Lue keskustelun säännöt.
ESS: Tapaamisoikeus laajenemassa isovanhemmille
09.04.2016 |
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien asema voi todellakin olla huono. Minulla oli takavuosina työkaveri, joka oli ihan kiva ja normaali nainen, erittäin ihastunut ainoaan lapsenlapseensa. Poikansa oli luuseri-narkkari, joten poika ei tavannut lastaan. Sen sijaan tämä mummu halusi pitää lapsenlapsen elämässään ja otti lasta jatkuvasti hoitoon suoraan sopien äidin kanssa asiasta. (siis poikansa eksällä ja tällä työkaverilla oli hyvät välit) Mietin vaan joskus, että tuo nainenhan olisi voinut kieltää tapaamiset ja lapsi olisi menettänyt ihanan mummun. Kyllä tuossa joku lakisuoja pitää olla lapsellakin.
No fiksu isovanhempi pitääkin jonkinlaiset välit myös lapsensa exään. Jolloin tuskin on mitään syytä kieltää tapaamisia. Minun exäni äidillä on tapana soitella huorittelupuheluita yms. Ja tällaiselle pitäisi lapsi luovuttaa panettelua kuulemaan?
Toisaalta, jos lapsen vanhempi voisi vaatia isovanhemmille valtovut tapaamiset. Joku sossutäti olisi mukana seuraamassa että kaikki sujuu kivasti. Helpottaisi vietävästi näissä hirviöanoppitapauksissa.
Ja yhteiskunnallahan ei ole tärkeämpiäkin menoja ihan riittävästi kuin välinsä sössineiden isovanhempien vahtiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien asema voi todellakin olla huono. Minulla oli takavuosina työkaveri, joka oli ihan kiva ja normaali nainen, erittäin ihastunut ainoaan lapsenlapseensa. Poikansa oli luuseri-narkkari, joten poika ei tavannut lastaan. Sen sijaan tämä mummu halusi pitää lapsenlapsen elämässään ja otti lasta jatkuvasti hoitoon suoraan sopien äidin kanssa asiasta. (siis poikansa eksällä ja tällä työkaverilla oli hyvät välit) Mietin vaan joskus, että tuo nainenhan olisi voinut kieltää tapaamiset ja lapsi olisi menettänyt ihanan mummun. Kyllä tuossa joku lakisuoja pitää olla lapsellakin.
No fiksu isovanhempi pitääkin jonkinlaiset välit myös lapsensa exään. Jolloin tuskin on mitään syytä kieltää tapaamisia. Minun exäni äidillä on tapana soitella huorittelupuheluita yms. Ja tällaiselle pitäisi lapsi luovuttaa panettelua kuulemaan?
Voi kuule, maailma kun ei ole noin mustavalkoinen, vaan usein riitatilanteessa lapsi on kostonväline ja pelinappula ja ainakin silloin kun etävanhempi löytää uuden kumppanin ja tähän saakka laki on ollut vielä tuon riitapukarin puolella ja etävanhemman on pitänyt pysyä kaukana omasta suvustaan, vaikka siihen ei ole mitään muuta syytä kuin epävakaa lähivanhempi.
Yksi koston välinen lisää kun pahansuopaiset isovanhemmat voisivat alkaa riitelemään tapaamisoikeuksista, aivan samaan tapaan kuin riitaisissa eroissa vanhemmat tappelee huoltajaadesta ja tapaamisoikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien asema voi todellakin olla huono. Minulla oli takavuosina työkaveri, joka oli ihan kiva ja normaali nainen, erittäin ihastunut ainoaan lapsenlapseensa. Poikansa oli luuseri-narkkari, joten poika ei tavannut lastaan. Sen sijaan tämä mummu halusi pitää lapsenlapsen elämässään ja otti lasta jatkuvasti hoitoon suoraan sopien äidin kanssa asiasta. (siis poikansa eksällä ja tällä työkaverilla oli hyvät välit) Mietin vaan joskus, että tuo nainenhan olisi voinut kieltää tapaamiset ja lapsi olisi menettänyt ihanan mummun. Kyllä tuossa joku lakisuoja pitää olla lapsellakin.
No fiksu isovanhempi pitääkin jonkinlaiset välit myös lapsensa exään. Jolloin tuskin on mitään syytä kieltää tapaamisia. Minun exäni äidillä on tapana soitella huorittelupuheluita yms. Ja tällaiselle pitäisi lapsi luovuttaa panettelua kuulemaan?
Toisaalta, jos lapsen vanhempi voisi vaatia isovanhemmille valtovut tapaamiset. Joku sossutäti olisi mukana seuraamassa että kaikki sujuu kivasti. Helpottaisi vietävästi näissä hirviöanoppitapauksissa.
