Lue keskustelun säännöt.
Lapsen keliakia - äitipuoli ei ymmärrä vakavuutta
10.04.2016 |
Meillä on käsillä ihan superärsyttävä tilanne. Ja mitään mustasukkaisuuskuvioita minun puoleltani tähän on nyt turha alkaa esittämään, sillä olemme ex-mieheni kanssa eronneet jo hyvä tovi sitten ja itsellänikin on jo uusi puoliso.
Exäni on pari kuukautta sitten muuttanut asumaan yhteen uuden avopuolisonsa kanssa. Lapsemme (9-vuotias tyttö) viettää joka toisen viikon isällään ja joka toisen viikon minun luona. Nyt lapsella on toisinaan alkanut olla oireita isäviikkojen seurauksena, mikä kertoo siitä, että gluteenia pääsee lapsen ruokaan jotenkin. Ennen tilanne on ollut hyvin tasapainossa, joten muutos on selkeästi "äitipuolen" toimintatapojen seurausta. Exäni on kuulemma yrittänyt terävöittää nykyiselleen keliakiaperheen käytössääntöjä - ilmeisesti turhaan, ja itse olen suurinpiirtein ehdottanut, että voisin tulla ihan kädestä pitäen opettamaan vuosien varrella oppimiani kikkoja ja helpotuksia, joilla kontaminaatioriskiä saataisiin merkittävästi pienemmäksi. Ajatuksena varmaan kaikista tosi ärsyttävä, tiedän, mutta tällä hetkellä huolettaa lapsen terveys enemmän kuin se, pitääkö tämä nainen minua ihan ärsyttävänä narttuna. Mä en yhtään tiedä mitä tekisin :(
Kommentit (193)
Kun lapsella puhkeaa esim. keliakia pitää miettiä syitä siihen. Minulla puhkesi aikuisena hyvin! vaikeita vatsaoireita. Niitä oli niin paljon ja aina ruokailun jälkeen. Vaadin kaikenlaisia tutkimuksia. Ja syy selvisi lopulta: kihomatoja! Nämä oliot nousevat ohutsuoleen lisääntymään tämän takia aina ruokailun jälkeen ohutsuolessa ruoka alkoi pöhisemään. Vaikeus oli siinä, että ulostenäytteissä ei ollut näiden munia. Vaadin paksusuolen tähystyksen jolloin niitä lääkäri näki. Tehoavaa lääkettä ei meinannut saada Suomesta, reseptivapaa ei tehonnut. Ulkomaanmatkalta ostin kunnon lääkkeet. Siihen loppuivat rajut vatsakouristukset ja vesiripulit ja ilmavaivat.
Eli käyttäkää järkeänne: jos aiemmin terve lapsi tai aikuinen alkaa saada rajuja oireita ruuasta, jotain vikaa on jossain. Minäkin sain myös laktoosidiagnoosin, koska ohutsuolen nukka ei toiminut näiden matojen takia. Kaiken tämän tiedon sain vasta ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainalöytyysyy kirjoitti:
Kun lapsella puhkeaa esim. keliakia pitää miettiä syitä siihen. Minulla puhkesi aikuisena hyvin! vaikeita vatsaoireita. Niitä oli niin paljon ja aina ruokailun jälkeen. Vaadin kaikenlaisia tutkimuksia. Ja syy selvisi lopulta: kihomatoja! Nämä oliot nousevat ohutsuoleen lisääntymään tämän takia aina ruokailun jälkeen ohutsuolessa ruoka alkoi pöhisemään. Vaikeus oli siinä, että ulostenäytteissä ei ollut näiden munia. Vaadin paksusuolen tähystyksen jolloin niitä lääkäri näki. Tehoavaa lääkettä ei meinannut saada Suomesta, reseptivapaa ei tehonnut. Ulkomaanmatkalta ostin kunnon lääkkeet. Siihen loppuivat rajut vatsakouristukset ja vesiripulit ja ilmavaivat.
