Kukko Pärssinen

Haluan kertoa teille, mammoille, tarinan, jota en ole vielä saanut kenellekään kerrottua.

Muistan kun istuin 2000-luvun alussa Pärssisen kanssa paikallisen pubin nurkkapöydässä. Joimme viskiä ja nautimme toistemme seurasta, sankan sikarinsavun leijailessa pöytämme yllä. Yht'äkkiä Pärssisen olemus vakavoitui, hänellä oli minulle kerrottavaa. Otin hänen siivestään kiinni sanoen: "Pärssinen, minulle voit kertoa, parhaimmalle ystävällesi". Pärssinen otti pitkän huikan viskilasistaan: "Joni, kerron sinulle salaisuuden mitä kukaan ei ole kuullut aikaisemmin. Minulla on velvollisuus, velvollisuus suojella heikompia. Olen sankari jonka Haukipudas ansaitsee, mutta jota se ei nyt tarvitse. Minua jahdataan, koska he tietävät että kestän sen. Koska en ole teidän sankarinne. Olen hiljainen vartija, tarkkaileva suojelija. Pärssinen." Samalla hetkellä Pärssinen lähti ulos kohti kuun valaisemaa yötä. Palapelin palaset loksahtivat paikoilleen. Viimein minä ymmärsin kaiken. Kyynel valui pitkin poskeani.