalle. Toisaalta en haluaisi, että exäni joutuu uhraamaan parisuhteensa sen hintana, että saa pitää lapsen luonaan. Vaikeita juttuja, joihin olisi niin helppo ratkaisu, mutta kun yksi osapuoli ei kykene näkemään isompaa kuvaa :/ ap

Sitten kun ne saavat uusia lapsia, nämä.lapset viimeistään tuhrivata kaikki puhtaat ruuat ja voirasiat. Ei se.äitipuoli jaksa välittää senkään vertaa silloin.

Se ei varmaan viitsi pitää edes valurautapannuja ja leikkuulautoja erikseen. Ei vaan ole motivaatiota. Tokihan hän olisi ottanut mieluummin miehen ilman rasittavaa lasta. Se nyt vaan kuului pakettiin hankaline ruokavalioineen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi kurjaa.

Meillä on yksi keliaakikko ja aluksi olin ihan pulassa kaiken kanssa. Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että meillä koko koti on gluteeniton, kaksi ei-keliaakikko lasta ja aikuiset saavat syödä gluteeninsa muualla (koulussa, töissä, mummolassa, kavereilla, sukulaisilla, ravintolassa) kuin tässä talossa. En vain jaksanut enää sitä leipomisen jälkeistä siivoamista ja erillisiä margariinirasioita ja erillisiä leivänpaahtimia.

Ymmärrän jotenkin exäsi nyxää. Se on hirveä stressi, kun keliakia paiskataan elämään tosta noin vaan. Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua parhain päin.

Sepä tästä asiasta niin vaikean tekeekin, kun toisaalta sympatiat on kyllä sen opettelemaan joutuvan puolella, vaikka samalla haluaisi vedellä ympäri korvien kun vaarantaa lapseni terveyden. Mutta samanlainen minä itsekin olin silloin kun tämä diagnoosi meille annettiin, joten omatunto kyllä kolkuttaa joka kerta kun ajattelee, miten haastava tilanne silloin oli ennen kuin oppi. Ainut vaan, että hänellä ei ole motivaattorina oman kaksivuotiaan kipuilevan lapsen olon helpottaminen kuin mitä itselläni silloin oli... ap

Jos se ex.pelkää menettävänsä puolisonsa. Pelkää tämän menettävän vermonsa ja häipyvän.

Eli se uusi ei jaksa noin vaivalloista keittiötä ja häipyy. Tätä se ex pelkää.

Se ei varmaan viitsi pitää edes valurautapannuja ja leikkuulautoja erikseen. Ei vaan ole motivaatiota. Tokihan hän olisi ottanut mieluummin miehen ilman rasittavaa lasta. Se nyt vaan kuului pakettiin hankaline ruokavalioineen.

Tuohan on selvä syöpäriski! Lapsen turvalliusuuden vuoksi käske eksääsi patistamaan vaimokkeensa lääkärin puheille tai sit kiellä lasta menemästä sinne kunnes on täysin varmaa ettei kontaminaatiota voi siellä tapahtua

Minulla on keliakia, ja me tehdään miehen kanssa niin, että kaikki ruuat on gluteenitonta. Juuri siksi, koska kukaan ei jaksa pidemmän päälle sitä siivousmäärää, jos tehdään myös keliaakikolle vaarallista ruokaa.

Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti? 

Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia. 

Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta. 

Meillä on vastaava tilanne 7-vuotiaan lapsen kanssa. Eli vuoroviikoin on isänsä luona, jossa asuu myös hänen nykyinen kumppaninsa. 

Asia on ratkaistu siten, että isä tekee rasioihin lapselle sopivat ruuat viikon ajaksi. Levite, leivät ym. ovat ihan omassa nurkassaan niin kuiva- kuin jääkaapissakin. 

Jos vain uusi kumppani on kotona, niin hän on sitoutunut valvomaan, että lapsi ottaa oikeat ruuat ja voileipätarvikkeet. Joskus myös leipoo gluteenitonta ja käsittääkseni ei ole ollut mitään ongelmia. 

Asia ei alun jälkeen juuri ole ollut puheenakaan. Olen pari kertaa hänen kanssaan keskustellut ja hän on omaksunut tiedot keliakiasta täysin ja ymmärtää, että gluteeni on myrkky lapsellemme.