Ja yhteiskunnallahan ei ole tärkeämpiäkin menoja ihan riittävästi kuin välinsä sössineiden isovanhempien vahtiminen?
Jos lakeja muutetaan, niin ei voi tehdä puolittaisia ratkasuita. Jos tapaamisoikeutta laajennetaan, niin tietysti se tulee koskemaan myös valvottuja tapaamisoikeuksia. Ei pullasta voi poimia pelkkiä rusinoita.
Vierailija kirjoitti:
Helvetti, mää tiedän yhden muorin joka olis hiivatin innoissaan tästä.
Koko akka ihan hullu, ystäväni ex-anoppi. Olin paikalla kun tämä kerran sai kilarit, huoritteli ystäväni, huusi hänen silloin 5- ja 7-vuotiaille pojille että turpa kiinni pennut, kävi ystäväni äitiin käsiksi. Hällä oli myös tapana käydä tutkimassa ystävän ja hänen silloisen miehensä tavaroita kun eivät olleet kotona, kyttäsivät ketä siellä kävi ym. Asuivat naapurissa. Tekee samaa kys. Miehen nykyiselle. Mies katkaissut välit vanhempiinsa.
Todella terveellistä seuraa nyt nelivuotiaalle tytölle....
Siis äippä käy penkomassa poikansa kodissa tavaroita vaikka välit on poikki? Miten? Eikös tuo ole poliisiasia?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä alkoholia tai muita aineita käyttävät isovanhemmat ?
Nämä suuret ikäluokat ovat aika kovia käyttämään alkoholia. Jos mummon mielestä voi olla pikkuhiprakassa samalla kuin on 1 vuotias lapsi hoidossa, niin sanomattakin on selvää että tähän ei tarvita viranomaista pakottamaan lasta mummolle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä tapaukset, joissa isovanhemmat eivät saa tavata lapsia itsensä ja tekojensa takia? Meillä on tällainen tilanne, että isovanhemmat eivät saa tavata lastamme, koska ovat vaaraksi tälle. Ei kai kukaan nyt omaa lastaan menisi antamaan rattijuopon matkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien asema voi todellakin olla huono. Minulla oli takavuosina työkaveri, joka oli ihan kiva ja normaali nainen, erittäin ihastunut ainoaan lapsenlapseensa. Poikansa oli luuseri-narkkari, joten poika ei tavannut lastaan. Sen sijaan tämä mummu halusi pitää lapsenlapsen elämässään ja otti lasta jatkuvasti hoitoon suoraan sopien äidin kanssa asiasta. (siis poikansa eksällä ja tällä työkaverilla oli hyvät välit) Mietin vaan joskus, että tuo nainenhan olisi voinut kieltää tapaamiset ja lapsi olisi menettänyt ihanan mummun. Kyllä tuossa joku lakisuoja pitää olla lapsellakin.
No fiksu isovanhempi pitääkin jonkinlaiset välit myös lapsensa exään. Jolloin tuskin on mitään syytä kieltää tapaamisia. Minun exäni äidillä on tapana soitella huorittelupuheluita yms. Ja tällaiselle pitäisi lapsi luovuttaa panettelua kuulemaan?
Voi kuule, maailma kun ei ole noin mustavalkoinen, vaan usein riitatilanteessa lapsi on kostonväline ja pelinappula ja ainakin silloin kun etävanhempi löytää uuden kumppanin ja tähän saakka laki on ollut vielä tuon riitapukarin puolella ja etävanhemman on pitänyt pysyä kaukana omasta suvustaan, vaikka siihen ei ole mitään muuta syytä kuin epävakaa lähivanhempi.
Yksi koston välinen lisää kun pahansuopaiset isovanhemmat voisivat alkaa riitelemään tapaamisoikeuksista, aivan samaan tapaan kuin riitaisissa eroissa vanhemmat tappelee huoltajaadesta ja tapaamisoikeuksista.
On niin paljon narsistisia mummoja ja ukkeja, että tuo skeenario ihan mahdollinen. Tai äidin kultapoju häviäisi varsinaisen huoltajuusriidan niin ei muuta kuin mummo asialle. Mitä sitten jos mummot ja ukit ovat eronneet js vielä molemmilta puolin. <melkoinen riepottelu lapsella edessä. Jos tämmöinen laki tulisi tapaaminen täytyisi rajata muutamaan kertaan vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan nyt pitkän mielipiteen. Olen psykologi ammatiltani ja erityisesti kiinnostuksen kohteena juuri vanhempien ja aikuisten lasten suhteet.