Eli käyttäkää järkeänne: jos aiemmin terve lapsi tai aikuinen alkaa saada rajuja oireita ruuasta, jotain vikaa on jossain. Minäkin sain myös laktoosidiagnoosin, koska ohutsuolen nukka ei toiminut näiden matojen takia. Kaiken tämän tiedon sain vasta ulkomailla.
Keliakia kyllä todetaan verikokeella ja tähystykselläkin tarvittaessa, että jospas menisit pätemään kihomatosi johonkin toiseen keskusteluun.
Minun mielestäni sinun ap pitää vakavasti jutella lapsen isän kanssa, ja nainen mukaan samaan keskustelupöydän ääreen. Kerrotte hänelle yhdessä keliakiasta ja miten tarkka pitää olla sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Mun mielestä on kohtuutonta, että lapsi ei saa omassa kotonaan syödä vaaratonta ruokaa, kun sinne joku myöhemmin muuttanut muija ei jaksa keskittyä asiaan. Kyllä se vaan niin on, että perheenjäsenen sairaudet menee aina etusijalle ja sen ehdoilla pyörii koko perhe. Paskatsägä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Viikko-viikko-järjestelmässä se isänkin koti on ollut lapsen oletettavasti turvallinen, gluteeniton koti ennen kuin se uusi puoliso on isin kelkkaan hypännyt.
Jo lapsia tehneet puolisot pitää ottaa nahkoineen ja karvoineen. Gluteenin levittely uuden puolison kodissa on lapsen _myrkyttämistä_, ja kuvottavaa toimintaa.
Tietysti uusi puoliso saattaa ymmärtää järjestävänsä lisää lapsivapaata aikaa kun viikko-viikko-systeemi ei enää toimikaan, mutta vastuullinen aikuinen pystyisi puhumaan asiasta suoraan ilman että sairastuttaisi lapsen.
Tällöin isälläkin olisi reilusti mahdollisuus punnita että parisuhde vai läheinen suhde lapseen. "Hups oho, en vaan osaa" -tyylillä äitipuoli ostaa lähinnä aikaa ennen kuin tulee kengänkuva persiiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Elämä nyt vain menee siten, että jos otetaan vakavaksi kumppaniksi ihminen jolla on lapsi, se lapsi kuuluu siihen pakettiin. Voi toki alkaa perseilemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen ettei aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kyllä siinä saattaa jossain vaiheessa lentää perseelleen kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9-vuotias tiedä jo itsekin, mitä voi syödä ja mitä ei? Ja eikö lapsen isän velvollisuus ole laittaa lapselle sopivaa ruokaa tai perehdyttää puoliso siihen?
Voin kuvitella, että tämä olisi sen äitipuolen asiaa tuntematon lausunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mieheltäsi muuten tutkittu keliakiaa? Jos ei ole, kannattaa tutkia. Tuttavaperheeni pojan isältä löytyi keliakia kun hänet tutkittiin rutiinisti sen jälkeen kun poika oli saanut diagnoosin. En oikein ymmärrä miten isä ei itse oireitaan tunnistanut. On kuitenkin siitä lähtien noudattanut tarkkaa keliakiaruokavaliota ja voi huonosti jos tulee poikkeamia. Voi tietysti olla että alttius on tullut sinun sukusi puolelta.
Siis exältäni? Kävimme silloin molemmat tutkimuksissa kun lapsella todettiin sairaus, kun molemmilla oli ollut suolisto-ongelmia aiemmin, mutta meiltä kummaltakaan ei keliakiaa löytynyt.
Keliakia on periytyvä, että jomman kumman tai kummankin suvussa se on.
Se alkaa oireilemaan jossain vaiheessa elämää ihan kunnolla tai sitten ei.
