Miksi te idiootit haukutte täällä ihmisten ulkonäköä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudessa esiintyvä henkilö ottaa aina tietoisesti sen riskin, että luonnetta ja ulkonäköä aletaan ruotia kovallakin kädellä. Jos tätä julkisen uran haittapuolta ei kestä, ei kannata hakeutua julkisuuteen. Yksityishenkilöillä sen sijaan on astetta korkeampi yksityisyyden suoja, joten asioita ei oikein voi verrata keskenään.

Lisäksi mainittakoon vielä se, että varmaan minunkin ulkonäköäni joku jossain kritisoi. Onneksi itsetuntoni on kunnossa.

Ei kaikki julkkikset ole julkkiksia sen vuoksi, että haluaisivat julkisuutta.

Eivät tietenkään. Miten se tähän liittyy?

Julkisuuteen liittyy aina kritiikin kohteeksi joutumisen mahdollisuus. Se on hyvä ottaa huomioon julkista uraa valitessa.

Jos menee ruokakauppaan, sitä ottaa tietoisen riskin jäädä auton alle. Ei tuossa tilanteessa ole silti reilua syyttää kauppareissun tekijää. Monen työ on julkista, vaikka haluaisivat pitää matalaa profiilia. Ja sitten on vielä kaiken maailman paparazzit...

Julkkikset eivät tietenkään ole syyllisiä siihen, mitä muut päästävät suustaan. Sen sijaan he ovat vastuussa omasta ammatinvalinnastaan: jos hyppäät laskuvarjolla lentokoneesta, otat riskin, ettei laskuvarjo aukeakaan. Jos haluat tv-toimittajaksi kameran eteen, otat riskin, ettei naamasi miellytä kaikkia (ja joku sanoo sen ääneen). Jos ihminen ei kestä julkisuuteen liittyviä riskejä, voi alansa valita toisin. Jokainen fiksu ihminen osaa varmaan punnita vaihtoehtoja ilman, että kenenkään ulkopuolisen täytyy holhota.

Kyse on uravalinnasta, eli asiasta joka määrittelee hyvin pitkälle ihmisen elämän, eikä mistään yksittäisestä laskuvarjohypystä, joka on vain hetken viihdettä. Monet kirjailijat haluaisivat olla anonyymejä, mutta eivät ole onnistuneet. Olisivat voineet tietenkin jättää julkaisematta teoksiaan, mutta elääkin täytyy.

Vertaus auton alle jäämisestä oli ihan yhtä ontuva. Kysehän on vain yksittäisestä kauppareissusta. Vai millä tavalla kaupassa käyminen määrittelee mielestäsi ihmisen elämän?

Viittaamasi kirjailijat olisivat varmasti voineet valita toisenlaisen uran. He ovat kuitenkin kokeneet kirjoittamisen itselleen niin tärkeäksi asiaksi, että ovat päättäneet valita sen tien. Valitettavasti siihen valintaan, kuten kaikkiin muihinkin, liittyy riskejä. Jos ei kestä elää niiden kanssa, pitää valita toisin. Jos kirjoittaminen on tärkeämpää, hyväksyy myös riskit.

Ruokakaupassa on pakko käydä, laskuvarjolla ei ole pakko hypätä. Eikä niitä uravalintoja tehdä noin vain. Meillä on hyvin rajalliset mahdollisuudet valita sopiva ura. Jos ihmiselle on suotu kirjoittamisen lahja, on väärin jos tämä ihminen ei saa toteuttaa itseään kirjoittamalla. Monet tavallaan syntyvät omaan ammattiinsa.

Ruokakaupassa ei ole nykypäivänä mikään pakko käydä, mutta selitän nyt vielä, että ymmärrät.

Jos ihminen lähtee kauppaan ja jää auton alle, auton alle jääminen ei ole hänen vikansa. Lähtiessään kauppaan hän on kuitenkin ollut tietoinen riskistä jäädä matkalla auton alle. Hän voi joko valita jäädä kotiin ja välttyä riskiltä jäädä auton alle, tai hän voi hyväksyä riskin ja lähteä kauppaan.

Jos ihminen hyppää lentokoneesta laskuvarjolla, eikä varjo jostain syystä aukeakaan, vika varjon aukeamatta jäämisestä ei ole hyppääjän. Hypätessään lentokoneesta hän on kuitenkin ollut tietoinen riskistä, ettei varjo välttämättä aukea. Hän voi joko valita jättää hypyn hyppäämättä, tai hän voi hyväksyä riskin ja hypätä.

Jos ihmiselle on suotu kirjoittamisen lahja ja hän kirjoittaa kirjan, joka julkaistaan, on olemassa riski, että kirjailija joutuu kenties tahtomattaankin julkisuuteen. Julkisuuteen liittyy riski kritisoiduksi tulemisesta. Henkilö voi valita kirjoittaa kirjan ja julkaista sen ja hyväksyä julkisuuteen joutumisen ja sen mukanaan tuomat riskit, tai olla julkaisematta kirjaa ja välttyä julkisuuden mahdollisesti aiheuttavilta kielteisiltä seurauksilta.

Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen pitää saada toteuttaa lahjojaan. Tähänkin oikeuteen kuitenkin liittyy aina riskejä, jotka ihmisen pitää joko hyväksyä lahjojensa toteuttamisen/intohimonsa tähden, tai valita toisin. Esim. Tuomas Enbuskella on oikeus toimia julkisessa ammatissa, kukaan ei voi riistää tätä oikeutta häneltä. Julkisessa ammatissa toimimiseen kuitenkin liittyy sellaisia ikäviä riskejä, joiden painoarvoa Enbusken itsensä on pitänyt/pitää punnita ammattia valitessaan. Eihän se tietenkään kivaa ole, että julkisuuden henkilöitä haukutaan ja kritisoidaan.