Yllättävän monilla on aikuisena hankalaa vanhempiensa kanssa, vaikka vanhemmat olisivat ihan kunnollisia (=ei kohtuutonta määrää alkoa, ei väkivaltaista lapsuutta). Joillakin se on lievää, ahdistaa kontrollointi, ei osata aikuistua eikä toisaalta saada siihen tilaakaan. Vierailut ahdistavat, väleistä ei tule koskaan tasavertaisia aikuissuhteita. Joillakin nämä asiat saavat ihan sairaalloiset mittasuhteet, pakonomainen kyttääminen, mustamaalaaminen, uhkailu, perättömät lasu-ilmoitukset... lista on ihan loputon. Nuoria perheitä on paljon hajonnut sen takia, että vanhempien ja aikuisten lasten suhde ei toimi. Vaikka perhe ei hajoaisikaan, jatkuva ahdistus perheessä koituu lastenkin tappioksi. Huonot välit myös aina näkyvät tavassa, miten isovanhemmat kohtelevat lapsenlapsia, jos ei muuten, niin väheksyvänä sävynä vanhemmista puhuttaessa.
Näissä tapauksissa se yleisohje on, riippumatta siitä kumpi osapuoli voitaisiin ajatella "syylliseksi", että ottakaa etäisyyttä. Kummankin osapuolen on opeteltava se oma roolinsa ja se ei yleensä onnistu, jos pakonomaisesti yritetään pitää yllä välejä ja jotain tiettyä tapaamissykliä. Vain etäisyydessä ihminen oppii näkemään oman osuutensa ja roolinsa oikeasti. Joskus riittää muutaman kuukauden hiljaiselo, joillakin tilanne ei korjaannu koskaan. Useimmat ovat jotain tältä väliltä, yleensä sellainen noin vuoden etäisyys riittää, jos taustalla ei ole pahempia mielenterveyden ongelmia. Kaikki oppivat toimimaan tasavertaisesti, kunnioittamaan, pitämään sen lapsi-vanhempi-suhteen taka-alalla.
Etäisyys harvoin on mukava asia, etenkään sille vanhemmalle, etenkään jos kuviossa on jo lapsenlapsia. Onhan se pelottava tilanne, kun ei tiedä kuinka pitkästä ajasta on kyse. Miettikäähän, jos näissä tilanteissa laki velvottaisi pitämään yhteyksiä? Sellaiset isovanhemmat, joilla on näitä irti päästämisen ongelmia, riemusta kiljuen ryntäisivät käräjöimään. Perheet eivät välttämättä koskaan toipuisi ja oppisi normaaliin aikuisten kanssakäymiseen. Vanhemmat eivät oppisi päästämään irti ja aikuiset lapset eivät oppisi olemaan aikuisia. Lapset joutuisivat elämään koko elämänsä ahdistuneessa ilmapiirissä. Taas, lista on loputon, koska jokainen tapaus on omanlaisensa.
Tulen ehdottomasti vastustamaan tätä, otakantaa-palveluun pitäisi tulla tästäkin kysely lähiaikoina, sinne vaan ottamaan kantaa jokainen, jota asia koskettaa.
Isovanhempimyytti pullantuoksuisista mummoisa keinutuolissa elää vahvana.
Tosiasiassa moni isovanhempi on itsekäs, manipuloiva, valehteleva ja ilkeä. Omaa jyrkät mielipiteet. Vähättelee lastaan tai lapsensa kumppania kasvattajana. Sotkeutuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja monesti pahentaa asioita "elämänkokemuksen" nimissä.
Miksi lapsen etu olisi tavata tällaisia isovanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini varmaan on aloitetta puuhaamassa.
Tapaa lapsiani - valvotusti meillä - noin kerran kuukaudessa. Tämä on kuulemma suunnattoman loukkaavaa ja nöyryyttävää. Viis siitä, että minä ja veljeni saimme aikoinaan turpiimme lähes viikottain, alko maistuu kiitettävästi ja asunto on täysin pikkulapsille soveltumaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetti, mää tiedän yhden muorin joka olis hiivatin innoissaan tästä.
Koko akka ihan hullu, ystäväni ex-anoppi. Olin paikalla kun tämä kerran sai kilarit, huoritteli ystäväni, huusi hänen silloin 5- ja 7-vuotiaille pojille että turpa kiinni pennut, kävi ystäväni äitiin käsiksi. Hällä oli myös tapana käydä tutkimassa ystävän ja hänen silloisen miehensä tavaroita kun eivät olleet kotona, kyttäsivät ketä siellä kävi ym. Asuivat naapurissa. Tekee samaa kys. Miehen nykyiselle. Mies katkaissut välit vanhempiinsa.