Oliko joka neljännellä suomalaisella keliakia mutta eivät siitä ole tietoisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainalöytyysyy kirjoitti:
Kun lapsella puhkeaa esim. keliakia pitää miettiä syitä siihen. Minulla puhkesi aikuisena hyvin! vaikeita vatsaoireita. Niitä oli niin paljon ja aina ruokailun jälkeen. Vaadin kaikenlaisia tutkimuksia. Ja syy selvisi lopulta: kihomatoja! Nämä oliot nousevat ohutsuoleen lisääntymään tämän takia aina ruokailun jälkeen ohutsuolessa ruoka alkoi pöhisemään. Vaikeus oli siinä, että ulostenäytteissä ei ollut näiden munia. Vaadin paksusuolen tähystyksen jolloin niitä lääkäri näki. Tehoavaa lääkettä ei meinannut saada Suomesta, reseptivapaa ei tehonnut. Ulkomaanmatkalta ostin kunnon lääkkeet. Siihen loppuivat rajut vatsakouristukset ja vesiripulit ja ilmavaivat.
Eli käyttäkää järkeänne: jos aiemmin terve lapsi tai aikuinen alkaa saada rajuja oireita ruuasta, jotain vikaa on jossain. Minäkin sain myös laktoosidiagnoosin, koska ohutsuolen nukka ei toiminut näiden matojen takia. Kaiken tämän tiedon sain vasta ulkomailla.
Joltain eritrealaiselta poppamieheltä?
Suomessa on lääketieteellinen osaaminen globaalisti huipputasoa. Kihomatoihin on erittäin tehokas lääkitys, eivätkä kihomadot vaikuta ohutsuolen nukkaan mitenkään.
Keliakia todetaan näytepalalla ja siinä ei ole erehtymisen mahdollisuutta sekoittaen kihomatoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Elämä nyt vain menee siten, että jos otetaan vakavaksi kumppaniksi ihminen jolla on lapsi, se lapsi kuuluu siihen pakettiin. Voi toki alkaa perseilemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen ettei aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kyllä siinä saattaa jossain vaiheessa lentää perseelleen kadulle.
On vähän eri asia olla ottamatta kontaktia lapseen kuin siivota hulluna joka murunen päivittäin ja miettiä kotioloissa jatkuvasti jotain jauhopölyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä, lapsi ja äitipuoli sinne ravintoterapeutille. Äitipuoli saa tietoa. Ja lapsi ja isä voivat neuvoa äitipuolta koska tietävät mitä äitipuoli on kuullut asiasta ravintosuunnittelijalla. Voivat vedota siihen, jos äitipuoli otta sain liian kevyesti.
Kaikki nuo kivut ja vaikeudet hidastavat lapsen kehitystä ja vaikeuttavat esim. koulunkäyntiä. Ottakaa ihmiset tuollaiset asiat vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Elämä nyt vain menee siten, että jos otetaan vakavaksi kumppaniksi ihminen jolla on lapsi, se lapsi kuuluu siihen pakettiin. Voi toki alkaa perseilemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen ettei aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kyllä siinä saattaa jossain vaiheessa lentää perseelleen kadulle.
Onko taas pikkuisen liioittelua? Kukaan ei ole sanonut ettei äitipuoli "aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan". Siitä on pitkä matka siihen, että ei saisi omassa kodissaan esim. koskaan enää leipoa!
Ihan oikeasti, miksi se ISÄ ei voi varmistaa lapsen ruoan puhtautta? Hän varmasti osaa siivota keittiön "keliakiapuhtaaksi", ja sitten tehdä lapsen ruoan. Lapsen levitteet, suolat sun sun muut isoon rasiaan ja jääkaappiin, ei varmasti kukaan vahingossa mene sieltä ottamaan. Ja kun isä tekee sen ruoan, niin ei pääse "paha äitipuoli" murustelemaan leipääkään sekaan. Tässä ratkaisussa uusi nainen voi elää kotonaan normaalisti, isä huolehtii lapsestaan ja lapsi saa puhdasta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Elämä nyt vain menee siten, että jos otetaan vakavaksi kumppaniksi ihminen jolla on lapsi, se lapsi kuuluu siihen pakettiin. Voi toki alkaa perseilemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen ettei aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kyllä siinä saattaa jossain vaiheessa lentää perseelleen kadulle.
On vähän eri asia olla ottamatta kontaktia lapseen kuin siivota hulluna joka murunen päivittäin ja miettiä kotioloissa jatkuvasti jotain jauhopölyä.
Mutta kun ne ovat myös lapsen kotiolot ja lapsen vuoksi jauhopölyä on mietittävä! Ajatelkaa vaikka, että lapsella olisi paha koira-allergia ja ratkaisuksi ehdottaisitte sitä, että lapsi saa olla vain omassa huoneessaan, jotta uuden naisen koira saa olla vapaana asunnossa, eikä joutuisi olemaan mihinkään huoneeseen lukittuna. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Ei kyse ole opettelusta. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää keliakiaakikon vaatimukset minuutissa. Asiahan on perin yksinkertainen. Vain gluteenittomia tuotteita. Gluteenia ei saamennä kehoon hitustakaan. Gluteenittomissa tuotteissa lukee hyvin selvästi "gluteeniton".
Kyse on siitä, onko äiti/isäpuolen tehtävä pitää tästä joka sekunti huolta omassa kodissaan. Katson, että ehdoton päävastuu on biologisella vanhemmalla. Näin ollen järjestelyt tulee olla vaikka sitten nämä valmisruuat. Mikä niissä nyt niin kauhistuttavaa on? Pääasia, että lapsi saa gluteenitonta ravintoa.
Paljon suurempi vaara kotitekoisissa safkoissa on, että sinne livahtaa jokin leivänmuru kuin teollisissa, valvotuissa proseseissa.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Lapsi on siellä vain joka toinen viikko, mutta äitipuoli koko ajan. Se on hänen kotinsa 24/7. Sinä itse "oikeasti meinaat", ettei tämä nainen saisi IKINÄ asua kotonaan niinkuin kotonaan, eikä saisi tehdä niitä ruokia mitä haluaa, miten haluaa. Joillekin esim. se leipominen on rakas harrastus, joten on aika kova vaatimus että hänen pitäisi olla seuraavat 10 vuotta leipomatta koska lapselle pitää saada joka toinen viikko joka päivä juuri silloin valmistettu ruoka.
Itse muutes syön ihan vapaaehtoisesti viikolla vain "annospakattuja pöperöitä", koska ehdin kokata vain viikonloppuisin. Monet ruoat vain paranevat pakkasen kautta käydessään, joten on aika halveksuva asenne sulla että tuo vaihtoehto olisi jotenkin niin surkea ettei sitä voi edes harkita. Sen lisäksihän lapsi voi vapaasti syödä esim. hedelmiä, kun vain pesee ne ensin, jne. Liekö lapsikin yhtä nirppanokaksi opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ulkopuolisen ihmisen tulisi ruveta säätämään joitain margariineja ja mittalusikoita vieraan lapsen takia jatkuvasti?
Oma hylly jääkaappiin ja aterimet ym. erilleen ja ISÄ huolehtikoon lapsen ruokailusta täysin ja yksin. Esim. minulle keittiöhommat ovat jo lähtökohtaisesti sen verran vastenmielisiä, etten tosiaankaan rupeaisi tuollaiseen ylimääräiseen, kohtuuttomaan vaivannäköön jonkun pennun keliakian takia.
Totta kai sitten noudattaisin niitä sääntöjä, mitkä olisi luotu siten, ettei minulle koidu mitään huolta asiasta.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.
Aivan eri asia. Ei kai kukaan tieten tahtoen mitään vehnäjauhoja levitä asuntoon. Suomalaiset viljat kuuluvat ihan normaaliin elämänmenoon. Niistä pidättäytyminen tai toisaalta mielipuolisen siivoamisen ja kyttäämisen vaatiminen on kohtuutonta.
Koiran kohdalla valinta on selkeä. Joko koirasta luovutaan tai koira asuu omistajansa kanssa toisessa paikassa. Ei muuteta silloin yhteen. Ei kai kukaan äiti/isä ajattele, ettei lapsi voi tulla ikinä käymään kun uudella puolisolla on koira/kissa?
Elämä nyt vain menee siten, että jos otetaan vakavaksi kumppaniksi ihminen jolla on lapsi, se lapsi kuuluu siihen pakettiin. Voi toki alkaa perseilemään ja kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen ettei aio ottaa lapseen mitään kontaktia ja olla kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kyllä siinä saattaa jossain vaiheessa lentää perseelleen kadulle.