Todella terveellistä seuraa nyt nelivuotiaalle tytölle....Siis äippä käy penkomassa poikansa kodissa tavaroita vaikka välit on poikki? Miten? Eikös tuo ole poliisiasia?
Anteeksi, teki. Liian vähän kahvia. Siis teki ennen välien katkaisua. Ukolla ilmeisesti meni hermot kun tuli nyksän tyttären synttäreille huorittelemaan tämän nyksän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milläköhän resursseilla sitten lähdettäisiin selvittelemään onko isovanhemman tapaaminen henkisesti ja fyysisesti turvallista lapselle? Onko soveltuva koti, onko kunto riittävä, onko mahdollisesti alkoa, taipuvaisuutta väkivaltaan, mielenterveys kunnossa? Entä millä resursseilla turvattaisiin tapaamisten toteutuminen, jos vanhempi vastustaa? Kun ei nytkään riitä resurssit edes etä/lähivanhempien sotkujen selvittelyyn...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta, huono idea.
Miksi huono idea? Kyse on lapsen edusta ja isovanhempien pitää todistaa olevansa kelpo ihmisiä ja tapaamiset on harvakseltaan ja joitain tunteja kerralla.
Vanhemmat osaavat kyllä määrittää lapsensa edun. Kukapa olisi parempi asiantuntija isovanhemman kunnollisuudelle kuin oma lapsi?
No omasta mielestään se pyhä isovanhempi itse tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä millaiset ihmiset ovat lähteneet ajamaan tällaista. Veikkaan että ovat näitä joka suuntaan välinsä polttaneita isovanhempia, jotka vanhuuden tullessa tajuavat yksinäisyytensä mutta eivät syitä sille. Ja sitten huudetaan lakia apuun peiliin katsomisen sijasta.
Hyvin sanottu, antaisin miljoona peukkua jos voisin!
Vierailija kirjoitti:
Milläköhän resursseilla sitten lähdettäisiin selvittelemään onko isovanhemman tapaaminen henkisesti ja fyysisesti turvallista lapselle? Onko soveltuva koti, onko kunto riittävä, onko mahdollisesti alkoa, taipuvaisuutta väkivaltaan, mielenterveys kunnossa? Entä millä resursseilla turvattaisiin tapaamisten toteutuminen, jos vanhempi vastustaa? Kun ei nytkään riitä resurssit edes etä/lähivanhempien sotkujen selvittelyyn...
Niin, luulisi jos vanhempi sanoo isovanhemman olevan vaikkapa vaarallinen, asia pitäisi selvittää ennenkuin tapaamisia voitaisiin määrätä.
Rakastan vanhempiani, ja pidän myös appivanhemmistani. Lapset tapaavat kumpiakin, appivanhempia lähes viikottain ja omiani ehkä noin kerran kuussa, koska asuvat kauempana.
Mutta... jos kummatkaan keksisivät alkaa vaatia jotain oikeuksia minun lapsiini, se olisi kyllä kaikille tapaamisille seis. Tapaamisten tulee perustua haluun ja vapaaehtoisuuteen, ei mihinkään pakkoon. Ei sellainen ole lapsen etu ainakaan. Isovanhempien etu on tässä toissijaista.
Rauhoittukaa, asiaa vasta selvitetään ja kirjattukin jo oli, että tähän liittyy paljon lainsäädännön ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lähtökohtaisesti kuulosta kannatettavalta ajatukselta. Pitäisi luottaa siihen, että vanhemmat itse tietävät, mitkä ovat lapsen kannalta toivottavia ihmissuhteita ja mitkä eivät. Tässä tapauksessa isovanhemmat saisivat ainoastaan oikeuksia, eivät velvollisuuksia.
Kaikki vanhemmat eivät ajattele lapsensa parasta, vaan käyttävät lasta koston välikappaleena katkoen kaikki suhteet eronneen puolidon sukuun.
Riippuu vähän että miksi inhoaa ja miten isovanhemmat yrittää vaikuttaa lapsenlapseen.
Jos on itse vaikkapa ateisti ja isovanhemmat syvästi uskovaisia ja yrittävät "pelastaa" lasta tuputtamalla tälle omia arvojaan. Tai päinvastoin, vaukaumuksellisen uskovan lapselle isovanhemmat yrittäisivät todestella että Jumalaa ei ole olemassa. Voin helposti kuvitella arvomaailmaeroja joiden vuoksi lasta ei olisi hyvä antaa sellaisille joilla on tarvi yrittää julistaa asiaansa.