On vähän eri asia olla ottamatta kontaktia lapseen kuin siivota hulluna joka murunen päivittäin ja miettiä kotioloissa jatkuvasti jotain jauhopölyä.
Mutta kun ne ovat myös lapsen kotiolot ja lapsen vuoksi jauhopölyä on mietittävä! Ajatelkaa vaikka, että lapsella olisi paha koira-allergia ja ratkaisuksi ehdottaisitte sitä, että lapsi saa olla vain omassa huoneessaan, jotta uuden naisen koira saa olla vapaana asunnossa, eikä joutuisi olemaan mihinkään huoneeseen lukittuna. ap
Ihmettelen myös ihmisten asenteita. Jos katsotaan oikeutusta, niin se lapsi on ollut siellä ennen äitipuolta. siksikin hänet pitäisi huomioida. Mutta yrittäisin parhaani jo vieraallekin saati oman perheen lapselle. Ja lasken tosiaan, että äitipuolena perheeseen kuuluu myös miehen lapset. En ehkä ole äiti, mutta olen käytännön huoltaja. Luultavasti ongelma ratkeaa jos äitipuoli menee savintosuunnittelijan vastaanotolle. Samalla lailla kuin vanhemmat koulutetaan, niin hänetkin pitää opettaa asiaan. Jos se ei auta asiaa, niin alkaisin epäilemään naisen motiiveja. Äiti ei ehkä ole oikea henkilö aitipuolen opettamiseen. Isä ei näköjään osaa olla tarpeeksi perusteellinen ja lapsella ei ilmeisesti ole tarpeeksi auktoriteettiä aikuiseen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Siis oikeastiko meinaatte, että se lapsi alkaisi omassa kodissaan syödä jotain tyyliin kerran viikossa keittiön siivouksen jälkeen valmistettua ja annosrasioihin odottamaan pakattua pöperöä, jotta uuden äitipuolen ei tarvitse vaivata päätään millään keliakiahömpötyksellä? Kun ennen on kuitenkin saanut ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Vai olisiko teistä parempi niin, että lapselle ostettaisiin valmisruuat ja oma mikro vaikka ulos vajaan, niin ei tarvitsisi kenenkään opetella mitään? Toivottavasti teillä ei ole lapsia... ap
Ei kyse ole opettelusta. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää keliakiaakikon vaatimukset minuutissa. Asiahan on perin yksinkertainen. Vain gluteenittomia tuotteita. Gluteenia ei saamennä kehoon hitustakaan. Gluteenittomissa tuotteissa lukee hyvin selvästi "gluteeniton".
Kyse on siitä, onko äiti/isäpuolen tehtävä pitää tästä joka sekunti huolta omassa kodissaan. Katson, että ehdoton päävastuu on biologisella vanhemmalla. Näin ollen järjestelyt tulee olla vaikka sitten nämä valmisruuat. Mikä niissä nyt niin kauhistuttavaa on? Pääasia, että lapsi saa gluteenitonta ravintoa.
Paljon suurempi vaara kotitekoisissa safkoissa on, että sinne livahtaa jokin leivänmuru kuin teollisissa, valvotuissa proseseissa.
Eli toisen mukavuuden vuoksi heikennetään merkittävästi toisen olosuhteita. Taidan tietää, mitä puoluetta äänestät vaaleissa ;)
Laita isä tilaamaan aika ravintosuunnittelijalle, niin että koko perhe voi mennä sinne. Syy, lapsen toistuvat oireet.
Samaa mieltä. Joo käy lapsi toki sääliksi, mutta onhan se kohtuutonta vaatia että lapsen takia tämä nainen ei voisi esim ikinä leipoa pullaa tai leipää omassa kotonaan! Isä hoitaa lapsen ruoat ja välineet steriiliksi esim omaan kaappiinsa (ja siivoaa ennen niiden valmistusta), jolloin nainen saa asua kotonaan niinkuin haluaa. Ei koko talo voi pyöriä lapsen ehdoilla.